Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimukseen vuosina 1980 ja 1984 tehdyt pöytäkirjat. Vuoden 1980 pöytäkirja mahdollistaa eräissä tapauksissa ilma-alukseen ja sen miehistöön kohdistuvien valvontatehtävien siirto ilma-aluksen rekisteröintivaltiosta toisen valtion viranomaisten hoidettavaksi. Vuoden 1984 pöytäkirjassa kielletään aseiden käyttö lennolla olevaa ilma- alusta vastaan. Pöytäkirjat eivät vielä ole tulleet kansainvälisesti voimaan.

Esitykseen liittyy ehdotus laiksi pöytäkirjojen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä sekä laiksi ilmailulain muuttamisesta.

Laki pöytäkirjojen eräiden määräysten hyväksymisestä on tarkoitettu tulemaan voimaan heti, kun pöytäkirjat tulevat kansainvälisesti voimaan. Ehdotetut muutokset ilmailulakiin on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian.

---

Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimus avattiin allekirjoitettavaksi Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 ja se tuli kansainvälisesti voimaan vuonna 1947. Suomi liittyi yleissopimukseen vuonna 1949 (SopS 11/49). Yleissopimukseen liittyneiden valtioiden lukumäärä oli 1 päivänä heinäkuuta 1991 yhteensä 164.

Yleissopimuksen ja samalla yleissopimuksella perustetun kansainvälisen siviiliilmailujärjestön (ICAO) merkitys kansainvälisen siviili-ilmailun kehittymiselle on ollut suuri. Yleissopimuksen 44 artiklan mukaisesti ICAO:n päämääränä ja tarkoituksena on kehittää kansainvälisen ilmailun periaatteita ja tekniikkaa sekä edistää kansainvälisen ilmaliikenteen suunnittelua ja kehittämistä. ICAO:n tehtävänä on varmistaa kansainvälisen siviili-ilmailun kehitys, edistää ilma-alusten suunnittelua ja käyttöä rauhanomaisia tarkoituksia varten sekä edistää lentoreittien, lentoasemien ja maaorganisaation kehittämistä kansainvälistä siviili-ilmailua varten. Lisäksi sen tulee tyydyttää maailman kansojen ilmakuljetuksen tarve, estää epäterveen kilpailun aiheuttama taloudellinen tuhlaus, varmistaa sopimusvaltioiden oikeuksien kunnioittaminen ja jokaisen sopimusvaltion yhtäläinen mahdollisuus harjoittaa kansainvälistä lentoliikennettä sekä välttää syrjintää sopimusvaltioiden kesken. ICAO:n tehtävänä on myös edistää lentoturvallisuutta kansainvälisessä ilmailussa.

ICAO:n pääasiallisena tavoitteena on kansainvälisen yhteistyön aikaansaaminen ja ylläpitäminen siviili-ilmailun alalla. Yksi järjestön tärkeimpiä tehtäviä on siviiliilmailun normien, suositusten ja menetelmien vahvistaminen muun muassa seuraavista asioista: lupakirjamääräykset, lentosäännöt, lentosääpalvelu, ilmailukartat, mittayksiköt, ilma-alusten toiminta, kansallisuus- ja rekisteritunnukset, lentokelpoisuus, viestiyhteydet, onnettomuustutkinta, ilmaliikenteen turvaaminen, lentokentät, ilmailutiedotuspalvelu ja lentomelu.

ICAO:n neuvosto hyväksyy siviili-ilmailua koskevat kansainväliset normit. Ne sisällytetään kansainvälisen siviili- ilmailun yleissopimuksen liitteisiin. Liitteiden lukumäärä on 18. Kun normi on hyväksytty, jokaisen sopimusvaltion asiana on huolehtia normin toimeenpanosta omalla alueellaan. Valtio, joka ei voi noudattaa tällaista kansainvälistä normia tai saattaa omia määräyksiään täysin sen mukaisiksi, on velvollinen heti ilmoittamaan ICAO:lle kansainvälisellä normilla määrätyn ja oman menettelynsä eroavaisuuksista.

ICAO hyväksyi 23. yleiskokouksessaan vuonna 1980 pöytäkirjan, jolla kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimukseen lisättiin uusi 83 bis artikla. Artiklan mukaan voidaan, milloin ilma-alus siirtyy vuokra- tai muulla siihen verrattavalla sopimuksella ilma-aluksen rekisteröintivaltiosta sellaisen yrityksen tai yksityisen käyttöön, jonka pääasiallinen liikepaikka tai varsinainen kotipaikka on toisessa valtiossa, siirtää eräitä rekisteröintivaltiolle kuuluvia viranomaistoimintoja tämän toisen valtion hoidettavaksi.

Toiminnoista, jotka voitaisiin siirtää, on määrätty yleissopimuksen 12 artiklassa (lentosääntöjen noudattamisen valvonta), 30 artiklassa (ilma-alusten radiolaitteet ja niiden käyttö), 31 artiklassa (ilma-alusten lentokelpoisuustodistukset) sekä 32 artiklan a) kohdassa (ilma-aluksen miehistön kelpoisuudet). Samalla rekisteröintivaltio vapautetaan vastuusta siirrettyihin toimintoihin ja velvoitteisiin nähden.

Viranomaistoiminnot eivät siirry ilma-aluksen käyttäjän siirtymisen myötä automaattisesti. Yksittäisiä ilma-aluksia ja niiden miehistöä koskevien valvontatehtävien siirto ja siirron laajuus riippuu asianomaisten valtioiden viranomaisten välisestä järjestelystä..

