Suomen Vientiluotto Oy:n korkotuesta, valuuttakurssitappioiden korvaamisesta ja antolainauksen valtion takauksista annetun lain nojalla valtio voi maksaa Suomen Vientiluotto Oy:lle korkotukea lähinnä kehitysmaihin suuntautuvan niin sanotun OECD-ehtoisen viennin rahoitukseen myönnettyjen luottojen sekä eräiden erityisluottojen rahoittamista varten. Valtiontakauksia voidaan lain nojalla myöntää sellaisiin Suomen ja luotonsaajamaiden välisiin sopimuksiin perustuvissa luottojärjestelyissä, joiden tarkoituksena on luotonsaajavaltion taloudellisen kehityksen tai ympäristönsuojelutoimien tukeminen ja joissa Suomen Vientiluotto Oy on luotonantajana.

Voimassa olevan lain mukaan korkotukea voidaan maksaa ja valtion takauksia antaa enintään 1 000 miljoonan markan lainoille. Esityksessä ehdotetaan korkotuen myöntämisvaltuutta nostettavaksi 3 000 miljoonaan markkaan ja takausvaltuutta nostettavaksi 1 500 miljoonaan markkaan. Samalla lain mukaisten myöntämisvaltuuksien voimassaoloaikaa ehdotetaan jatkettavaksi vuodesta 1992 vuoteen 1995 saakka.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan heti, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

---

Suomen Vientiluotto Oy:n korkotuesta, valuuttakurssitappioiden korvaamisesta ja antolainauksen valtion takauksista annetun lain (1364/89) nojalla valtioneuvostolla on oikeus määräämillään ehdoilla antaa Suomen Vientiluotto Oy:lle, jäljempänä Vientiluotto, sitoumuksia siitä, että valtio maksaa yhtiön vuosina 1990-1992 myöntämien, yhteensä enintään 1000 miljoonan markan lainojen rahoittamista varten ottamien lainojen varainhankintakustannusten ja yhtiön myöntämien lainojen koron erotuksen lisättynä 0,25 prosenttiyksiköllä.

Lailla muutettiin Vientiluoton ulkomaiseen ottolainaukseen kohdistettu korkotuen maksamisjärjestelmä yhtiön antolainaukseen kohdistetuksi järjestelmäksi. Muutoksen tarkoituksena oli saada valtion maksama korkotuki vastaamaan paremmin tuen tarvetta.

Korkotukea voidaan lain nojalla maksaa Vientiluoton myöntämille julkista tukea edellyttäville luotoille, joiden korkotaso on markkinakorkoa alhaisempi. Näitä luottoja ovat Vientiluoton pääomatavaroiden ja niihin liittyvien palveluiden sekä projektiviennin rahoittamiseksi Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) suosittelemien vientiluottokonsensusehdoin lähinnä kehitysmaihin myöntämät luotot sekä eräät Suomen ja luotonsaajamaan välisiin sopimuksiin perustuvat erityisluottojärjestelyt. Korkotuen maksamisesta Vientiluoton myöntämälle OECD-ehtoiselle laivaluottosopimuksen mukaiselle alusrahoitukselle ja sekaluotoille eli vientiluottojen ja julkisten varojen yhdistelmäluotoille on säädetty erikseen.

Kiristyneestä kansainvälisestä kilpailusta johtuen useat maat tukevat vientiteollisuuttaan eri muodoin. Hillitäkseen rahoitusehdoilla käytävää kilpailua OECD-maat ovat sopineet julkisin varoin tuettujen yli kahden vuoden pituisten vientiluottojen luottoehdoista. Tässä niin kutsutussa vientiluottokonsensuksessa määritellään luottojen vähimmäiskorot, enimmäisluotto-osuudet ja -ajat sekä kuoletusten ajankohta. Vientiluottokonsensuksen mukaisesti vientimaat luokitellaan kolmeen varallisuusryhmään niiden bruttokansantuotetason perusteella. Luottoehdot määräytyvät maaryhmittäin siten, että III maaryhmälle (niin sanotut köyhät maat) ja II maaryhmälle (niin sanotut keskiryhmän maat) myönnettyjen luottojen korot ovat usein markkinatasoa alhaisemmat.

