Esityksessä ehdotetaan mittayksiköistä ja mittaamisvälineiden vakaamisesta annetua lakia muutettavaksi siten, että laissa liian yksityiskohtaiseksi osoittautuneita säännöksiä perusyksiköiden määritelmistä ja vakausten aikaväleistä siirretään asetustasolle.

Vakaamistehtäviä voisivat esityksen mukaan hoitaa osittain muutkin kuin viranomaiset. Esityksessä ehdotetaan myös lain täydentämistä valvontaa koskevilla säännöksillä.

Esitys sisältää lisäksi eräitä ehdotuksia, jotka ovat tarpeen harmonisoitaessa mittaamisvälineitä koskevia säännöksiä Euroopan yhteisöjen direktiivien mukaisiksi.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1992.

---

Mittayksiköistä ja mittaamisvälineiden vakaamisesta annettu laki (219/65), jäljempänä vakauslaki, tuli voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1965. Sen jälkeen on tekninen ja mittatieteellinen kehitys ollut nopeaa, minkä vuoksi laki on osittain vanhentunut ja nykyisiä tarpeita vastaamaton. Tämän takia on muun muassa lakisääteisen mittaustoiminnan kehittäminen vaikeutunut.

Vakauslain nojalla Suomessa käytetään lakisääteisessä mittaustoiminnassa kansainvälistä mittayksikköjärjestelmää (SI), joka perustuu seitsemään perusyksikköön ja näistä johdettuihin muihin mittayksiköihin. Mittaustekniikan kehittyessä mittauksissa pystytään saavuttamaan yhä suurempi tarkkuus, ja siksi perusyksiköiden määritelmät muuttuvat. Vakauslakia ei sen voimaantulon jälkeen ole uudistettu, ja perusyksiköiden määritelmät ovat siinä muodossa, jossa yleinen paino- ja mittakonferenssi oli ne vuoteen 1964 mennessä hyväksynyt. Tämän vuoksi säännökset lähes kaikkien perusyksiköiden määritelmistä ovat vanhentuneita. Epäkohtana on lisäksi pidettävä sitä, että kansainvälisen mittayksikköjärjestelmän perusyksiköihin kuuluvan moolin määritelmä puuttuu vakauslaista kokonaan.

Vakaamista voivat vakauslain mukaan suorittaa viranomaiset. Tämä on osoittautunut jäykäksi järjestelyksi. Kun muutoinkin yleisenä pyrkimyksenä on vähentää viranomaiskeskeisyyttä tarkastustoiminnassa, ehdotetaan vakauslakia muutettavaksi niin, että ensivakaukset voitaisiin siirtää osittain pois viranomaiselta ja myöhemmin mahdollisesti myös määräaikais- ja uusintavakaukset. Mittaamisvälineen korjauksen tai huollon yhteydessä olisi joustavampaa ja rationaalisempaa sekä kustannuksia säästävää, jos eräin edellytyksin esimerkiksi välineen korjaaja voisi korjattuaan välineen tarkastaa sen rakenteen ja näyttämät sekä sinetöidä sen.

Vakauslaista puuttuvat valvontaa ja viranomaisen toimivaltaa koskevat säännökset. Valvonnan tarve korostuu siirrettäessä vakaamistehtäviä pois viranomaiselta. Myös valvottavien oikeusturva edellyttää, että valvontaviranomaisen toimivalta on tarkoin määritelty ja rajattu.

Vakausten aikaväli on vakauslaissa määritelty yksityiskohtaisesti ja joustamattomasti. Mittaamisvälineet pitää pääsääntöisesti vaata kolmen vuoden välein. Lasilämpömittareilla ja kiinteillä mittasäiliöillä vakausten aikaväli on kuitenkin kuusi vuotta. Käytäntö on osoittanut, että eri mittaamisvälinetyypit poikkeavat luotettavuudeltaan huomattavasti toisistaan: eräitä välinetyyppejä olisi tarpeen vaata hyvin usein, toisia ei. Jotta mittaamisvälineiden virheetön toiminta voitaisiin paremmin varmistaa, ehdotetaan vakauksen aikavälejä koskevia säännöksiä uudistettaviksi niin, että huomioon otetaan kunkin välinetyypin ominaispiirteet sekä vakauskäytännössä saadut kokemukset.

Vakauslain tavoitteiden toteuttaminen tarkoituksenmukaisella tavalla edellyttää, että vakaamistoiminnasta vastaavalla asiantuntijaviranomaisella on oikeus antaa teknisluonteisia määräyksiä ja ohjeita. Näin voidaan mittaamisvälineiden rakennetta ja vakausmenetelmiä koskevia määräyksiä nopeasti ja joustavasti sopeuttaa tekniseen kehitykseen. Huomattava osa vaattavia mittaamisvälineitä koskevista määräyksistä on nykyisin teknillisen tarkastuskeskuksen antamia. Sen toimivalta on perustunut vain asetuksen tasolla annettuun valtuutukseen. Koska sitovien määräysten antamisen olisi perustuttava lakiin, on nykytilanne epätyydyttävä.

Virherajoista on vakauslain mukaan säädettävä asetuksessa. Tosiasiassa teknillinen tarkastuskeskus on joutunut asetuksessa säädetyn valtuutuksen nojalla asettamaan merkittävän osan virherajoista, koska asetukseen ei ole otettu säännöksiä elektronisista vaaoista, jollaisia nykyisin hyväksyttävät vaakatyypit pääasiassa ovat. Tämän vuoksi vakauslakia olisi korjattava ottaen huomioon, että mittaamisvälineiden virherajojen määrittelyjä on kaikissa tapauksissa pidettävä sellaisina teknisluonteisina yksityiskohtina, joista asiantuntijaviranomaisella on suurin tietämys ja joiden antamisen olisi perustuttava laissa olevaan yksilöityyn valtuutukseen.

