Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Siirry esitykseen

Puutteelliset hakuehdot

HE 236/1991
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi eräiden elinkeinoalojen valtiontakauksista annetun lain muuttamisesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan eräiden elinkeinoalojen valtiontakauksista annettua lakia muutettavaksi siten, että sen nojalla voitaisiin eräissä tapauksissa myöntää valtiontakauksia kotimaisten toimitusten rahoitusjärjestelyjen yhteydessä tarvittavien luottojen vakuudeksi pienten ja keskisuurten yritysten lisäksi myös sellaisille yrityksille, jotka ovat suurteollisuuteen luettavia. Valtiontakauksia ehdotetaan luottojen ohella voitavaksi myöntää pienille ja keskisuurille yrityksille myös toimitussopimuksiin liittyvien vastuusitoumusten vakuudeksi. Lisäksi ehdotetaan, että valtiontakauksia voitaisiin myöntää luoton tai vastuusitoumuksen vastavakuudeksi pankille. Samalla ehdotetaan lain takausvaltuus korotettavaksi 1 000 miljoonasta markasta 3 000 miljoonaan markkaan.

Lainmuutos on tarkoitettu tulemaan voimaan heti, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.


PERUSTELUT

1. Nykyinen tilanne

Eräiden elinkeinoalojen valtiontakauksista annetun lain (375/63) nojalla Valtiontakuukeskus voi myöntää valtiontakauksia keskisuuren ja pienteollisuuden, työliiketoiminnan, matkailualan, turkistarhauksen, kalanviljelyn, puutarhaviljelyn sekä turvetuotannon aloille kuuluvien yritysten kehittämiseksi, laajentamiseksi, perustamiseksi ja toimintaedellytysten parantamiseksi myönnettyjen luottojen vakuudeksi. Valtiontakauksia on myönnetty yleensä näiden yritysten sellaisiin hankkeisiin, joiden toteuttamiseen tarvittavien luottojen saamiseen eivät yritysten omat vakuudet ole riittäneet. Pieniksi ja keskisuuriksi yrityksiksi, jäljempänä pk-yritys, ja siten lain soveltamisalaan kuuluviksi on vuodesta 1989 alkaen katsottu Euroopan talousyhteisön tapaan sellaiset yritykset, joilla on enintään 500 työntekijää, joiden käyttöomaisuuden arvo on enintään 350 miljoonaa markkaa ja joissa suuryrityksen omistusosuus on enintään 1/3 koko yrityksestä.

Pk-yritysten ohella myös suurempien yritysten tukeminen helpottamalla yritysten vakuusjärjestelyjä valtiontakauksilla olisi paikallaan erityisesti silloin, kun nämä kilpailevat ulkomaisten yritysten kanssa suurehkoista kotimaisista laitetoimituksista.

Valtiontakausten myöntäminen on sidottu luottoihin, joiden käyttötarkoitus on määritelty lain 2 §:ssä. Valtiontakauksia voidaan myöntää suorana vakuutena laissa lueteltujen elinkeinoalojen yrityksille myönnettäville luotoille, jotka käytetään pääasiassa investointeihin, käyttöpääoman rahoitukseen, yrityskauppoihin sekä tuotekehitykseen ja markkinointiin. Luotonantajana voi olla pankki, vakuutusyhtiö tai erityisluottolaitos Kehitysaluerahasto Oy:tä lukuunottamatta. Valtiontakauksen antaminen vastavakuudeksi pankille ei voimassa olevan lain nojalla ole mahdollista.

Valtiontakauksia voidaan myöntää tilaajien antamien ennakkomaksujen takaisinmaksun vakuudeksi. Nykyisten säännösten perusteella valtiontakausta ei sen sijaan voida myöntää samassa toimitussopimuksessa olevien tilaajan edellyttämien muiden ehtojen, kuten toimitusvelvollisuuteen ja takuuaikaan liittyvien ehtojen täyttämiseksi. Valtiontakausten myöntäminen myös tällaisten toimitussopimuksiin liittyvien vastuusitoumusten vakuudeksi helpottaisi kuitenkin pienten ja keskisuurten yritysten vakuuspulaa.