Valtioneuvosto on antanut lain nojalla Vientiluotolle kaksi sitoumusta korkotuen maksamisesta. Sitoumukset kattavat vasta-arvoltaan yhteensä noin 730 miljoonan markan luotot. Toinen sitoumuksista on annettu Unkarille myönnetylle rakennesopeutusluotolle ja toinen Vientiluoton vuonna 1990 OECD-konsensusehdoin II ja III maaryhmään kuuluville maille myöntämien toimituksen jälkeisten luottojen korkotukea varten.

Valtioneuvostolla on myös oikeus lain 2 §:n 1 momentin mukaan antaa Vientiluotolle sitoumuksia siitä, että valtio maksaa yhtiön myöntämiensä lainojen rahoittamista varten vuonna 1990-1992 ottamista ulkomaisista lainoista mahdollisesti aiheutuvia valuuttakurssitappioita.

Lain 2 §:n 2 momentin mukaan kyseisen lain ja Suomen Vientiluotto Oy:n vuosina 1986-1989 ulkomaisten luotonoton korkotuesta ja valuuttakurssitappioiden korvaamisesta annetun lain 1 §:n 2 momentissa (853/88) tarkoitettuja lainoja saa samanaikaisesti olla takaisin maksamatta yhteensä enintään 5 000 miljoonaa markkaa.

Vientiluoton kansainvälisen luottokelpoisuuden ylläpitäminen ei salli huomattavien kurssiriskien ottamista. Tämän vuoksi on perusteltua, että valtion varoista voidaan korvata yhtiön antolainauksen rahoittamista varten ottamista ulkomaisista luotoista mahdollisesti aiheutuvia kurssitappioita.

Valtioneuvosto on antanut Vientiluotolle vuosia 1986-1989 koskevan lain nojalla yhden sitoumuksen valuuttakurssitappioiden korvaamisesta. Sitoumuksesta ei ole aiheutunut valtiolle korvattavia valuuttakurssitappioita. Nyt kyseessä olevan lain nojalla Vientiluotto ei ole toistaiseksi hakenut sitoumusta valuuttakurssitappioiden korvaamisesta.

Lain 5 §:n mukaan valtioneuvostolla on oikeus vastavakuuksia vaatimatta antaa Vientiluotolle valtion omavelkaisia takauksia yhtiön lain mukaisesti myöntämien enintään 1 000 miljoonan markan lainojen maksamisen ja muiden sovittujen ehtojen täyttämisen vakuudeksi.

Säännös valtion takausten myöntämisestä lisättiin lakiin eduskuntakäsittelyn aikana. Valtiovarainvaliokunnan mietinnön (VaVM 89/1989 vp) mukaan valtiontakausten myöntämistä kysymyksessä olevan lain nojalla voidaan pitää tarkoituksenmukaisena sellaisissa Suomen ja luotonsaajamaiden välisiin sopimuksiin perustuvissa luottojärjestelyissä, joiden tarkoituksena on luotonsaajavaltion taloudellisen kehityksen tai ympäristönsuojelutoimien tukeminen ja joissa Vientiluotto on luotonantajana.

Voimassa olevan lain mukaisesta 1 000 miljoonan markan takausten myöntämisvaltuudesta on tähän mennessä käytetty yhteensä noin 640 miljoonaa markkaa, josta noin 600 miljoonaa markkaa on Vientiluoton Unkarille ja Tsekkoslovakialle myöntämien rakennesopeutusluottojen ja runsaat 40 miljoonaa markkaa Unkarille 24 läntisen teollisuusmaan muodostaman niin sanotun G-24 -ryhmän puitteissa myönnetyn maksutaseen vakauttamisluoton takaamiseksi.

OECD-maat ovat pyrkineet edistämään itäisen Euroopan maissa vuonna 1989 alkanutta poliittista ja taloudellista muutosprosessia erilaisilla tuki- ja rahoitusjärjestelyillä. Maat ovat Euroopan yhteisöjen (EY) johdolla muodostaneet edellä mainitun ryhmä-24:n (G-24 eli OECD-maat) koordinoimaan tätä aputoimintaa.

Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), Maailmanpankki ja G-24 ovat tehneet yksityiskohtaisen selvityksen itäisen Euroopan maiden taloudellisesta tilanteesta. Selvityksessä todettiin, että Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin ja muun kansainvälisen avun ja rahoituksen osuus mukaan laskettuna kaikissa itäisen Euroopan maissa on huomattava rahoitusvaje. Tätä vajetta katetaan G-24 -rahoitusjärjestelyillä.