Edellä mainittujen epäkohtien lisäksi on vakauslaki käsitteistöltään osittain vanhentunut ja siinä on tarpeettomia säännöksiä. Tämä aiheuttaa ongelmia lain soveltamisessa.

Mittaamisvälineitä koskeva eräiden Euroopan vapaakauppaliittoon kuuluvien maiden välinen sektorisopimus on valmisteilla ja sen voimaantulo edellyttää, että vakauslakiin otetaan muun muassa säännökset ulkomaille tapahtuvien tietojen luovutuksen osalta sekä Suomessa hyväksyttävistä ulkomailla tehdyistä tyyppihyväksynnöistä ja vakauksista. Vastaavat säännökset ovat tarpeen myös sovittaessa Euroopan talousalueella mittaamisvälineiden tyyppihyväksyntöjen ja vakausten hyväksymisestä.

Euroopan yhteisöjen ei-itsetoimivia vaakoja koskevan direktiivin (90/384/ETY) soveltamisala on vakauslain soveltamisalaa laajempi. Myös eräissä tästä esitysehdotuksesta saaduissa lausunnoissa ehdotettiin lain soveltamisalan uudistamista. Uudistuksessa on vakauslain soveltamisala kuitenkin jätetty entiselleen, sillä tarkoituksena on seurata, millaiseksi käytäntö yleisesti mittaamisvälineiden osalta Euroopassa, etenkin Euroopan yhteisöissä, muodostuu. Sen sijaan direktiivin mukaiset vakaamismenettelyjä koskevat periaatteet on uudistusta valmisteltaessa otettu huomioon.

Vakaustoiminnasta kertyneet tulot olivat vuonna 1988 noin 6,6 miljoonaa markkaa ja vuonna 1989 noin 10,2 miljoonaa markkaa. Pääosa erosta selittyy määräajoin tehtävien vakausten keskittymisestä tietyille niin sanotuille vakausvuosille, kuten vuodelle 1989. Vuosina 1988 ja 1989 vakaustoiminnasta kertyneeksi keskimääräiseksi vuosituloksi saadaan noin 8,6 miljoonaa markkaa.

Tähän 8,6 miljoonaan markkaan sisältyvät aikaisemmin vakaamattoman mittaamisvälineen vakauksesta eli ensivakauksesta, tietyin määräajoin tapahtuvasta mittaamisvälineen vakauksesta eli määräaikaisvakauksesta sekä korjatun tai huolletun mittaamisvälineen vakauksesta eli uusintavakauksesta kertyneet tulot. Määräaikaisvakauksista kertyneiden tulojen osuuden arvioidaan olevan noin 65 % eli 5,6 miljoonaa markkaa sekä ensi- ja uusintavakausten osuuden noin 35 % eli 3 miljoonaa markkaa.

Vakaustehtävien osittainen siirtäminen pois viranomaiselta ei merkitse valtiolle vakaustoiminnasta kertyvien tulojen merkittävää vähenemistä, koska määräaikaisvakaukset on toistaiseksi tarkoitus jättää viranomaisen hoidettaviksi. Lisäksi ensivakauksia tekemään hyväksytyiltä edellytetään kansainvälisten suositusten mukaista pätevyyttä, mikä rajaa hyväksyttävien ensivakaajien määrää. Viranomaisen tekemien uusintavakausten arvioidaan vähenevän, kun mittaamisvälineen korjauksen tai huollon yhteydessä ei uusintavakaus enää eräissä tapauksissa olisi tarpeen. Ensi- ja uusintavakausten osuudesta eli noin 3 miljoonasta markasta arvioidaan uuden järjestelmän ensimmäisinä vuosina tarkastuskeskuksen osuuden pysyvän noin 75 %:ssa, mikä merkitsisi valtion vakaustulojen vähentymistä vuosittain noin 750 000 markalla. Vakaamaan hyväksyttyjen valmistajien, korjaajien ja muiden huoltotoimintaa harjoittavien määrän kasvaessa sekä järjestelmän alkaessa toimia tehokkaasti arvioidaan tarkastuskeskuksen osuuden ensi- ja uusintavakauksista supistuvan noin 25 %:iin. Hyväksymisjärjestelmän yhtenä tarkoituksena on vakaustoiminnan rationalisoituminen, ja siksi on odotettavissa, että elinkeinonharjoittajille vakaamisesta aiheutuvat kustannukset vähenevät. Ulkomailla tehtyjen vakausten hyväksymisestä aiheutuvat taloudelliset vaikutukset sisältyvät edellä esitettyihin arvoihin.

Hyväksyttyjen valmistajien, korjaajien ja muiden huoltotoimintaa harjoittavien sekä näiden tekemien vakausten ja muiden toimenpiteiden valvonnasta aiheutuvien kustannusten arvioidaan aluksi olevan vuosittain noin 350 000 markkaa. Tämä summa on tarkoitus periä valvottavilta ja merkitsee näin vastaavaa lisäystä valtion vakaustuloihin.