Artiklan tarve perustuu siihen tosiasiaan, että ilma-aluksia siirretään yhä enenevässä määrin valtiosta toiseen käytettäväksi ilman, että ilma-aluksen omistusoikeus samalla siirtyy. Tällaisissa tapauksissa erilaiset ilma-alukseen, sen miehistöön ja sen toimintaan kohdistettavat valvontatoimenpiteet, jotka nykyisten säännösten mukaan kuuluvat rekisteröintivaltion viranomaisen suoritettaviksi, hankaloituvat ja niiden tehokkuus kärsii. Kun näiden toimenpiteiden tarkoituksena on nimenomaan lentoturvallisuuden ylläpitäminen ja tehostaminen, on perusteltua siirtää valvontatoiminnot siihen valtioon, josta käsin ilma-alusta käytetään, eli mahdollisimman lähelle valvonnan kohdetta. Siirron mahdollisuus merkitsee myös viranomaistoimintojen rationalisointia ja kustannusten säästöä.

Pöytäkirja hyväksyttiin ICAO:n yleiskokouksessa yksimielisesti. Suomi osallistui aktiivisesti pöytäkirjan valmisteluun ja oli mukana hyväksymässä sitä ICAO:n yleiskokouksessa. ICAO on päätöslauselmissaan kehottanut jäsenvaltioita ryhtymään mahdollisimman pian toimenpiteisiin sen ratifioimiseksi. Myös Kansainvälinen ilmakuljetusliitto (IATA) on korostanut artiklan myönteisiä vaikutuksia. Pöytäkirjan on 1 päivään heinäkuuta 1991 mennessä ratifioinut 65 valtiota, näiden joukossa Ruotsi, Tanska ja Islanti. Pöytäkirja tulee kansainvälisesti voimaan, kun 98 valtiota on sen ratifioinut.

Viranomaisten ja lentoyhtiöiden käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että pöytäkirjan ratifiointi olisi myös Suomen osalta tarpeellinen.

ICAO hyväksyi vuonna 1984 pidetyssä ylimääräisessä yleiskokouksessaan pöytäkirjan, jolla kansainvälisen siviili- ilmailun yleissopimukseen lisättiin uusi 3 bis artikla. Artikla käsittelee aseiden käytön kieltoa lennolla olevaa siviili-ilma- alusta vastaan.

3 bis artiklan mukaan aseita ei saa käyttää lennolla olevaa siviili-ilma-alusta vastaan, eikä ilma-aluksessa olevien ihmisten henkeä tai ilma-aluksen turvallisuutta saa vaarantaa siinäkään tapauksessa, että ilma-aluksen kulkuun puututaan. Tämän kansainvälisoikeudellisen periaatteen tunnustaminen pöytäkirjassa on omiaan lisäämään kansainvälisen siviili- ilmailun turvallisuutta.

Artiklassa tunnustetaan edelleen, että jokaisella valtiolla on suvereniteettiinsa vedoten oikeus tietyissä tapauksissa vaatia siviili-ilma-aluksen laskeutumista. Laskeutumiskäskyn noudattamisen varmistamiseksi valtiot voivat turvautua kansainvälisoikeudellisten normien mukaisiin keinoihin. Näillä on kuitenkin velvollisuus julkaista ilma-aluksen kulkuun puuttumista koskevat määräyksensä.

Artiklan c kohdan mukaan siviili-ilma-aluksen on noudatettava sille annettua laskeutumiskäskyä. Jokaisen sopimusvaltion tulee antaa määräyksiä, joiden mukaan käskyn noudattaminen on pakollista ilma-alukselle, joka on rekisteröity tässä valtiossa tai jonka käyttäjän pääasiallinen liikepaikka tai vakinainen kotipaikka on tässä valtiossa. Määräysten rikkomisesta on säädettävä ankarat rangaistukset ja tapaus on annettava asianomaisten viranomaisten käsiteltäväksi.

Pöytäkirja hyväksyttiin ICAO:n yleiskokouksessa yksimielisesti. Suomi osallistui aktiivisesti pöytäkirjan valmisteluun ja oli mukana hyväksymässä sitä ICAO:n yleiskokouksessa. ICAO on päätöslauselmissaan kehottanut jäsenvaltioita ryhtymään pikaisiin toimenpiteisiin sen ratifioimiseksi. Pöytäkirjan on 1 päivään heinäkuuta 1991 mennessä ratifioinut 62 valtiota, näiden joukossa Ruotsi, Norja ja Tanska. Pöytäkirja tulee kansainvälisesti voimaan, kun 102 valtiota on sen ratifioinut.

Pöytäkirjan ratifiointi edellyttää tiettyjä muutoksia voimassa olevaan ilmailulainsäädäntöön. Niistä viranomaistoiminnoista, jotka 83 bis artiklan mukaan voidaan siirtää, on säädetty ilmailulaissa (595/64). Ilmailulakia on noudatettava paitsi ilmailussa Suomen alueella myös sen ulkopuolella silloin, kun kysymys on ilmailusta suomalaisella ilma-aluksella eli toisin sanoen Suomessa rekisteröidyllä ilma- aluksella (ilmailulain 1, 2 ja 12 §).