G-24 noudattaa kaikissa avustustoiminnoissaan ehdollisuutta, jonka mukaan apua myönnetään ainoastaan maille, jotka ovat lupautuneet siirtymään markkinatalouteen ja noudattamaan monipuoluedemokratian ja moniarvoisuuden periaatteita. Rahoitusjärjestelyn ehtona on lisäksi, että maa on sopinut Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa tiukan rakenteellisen sopeuttamisohjelman toteuttamisesta. Ensimmäiset G-24 - rahoitusjärjestelyt toteutettiin vuoden 1991 alussa Unkarin (USD 500 miljoonaa) ja Tshekin ja Slovakian liittovaltion (USD 1 miljardi) osalta. Bulgarian osalta järjestelyt (USD 800 miljoonaa) käynnistyivät kesällä 1991. Romanian järjestelyn (USD 1 miljardi) osalta on edelleen ongelmia eivätkä eräät suuret jäsenmaat ole antaneet maksulupauksia. EY:n osuus näistä rahoitusjärjestelyistä on 50 %. EY:n lisäksi rahoitukseen osallistuvat kaikki EFTA-maat, Japani, Kanada, USA, Saudi-Arabia ja Kuwait.

Suomi on tähän mennessä osallistunut G-24 - luottojärjestelyihin myöntämällä Unkarille edellä mainitun 10 miljoonan Yhdysvaltain dollarin (USD) ja Tsekin ja Slovakian liittovaltiolle USD 15 miljoonan maksutasetukiluoton. Lisäksi hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta on puoltanut Suomen osallistumista USD 10 miljoonalla Bulgarian sekä eräin edellytyksin myös Romanian rahoitusjärjestelyihin enintään suhteellisesti muita luottoja vastaavalla määrällä. Talouspoliittinen ministerivaliokunta on myös puoltanut yhteensä 150 miljoonan markan rakennesopeutusluottojen myöntämistä Baltian maihin. Luottojen valmistelijana ja antajana toimii Suomen Vientiluotto Oy. Luotoille on tarkoitus myöntää kysymyksessä olevan lain 5 §:n nojalla valtion takaukset. Näiden luottojen ja takausten toteuduttua voimassa olevassa laissa oleva valtion takausten myöntämisvaltuus on lähes kokonaisuudessaan käytetty.

Vientiluoton antolainauksen vuosisuunnittelussa vuodelle 1991 oli arvioitu, että II ja III ryhmän maihin myönnettäisiin OECD-ehtoisia luottoja vuonna 1991 runsaat 600 miljoonaa markkaa. Toteutuneiden kauppojen perusteella voidaan kuitenkin nyt ennakoida, että myönnettyjen luottojen määrä jää noin 400 miljoonaan markkaan. Uusia luottolupauksia, joiden mukaiset luotot mahdollisesti toteutuessaan tulisi saada korkotuen piiriin, on vuoden 1991 aikana annettu noin 4 miljardin markan arvosta. Vientiluotto arvioi, että vuoden 1992 aikana myönnettävien OECD-ehtoisten luottojen määrä pysyy vuoden 1991 tasolla.

Voimassa olevan lain mukainen korkotuen myöntämisvaltuus ei riitä kattamaan jo annettujen ja jatkossa annettavien luottolupausten mukaisten luottojen edellyttämää korkotuen tarvetta. Pitkäaikaisen kokemuksen perusteella tiedetään, että annetuista OECD-ehtoisista luottolupauksista toteutuu luottovarauksina keskimäärin 15-20 %. Ajoittain suurten, erityisesti metsäteollisuuteen liittyvien, projektien toteutuminen kehitysmaissa lisää myönnettyjen luottojen määrää merkittävästi. Tällä hetkellä on erityisesti Kaakkois-Aasiassa vireillä useita hankkeita, joihin suomalaiset yritykset tarjoavat tuotteitaan ja palveluitaan.

Maamme teollisuuden kilpailukyvyn kannalta on välttämätöntä, että viejillämme on mahdollisuus samoihin rahoitusehtoihin kuin mitä ulkomaisilla kilpailijoilla on käytettävissään. Tämän toteuttamiseksi ja Vientiluoton nykyisenkaltaisten toimintamahdollisuuksien turvaamiseksi kehitysmaaviennin rahoituksessa tulisi lain mukaisen korkotuen myöntämisvaltuutta korottaa 2 000 miljoonalla markalla. Tällöin myöntämisvaltuus riittäisi todennäköisesti OECD-ehtoisen kehitysmaaviennin rahoituksen lisäksi kattamaan myös muut mahdolliset valtion toimeksiannosta hoidettavat laissa tarkoitetut erityisluotot. Samalla korkotuen myöntämisvaltuuden voimassaoloaikaa ehdotetaan jatkettavaksi vuodesta 1992 vuoteen 1995.