Vakausten aikavälin muuttamisella on vaikutusta elinkeinonharjoittajalle aiheutuviin vakauskustannuksiin ja valtiolle vakaustoiminnasta kertyviin tuloihin. Nestemittareiden vakausten aikaväliä on tarkoitus lyhentää. Koska näiden mittareiden vakaustoiminnasta vuosittain kertyvät tulot ovat noin 2 miljoonaa markkaa, arvioidaan muutoksen lisäävän valtion vakaustuloja ja elinkeinonharjoittajien vakausmenoja noin 500 000 markkaa. Silloin kun elinkeinonharjoittajalle syntyy kustannuksia aikaisempaa enemmän, on se kuitenkin perusteltavissa mittaamisvälineen mittausluotettavuuden paranemisella. Huomattava on, että jo nykyisin osa nestemittareista vaataan säädettyä useammin. Kuljetusastioiden vakausten aikaväliä on tarkoitus pidentää. Koska kuljetusastioiden vakaustoiminnasta vuosittain kertyvät tulot ovat noin 550 000 markkaa, arvioidaan muutoksen vähentävän valtion vakaustuloja ja elinkeinonharjoittajien vakausmenoja noin 300 000 markkaa.

Koska viranomaisen vakaustehtävät ensi- ja uusintavakausten osalta vähenevät, tarvitaan niiden hoitamiseen aikaisempaa vähemmän henkilöstöä. Toisaalta taas henkilöstöä tarvitaan aikaisempaa enemmän valvonta- ja asiantuntijatehtäviin. Myös vakausten aikavälien muuttamisen takia arvioidaan määräaikaisvakauksiin tarvittavan aikaisempaan enemmän henkilöstöä. Pitemmällä ajanjaksolla arvioidaan henkilöstötarpeen vähenevän jonkin verran. Henkilöstömäärän supistus toteutetaan ensisijaisesti vähentämällä palkkioperusteisia vakaajia.

Ulkomailla tehtyjen tyyppihyväksyntöjen hyväksymisen Suomessa arvioidaan vähentävän täällä tehtävien tyyppihyväksyntöjen määrää 25 %:lla. Toisaalta täällä tehtäviltä tyyppihyväksynnöiltä vaaditaan entistä suurempaa tarkkuutta. Siksi voidaan katsoa, että sekä valtion tulot, jotka tyyppihyväksynnän osalta ovat vuosittain olleet noin 200 000―300 000 markkaa, että henkilöstön tarve pysyvät ennallaan. Ulkomailla tehtyjen tyyppihyväksyntöjen hyväksyminen helpottaa mittaamisvälineiden maahantuontia. Koska hyväksyntä on tarkoitus perustaa pääasiassa vastavuoroisiin sopimuksiin, helpottuu myös mittaamisvälineiden maastavienti. Kansainvälisen kaupan esteiden poistumisesta koituvan hyödyn arvioidaan osittain tulevan myös mittaamisvälineitä hankkivien ja käyttävien hyväksi.

Edellä esitetyt mittaamisvälineiden vakaamista koskevat muutosesitykset muuttavat ensi vaiheessa valtiolle vakaamisesta kertyviä vuotuisia tuloja siten, että tuloja vähentävät ensi- ja uusintavakauksen supistuminen 750 000 markalla ja kuljetusastioiden vakauksen supistuminen 300 000 markalla. Vähennysten arvioidaan olevan yhteensä 1 050 000 markkaa. Tuloja lisäisivät vakausta suorittavien yritysten valvonnasta perittävät tulot 350 000 markkaa sekä nestemittareiden määräaikaisvälin lyhentämisestä aiheutuvien tulojen lisäys 500 000 markkaa. Tulojen lisäyksen arvioidaan olevan 850 000 markkaa. Kokonaisuudessaan arvioidaan tulojen vähenevän 200 000 markalla. Tulojen vähenemistä vastaavasti vähennetään myös kustannuksia edellä todetun mukaisesti vähentämällä vakaustehtävissä sivutoimisten palkkioperusteisten vakaajien käyttöä. Tämä on otettu huomioon mitoitettaessa teknillisen tarkastuskeskuksen palkkioperusteisten vakaajien palkkaamiseen tarvittavien määrärahojen suuruutta jo vuoden 1992 tulo- ja menoarviossa. Vakauslain muutosten voimaantulon siirryttyä suunniteltua myöhäisemmäksi toteutuvat muutosten taloudelliset vaikutukset kuitenkin pääosiltaan vasta vuonna 1993 ja sen jälkeen.

3 §. Pykälän 2 momentissa nykyisin oleva säännös ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana, koska kuljetusastioiden merkitsemistä voidaan pitää vakaamisen erikoistapauksena. Samasta syystä ovat tarpeettomia nykyiset 12 §:n 2 momentti sekä 13 §:n 3 ja 4 momentti. Ehdotetun uuden 2 momentin nojalla annettaisiin mahdollisuus asetuksella säätää, että mittaamisvälineet, joita käytetään myytäessä sähköenergiaa yleiseen käyttöön, olisi vaattava niin kuin lain 3 luvussa säädetään. Muutos on tarpeen, sillä sähköenergian myynnin taloudellinen merkitys kuluttajille on kasvanut huomattavasti vakauslain säätämisen jälkeen. Lisäksi Suomessa noudatettavan sähkölaitteiden tarkastuskäytännön sopeuttaminen Euroopan talousalueella sovellettavaksi tulevaan järjestelmään merkitsee luopumista sähkölaitteiden ennakkotarkastuksesta.