Jotta 83 bis -artiklassa tarkoitettu viranomaistoimintojen siirto ilma-aluksen rekisteröintivaltiosta Suomen viranomaisille voitaisiin tarvittaessa tehdä ja valvontatoimenpiteiden tehostamiseksi säädettyjä rangaistussäännöksiä voitaisiin käyttää, on ilmailulain soveltamisalaa laajennettava tältä osin koskemaan myös toisessa valtiossa rekisteröityä ilma-alusta. Säännös ilmailulain soveltamisalan laajentamisesta ehdotetaan otettavaksi lain 2 §:ään uudeksi 2 momentiksi.

Vastuu Suomen ilma-alusrekisterissä olevaan ilma-alukseen ja sen miehistöön kohdistuvista valvontatehtävistä on Suomen viranomaisella, eli Ilmailulaitoksella siitä riippumatta, onko ilma-alus Suomessa vai sen alueen ulkopuolella. Ilmailulain nyt kysymyksessä olevia viranomaistoimintoja koskevien 3 ja 4 lukujen säännöksiin sisältyy mahdollisuus asetusteitse antaa joitakin näistä tehtävistä toisen viranomaisen hoidettavaksi. Se ei kuitenkaan anna mahdollisuutta siirtää Suomen viranomaiselle kuuluvaa tehtävää toisen valtion viranomaisen hoidettavaksi. Näin ollen lakiin tarvitaan säännös ilma-aluksen lentokelpoisuutta ja miehistön kelpuutuksia koskevien valvontatehtävien siirtoa varten. Säännös ehdotetaan otettavaksi ilmailulain uuteen 66 a §:ään.

Tilanteissa, jolloin vieraassa valtiossa rekisteröity ilma- alus siirtyy suomalaisen käyttäjän käytettäväksi, voidaan sopia rekisteröintivaltiolle kuuluvien vastaavien valvontatoimintojen siirtämisestä Ilmailulaitoksen hoidettavaksi. Erityistä valtuutussäännöstä tällaisten toimintojen vastaanottamiselle ei ole katsottu tarpeelliseksi. Määrältään valvontatoimintojen siirto vieraan valtion viranomaisilta Ilmailulaitokselle tullee olemaan melko pieni eikä näin ollen aiheuta taloudellisia rasitteita.

Suomen voimassa oleva ilmailulainsäädäntö on jo monessa suhteessa sopusoinnussa 3 bis artiklaa koskevan pöytäkirjan määräysten kanssa. Valtioille määrätty velvollisuus julkaista ilma-aluksen kulkuun puuttumista koskevat määräykset on Suomessa toteutettu siten, että tätä koskevia asianmukaisia määräyksiä on sisällytetty Ilmailulaitoksen julkaisemaan ilmailukäsikirjaan (Aeronautical Information Publication). Suomen määräykset ovat yhdenmukaisia ICAO:n hyväksymien kansainvälisten normien kanssa.

Suomessa säädettyjen lentosääntöjen (778/79) kohdassa 3.8. on määräyksiä tunnistustoimenpiteiden kohteeksi joutuneen ilma- aluksen velvollisuuksista. Ilma-aluksen on välittömästi noudatettava sille annettuja ohjeita, mukaan lukien laskeutumiskehotusta. Lentosäännöt vastaavat tässä kohden ICAO:n hyväksymiä kansainvälisiä lentosääntöjä. Lentosääntöjen rikkomisesta saattaa seurata ilmailulupakirjan menetys (ilmailulain 21 §) ja/tai sakko- tai enintään kahden vuoden vankeusrangaistus ilmaliikennerikoksesta (ilmailulain 68 §).

Ilmailulain ja lentosääntöjen voimassa olevien säännösten ja määräysten perusteella laskeutumiskehotuksen noudattamatta jättäminen saattaa johtaa syytteeseen ja/tai hallinnollisiin sanktioihin (ilmailulupakirjan peruuttaminen) ilmailussa Suomen alueella ja Suomen alueen ulkopuolella, jos käytetään suomalaista ilma-alusta. 3 bis artiklan c kohta edellyttää kuitenkin, että ilma-aluksen päällikköä voidaan rangaista laskeutumiskäskyn noudattamatta jättämisestä Suomen alueen ulkopuolella siinäkin tapauksessa, että ilma-alus on ulkomainen, mutta sen käyttäjän pääasiallinen liikepaikka tai vakinainen kotipaikka on Suomessa. Tältä osin pöytäkirjan ratifiointi edellyttää lainmuutosta.

Edellä kohdassa 3.1. ehdotettu ilmailulain soveltamisalan laajentaminen ei riitä siihen, että ilma-aluksen päällikön rankaiseminen tulisi mahdolliseksi kaikissa niissä tapauksissa, joita 3 bis artiklan c kohta koskee. Ilmailulain rangaistussäännösten täydentäminen on tarpeen, jotta myös ulkomailla rekisteröidyn, Suomessa käytössä olevan ilma-aluksen päällikkö voitaisiin kaikissa tapauksissa tuomita rangaistukseen siitä, ettei hän ole Suomen alueen ulkopuolella noudattanut asianmukaisesti annettua laskeutumiskehotusta. Tällaista rangaistussäännöstä ehdotetaan otettavaksi ilmailulain 68 §:ään uudeksi 2 momentiksi.

