Vesiasia - Jäteveden johtaminen - Vaaralliset aineet - Kemiallinen pesu - Perkloorietyleeni - Liuottimena käytön määritelmä - Luvan tarpeen raja verrattuna nollapäästörajaan

Taltio:	99/5014/4
Diaarinumero:	00103/99/8110
Antopäivä:	23.12.1999
Luokitus:	S:1.06.04.09.03.03

Oikeudellisena kysymyksenä asiassa oli, voidaanko eräiden
ympäristölle ja terveydelle vaarallisten aineiden johtamisesta
vesiin annetun valtioneuvoston päätöksen
(19.5.1994/363) 4 ja 6 §:ä soveltaa tekstiilien kemiallisen
pesun kuivausvaiheessa syntyvän, vähäisen määrän
perkloorietyleeniä sisältävän kontaktiveden johtamiseen
viemäriin. Asiassa oli kysymys myös valtioneuvoston päätöksen
5 §:ssä edellytetyn luvan tarpeen rajanvedosta.
VEO oli valtioneuvoston päätöksen 4 ja 6 §:n nojalla
hylännyt pesulan lupahakemuksen. VHaO kumosi VEO:n päätöksen.
VHaO tosin katsoi, että pesula käyttää pesuprosessissa
perkloorietyleeniä liuottimena valtioneuvoston päätöksen
4 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Hakija oli kuitenkin
toteuttaut säännöksen tarkoituksen järjestämällä pesuprosessissa
suljetun kierron ja liuottimen talteenoton.
Vesiensuojelullista tai Euroopan yhteisölainsäädännöstä
johtuvaa tarvetta soveltaa säännöstä myös kuivausvaiheessa
tekstiileistä veteen irronneeseen perkloorietyleeniin
ei ollut. Kysymyksessä olevaan päästöön oli
lähtökohtaisesti sovellettava valtioneuvoston päätöksen
5 §:n säännöstä, jonka mukaan päästöt ovat luvanvaraisia.
VHaO katsoi, ettei vesiin tapahtuvien päästöjen luvan
tarve voinut koskea kaikkia valtioneuvoston päätöksen
5 §:ssä tarkoitettujen aineiden päästöjä niiden määrään
tai pitoisuuteen katsomatta. Tilannetta verrattiin
valtioneuvoston päätöksellä täytäntöön pannun vesiympäristön
päästösääntelyn puitedirektiivin (76/464/ETY)
nollapäästöperiaatteeseen ja siihen perustuvan pohjavesidirektiivin
(80/68/ETY) sovellutusalan rajoitukseen
ja tuon direktiivin täytäntöönpanoa koskevan valtioneuvoston
päätöksen 19.5.1994/364 3 §:n vastaavaan sovellutusalan
rajoitukseen. Luvan tarpeen rajana voitiin
lähtökohtaisesti pitää Länsi-Suomen ympäristökeskuksen
esittämin tavoin talousvesinormissa perkloorietyleenille
määrättyä raja-arvoa 40 æg/l, elleivät jäteveden määrä
tai olosuhteet muutoin edellyttäneet luvan hakemista.
Hakemuksessa tarkoitetun yleiseen viemäriin johdettavan
aktiivihiilisuodatuksella puhdistetun jäteveden oli todettu
sisältävän niin pieniä määriä ja pitoisuuksia
perkloorietyleeniä (1-3 l/kk, 5-6 æg/l), ettei siitä nyt
tai vastaisuudessa aiheudu valtioneuvoston päätöksen
2 §:ssä tarkoitettujen vesien pilaantumisen vaaraa. Sen
vuoksi ja kun puhdistamattoman jäteveden määrä ja laatu
sekä hakijan käyttämä puhdistusmenetelmä eivät edellyttäneet
tarkempia lupamääräyksiä, VHaO katsoi, ettei
hakija ollut vesioikeudellisen luvan tarpeessa. Enemmän
lausunnon antaminen hakemuksesta raukesi.
Samoin D:00104/99/VYO, T:99/5015/4
Lupa myönnettiin D:00105/99/VYO, T:99/5016/4 ja
D:00107/99/VYO, T:99/5018/4