4 §. Pykälän 1 momenttiin koottaisiin kansainvälisen mittayksikköjärjestelmän mukaiset perusyksiköt. Perusyksiköt määrittelee kansainväliseen metrisopimukseen ja sen muutokseen perustuva kansainvälinen paino- ja mittakonferenssi. Koska konferenssi kokoontuu joka neljäs vuosi, säädettäisiin pykälän 2 momentissa, että perusyksiköt määriteltäisiin tarkemmin asetuksella. Näin pystyttäisiin joustavasti ja nopeasti ottamaan käyttöön uudet perusyksiköiden määritelmät. Tällä on erityistä merkitystä tutkimukselle ja mittayksiköiden ylläpitojärjestelmälle. Asetuksessa säädettäisiin myös perusyksiköistä käytettävät tunnukset.

5―9 §. Lain 4 §:ssä on ehdotettu säädettäväksi kansainvälisen mittayksikköjärjestelmän mukaisista perusyksiköistä, jotka määriteltäisiin tarkemmin asetuksella. Tämän vuoksi voitaisiin lain 5―7 ja 9 §, joissa nykyisin on säädetty pituuden, massan, ajan, sähkövirran voimakkuden ja valovoiman perusyksiköistä ja niiden määritelmistä, kumota tarpeettomina ja osittain vanhentuneina.

Lain 10 §:n 2 momenttiin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan aika- ja lämpötila-asteikoista säädettäisiin asetuksella. Tämän vuoksi voitaisiin 8 §, jossa nykyisin on lämpötilan perusasteikoksi säädetty yleisen paino- ja mittakonferenssin vuonna 1954 määrittelemä Kelvin-asteikko, kumota tarpeettomana ja vanhentuneena.

10 §. Säännöstä on muutettava, koska siinä viitatut pykälät ehdotetaan yhtä lukuunottamatta kumottavaksi. Ehdotuksen mukaan asetuksella säädettäisiin edelleen perusyksiköiden avulla määriteltävistä muista mittayksiköistä sekä perusyksiköiden ja muiden mittayksiköiden kerrannaisista.

Asetuksella säädettäisiin lisäksi aika- ja lämpötila-asteikoista, jotka ovat yleisen paino- ja mittakonferensin vahvistamia.

12 §. Pykälän 1 momentissa ehdotetaan mittaamisvälineiden vakaamista koskeva määrittely muutettavaksi niin, että vakaustehtäviä voitaisiin uskoa muillekin kuin viranomaisille. Muutoin vakaaminen käsittäisi entiseen tapaan mittaamisvälineen rakenteen ja osoitusten eli näyttämien tarkastamisen, mittaamisvälineen hyväksymisen sekä hyväksymistä osoittavan merkin kiinnittämisen välineeseen. Tarkastamiseen sisältyisivät myös mittaamisvälineelle tehdyt testaukset, mikä vastaisi nykyistä käytäntöä.

Pykälän 2 momentin mukaan mittaamisvälineet vakaisi joko teknillinen tarkastuskeskus tai sen hyväksymä mittaamisvälineiden valmistaja, korjaaja tai muu huoltotoimintaa harjoittava. Hyväksymisestä säädettäisiin tarkemmin asetuksella ja se rajattaisiin aluksi koskemaan ensivakauksia taikka korjauksen tai huollon yhteydessä tehtävää uusintavakauksen korvaavaa huoltotarkastusta. Samassa momentissa varattaisiin teknilliselle tarkastuskeskukselle mahdollisuus peruuttaa antamansa hyväksyminen. Peruuttamisen edellytyksenä olisi, että hyväksynnän saaja ei täytä asetuksessa säädettyjä tai lupaan liitetyissä ehdoissa asetettuja vaatimuksia. Peruuttaminen olisi mahdollista myös, jos hyväksynnän saaja menettelisi olennaisesti vakauslain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vastaisesti.

12 a §. Aikaisemmin määriteltiin tyyppihyväksyntä osaksi vakaamista, mutta nykyisin on vakiintunut käytäntö käsitellä sitä erillisenä ja itsenäisenä toimintana. Tämän vuoksi on katsottu tarpeelliseksi ehdottaa lakiin lisättäväksi uusi 12 a §, jonka mukaan vaattavan mittaamisvälineen olisi oltava teknillisen tarkastuskeskuksen hyväksymää tyyppiä ja siihen olisi hyväksynnän saaja velvollinen kiinnittämään hyväksyntää koskevat tiedot. Koska joitakin mittaamisvälineitä, esimerkiksi rakenteeltaan hyvin yksinkertaista mittaamisvälinettä, kuten punnusta tai yksittäiskappaleena valmistettua vaakaa, ei ole tarkoituksenmukaista tyyppihyväksyä, voitaisiin asetuksella säätää tarvittavia poikkeuksia tyyppihyväksyntävelvoitteesta. Tyyppihyväksynnästä säädettäisiin tarkemmin asetuksella. Tyyppihyväksyntä voitaisiin peruuttaa, jos mittaamisvälineen tyyppi ei täytä sille asetettuja oleellisia vaatimuksia. Menettely vastaa mittaamisvälineistä valmisteilla olevassa sektorisopimuksessa ja Euroopan yhteisöjen mittaamisvälineitä koskevissa direktiiveissä esitettyjä periaatteita.