Ilma-aluksen päällikkö voi kieltäytyä noudattamasta laskeutumiskehotusta jos hän aiheellisesti katsoo, että kehotuksen noudattaminen saattaa ilma-aluksen turvallisuuden tai ilma-aluksessa olevien hengen vaaralle alttiiksi. ICAO:n hyväksymien kansainvälisten lentosääntöjen ja vastaavasti myös Suomen voimassa olevien lentosääntöjen kohdan 2.3.1. mukaan laskeutumiskehtotuksen noudattamatta jättäminen on hyväksyttävissä, jos se lentoturvallisuussyistä on ehdottoman välttämätöntä. Tällaisen toiminnan hyväksyttävyyttä Ilmailulaitos ja tuomioistuin arvioivat kussakin tapauksessa erikseen.

Esitys on valmisteltu liikenneministeriön, Ilmailulaitoksen, oikeusministeriön ja ulkoasiainministeriön yhteistyönä. Liikenneministeriö on asettanut lokakuussa 1990 ilmailulainsäädännön uudistamiseksi toimikunnan, jonka tulee saattaa työnsä päätökseen 30 päivään maaliskuuta 1992 mennessä. Ottaen huomioon tässä esityksessä ehdotettujen ilmailulain säännösten voimaantulon kiireellisyyden on kuitenkin tarkoituksenmukaista saattaa ne voimaan mahdollisimman pian erillään ilmailulainsäädännön kokonaisuudistamisesta.

Esitys ei aiheuta valtiolle lisäkustannuksia eikä edellytä organisatorisia toimenpiteitä.

1 §. Pykälä sisältää tavanomaisen blankettisäännöksen vuosien 1980 ja 1984 pöytäkirjojen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä.

2 §. Suomen ilma-alusrekisterissä olevat ilma-alukset ovat Ilmailulaitoksen valvonnan alaisina. Tällaista valvontatehtävää on pidettävä julkisen vallan käyttönä. Ehdotettu pykälä mahdollistaa Suomessa rekisteröidyn ilma-aluksen ja sen miehistön valvonnan siirtämisen pääasiallisen käyttäjämaan viranomaiselle. Siten tässä laissa ja ilmailulain muutoksessa annettu mahdollisuus siirtää tätä toimivaltaa toiselle valtiolle merkitsee poikkeusta hallitusmuodon 1 ja 2 §:ssä säädetystä täysivaltiasuuden periaatteesta ja on tämän vuoksi käsiteltävä niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä.

3 §. Ehdotetussa pykälässä säädetään, että vuoden 1984 pöytäkirjan 3 bis artiklan c kohdassa tarkoitetun laskeutumiskehotuksen noudattamatta jättämisestä rangaistaan kuten ilmailulain 68 §:ssä säädetään. Lainkohta on sama, jossa säädetään rangaistus vastaavasta Suomessa tai suomalaisella ilma-aluksella tehdystä teosta.

4 §. Ehdotuksen mukaan laki tulisi voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

2 §. Pykälä ehdotetaan muutettavaksi siten, että se selvästi ilmaisee, että myös lain nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä eikä vain ilmailulakia, on tietyin varauksin noudatettava ilmailussa suomalaisella ilma-aluksella Suomen alueen ulkopuolella. Pykälästä on lisäksi poistettu tarpeettomina sanat "jollei tämän lain säännöksistä muuta johdu". Näin täsmennettynä pykälä kattaa 3 bis artiklan toteuttamisen kaikissa tapauksissa.

Ehdotettu uusi 2 §:n 2 momentti laajentaa lain soveltamisalaa sikäli, että ilmailulain säännöksiä lentokelpoisuudesta (14-18 §), ilma-aluksen miehistöstä (19-22 §), ilma-aluksen päälliköstä ja palveluksesta ilma-aluksessa (23-27 §), rangaistusseuraamuksista (67- 70 §) sekä niiden nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä tietyissä erityistilanteissa olisi noudatettava myös ilmailussa ulkomaisella ilma-aluksella Suomen alueen ulkopuolella. Mainittujen säännösten soveltamisen edellytyksenä on ensinnäkin se, että ulkomailla rekisteröity ilma-alus vuokra- tai muun sen kaltaisen sopimuksen perusteella on käytössä Suomessa. Tarkemmin sanottuna vaaditaan, että lentoyhtiö tai muu käyttäjä, jonka kotipaikka on Suomessa, käyttää tällaista ilma-alusta. Tällöinkin säännökset tulevat sovellettaviksi ilmailussa Suomen alueen ulkopuolella vain siinä laajuudessa kuin siitä Suomen ja ilma-aluksen rekisteröintivaltion viranomaisten kesken on sovittu.

66 a §. Pykälä antaa mahdollisuuden siirtää lentokelpoisuutta (ilmailulain 14-18 §) ja ilma-aluksen miehistöä (19-22 §) koskevat valvontatehtävät ulkomaan viranomaiselle. Tehtävien siirto tulisi kysymykseen vain siinä tapauksessa, että Suomen ilma-alusrekisterissä oleva ilma-alus vuokra- tai muun sen kaltaisen sopimuksen perusteella on käytössä ulkomailla, eli kun käyttäjän kotipaikka on Suomen ulkopuolella. Tällöinkin valvontatehtävien siirto edellyttää sopimista siitä Ilmailulaitoksen ja asianomaisen toisen valtion viranomaisen välillä. Sopimuksessa sovitaan myös valvontatehtävien siirron laajuudesta. Valvontatehtävien siirto saattaa tulla ajankohtaiseksi tilanteissa, jolloin ilma-alus siirtyy käytettäväksi Suomen ulkopuolelle vähintään 6-12 kuukauden ajaksi.

