Ennakkoperintä - Ennakkoratkaisu - Matkakustannusten korvaus - Varsinainen työpaikka - Kunta - Työmatka - Vähennyskelpoiset kustannukset

Taltio:	97/II
Diaarinumero:	1195/1100/97
Antopäivä:	16.4.1998
Luokitus:	S:2.15.03.01.01.04.01 S:2.15.03.01.01.05 S:2.15.03.01.04.02 S:

Oikeuskysymyksenä ennakkoratkaisuasiassa oli, onko työntekijällä
katsottava olevan yksi vai useampi varsinainen
työpaikka, ovatko työpaikkojen välisten matkojen korvaukset
verovapaita ja voiko työnantaja vähentää varsinaisten
työpaikkojen välisistä matkoista aiheutuvat kustannukset
ennen ennakonpidätyksen toimittamista.
A:n kunta on muodostunut kolmesta aikaisemmin itsenäisestä
kunnasta B, C ja D. Paremman palvelun antamiseksi
A:n kunta on järjestänyt työntekijöidensä säännölliset
vastaanotot entisiin B:n, C:n ja D:n entisiin kuntakeskuksiin.
D:n keskuksessa asuva ja työskentelevä rakennustarkastaja
pitää kerran viikossa kolmen tunnin ajan
kerrallaan vastaanottoa B:n ja C:n keskuksissa. D:n keskuksessa
asuva ja työskentelevä terveystarkastaja pitää
kaksi kertaa viikossa kahden tunnin vastaanottoa B:n
keskuksessa. C:n keskuksessa asuva ja työskentelevä sosiaalityöntekijä
pitää kaksi kertaa viikossa vastaanottoa
B:n ja D:n keskuksessa. E:n kunnassa asuva maataloussihteeri
työskentelee B:n keskuksessa ja pitää vastaanottoa
kerran viikossa yhtenä iltapäivänä C:n ja yhtenä
aamupäivänä D:n keskuksissa. Työskentely- ja vastaanottopaikat
sekä vastaanottoajat, jotka asianomaiset
lautakunnat ovat vahvistaneet, ovat olleet kiinteät ja
viikottain säännölliset usean vuoden ajan. Työntekijöiden
käytössä on pysyvät työskentelytilat ja välineet.
Vastaanotoista on tiedotettu kuntalaisille.
Verovirasto on antanut A:n kunnan hakemuksen johdosta
ennakkoratkaisun, jonka mukaan A:n kunnan on toimitettava
ennakonpidätys työntekijälle maksamistaan pääasiallisen
työpaikan ja vastaanottopaikan sekä kahden vastaanottopaikan
välisten matkojen kustannusten korvauksista,
koska sekä pääasialliset työpaikat että kiinteät vastaanottopaikat
on katsottava varsinaisiksi työpaikoiksi ja
koska kysymyksessä olevat matkat eivät ole verohallituksen
11.12.1996 annetussa päätöksessä tarkoitettuja työmatkoja.
A:n kunta vaati, että lääninoikeus kumoaa veroviraston
päätöksen ja lausuu ennakkoratkaisuna, ettei A:n kunnan
ole toimitettava ennakonpidätystä pääasiallisen työpaikan
ja vastaanottopaikkojen tai kahden vastaanottopaikan
välisten matkojen kustannusten korvauksista.
Lääninoikeus katsoi, että mainituissa oloissa rakennustarkastajan,
terveystarkastajan, sosiaalityöntekijän ja
maataloussihteerin työskentelyä muodostetun suurkunnan
eri keskuksissa ei ollut pidettävä tilapäisenä vaan vakituisena.
Viranhaltijoiden varsinaisina työpaikkoina on
pidettävä varsinaisen työskentelypaikan lisäksi myös
vastaanottopaikkoja. A:n kunnan näiden varsinaisten työpaikkojen
välisistä matkoista työntekijöilleen maksamia
matkakustannusten korvauksia ei ole pidettävä verovapaina
matkakustannusten korvauksina.
Lääninoikeus otti lisäksi ennakonpidätyksen toimittamiseen
kuuluvana asiana tutkittavakseen kustannusten vähentämistä
koskevan kysymyksen. Varsinaisten työpaikkojen
välisistä matkoista aiheutuneita kustannuksia on pidettävä
sellaisina työstä johtuvina välittöminä kustannuksina,
jotka A:n kunta voi palkansaajan esittämän selvityksen
perusteella vähentää ennen ennakonpidätyksen
toimittamista. Ennakkoratkaisua muutettiin tämän mukaisesti.
Ennakkoratkaisu vuosille 1997 ja 1998.
EnnakkoperintäL 13 §
EnnakkoperintäL 15 §
EnnakkoperintäL 45 §
EnnakkoperintäL 17 §
VeroHp vuonna 1997 verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä (11.12.1996/1300)
VeroHp verovapaista matkakustannusten korvauksista vuonna 1998 (28.11.1997/1171)
Vrt. KHO:1995-B-536 ja KHO:1995-B-537