12 b §. Pyrkimykset poistaa kansainvälisen kaupan teknisiä esteitä merkitsevät yhä laajempaa velvollisuutta hyväksyä ulkomailla tehtyjä testaustuloksia ja tarkastuksia. Tästä syystä lakiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jossa viitataan kansainvälisillä sopimuksilla toteutettuihin järjestelyihin. Kyseeseen tuleva kansainvälinen sopimus on esimerkiksi eräiden Euroopan vapaakauppaliittoon kuuluvien maiden välillä solmittava mittaamisvälineitä koskeva sektorisopimus. Myös Euroopan talousaluetta koskevassa sopimuksessa on asia tarkoitus järjestää.

13 §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin yleisesti, että mittaamisväline olisi vaattava ennen lain 1 §:ssä tarkoitettuun käyttöön ottamista ja sen jälkeen määräajoin. Asetustasolle jätettäisiin määräaikoja koskevat yksityiskohtaiset säännökset.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin nykyiseen tapaan velvollisuudesta vaata mittaamisväline korjauksen jälkeen tai silloin, kun välineen näyttämien poikkeaminen oikeasta havaittaisiin kulumisen, vahingoittumisen tai muun syyn vuoksi ylittävän vahvistetut virherajat. Tämä velvoite koskisi luonnollisesti myös määräaikaisvakauksesta vapautettuja mittaamisvälineitä. Tästä velvoitteesta säädettäisiin poikkeuksia asetuksella. Tarkoituksena on, että mittaamisvälineiden korjaajat ja muut huoltotoimintaa harjoittavat voisivat korjauksen tai huollon yhteydessä tarkastaa mittaamisvälineen rakenteen ja näyttämän sekä sinetöidä sen, jolloin uusintavakaus ei olisi tarpeellinen.

14 §. Pykälässä säädettäisiin, että mittaamisvälineiden virherajat eli näyttämän suurimmat sallitut poikkeamat oikeasta määräisi teknillinen tarkastuskeskus. Tarkastuskeskuksen olisi määräystä antaessaan otettava huomioon kansainväliset suositukset, joita antaa esimerkiksi lakisääteisen mittaustoiminnan kansainvälinen järjestö.

Valvonta ja pakkokeinot

14 a §. Pykälän mukaan valvontaviranomaisena toimisi teknillinen tarkastuskeskus. Asetuksella voitaisiin myös muille viranomaisille säätää valvontatehtäviä. Kysymykseen tulisivat esimerkiksi lääninhallitukset ja 18 a §:n nojalla mahdollisesti säädettävät erityisviranomaiset.

14 b §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeudesta. Ne, joita vakauslain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten velvoitteet koskevat, olisivat velvollisia antamaan valvontaviranomaiselle valvontaa varten tarpeelliset tiedot.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että valvontaviranomaisella olisi oikeus saada salassapitosäännösten estämättä valvontaa varten tarpeellisia tietoja muilta viranomaisilta, joille vakauslaissa tai sen nojalla säädetään tehtäviä. Pääasiassa tämän lain nojalla vakaukseen liittyviä tehtäviä hoitaisi teknillinen tarkastuskeskus. Lisäksi ehdotetaan 18 a §:ssä, että teknilliselle tarkastuskeskukselle vakauslain nojalla kuuluvia tehtäviä voitaisiin soveltuvin osin erityiseen tarkoitukseen käytettävien mittaamisvälineiden osalta säätää muun viranomaisen hoidettavaksi. Viranomaisista, joille lain valvontatehtävät kuuluvat, on ehdotettu säädettäväksi lain 14 a §:ssä. Kun viranomaisia toimii eri organisaatioissa, olisi momentin säännös tarpeellinen joustavan tiedonsaannin ja valvonnan tehokkaan järjestämisen kannalta sekä siksi, ettei usean eri viranomaisen tarvitsisi pyytää valvottavalta samoja tietoja.

14 c §. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin valvontaviranomaisen tarkastusoikeudesta. Valvontaviranomainen saisi tehdä vakauslain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi tarvittavia tarkastuksia mittaamisvälineiden käyttö-, korjaus-, huolto- ja valmistuspaikoille.

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että mittaamisvälineen omistaja, haltija, käyttäjä sekä valmistaja, korjaaja ja muu huoltotoimintaa harjoittava olisivat velvollisia edesauttamaan ja myötävaikuttamaan tarkastuksen sujumista. Sen vuoksi heidän olisi järjestettävä olosuhteet sellaisiksi, että tarkastus on mahdollista tehdä.

14 d §. Jotta teknillinen tarkastuskeskus voisi valvoa hyväksymiään mittaamisvälinetyyppejä sekä vakaamistehtävien hoitamista varten hyväksymiään mittaamisvälineiden valmistajia, korjaajia ja muita huoltotoimintaa harjoittavia, on sen pidettävä näistä luetteloa. Myös vaattujen mittaamisvälineiden osalta voi luettelonpito osoittautua tarpeelliseksi. Luettelonpitoa koskeva säännös ehdotetaan näistä syistä otettavaksi vakauslakiin. Luetteloiden tietosisällöstä säädettäisiin tarkemmin asetuksella.

14 e §. Pykälän mukaan poliisi ja mittaamisvälineiden maahantuonnin osalta tullilaitos olisivat velvollisia antamaan virka-apua vakauslain valvontaviranomaisille.