Ehdotetussa säännöksessä esiintyvä termi "käyttäjä" on epämääräinen, mutta se vastaa mahdollisimman tarkasti 83 bis artiklassa käytettyä termiä "operator". Liian yksityiskohtainen määrittely voisi tehdä järjestelyn liian vaikeasti toteutettavaksi käytännössä, eikä vastaisi taustalla olevan kansainvälisen normin tarkoitusta. Normaalitilanteessa käyttäjällä tarkoitetaan lentotoimintaa harjoittavaa yhtiötä.

68 §. Ehdotettu uusi säännös varmistaa, että ilma-aluksen päällikköä voidaan rangaista laskeutumiskehotuksen noudattamatta jättämisestä kaikissa kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen 3 bis artiklan c kohdan tarkoittamissa tapauksissa. Tämä teko on jo ilmailulain nykyisten säännösten perusteella rangaistava jos laskeutumiskehotus kohdistuu Suomessa rekisteröityyn ilma-alukseen. Sama rangaistusseuraamus ulotetaan nyt koskemaan myös ulkomailla rekisteröidyn, Suomessa käytössä olevan ilma-aluksen päällikköä, joka ei Suomen alueen ulkopuolella noudata asianmukaisesti annettua laskeutumiskehotusta. Käytännössä ehdotettu uusi 2 momentti ilmailulain 68 §:ään tulisi ilmeisesti vain poikkeuksellisesti sovellettavaksi.

Koska vuoden 1980 pöytäkirjan määräykset viranomaistoimintojen siirrosta ilma-aluksen rekisteröintivaltiosta toiselle valtiolle sekä vuonna 1984 pöytäkirjan määräykset laskeutumiskäskyn noudattamatta jättämisen rangaistusseuraamuksista poikkeavat Suomen voimassa olevasta lainsäädännöstä, on eduskunnan hyväksyminen tarpeellinen.

Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö on päätöslauselmissaan kehottanut jäsenvaltioitaan ryhtymään pikaisiin toimenpiteisiin 83 bis ja 3 bis artikloja koskevien pöytäkirjojen ratifioimiseksi. Nämä molemmat kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimusta muuttavat pöytäkirjat on tarkoitus Suomen osalta ratifioida heti, kun eduskunta on hyväksynyt pöytäkirjojen määräykset, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen, sekä tarpeelliset muutokset ilmailulakiin. Kansainvälisesti vuoden 1980 pöytäkirja tulee voimaan kun 98 sopimusvaltiota on sen ratifioinut ja vuoden 1984 pöytäkirja kun 102 valtiota on sen ratifioinut. Laki pöytäkirjojen eräiden määräysten hyväksymisestä on tarkoitettu tulemaan voimaan heti, kun pöytäkirjat tulevat kansainvälisesti voimaan.

Koska tarvitaan huomattava määrä ratifiointeja, kestänee vielä joitakin vuosia ennen kuin muutospöytäkirjat tulevat kansainvälisesti voimaan. Suomen ja monien muiden maiden kannalta esiintynee kuitenkin sitä ennen tapauksia, jolloin on perusteltua siirtää ilma-alukseen kohdistuvat valvontatoiminnot siihen valtioon, josta käsin ilma-alusta käytetään. On myös paikallaan, että ilma-aluksen päällikköä, joka ei noudata asianmukaisesti annettua laskeutumiskehotusta, voitaisiin kaikissa tapauksissa rangaista siitä huolimatta, ettei 3 bis artikla vielä ole tullut kansainvälisesti voimaan. Tämän vuoksi esitykseen sisältyvä laki ilmailulain muuttamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan heti, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Vuoden 1980 pöytäkirjassa tarkoitetusta viranomaistoimintojen siirrosta toisen valtion viranomaisen hoidettavaksi saattaa eräissä tapauksissa seurata, että julkista valtaa Suomessa siirtyy toisen valtion viranomaisille. Tämä merkitsee poikkeamaa hallitusmuodon 1 ja 2 §:n Suomen täysivaltaisuutta koskevista säännöksistä. Tämän vuoksi lakiehdotukset tulisi käsitellä valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä ja 69 §:n 1 momentissa säädetyssä järjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja hallitusmuodon 33 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi ne Montrealissa 6 päivänä lokakuuta 1980 ja 10 päivänä toukokuuta 1984 tehtyjen, kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen muutoksiin liittyvien pöytäkirjojen määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumuksen.

Koska pöytäkirjat sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavat lakiehdotukset:

1.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä ja 69 §:n 1 momentissa määrätyllä tavalla, säädetään:

1 §

Montrealissa 6 päivänä lokakuuta 1980 ja 10 päivänä toukokuuta 1984 tehtyjen kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen (SopS 11/49) muutoksiin liittyvien pöytäkirjojen määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Edellä 1 §:ssä tarkoitetun vuoden 1980 pöytäkirjan 83 bis artiklassa mainitut tehtävät voidaan siirtää toisen valtion hoidettavaksi ilmailulain 66 a §:ssä säädetyllä tavalla.

3 §

Edellä 1 §:ssä tarkoitetun vuoden 1984 pöytäkirjan 3 bis artiklan c kohdassa mainitun laskeutumiskehotuksen noudattamatta jättämisestä rangaistaan kuten ilmailulain 68 §:ssä säädetään.