Vientiluotto ei ole toistaiseksi tarvinnut kysymyksessä olevan lain nojalla annettua sitoumusta valuuttakurssitappioiden korvaamisesta. Suomen Vientiluotto Oy:n vuosien 1986 -1989 ulkomaisen luotonoton korkotuesta ja valuuttakurssitappioiden korvaamisesta annetun lain nojalla valtioneuvosto on antanut Vientiluotolle yhden sitoumuksen kurssitappioiden korvaamisesta. Vientiluotolle ei ole tähän mennessä aiheutunut sille annetun sitoumuksen piiriin kuuluvia kurssitappioita. Valmiudet sitoumusten antamiseen tulisi kuitenkin turvata, jotta erityisesti valtion toimeksiannosta hoidettavat erityisluotot voitaisiin toteuttaa toimeksiantojen mukaisesti ja Vientiluoton kansainvälinen luottokelpoisuus tältä osin turvata. Tästä syystä ehdotetaan, että myös lain 2 §:n 1 momentin mukaisen valuuttakurssitappioiden korvaamisvaltuuden voimassaoloaikaa jatkettaisiin vuodesta 1992 vuoteen 1995. Voimassa olevassa laissa olevaan myöntämisvaltuuden määrään ei ehdoteta muutoksia.

Lain 5 §:n mukainen valtion takausten myöntämismahdollisuus antaa sekä valtiolle että Vientiluotolle joustavan ja nopean tavan toteuttaa tavanomaisesta viennin rahoituksesta poikkeavat luottojärjestelyt, joiden toteutuminen edellyttää valtion takauksen myöntämistä ja joita Valtiontakuukeskus ei voi sitä säätelevän lainsäädännön tai vientitakuutoimintaa sitovien kansainvälisten sopimusten ja ohjeiden mukaan taata. Valtiontakuukeskuksen asiantuntemusta riskien hallinnassa sekä myönnettävistä takauksista tulevaisuudessa mahdollisesti aiheutuvien luotonsaajamaan velkojen vakauttamis- tai muiden korvaustilanteiden hoitamisessa on tarkoitus kuitenkin käyttää tarpeen mukaan myös tämän lain mukaisten takausten yhteydessä, esimerkiksi siten, että takauspäätöstä valmisteltaessa takuukeskukselta pyydetään asiasta lausunto ja että tilanteen niin vaatiessa takauksen hoito voidaan siirtää takuukeskukselle. Valtiontakuukeskuksesta annetun lain muuttamisesta eduskunnan 26 päivänä marraskuuta 1991 hyväksymän lain mukaan valtioneuvostolla olisi mahdollisuus antaa takuukeskukselle tämänkaltaisia toimeksiantoja.

Edellä kohdassa 1.3. mainittujen rahoitusjärjestelyjen toteuduttua ei tällä hetkellä ole vireillä muita sellaisia rahoitustehtäviä, joissa Vientiluotto toimisi luotonantajana ja joihin valtioneuvoston myöntämää takaussitoumusta voitaisiin tarvita. Takausmahdollisuuden olemassaolo on kuitenkin olennainen edellytys mahdollisten poikkeuksellisten rahoitusjärjestelyjen toteuttamiselle. Kansainvälinen valuuttarahasto ja G-24 -ryhmä tarkastelevat itäisen Euroopan maiden vuoden 1992 rahoitustarvetta kuluvan vuoden syksyn aikana, joten mahdollisen rahoitusavun suuruutta ei tiedetä vielä tässä vaiheessa. Valmiudet takausten myöntämiseen tulisi kuitenkin olla olemassa. Lisäksi ryhmä on hyväksynyt Baltian maat ja Albanian uusiksi G-24 avunsaajamaiksi. Koska myös seuraavina vuosina tulee G-24 -toiminta sekä muu mahdollinen avustustoiminta erityisesti Baltian maihin ja eräille muille Suomen lähialueille jatkumaan, ehdotetaan lain 5 §:ää muutettavaksi siten, että valtioneuvoston oikeutta valtion takausten myöntämiseen korotettaisiin 1 000 miljoonasta markasta 1 500 miljoonaan markkaan. Samalla myöntämisvaltuuden voimassaoloaikaa ehdotetaan myös jatkettavaksi vuodesta 1992 vuoteen 1995. Kysymyksessä on takausvaltuuden enimmäismäärä, jonka käyttäminen edellyttää kunkin takauksen osalta valtioneuvoston erillistä päätöstä. Tarkoituksena on, että valtion takauksia myönnettäisiin samoin perustein kuin tähänkin asti eli sellaisissa Suomen ja luotonsaajamaiden välisiin sopimuksiin perustuvissa luottojärjestelyissä, joiden tarkoituksena on luotonsaajavaltion taloudellisen kehityksen tai ympäristönsuojelutoimien tukeminen.