14 f §. Pykälässä säädettäisiin, milloin valvontaviranomainen voisi kieltää mittaamisvälineen käytön tai sen myynnin tämän lain mukaiseen käyttöön taikka rajoittaa sen käyttöä. Kiellon edellytyksenä olisi, ettei mittaamisvälineen havaita täyttävän sille vakauslaissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä asetettuja oleellisia vaatimuksia. Tällaisina oleellisina vaatimuksina on esimerkiksi pidettävä mittaamisvälineille sallittuja virherajoja. Samoin voitaisiin kieltää esimerkiksi sellaisen mittaamisvälineen käyttö, jota ei ole säännösten ja määräysten mukaisesti vaattu.

14 g §. Pykälässä olisi säännös valvontaviranomaisen käytettävissä olevista pakkokeinoista. Pakkokeinona tulisi kysymykseen uhkasakko ja sillä voitaisiin tehostaa 14 b §:n 1 momentissa säädettyä tiedonantovelvollisuutta sekä 14 f §:ssä säädettyjä kieltoja ja rajoitusta. Uhkasakon käyttämisestä päättäisi asianomainen valvontaviranomainen. Uhkasakosta olisi voimassa, mitä uhkasakkolaissa (1113/90) säädetään.

Pykälän 2 momentin mukaan ei sitä, joka rikkoisi hänelle määrättyä, uhkasakolla tehostettua kieltoa tai velvoitetta, enää voitaisi tuomita rangaistukseen samasta teosta, vaan tällöin tulisi kysymykseen vain uhkasakkoon tuomitseminen. Säännöksellä on merkitystä silloin, kun uhkasakolla tehostettu kielto tai velvoite kohdistuisi luonnolliseen henkilöön.

14 h §. Pykälässä säädettäisiin salassapitovelvollisuudesta. Pykälän mukaan vakauslain noudattamista valvovilla henkilöillä olisi salassapitovelvollisuus sellaisten tehtävässään saamien tietojen osalta, jotka koskevat yksityisen tai yhteisön taloudellista asemaa tai liike- tai ammattisalaisuutta taikka yksityisen henkilökohtaisia oloja. Edellä mainittuja seikkoja koskevia tietoja ei saisi antaa sivulliselle eikä myöskään käyttää yksityiseksi hyödykseen ilman asianomaisen yhteisön tai henkilön suostumusta. Salassapitovelvollisuus ei estäisi antamasta toiselle valvontaviranomaiselle valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja eikä myöskään tietojen antamista syyttäjälle tai poliisille rikoksen selvittämiseksi. Salassapitovelvollisuus ei myöskään estäisi tietojen luovuttamista sellaisille viranomaisille, joilla on lakiin perustuva tiedonsaantioikeus.

15 §. Rikoslain kokonaisuudistuksen tavoitteiden mukaisesti ehdotetaan, ettei vakauslain rikkomisesta enää seuraisi vankeusrangaistusta. Jos joku menettelisi vakauslain vastaisesti siten, että toiminta täyttäisi myös jonkin rikoslaissa säädetyn rikoksen tunnusmerkistön, tulisi rikoslaki sovellettavaksi. Pykälän 1 momentista ehdotetaan lisäksi poistettavaksi tarpeettomana kuljetusastian virheellisen tai puutteellisen merkitsemisen rangaistavuus, koska merkitseminen on sisällytetty vakauksen määrittelyyn.

Rikoslaissa säädetyn menettämisseuraamuksen on katsottava riittävän myös vakauslain tarpeisiin ja sen vuoksi ehdotetaan, että pykälän 3 momentti kumottaisiin.

17 §. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi tarpeettomana, koska asia ei kuulu lakisääteisen mittaamisen piiriin.

18 §. Pykälän 1 momentin poikkeuksenantovaltuus siirrettäisiin valtioneuvostolta kauppa- ja teollisuusministeriölle. Siirto perustuu hallinnon kehittämisen ministerivaliokunnan päätökseen.

18 a §. Edellä 12 ja 12 a §:ssä on vakaamiseen ja tyyppihyväksyntään liittyvät tehtävät ehdotettu kuuluviksi teknilliselle tarkastuskeskukselle. Lisäksi teknillisen tarkastuskeskuksen tehtävänä on esimerkiksi 14 §:n nojalla määrätä virherajat ja 19 §:n 2 momentin nojalla antaa vakauslain nojalla annettua asetusta tarkentavia määräyksiä ja ohjeita. Erityiseen tarkoitukseen käytettävien mittaamisvälineiden ― esimerkiksi 3 §:n 2 momentissa tarkoitettujen sähköenergiamittareiden ― osalta voisi olla tarkoituksenmukaisempaa ja olemassa olevien voimavarojen tehokkaampaa hyödyntämistä, jos asianomainen erityisviranomainen teknillisen tarkastuskeskuksen sijasta hoitaisi myös tällaisten mittaamisvälineiden vakaamisen ja tyyppihyväksynnän sekä muut tähän toimintaan liittyvät tehtävät. Tämän vuoksi ehdotetaan, että asetuksella olisi mahdollisuus soveltuvin osin säätää vakauslain nojalla teknilliselle tarkastuskeskukselle kuuluvia tehtäviä muun viranomaisen hoidettavaksi.

19 §. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin teknillisen tarkastuskeskuksen normien antamista koskevan toimivallan laajuudesta. Tarkastuskeskus voisi antaa vakauslain nojalla annettavaa asetusta tarkentavia teknisluoteisia määräyksiä ja ohjeita vaattavista mittaamisvälineistä sekä vakaamisen toimittamisesta ja mittaamisvälineiden käytöstä.