4 §

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

---

2.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä ja 69 §:n 1 momentissa määrätyllä tavalla,

muutetaan 11 päivänä joulukuuta 1964 annetun ilmailulain (595/64) 2 §:n 1 momentti ja

lisätään 2 §:ään uusi 2 momentti, lakiin uusi 66 a § ja 68 §:ään, sellaisena kuin se on 10 päivänä joulukuuta 1976 annetussa laissa (962/76), uusi 2 momentti seuraavasti:

2 §

Tätä lakia sekä sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä on noudatettava suomalaisella ilma-aluksella myös ilmailussa Suomen alueen ulkopuolella, jolleivät ne ole ristiriidassa vieraan valtion lain kanssa, jota on sopimuksen perusteella tai muutoin sovellettava.

Edellä 1 momentissa mainituin edellytyksin ja siten kuin siitä on yksittäisen ilma-aluksen ja sen miehistön osalta Suomen ja ilma-aluksen rekisteröintivaltion asianomaisten viranomaisten kesken sovittu, on tämän lain 14-27 ja 67-70 §:n säännöksiä sekä niiden nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä noudatettava myös ilmailussa ulkomaisella ilma-aluksella Suomen alueen ulkopuolella, jos tällaista ilma-alusta vuokra- tai muun sen kaltaisen sopimuksen perusteella hallitsevan käyttäjän kotipaikka on Suomessa.

66 a §

Jos suomalaista ilma-alusta vuokra- tai muun sen kaltaisen sopimuksen perusteella käyttää sellainen käyttäjä, jonka kotipaikka on toisessa valtiossa, Ilmailulaitos voi yksittäisen ilma-aluksen ja sen miehistön osalta siirtää tämän lain 14-22 §:ssä tarkoitettuja ja niiden nojalla Ilmailulaitoksen hoidettaviksi määrättyjä tehtäviä kyseisen valtion viranomaisen hoidettaviksi.

68 §

Ilmaliikennerikoksesta tuomitaan myös Suomessa käytössä olevan ulkomaisen ilma-aluksen päällikkö, joka ei ilmailussa Suomen alueen ulkopuolella noudata asianmukaisesti annettua laskeutumiskehotusta. Suomessa käytössä olevalla ilma-aluksella tarkoitetaan tässä momentissa sellaista ilma-alusta, jonka käyttäjän kotipaikka on Suomessa.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 199 .

---

Helsingissä 20 päivänä syyskuuta 1991

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Ulkoasiainministeri
Paavo Väyrynen

(Suomennos)

Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen muutokseen liittyvä

PÖYTÄKIRJA

allekirjoitettu Montrealissa 6 päivänä lokakuuta 1980

Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön yleiskokous,

joka on kokoontunut kahdenteenkymmenenteenkolmanteen istuntoonsa Montrealissa 6 päivänä lokakuuta 1980,

joka on kiinnittänyt huomiota ilma-alusten vuokraamista ja molemminpuolista vaihtoa kansainvälisessä liikenteessä koskeviin päätöslauselmiin A 21-22 ja A 22-28,

joka on kiinnittänyt huomiota lakiasiainkomitean 23. istunnossaan valmistelemaan kansainvälisen siviiliilmailun yleissopimuksen muutosluonnokseen,

joka on kiinnittänyt huomiota siihen, että sopimusvaltiot yleisesti haluavat säännellä tiettyjen toimintojen ja velvoitteiden siirtämistä rekisteröintivaltiolta ilma-aluksen käyttäjävaltiolle silloin kun on kysymyksessä ilma-aluksen vuokraus tai molemminpuolinen vaihto tai muu sen kaltainen ilma-alusta koskeva järjestely,

joka on katsonut tarpeelliseksi edellä esitetyssä tarkoituksessa muuttaa 7 päivänä joulukuuta 1944 Chicagossa tehtyä kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimusta,

1. hyväksyy edellä mainitun yleissopimuksen 94 artiklan a kohdan määräyksten mukaisesti seuraavan ehdotetun muutoksen mainittuun yleissopimukseen:

83 artiklan jälkeen lisätään seuraava uusi 83 bis artikla:

"83 bis artikla

Määrättyjen toimintojen ja velvoitteiden siirtäminen

a) Huolimatta 12, 30 ja 31 artiklan ja 32 artiklan a kohdan määräyksistä, silloin kun sopimusvaltiossa rekisteröityä ilma-alusta vuokra-, charter- tai molemminpuolisen vaihtosopimuksen tai muun sen kaltaisen sopimuksen perusteella käyttää sellainen käyttäjä, jonka pääasiallinen liikepaikka, tai mikäli hänellä ei sellaista paikkaa ole, hänen vakinainen kotipaikkansa,on toisessasopimusvaltiossa, rekisteröintivaltio voi, sovittuaan asiasta toisen sopimusvaltion kanssa, siirtää sille kaikki tai osan 12 ja 30 artiklassa sekä 32 artiklan a kohdassa mainituista toiminnoistaan ja velvoitteistaan rekisteröintivaltiona kyseiseen ilma-alukseen nähden. Rekisteröintivaltio vapautuu vastuusta siirrettyihin toimintoihin ja velvoitteisiin nähden.

b) Siirrolla ei ole vaikutusta muihin sopimusvaltioihin ennen kuin joko valtioiden välinen siirtoa koskeva sopimus on rekisteröity neuvostossa ja julkaistu 83 artiklan mukaisesti tai sopimusvaltio on ilmoittanut suoraan asianomaisen yhden tai usemman sopimusvaltion viranomaisille sopimuksen olemassaolosta ja soveltamisesta.

c) Ylläolevien a ja b kohtien määräyksiä sovelletaan myös 77 artiklassa tarkoitettuihin tapauksiin".