Mainitun lain nojalla myönnettyjä takauksia oli voimassa tai sitovasti tarjottuna 30 päivänä syyskuuta 1991 noin 766 miljoonaa markkaa. Takausten kohteena olevia luottoja saa lain 4 §:n mukaan olla samanaikaisesti takaisin maksamatta enintään 1 000 miljoonaa markkaa. Vuonna 1990 maksettiin takausten perusteella luotonantajille takauskorvauksia noin 26 miljoonaa markkaa ja takauskorvausten määrä vuonna 1991 syyskuun loppuun mennessä on ollut 36,5 miljoonaa markkaa.

2. Ehdotetut muutokset

2.1. Kotimaisten toimitusten rahoitusluottojen takaaminen

1 §:n 4 momentti. Suomen Pankki ei ole enää vuodesta 1987 lukien osallistunut kotimaisten toimitusten rahoitusjärjestelyihin. Tämän johdosta Suomen Vientiluotto Oy ryhtyi uutena rahoittajana liikepankkien lisäksi myöntämään vastaavia kotimaisten toimitusten rahoitusluottoja eli niin sanottuja KR-luottoja. KR-luotoilla voidaan rahoittaa sellaisia kotimaisia pääomatavaroiden toimituksia ja niihin liittyviä palveluita, joita kansainvälisessä kaupassa yleisesti rahoitetaan vähintään kahden vuoden luotoilla. Rahoitettavan toimitussopimuksen tai hankkeen kauppahinnan ohjeellinen alaraja on Suomen Vientiluotto Oy:llä ollut kymmenen miljoonaa markkaa. KR-luotolla rahoitettavat hankkeet ovat monesti varsin suuria ja luottojen vakuusjärjestelyt ovat eräissä tapauksissa vaikeita. Suomen Vientiluotto Oy hyväksyy KR-luoton vakuudeksi lähinnä pankkitakauksen tai Valtiontakuukeskuksen myöntämän takauksen. Lisäksi KR-luottojen vakuuksina on käytetty yritys- ja kiinteistökiinnityksiä. Voimassaolevan lain nojalla Valtiontakuukeskus voi myöntää takauksia vain pk-yritysten KR- luotoille. Kaikkia kotimaisia toimittajia tulisi voida tukea kiristyvässä kilpailussa myös vakuusjärjestelyillä.

Ehdotuksen mukaan Valtiontakuukeskus voisi myöntää valtiontakauksia myös suurteollisuuteen luettaville yrityksille sellaisten edellä mainittujen luottojen vakuudeksi, jotka kotimainen teollisuusyritys ottaa voidakseen antaa kotimaiselle ostajalle toimitusluottoa. Samoin edellytyksin ehdotetaan valtiontakaus voitavaksi antaa tällöin myös tilaajana olevalle yritykselle, jos se on suoraan luotonottajana.

Toimitusluoton kohteena tulisivat kysymykseen vain pääomatavarat samoin kuin Suomen Pankin kotimaisten toimitusten rahoitusjärjestelyissä. Pääomatavaroihin luetaan tässä yhteydessä kone-, koneisto- ja laitetoimitukset sekä niihin liittyvät palvelusuoritukset.

2.2. Toimitus- ja vastuuajan takaukset sekä tarjoustakaukset

1 §:n 1 ja 5 momentti sekä 2 §:n 4 momentti. Valtiontakauksia on muutaman vuoden ajan myönnetty myös toimitussopimuksiin liittyvien ennakkomaksujen takaisin maksamisen vakuudeksi. Ennakkomaksu on tilaajan toimittajalle antama luotto. Siitä ei kuitenkaan makseta korkoa, joten ennakkomaksu on erittäin edullista käyttöpääomarahoitusta toimittajalle. Toiset yritykset saavat ennakkomaksun tilaajalta vakuudetta. Erityisesti suuret yritykset ja julkisyhteisöt vaativat kuitenkin toimittajalta vakuuden ennakkomaksun takaisin maksamisesta siltä varalta, että toimitus ei tapahdu tehdyn sopimuksen mukaisesti.