20 §. Testaustulosten ja vastaavuusilmoitusten keskinäinen tunnustaminen edellyttää, että tietoja luovutetaan ulkomaille. Esimerkiksi mittaamisvälineitä koskevan sektorisopimuksen nojalla perustetulla hallinnollisella komitealla sekä ilmoitetuilla tarkastuselimillä ja sopimuksen osapuolina olevilla valtioilla on oikeus sopimuksen mukaisesti saada erilaisia tietoja mittaamisvälineistä. Teknillinen tarkastuskeskus on tarkoitus ilmoittaa mittaamisvälineitä koskevassa sektorisopimuksessa tarkoitetuksi toimielimeksi. Oikeus tietojen luovuttamiseen on tarpeen myös sovittaessa mittaamisvälineiden tyyppihyväksyntöjen ja vakaamisten hyväksymisestä Euroopan talousaluetta koskevassa sopimuksessa. Tämän vuoksi ehdotetaan, että tarkastuskeskukselle säädettäisiin oikeus antaa vastaavalle kansainväliseen sopimukseen perustuvaa tarkastustoimintaa harjoittavalle ulkomaiselle toimielimelle sekä kansainvälisille järjestöille ja sopimuksen osapuolina oleville valtioille kansainvälisen yhteistyön kannalta tarpeellisia tietoja. Henkilötietojen luovuttaminen ulkomaille tapahtuisi kuitenkin henkilörekisterilain (471/87) mukaisesti.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1992.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan mittayksiköistä ja mittaamisvälineiden vakaamisesta 14 päivänä huhtikuuta 1965 annetun lain (219/65) 5―9 §, 15 §:n 3 momentti ja 17 §,

muutetaan 3 §:n 2 momentti, 4, 10, 12, 13 ja 14 § sekä 15 ja 18 §:n 1 momentti sekä

lisätään lakiin uusi 12 a ja 12 b §, 3 a luku ja 18 a §, 19 §:ään uusi 2 momentti sekä lakiin uusi 20 § seuraavasti:

3 §

---

Asetuksella voidaan säätää, että myös sellaiset mittaamisvälineet, joita käytetään myytäessä sähköenergiaa yleiseen käyttöön, on vaattava niin kuin 3 luvussa säädetään.

4 §

Perusyksiköt ovat kansainvälisen mittayksikköjärjestelmän mukaisesti:

1) pituuden yksikkö metri;

2) massan yksikkö kilogramma;

3) ajan yksikkö sekunti;

4) sähkövirran yksikkö ampeeri;

5) termodynaamisen lämpötilan yksikkö kelvin;

6) ainemäärän yksikkö mooli; sekä

7) valovoiman yksikkö kandela.

Perusyksiköt määritellään tarkemmin asetuksessa.

10 §

Asetuksella säädetään 4 §:ssä mainittujen perusyksiköiden avulla määriteltävistä muista mittayksiköistä sekä perusyksiköiden ja muiden mittayksiköiden kerrannaisista.

Asetuksella säädetään aika- ja lämpötila-asteikoista.

12 §

Mittaamisvälineen vakaamisella tarkoitetaan toimitusta, jossa välineen rakenne ja näyttämät tarkastetaan, väline hyväksytään ja siihen kiinnitetään hyväksymistä osoittava merkki.

Mittaamisvälineen vakaa teknillinen tarkastuskeskus taikka sen hyväksymä mittaamisvälineiden valmistaja, korjaaja tai muu huoltotoimintaa harjoittava. Hyväksymisestä säädetään tarkemmin asetuksella. Teknillinen tarkastuskeskus voi peruuttaa antamansa hyväksymisen määräajaksi tai kokonaan, jos hyväksynnän saaja ei täytä asetuksessa säädettyjä tai lupaan liitetyissä ehdoissa asetettuja vaatimuksia taikka menettelee olennaisesti tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vastaisesti.

12 a §

Vaattavan mittaamisvälineen on asetuksessa säädetyin poikkeuksin oltava teknillisen tarkastuskeskuksen hyväksymää tyyppiä, ja siihen on hyväksynnän saaja velvollinen kiinnittämään tyyppihyväksyntää koskevat tiedot. Tyyppihyväksynnästä säädetään tarkemmin asetuksella. Tyyppihyväksyntä voidaan peruuttaa, jos havaitaan, ettei mittaamisvälineen hyväksytty tyyppi täytä sille asetettuja oleellisia vaatimuksia.

12 b §

Sen estämättä, mitä 12 ja 12 a §:ssä säädetään, ovat Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten nojalla ulkomailla tehdyt tyyppihyväksynnät ja vakaamiset Suomessa voimassa sen mukaan kuin siitä on sovittu.

13 §

Mittaamisväline on vaattava ennen sen ottamista 1 §:ssä tarkoitettuun käyttöön ja sen jälkeen määräajoin. Määräajoista säädetään tarkemmin asetuksella.

Jos mittaamisvälinettä on korjattu tai sen näyttämien poikkeaminen oikeasta havaitaan kulumisen, vahingoittumisen tai muun syyn vuoksi ylittävän vahvistetut virherajat, on väline, jollei asetuksella toisin säädetä, vaattava uudelleen siitä riippumatta, milloin se on viimeksi vaattu.

14 §

Virherajat eli ne näyttämien suurimmat poikkeamat oikeasta, jotka mittaamisvälineelle sallitaan käytettäessä sitä 1 §:ssä tarkoitettuun mittaamiseen, määrää teknillinen tarkastuskeskus ottaen huomioon kansainväliset suositukset.