2. määrittelee yleissopimuksen mainitun 94 artiklan a kohdan määräysten mukaisesti yhdeksänkymmentäkahdeksan niiden sopimusvaltioiden lukumääräksi, joiden ratifioinnin perusteella edellä mainittu ehdotettu muutos tulee voimaan, ja

3. päättää, että Kansainvälisen siviili-ilmailujär jestön pääsihteeri laatii pöytäkirjan englannin, ranskan, venäjän ja espanjan kielellä, kunkin tekstin ollessa yhtä todistusvoimainen, ilmentämään yllä mainittua ehdotettua muutosta ja seuraavia seikkoja:

a) Pöytäkirjan allekirjoittavat yleiskokouksen puheenjohtaja ja sen pääsihteeri.

b) Pöytäkirja on avoinna ratifiointia varten valtiolle, joka on ratifioinut kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen tai liittynyt siihen.

c) Ratifioimiskirjat talletetaan Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön huostaan.

d) Pöytäkirja tulee voimaan sen ratifioineiden valtioiden osalta sinä päivänä, jolloin yhdeksäskymmeneskahdeksas ratifioimiskirja on talletettu.

e) Pääsihteeri ilmoittaa välittömästi kaikille sopimusvaltioille pöytäkirjan kunkin ratifioimiskirjan tallettamispäivämäärän.

f) Pääsihteeri ilmoittaa välittömästi kaikille sanotun yleissopimuksen sopimusvaltioille päivämäärän, jolloin pöytäkirja tulee voimaan.

g) Yllä mainitun päivän jälkeen pöytäkirjan ratifioivan sopimusvaltion osalta pöytäkirja tulee voimaan sen jälkeen kun se on tallettanut ratifioimiskirjansa Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön huostaan.

Täten yleiskokouksen yllämainitun toimenpiteen mukaisesti, järjestön pääsihteeri on laatinut tämän pöytäkirjan.

Tämän vakuudeksi, Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön yleiskokouksen mainitun kahdennenkymmenennenkolmannen istunnon puheenjohtaja ja pääsihteeri yleiskokouksen siihen valtuuttamina ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

Tehty Montrealissa 8 päivänä lokakuuta 1980 yhtenä alkuperäiskappaleena englannin, ranskan, venäjän ja espanjan kielellä kunkin tekstin ollessa yhtä todistusvoimainen. Tämä pöytäkirja talletetaan Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön arkistoon ja järjestön pääsihteeri toimittaa siitä oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 tehdyn kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen sopimusvaltioille.

(Suomennos)

Kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen muutokseen liittyvä

PÖYTÄKIRJA

allekirjoitettu Montrealissa 10 päivänä toukokuuta 1984

Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön yleiskokous,

joka on kokoontunut kahdenteenkymmenenteenviidenteen (ylimääräiseen) istuntoonsa Montrealissa 10 päivänä toukokuuta 1984,

joka on kiinnittänyt huomiota siihen, että siviili-ilmailu voi suuresti auttaa ystävyyden ja ymmärtämyksen aikaansaamisessa ja säilyttämisessä maailman valtioiden ja kansojen välillä, mutta että sen väärinkäytöstä voi tulla uhka yleiselle turvallisuudelle,

joka on kiinnittänyt huomiota siihen, että on toivottavaa välttää kitkaa ja edistää valtioiden ja kansojen välistä yhteistyötä, josta riippuu maailmanrauha,

joka on kiinnittänyt huomiota siihen että on välttämätöntä voida kehittää kansainvälistä siviili-ilmailua turvallisesti ja hyvässä järjestyksessä,

joka on kiinnittänyt huomiota siihen, että ihmisyyden perusnäkökohtien mukaisesti siviili-ilma-aluksissa olevien henkilöiden turvallisuus ja henki on turvattava,

joka on kiinnittänyt huomiota siihen, että Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 tehdyssä kansainvälisessä siviili-

ilmailun yleissopimuksessa sopimusvaltiot

- tunnustavat, että jokaisella valtiolla on täydellinen ja yksinomainen suvereniteetti alueensa yläpuolella olevassa ilmatilassa,

- sitoutuvat, antaessaan määräyksiä valtion ilma-aluksilleen, pitämään asianmukaisessa arvossa siviili-ilma-alusten liikenteen turvallisuutta, ja

- suostuvat olemaan käyttämättä siviili-ilmailua mihinkään sellaiseen tarkoitukseen, joka on ristiriidassa yleissopimuksen päämäärien kanssa,

joka on kiinnittänyt huomiota sopimusvaltioiden päätökseen ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on estää muiden valtioiden ilmatilan loukkaukset ja siviili-

ilmailun käyttö sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat ristiriidassa yleissopimuksen päämäärien kanssa, ja edistää kansainvälisen siviili-ilmailun turvallisuutta,

joka on kiinnittänyt huomiota siihen, että sopimusvaltiot haluavat yleisesti vahvistaa periaatetta olla käyttämättä aseita lennolla olevaa siviili-ilma-alusta vastaan,

1. päättää, että sen vuoksi on toivottavaa muuttaa Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 tehtyä kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimusta,

2. hyväksyy edellä mainitun yleissopimuksen 94 artiklan a kohdan määräysten mukaisesti seuraavan ehdotetun muutoksen mainittuun yleissopimukseen:

