Autoverotus - Invataksin omistajan kuolema - Kuolinpesä

Taltio:	11/0167/3
Diaarinumero:	00498/10/8301
Antopäivä:	24.03.2011
Luokitus:	--

Diaarinumero: 00498/10/8301
Taltionumero: 11/0167/3
Antopäivä: 24.3.2011

Oikeuskysymyksenä asiassa oli, onko luvanvaraisessa henkilöliikenteesessä invataksina käytetyn ajoneuvon autovero voitu autoverolain 47 §:n mukaisesti maksuunpanna kuolinpesälle sillä perusteella, että ajoneuvoa ei ollut merkitty rekisteriin toisen verottomuuteen oikeutetun omistukseen viimeistään yhden kuukauden kuluessa invataksin omistajan kuolemasta.

Ajoneuvo oli 29.3.2007 rekisteröity käytettäväksi luvanvaraiseen henkilöliikenteeseen invataksina. Ajoneuvon omistajaksi oli merkitty A, jonka liikenneluvan mukaiseen henkilötilausliikenteeseen ajoneuvoa käytettiin. Ajoneuvo oli autoverolain 21 §:n nojalla autoverosta vapaa. A kuoli 27.2.2009. Ajoneuvohallintokeskus maksuunpani ajoneuvon autoveron kuolinpesän maksettavaksi, koska ajoneuvoa ei ollut merkitty rekisteriin toisen verottomuuteen oikeutetun omistukseen viimeistään yhden kuukauden kuluessa siitä, kun ajoneuvon omistaja oli kuollut ja ajoneuvo siirtynyt kuolinpesän omistukseen. Verosta oli ennen maksuunpanon toimittamista vähennetty 1/48 jokaista rekisterissäoloajan täyttä kuukautta kohden. Invataksi oli kuolinpesän omistuksessa 12.10.2009 saakka, jolloin ajoneuvo siirtyi sen uudelle omistajalle invataksina luvanvaraiseen käyttöön.

Hallinto-oikeus totesi, ettei autoverolain invataksia koskevissa säännöksissä ollut otettu erikseen huomioon kuolemantapauksen vaikutusta veroon. Vaikka invataksin omistajan kuolema tosiasiassa vaikutti invataksin käyttämiseen ja siten autoverosta vapauttamisen perusteeseen, kuolemantapauksen ei kuitenkaan voitu katsoa välittömästi synnyttävän autoverolain 47 §:n 1 momentissa tarkoitettua ilmoittamisvelvollisuutta. Asiaa tarkasteltaessa tuli ottaa huomioon kuolinpesän todelliset toimintamahdollisuudet ja muu asiaa sivuava lainsäädäntö, kuten perintökaaren säännökset perunkirjoituksen toimittamisesta kolmen kuukauden määräajassa sekä taksiliikennelain säännökset taksiluvan haltijan kuolinpesän oikeudesta jatkaa liikennettä tietyin edellytyksin 18 kuukauden ajan kuolinpäivästä ja kuolinpesän velvollisuudesta ilmoittaa liikenteen jatkamisesta kolmen kuukauden kuluessa invataksin omistajan kuolinpäivästä.

Hallinto-oikeus katsoi, että invataksin verovapaus jatkui kolme kuukautta invataksin omistajan kuolemasta eli saman määräajan kuin taksiliikennelaissa on säädetty taksitoiminnan jatkamisen ilmoittamisesta. Koska kuolinpesä oli myynyt ajoneuvon vasta syksyllä eikä ajoneuvoa ollut siten merkitty rekisteriin toisen verottomuuteen oikeutetun omistukseen kuukauden sisällä kuolinpesän verovapauden päättymisestä, pesälle oli tullut maksuunpanna autovero. Verosta vähennettävää määrää laskettaessa oli kuitenkin rekisterissäoloajaksi laskettava myös edellä sanottu kolmen kuukauden aika.

Autoverolaki 47 § 1 mom (5/2009) ja 3 mom
Autoverolaki 48 § 2 mom

Äänestys 2-1

Eri mieltä olleen jäsenen ja esittelijän eriävä mielipide

Maksuunpano on kumottava.

Kuolinpesä oli myynyt ajoneuvon invataksiliikenteeseen käytettäväksi. Ajoneuvon ei ollut väitettykään olleen kuolinpesän yksityiskäytössä joitakin vähäisiä ajoja lukuun ottamatta. Ajoneuvon pääasiallinen käyttötarkoitus invataksina ei näin ollen ollut muuttunut siten, että autovero olisi tullut maksuunpanna kuolinpesälle.

KHO:n päätös 5.2.2014 taltionumero 261. KHO ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta. KHO:2014:20.