Esitys perustuu Suomen Vientiluotto Oy:n esitykseen ja se on valmisteltu virkatyönä kauppa- ja teollisuusministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunto valtiovarainministeriöltä ja ulkoasiainministeriöltä. Valtiovarainministeriö katsoo, että lain mukainen takausvastuu tulisi rajoittaa 1500 miljoonaa markkaan. Ulkoasiainministeriö puolsi esitystä ja piti esityksestä ilmenevää takuuvastuun enimmäisrajan korottamista sekä sen käyttöaikaa vuoteen 1995 saakka tärkeänä. Esityksen takausvaltuuden korottamista koskevasta osuudesta on lisäksi pyydetty lausunto Valtiontakuukeskukselta.

Valtiontakuukeskus katsoo lausunnossaan, ettei kysymyksessä olevan lain mukaisia takausvaltuuksia tulisi enää laajentaa nykyisten valtuuksien tultua käytetyiksi. Mahdolliset erityisehtoiset ulkomaisten antolainausten valtiontakaukset tulisi toteuttaa esimerkiksi luomalla takuukeskukseen valtioneuvoston antamalla toimeksiannolla erityisjärjestelmä. Erityisjärjestelmän mukaan valtioneuvosto pyytäisi eduskunnalta valtuudet lisätyille takuuvastuille itäisen Euroopan maista. Takuukeskus tekisi yksittäisiä takuuhakemuksia koskevat päätökset asianomaisen ministeriön määrittelemän enimmäismäärän puitteissa. Kaupallisen riskin arvioimisessa, vakuusvaatimuksissa, maksuehdoissa, takuuehdoissa ja hinnoittelussa noudatettaisiin samaa käytäntöä kuin takuukeskuksen myöntämissä muissakin takuissa. Lisäksi kansainväliset vientitakuutoimintaa koskevat sopimukset sitoisivat myös tämän järjestelyn kautta myönnettyjä takuita.

Kyseessä olevassa laissa valtioneuvostolle annetuilla takausvaltuuksilla on tarkoitus mahdollistaa valtion takausten myöntäminen nimenomaan tavanomaisesta viennin rahoituksesta poikkeaville luottojärjestelyille, joihin takuukeskuksen takuiden myöntämisessä noudattama käytäntö ei kaikilta osin aina sovellu ja jotka riskinottopäätöksen lisäksi edellyttävät yleensä myös poliittista arviointia. Poliittisen arvioinnin seurauksena voidaan toteutettavaksi antaa sellaisiakin luottojärjestelyjä, jotka pelkän riskiharkinnan perustein eivät mahdollisesti olisi toteuttamiskelpoisia. Hallitus katsookin tarkoituksenmukaiseksi säilyttää päätöksenteon tällaisten takuiden myöntämisestä edelleen valtioneuvostolla. Valtiontakuukeskuksen asiantuntemusta on kuitenkin mahdollista käyttää takuupäätösten valmistelussa ja hoitamisessa, kuten kohdassa 2.3. on tarkemmin esitetty.

Mitä tulee varsinaisten vientitakuiden myöntämiseen itäisen Euroopan maihin tapahtuviin vientitoimituksiin, on kauppa- ja teollisuusministeriö valmistelemassa yhdessä Valtiontakuukeskuksen kanssa esitystä vientitakuulain (479/62) muuttamiseksi. Tarkoituksena on ehdottaa lakia muutettavaksi siten, että tapauksissa, joissa vientitakuiden myöntämiseen sisältyvä valtion riski on normaalia suurempi, Valtiontakuukeskus voisi myöntää vientitakuita erityisistä syistä valtioneuvoston antaman valtuuden nojalla eduskunnan päättämän enimmäismäärän puitteissa.