3 artiklan jälkeen lisätään uusi 3 bis artikla:

"3 bis artikla

a) Sopimusvaltiot tunnustavat, että jokaisen valtion on pidättäydyttävä aseiden käytöstä lennolla olevia siivili-ilma-

aluksia vastaan, ja ettei ilma-aluksessa olevien henkilöiden henkeä eikä ilma-aluksen turvallisuutta saa vaarantaa siinä tapauksessa, että ilma-aluksen kulkuun puututaan. Tätä määräystä ei saa tulkita siten, että se millään tavoin muuttaisi Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa määriteltyjä valtioiden oikeuksia ja velvollisuuksia.

b) Sopimusvaltiot tunnustavat, että jokaisella valtiolla on suvereniteettiinsa vedoten oikeus vaatia siviili-ilma-aluksen laskeutumista jollekin nimetylle lentokentälle, jos ilma-alus lentää valtion alueen yläpuolella ilman lupaa, tai jos on perusteltua aihetta olettaa, että sitä käytetään tämän yleissopimuksen tarkoitusten vastaisesti; valtio saa myös antaa sellaiselle ilma-alukselle mitä tahansa muita ohjeita mainitunlaisten loukkausten lopettamiseksi. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot voivat turvautua mihin tahansa asianmukaisiin keinoihin, jotka ovat yhdenmukaisia kansainvälisen oikeuden säännösten kanssa, mukaan lukien tämän yleissopimuksen asianomaiset määräykset, varsinkin tämän artiklan a kohta. Kukin sopimusvaltio suostuu julkaisemaan siviili-ilma-aluksen lennon kulkuun puuttumista koskevat voimassaolevat määräyksensä.

c) Jokaisen siviili-ilma-aluksen on noudatettava tämän artiklan b kohdan mukaisesti annettua käskyä. Tämän vuoksi jokaisen sopimusvaltion tulee sisällyttää kansallisiin lakeihinsa ja määräyksiinsä kaikki tarvittavat määräykset, jotta käskyn noudattaminen tulee pakolliseksi siviili-ilma-alukselle, joka on rekisteröity tässä valtiossa tai jonka käyttäjän pääasiallinen liikepaikka tai vakinainen kotipaikka on tässä valtiossa. Kunkin sopimusvaltion on säädettävä sovellettavien lakien tai määräysten rikkomisesta ankarat rangaistukset ja annettava tapaus asianomaisten viranomaisten käsiteltäväksi sisäisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

d) Kunkin sopimusvaltion tulee ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin sen estämiseksi, että valtiossa rekisteröityä siviili-ilma-alusta tai sellaista siviili-ilma-alusta, jonka käyttäjän pääasiallinen liikepaikka tai vakinainen kotipaikka on tässä valtiossa, tahallisesti käytetään tämän yleissopimuksen tarkoitusten vastaisesti. Tämä määräys ei vaikuta tämän artiklan a kohtaan tai rajoita b ja c kohtia."

3. määrittelee yleissopimuksen mainitun 94 artiklan a kohdan määräysten mukaisesti satakaksi niiden sopimusvaltioiden lukumääräksi, joiden ratifioinnin perusteella edellä mainittu ehdotettu muutos tulee voimaan, ja

4. päättää, että Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön pääsihteeri laatii pöytäkirjan englannin, ranskan, venäjän ja espanjan kielellä kunkin tekstin ollessa yhtä todistusvoimainen, ilmentämään yllä mainittua ehdotettua muutosta ja seuraavia seikkoja:

a) Pöytäkirjan allekirjoittavat yleiskokouksen puheenjohtaja ja sen pääsihteeri.

b) Pöytäkirja on avoinna ratifiointia varten valtiolle, joka on ratifioinut kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen tai liittynyt siihen.

c) Ratifioimiskirjat talletetaan Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön huostaan.

d) Pöytäkirja tulee voimaan sen ratifioineiden valtioiden osalta sinä päivänä, jolloin sadaskahdes ratifioimiskirja on talletettu.

e) Pääsihteeri ilmoittaa välittömästi kaikille sopimusvaltioille pöytäkirjan kunkin ratifioimiskirjan tallettamispäivämäärän.

f) Pääsihteeri ilmoittaa kaikille yleissopimukseen liittyneille valtioille päivämäärän, jolloin pöytäkirja tulee voimaan.

g) Yllä mainitun päivän jälkeen pöytäkirjan ratifioivan sopimusvaltion osalta pöytäkirja tulee voimaan sen jälkeen kun se on tallettanut ratifioimiskirjansa Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön huostaan.

Täten yleiskokouksen yllämainitun toimenpiteen mukaisesti, järjestön pääsihteeri on laatinut tämän pöytäkirjan.

Tämän vakuudeksi, Kansainvälisen siviili-ilmailu järjestön yleiskokouksen kahdennenkymmenennenviidennen (ylimääräisen) istunnon puheenjohtaja ja pääsihteeri yleiskokouksen siihen valtuuttamina ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

Tehty Montrealissa 10 päivänä toukokuuta 1984 yhtenä alkuperäiskappaleena englannin, ranskan, venäjän ja espanjan kielellä kunkin tekstin ollessa yhtä todistusvoimainen. Tämä pöytäkirja talletetaan Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön arkistoon, ja järjestön pääsihteeri toimittaa siitä oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 tehdyn kansainvälisen siviiliilmailun yleissopimuksen sopimusvaltioille.