Asianosaisasema - Ympäristönsuojelulaki - Vesistön pilaamisluvan muuttaminen - Vireillepano-oikeus - Haitankärsijä - Terveyshaitta - Yksilön elinympäristö

Taltio:	01/0038/4
Diaarinumero:	00113/01/3605
Antopäivä:	23.5.2001
Luokitus:	S:1.09.02.01.03 S:1.09.08.04

Yksilöä koskevan terveydellisen intressin katsottiin voivan
jäteveden johtamista koskevassa asiassa muodostaa perusteen
asianosaisen puhevallalle silloin, kun jäteveden vaikutusalueen
vesistöä voidaan pitää hänen elinympäristönään. Valittajien
olosuhteissa vesialuetta ei kuitenkaan voitu pitää
heidän elinympäristönään. Koska he eivät olleet asianosaisia,
heitä ei voitu pitää myöskään ympäristönsuojelulain 58 §:ssä
tarkoitettuina haitankärsijöinä, joilla olisi vesistön pilaantumisluvan
muuttamista koskeva vireillepano-oikeus.
Valittajat olivat yhdessä useiden muiden kanssa vaatineet yhdyskunnan
jäteveden johtamisluvan muuttamista katsoen olosuhteiden
luvan myöntämisen jälkeen olennaisesti muuttuneen,
kun purkuputken pään läheisyydessä oleva ranta-alue oli
otettu asemakaavan mukaiseen asuin- ja virkistyskäyttöön.
Valittajien tontit sijaitsivat kaupungin asemakaavoittamalla
uudella asuntoalueella rannan läheisyydessä siten, että
lähin tontti sijaitsi noin 20 metrin etäisyydellä rannasta
ja runsaan 150 metrin päässä yhdyskunnan jätevedenpuhdistamon
purkuputken päästä. Rantaan oli valittajien tonttien
kohdalla kaavoitettu kävelytie ja lähivirkistysalue sekä vesialueelle
venevalkama. Aktiivisin toiminta rannalla oli
asemakaavaselostuksen mukaan keskitetty purkuputkesta ja valittajien
tonteista etäämmäksi niemen kärjen taakse lahden
poukamaan, johon oli merkitty vielä rakentamaton uimaranta-alue.
Ympäristölupavirasto oli jättänyt hakemuksen tutkimatta sillä
perusteella, ettei hakijoita voitu pitää laissa tarkoitettuina
haitankärsijöinä. Valituksessaan valittajat vetosivat
jo hakemuksessa esitetyn terveydellisen intressin olemassaoloon
ja hallituksen esitykseen (HE 84/1999), jossa valittajien
mukaan asianosaisen käsitteelle oli haluttu antaa laaja
sisältö.
Hallinto-oikeus katsoi, kun muuta ei ollut säädetty eikä lain
esitöistä ilmennyt muuta tarkoitetun, että ympäristönsuojelulain
58 §:ssä tarkoitettiin haitankärsijällä asianosaista,
joka kärsii haittaa lupaan perustuvasta ympäristön pilaantumisesta
tai sen lisääntymisen vaarasta.
Asianosaisaseman rajaamisen osalta hallinto-oikeus viittasi
ympäristönsuojelulain 37 §:ään ja mainitun hallituksen esityksen
perusteluihin, samoin perustelujen kohtaan, jossa aineellisoikeudellisesti
ympäristövahingon käsitteen oli katsottu
vastaavan vesilakia. Terveydensuojelulaissa ja ympäristönsuojelulaissa
olevan terveyshaitan määritelmän perusteella
hallinto-oikeus katsoi, että yksilöä koskeva terveydellinen
intressi voi jäteveden johtamista koskevassa asiassa muodostaa
perusteen asianosaisen puhevallalle silloin, kun jäteveden
vaikutusalueen vesistöä voidaan pitää hänen elinympäristönään.
Asuminen rannan läheisyydessä ja yleiseen käyttöön tarkoitettujen
virkistyskohteiden käyttö ei vielä merkinnyt, että vesialuetta
olisi pidettävä valittajien elinympäristönä. Koska
valittajien omakotitonteilta puuttui asemakaavan mukaan yhteys
vesialueeseen ja kulku tonteilta tapahtui kadulle ja
koska valittajat eivät omistaneet tai hallinneet vesialuetta,
heillä ei ollut siihen erityistä oikeutta eikä vesialueella
ollut heille vesilain 11 luvun 3 §:n 1 momentin 6) kohdassa
tarkoitettua erityistä merkitystä veden saannin tai vesialueen
muun tärkeän käyttämismahdollisuuden kannalta, hallinto-oikeus
katsoi, että valittajia oli pidettävä vesistön
yleiskäyttäjinä, joiden oikeutta ja etua vesialueen veden
laatu ei koskenut ympäristönsuojelulaissa tarkoitetulla tavalla.
Näin ollen heitä ei voitu pitää ympäristönsuojelulain
58 §:ssä tarkoitettuina haitankärsijöinä. Ympäristöviraston
päätöksen lopputulosta ei siten ollut syytä muuttaa.
Terveydensuojelulaki 1 § 2 mom
Ympäristönsuojelulaki 3 § 1 mom 3 kohta
Ympäristönsuojelulaki 37 §
Ympäristönsuojelulaki 58 §
HE 84/1999 s. 79, 89-90

[KHO:n päätös 15.8.2003-T-1815. Valitus hylätään tutkimista koskevalta osalta. Valitus hyväksytään käsittelymaksua koskevalta osalta. Ympäristölupaviraston käsittelymaksua koskeva päätös kumotaan ja ympäristölupavirasto velvoitetaan palauttamaan peritty käsittelymaksu 336,38 euroa (2 000 markkaa).]