Valtioneuvoston oikeutta antaa sitoumuksia korkotuen maksamiseksi ehdotetaan lisättäväksi siten, että sitoumuksia voidaan antaa Vientiluoton vuosina 1990 -1995 myöntämille yhteensä enintään 3 000 miljoonan markan lainoille. Valtion varoista maksettava korkohyvitys on Vientiluoton varainhankintakustannusten ja myönnettyjen lainojen vuotuisen koron erotus lisättynä 0,25 prosenttiyksiköllä. Sitoumuksista aiheutuvaa valtion varoista maksettavaa korkotuen määrää on etukäteen vaikea arvioida. Siihen vaikuttavat luotonannon määrä ja luottojen ehdot, ottolainausvaluuttojen korkovaihtelut kansainvälisillä raha- ja pääomamarkkinoilla sekä valuuttakurssien kehitys suhteessa Suomen markkaan. Vuonna 1991 maksettava korkotuki valtioneuvoston tähän asti myöntämien sitoumusten perusteella on yhteensä vajaat 4 miljoonaa markkaa.

Vaikka vuosittain myönnettävistä uusista luotoista aiheutuu korkotuen alaisten luottojen pääoman lisäystä, pienenee luottojen pääomamäärä toisaalta suhteellisen nopeasti OECD- luotoille tyypillisen puolivuosittaisen kuoletusohjelman vuoksi. G-24 -ryhmän puitteissa itäisen Euroopan maille myönnettävät maksutasetukiluotot myönnetään nykyisten suuntaviivojen mukaan markkinakorolla, eivätkä siten edellytä korkotukea. Edellä olevat seikat huomioon ottaen Vientiluotto arvioi, että vuosittaiset korkotukimenot vuosina 1992-1995 ovat enimmillään noin 15-20 miljoonaa markkaa vuodessa.

Takausvaltuuden korottamisen 500 miljoonalla markalla aiheuttamia taloudellisia vaikutuksia on myös mahdotonta etukäteen arvioida. Lain nojalla myönnetyt takaukset on myönnetty ja tultaneen myöntämään joko kokonaan tai osittain ilman takausmaksua valtion lainanannosta ja valtiontakauksesta annetun lain (449/88) ja valtion takauksista perittävistä maksuista annetun asetuksen (927/81 nojalla, joten valtiolta jää takauksista saamatta takausmaksuja. Takaukset myönnetään lain mukaan vastavakuudetta ja ne ovat omavelkaisia takauksia. Luotonsaajamaan luoton takaisinmaksukyvystä riippuu joutuuko valtio maksamaan takaussitoumuksensa.

Esityksellä ei ole organisatorisia vaikutuksia.

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan heti, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan Suomen Vientiluotto Oy:n korkotuesta, valuuttakurssitappioiden korvaamisesta ja antolainauksen valtion takauksista 29 päivänä joulukuuta 1989 annetun lain (1364/89) 1 §, 2 §:n 1 momentti ja 5 § seuraavasti:

1 §

Valtioneuvostolla on oikeus määräämillään ehdoilla antaa Suomen Vientiluotto Oy:lle sitoumuksia siitä, että valtio maksaa yhtiön vuosina 1990-1995 myöntämien yhteensä enintään 3 000 miljoonan markan lainojen rahoittamista varten ottamien lainojen varainhankintakustannusten ja yhtiön myöntämien lainojen koron erotuksen lisättynä 0,25 prosenttiyksiköllä.

2 §

Valtioneuvostolla on myös oikeus määräämillään ehdoilla antaa sitoumuksia siitä, että valtio maksaa yhtiön myöntämiensä lainojen rahoittamista varten vuosina 1990-1995 ottamista ulkomaisista lainoista mahdollisesti aiheutuvia valuuttakurssitappioita.

5 §

Valtioneuvostolla on myös oikeus vastavakuuksia vaatimatta, mutta muutoin määräämillään ehdoilla, antaa valtion omavelkaisia takauksia yhtiön tämän lain mukaisesti myöntämien enintään 1 500 miljoonan markan lainojen maksamisen ja muiden sovittujen ehtojen täyttämisen vakuudeksi.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

---

Helsingissä päivänä kuuta 199

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Ministeri
Pertti Salolainen