Valtiontakuukeskus on taatessaan ennakkomaksuja todennut, että tilaajien pyrkimyksenä on sitoa yhteen ennakontakaus, toimitustakaus ja vastuuajantakaus. Toimitustakaus on vakuus, jonka tilaaja vaatii sen varalta, että toimittaja ei kykene täyttämään toimitusvelvollisuuttaan sopimuksen mukaisesti. Vastuuajantakaus on vakuus, joka annetaan sen varalta, että toimittaja ei korjaa sopimuksen mukaisesti takuuaikana toimituksessa esiintulleita vikoja. Näitä toimitussopimuksiin liittyvien vakuusehtojen täyttämiseksi annettavia takauksia myönnettäessä joudutaan kiinnittämään huomiota toimittajan taloudelliseen asemaan, toimitusten kannattavuuteen ja toimittajan tekniseen kykyyn hoitaa toimitus moitteettomasti. Koska näiden seikkojen arvioimisesta on Valtiontakuukeskus saanut jo kokemuksia ennakontakauksia myöntäessään, ehdotetaan takaustoiminta ulotettavaksi koskemaan myös toimitus- ja vastuuajantakauksia. Samalla ehdotetaan, että Valtiontakuukeskus voisi ryhtyä antamaan tarjoustakauksia, jotka annetaan toimittajan puolesta tilaajalle sen varalta, että toimittaja ei antamastaan tarjouksesta huolimatta tee toimitussopimusta.

Edellä esitettyyn viitaten ehdotetaan lakiin lisättäväksi säännös siitä, että valtiontakauksia voitaisiin antaa varsinaisten luottojen lisäksi myös muiden, lähinnä toimitussopimukseen liittyvien vastuusitoumusten vakuudeksi.

2.3. Valtiontakauksen antaminen vastatakauksena pankille

3 §:n 1 momentti. Rahoitusmarkkinoiden kehittyessä on erilaisista joukkovelkakirjoista, vaihtovelkakirjalainoista ja optiolainoista tullut yleisesti käytettyjä rahoitusvälineitä. Ne voivat tarjota yrityksille vaihtoehdon osakepääoman korotukselle hankkia oman pääoman luonteista rahaa. Mikäli pk-yritys ottaa mainitun lainan yrityksen rahoitusta varten, on lainalle mahdollista hankkia kyseessä olevan lain nojalla Valtiontakuukeskuksen takaus. Nämä lainat ovat useimmiten kuitenkin tarkoitettu myytäviksi yleisölle, minkä vuoksi valtiontakaus suorana vakuutena sopii niihin verraten huonosti. Sen vuoksi olisi tarkoituksenmukaista, että lainan varsinaisena takaajana esiintyisi rahoituslaitos ja rahoituslaitoksen vastatakaajana olisi Valtiontakuukeskus. Lain 3 §:n 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että Valtiontakuukeskus voisi antaa valtiontakauksen myös pankkitakauksen vastavakuudeksi. Samalla tavoin ehdotetaan valtiontakaus voitavaksi antaa vastatakauksena pankille myös eräiden toimitussopimuksiin liittyvien vakuusvaatimusten, kuten ennakkomaksun takaisin maksamisen vakuuden täyttämiseksi.

2.4. Takausvaltuuden korottaminen

4 §. Kuten kohdassa 1 on mainittu, kyseessä olevan lain nojalla myönnettyjä takauksia oli voimassa tai sitovasti tarjottuna 30 päivänä syyskuuta 1991 noin 766 miljoonaa markkaa. Edellä ehdotettujen muutosten johdosta vuosittain myönnettävien takausten määrä lisääntyisi arviolta 200-300 miljoonaa markkaa vuodessa.