3 a luku

Valvonta ja pakkokeinot

14 a §

Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvovat teknillinen tarkastuskeskus ja muut asetuksessa tarkemmin säädettävät valvontaviranomaiset.

14 b §

Valvontaviranomaisella on oikeus saada tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvontaa varten tarpeelliset tiedot mittaamisvälineen omistajalta, haltijalta ja käyttäjältä sekä muulta, jota tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten velvoitteet koskevat.

Valvontaviranomaisella on myös salassapitosäännösten estämättä oikeus saada valvontaa varten tarpeellisia tietoja toiselta viranomaiselta, jolle on tässä laissa tai sen nojalla säädetty tehtäviä.

14 c §

Valvontaviranomaisella on oikeus tehdä tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi tarvittavia tarkastuksia paikoissa, joissa mittaamisvälinettä käytetään, korjataan, huolletaan tai valmistetaan.

Mittaamisvälineen omistaja, haltija ja käyttäjä sekä valmistaja, korjaaja ja muu huoltotoimintaa harjoittava ovat velvollisia järjestämään olosuhteet sellaisiksi, että tarkastus voidaan tehdä.

14 d §

Teknillinen tarkastuskeskus pitää luetteloa hyväksymistään mittaamisvälinetyypeistä sekä vakaustehtävien hoitamista varten hyväksymistään mittaamisvälineiden valmistajista, korjaajista ja muista huoltotoimintaa harjoittavista.

Teknillinen tarkastuskeskus voi pitää luetteloa vaatuista mittaamisvälineistä.

Luetteloiden tietosisällöstä säädetään tarkemmin asetuksella.

14 e §

Poliisi ja mittaamisvälineiden maahantuonnin osalta tullilaitos on velvollinen antamaan virka-apua tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvomiseksi ja täytäntöönpanemiseksi.

14 f §

Jos tarkastuksessa tai muutoin havaitaan, että mittaamisväline ei täytä tässä laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä asetettuja oleellisia vaatimuksia, voi valvontaviranomainen joko kieltää välineen käytön tai rajoittaa sen käyttöä. Vastaavissa tilanteissa viranomainen voi myös kieltää välineen myynnin tämän lain mukaiseen käyttöön.

14 g §

Valvontaviranomainen voi asettaa 14 b §:n 1 momentissa säädetyn tiedonantovelvollisuuden sekä 14 f §:ssä säädettyjen kieltojen ja rajoituksen tehosteeksi uhkasakon. Uhkasakosta on voimassa, mitä uhkasakkolaissa (1113/90) säädetään.

Sitä, joka rikkoo tämän lain nojalla määrättyä, uhkasakolla tehostettua kieltoa tai velvoitetta, ei voida tuomita rangaistukseen samasta teosta.

14 h §

Joka tämän lain noudattamista valvoessaan on saanut tietoja jonkun taloudellisesta asemasta tai liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilökohtaisista oloista, ei saa ilman asianomaisen suostumusta sivulliselle ilmaista eikä käyttää yksityiseksi hyödykseen näin saamiaan tietoja.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei estä tietojen antamista 14 b §:n 2 momentin mukaisesti eikä tietojen antamista syyttäjälle tai poliisille rikoksen selvittämiseksi. Tietoja voidaan 1 momentin estämättä luovuttaa myös muulle viranomaiselle, jolla on lain nojalla oikeus saada tässä laissa tarkoitettuja salassapidettäviä tietoja.

15 §

Joka yleisessä kaupassa tai liikkeessä, yleisellä myyntipaikalla tai julkisessa toiminnassa määrätessään taloudellisen edun mitan mukaan käyttää mittaamisvälinettä, joka lain mukaan ei ole luvallinen tai jota ei ole tämän lain mukaisesti vaattu, on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, laittoman mitan käyttämisestä sakkoon.

---

18 §

Asetuksella voidaan säätää, että määrätynlaisten tavaroiden kaupassa tai muussa erityistä laatua olevassa toiminnassa, erittäinkin ulkomaankaupassa, mittaaminen saa perustua muihinkin kuin 2 luvussa mainittuihin perusyksiköihin, sekä määrätä poikkeuksia siitä, mitä 3 §:ssä on säädetty. Yksityisessä tapauksessa voi tällaisen poikkeuksen myöntää kauppa- ja teollisuusminsiteriö.

---

18 a §

Erityiseen tarkoitukseen käytettävien mittaamisvälineiden osalta voidaan asetuksella säätää, että tässä laissa teknilliselle tarkastuskeskukselle säädettyjä tehtäviä hoitaa soveltuvin osin muu viranomainen kuin teknillinen tarkastuskeskus.

19 §

---

Teknillinen tarkastuskeskus voi antaa tämän lain nojalla annettua asetusta tarkentavia määräyksiä ja ohjeita niistä mittaamisvälineistä, jotka on vaattava, sekä vakaamisen toimittamisesta ja mittaamisvälineiden käytöstä.

20 §

Teknillinen tarkastuskeskus saa antaa kansainvälisen yhteistyön kannalta tarpeellisia tietoja vastaavalle kansainväliseen sopimukseen perustuvaa tarkastustoimintaa harjoittavalle ulkomaiselle toimielimelle, kansainvälisille järjestöille ja sopimuksen osapuolena olevalle valtiolle. Luovutettaessa henkilötietoja ulkomaille on noudatettava, mitä henkilörekisterilaissa (471/87) säädetään.

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

Helsingissä 14 päivänä helmikuuta 1992

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Kauppa- ja teollisuusministeri
Kauko Juhantalo