Vuosien 1991 ja 1992 aikana Valtiontakuukeskuksen tarkoituksena on ryhtyä myöntämään pk-yritysten käyttöpääomaluottojen takaukset pääasiassa kysymyksessä olevan lain mukaisina omavelkaisina takauksina eli niin sanottuina teollisuustakauksina. Samalla takuukeskuksen tarkoituksena on lopettaa viennin lyhytaikaisten käyttöpääomaluottojen takaaminen vientitakuulain (479/62) nojalla myönnettävän vientitakuun muodossa (R-takuu). Menettely johtuu sanottuun tarkoitukseen vastavakuudetta myönnetyistä vientitakuista kuluvana ja ensi vuonna odotettavissa olevista suurista takuutappioista takuukantaan verrattuna, mikä puolestaan johtuu pääosin heikentyneestä taloudellisesta tilanteesta ja Neuvostoliiton kaupan vähenemisestä. Takuutappioiden määrä on arvioitu olevan kuluvana vuonna noin 80-100 miljoonaa markkaa. Takuukeskuksen riskienhallinnan kannalta on tarkoituksenmukaista siirtyä pk- yritysten takauksissa R-takuiden sijasta kysymyksessä olevan lain mukaisten teollisuustakausten käyttöön. Teollisuustakauksille takuukeskus edellyttää yleensä vastavakuudet, joiksi hyväksytään yrityskiinnitykset ja toissijaiset kiinteistökiinnitykset, jotka voivat olla myös takausmääriä pienemmät. Vientitakuulain perusteella pääasiassa pk-yrityksille myönnettyjä käyttöpääomaluottojen takuita (R- takuita) oli 30 päivänä syyskuuta 1991 voimassa tai sitovasti tarjottu noin 375 miljoonaa markkaa.

Jotta tässä esityksessä tarkoitettuja uusia takauksia voitaisiin myöntää ja suurin osa voimassa olevasta käyttöpääomaluottojen vientitakuukannasta voitaisiin siirtää tämän lain mukaisiksi teollisuustakauksiksi, tulisi laissa olevaa takausvaltuuden määrää lisätä. Tämän vuoksi ehdotetaan lain 4 §:ssä määritellyn takausvaltuuden korottamista nykyisestä 1 000 miljoonasta markasta siten, että lain mukaisia takauksia saisi samanaikaisesti olla voimassa enintään 3 000 miljoonaa markkaa. Samalla pykälän sanamuotoa on ehdotettu tarkistettavaksi siten, että takausluottoja ja vastuusitoumuksia saa olla samanaikaisesti voimassa yhteensä enintään kyseessä oleva määrä. Voimassa olevat takausvastuut käsittävät sekä myönnetyt takaukset että sitovat takaustarjoukset, joten sanamuoto määrittelee takuukeskuksen enimmäistakuuvastuun aikaisempaa täsmällisemmin.

3. Esityksen valmistelu

Esitys perustuu Valtiontakuukeskuksen esitykseen ja se on valmisteltu virkatyönä kauppa- ja teollisuusministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunto valtiovarainministeriöstä, Teollisuuden Keskusliitosta, Pienteollisuuden Keskusliitosta ja Suomen Vientiluotto Oy:ltä. Lausunnonantajat pitävät yleisesti esitystä tarpeellisena ja kiirehtivät muutosten toteuttamista.

4. Esityksen taloudelliset ja organisatoriset vaikutukset

Ehdotetuilla muutoksilla ei arvioida olevan Valtiontakuukeskuksen toiminnalle merkittäviä taloudellisia tai organisatorisia vaikutuksia. Muutokset eivät myöskään aiheuta tarvetta lisätä henkilöstöä.

Ehdotukset monipuolistaisivat valtiontakauksen käyttömahdollisuuksia, joten vuosittain myönnettävien takausten määrä lisääntyisi jonkin verran. Takauskorvausten määrän arvioidaan kuitenkin pysyvän suhteellisesti ottaen aikaisemmalla tasolla. Mahdollisten takauskorvausten määrää on kuitenkin mahdotonta arvioida etukäteen.

5. Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan heti, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi lakiehdotus:

Laki eräiden elinkeinoalojen valtiontakauksista annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan eräiden elinkeinoalojen valtiontakauksista 4 päivänä heinäkuuta 1963 annetun lain (375/63) 1 §:n 1 ja 5 momentti, 3 §:n 1 momentti ja 4 §,

sellaisina kuin ne ovat, 1 §:n 1 ja 5 momentti 5 päivänä toukokuuta 1978 annetussa laissa (328/78), 3 §:n 1 momentti 5 päivänä helmikuuta 1971 annetussa laissa (115/71) ja 4 § 3 päivänä helmikuuta 1989 annetussa laissa (113/89), sekä

lisätään 1 §:ään, sellaisena kuin se on muutettuna mainituilla 5 päivänä toukokuuta 1978 ja 3 päivänä helmikuuta 1989 annetuilla laeilla, mainitulla 3 päivänä helmikuuta 1989 annetulla lailla kumotun 4 momentin tilalle uusi 4 momentti ja 2 §:ään, sellaisena kuin se on muutettuna mainitulla 5 päivänä toukokuuta 1978 annetulla lailla ja 27 päivänä marraskuuta 1981 annetulla lailla (810/81), uusi 4 momentti seuraavasti:

1 §

Seuraavien elinkeinoalojen yritysten kehittämiseksi, laajentamiseksi, perustamiseksi ja toimintaedellytysten parantamiseksi voidaan niiden kotimaisten ja ulkomaisten luottojen tai vastuusitoumusten vakuudeksi antaa valtiontakauksia siten kuin tässä laissa säädetään:

1) keskisuuri ja pienteollisuus;

2) työliiketoiminta;

3) matkailuala;

4) turkistarhaus;

5) kalanviljely;

6) puutarhaviljely; sekä

7) turvetuotanto.

Sellaisen luoton vakuudeksi, jonka luottolaitos myöntää kotimaisen pääomatavaratoimituksen rahoitusjärjestelyä varten kotimaiselle toimittajalle tai tilaajalle, voidaan valtiontakaus antaa myös silloin, kun luotonsaajana on muu kuin 1 momentissa tarkoitettu yritys.

Valtion tämän lain nojalla takaamaa luottoa sanotaan jäljempänä takausluotoksi. Vastuusitoumuksella tarkoitetaan toimitussopimuksiin liittyvien vakuusehtojen täyttämiseksi annettavaa sitoumusta.

2 §

Valtiontakaus voidaan myös antaa tässä laissa tarkoitetun vastuusitoumuksen vakuudeksi.

3 §

Valtiontakaus voidaan antaa takausluoton pääoman, koron ja luottoehtojen mukaisten muiden maksusuoritusten vakuudeksi sekä takausluoton tai vastuusitoumuksen vakuudeksi annettavan pankkitakauksen vastavakuudeksi.

4 §

Takausluottoja ja vastuusitoumuksia saa samanaikaisesti olla voimassa yhteensä enintään 3 000 miljoonan markan määrä, korkoja ja muita pääoman lisäksi mahdollisesti maksettavia suorituksia mukaan lukematta. Ulkomaisen luoton määrä lasketaan Suomen Pankin kyseiselle valuutalle vahvistaman, takauksen antamishetkellä voimassa olevan myyntikurssin mukaan. Suomen Pankin kurssilistasta pysyvästi puuttuvan valuutan kurssi lasketaan käyttäen tämän valuutan takauksen antamisajankohtana käypää kansainvälistä kurssia sellaisessa valuutassa, jolle on käytettävissä Suomen Pankin kurssi.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .


Helsingissä 24 päivänä tammikuuta 1992

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Ministeri
Ole Norrback

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.