Metsäkeskus - Uudistushakkuu - Metsänuudistusvelvoite - Luontainen uudistaminen - Myrskytuho - Rahoitustuen myöntäminen

Taltio:	01/0155/1
Diaarinumero:	00382/00/3710
Antopäivä:	20.4.2001
Luokitus:	S:1.06.07

Maanomistaja oli pyytänyt kestävän metsätalouden rahoituksesta
annetun lain mukaista tukea viljelemällä tapahtuvaan metsän
uudistamiseen. Tilalla oli pari vuotta aiemmin toteutettu
uudistushakkuu ja valittu metsänuudistuskeinoksi luontainen
uudistaminen eli metsikkö oli hakattu siemenpuuasentoon. Jäljelle
jääneet puut olivat kuitenkin tuhoutuneet voimakkaassa
myrskyssä. Tämän jälkeen metsänuudistus oli mahdollinen vain
viljelemällä. Metsäkeskus oli hylännyt hakemuksen ja todennut,
että maanomistajalla oli uudistushakkuun jälkeen velvollisuus
huolehtia uuden puuston aikaansaamisesta. Valtion rahoitusta
ei saa käyttää työhön, joka on säädetty maanomistajan velvollisuudeksi.
Oikeudellinen kysymys koskee sitä, onko maanomistajan
uudistamisvelvollisuus katsottavissa poistuneeksi, jolloin
tuen antaminen voisi olla harkittavissa.
Hallinto-oikeuden ratkaisu:
Jos metsän uudistaminen ei useista, todellisista yrityksistä
huolimatta onnistu, voi metsäkeskus metsälain 8 §:n 4 momentin
nojalla päättää, että maanomistajalla oleva, uuden puuston aikaansaamista
koskeva velvoite raukeaa. Säännöksen tarkoituksena
on tällöin lopettaa ylivoimaiseksi osoittautuneet metsän
uudistamisyritykset. Sen sijaan harkittaessa tuen myöntämistä
kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun asetuksen 3 §:n
3 kohdan mukaan uuden puuston aikaansaamiselle tulee olla
edellytyksiä. Jos metsänomistaja on hakannut metsän, hänellä
on velvoite uuden metsän aikaansaamiseen eikä tukea sanotun
säännöksen nojalla voida myöntää. Sillä seikalla, että hakkuussa
jätettyjen siemenpuiden tuhoutumisen jälkeen alue on
käytännössä puuton, ei ole maanomistajan velvoitteen poistavaa
merkitystä, koska luontaisen uudistamisen valinta on tapahtunut
maanomistajan etujen mukaisesti ja siten hänen riskillään.
Hallinto-oikeus on äänestänyt asiassa. Vähemmistö katsoi,
että metsänomistajan jo suorittamien uudistamistoimenpiteiden
ja sitä seuranneen luonnontuhon seurauksena maanomistajan
velvoite saattoi raueta, jonka vuoksi tuen maksamisen edellytykset
saattoivat olla olemassa. Metsäasetuksen 5 §:n mukaan
velvoitteen raukeamisen edellytyksiä harkittaessa on otettava
huomioon, oliko metsän uudistamista tarkoittavat kohtuulliset
toimenpiteet tehty sekä oliko uudistamisen epäonnistuminen
johtunut sellaisesta luonnontuhosta, johon ei voitu kohtuudella
ennalta varautua. Vähemmistö katsoi, että metsäkeskuksen
olisi tullut tutkia ja ratkaista uudistusvelvoitteen mahdollinen
raukeaminen ja vasta sen jälkeen ottaa harkittavakseen
kysymys tuen myöntämisestä. Hallinto-oikeuden enemmistö
sen sijaan katsoi, että velvoitteen raukeaminen saattoi tulla
kysymykseen vain sellaisessa tilanteessa, jossa metsän uudistamisyrityksiä
ei kannattanut jatkaa. Tämän vuoksi metsäkeskuksen
ei ole tarvinnut ottaa tutkittavakseen tätä kysymystä
tehdessään päätöstä maanomistajan rahoitustukihakemukseen,
jossa maanomistaja haluaa toimittaa valtion rahoitustuella
hakkuun jälkeisen mesänuudistamisen viljelemällä, koska hänen
valitsemansa luontainen uudistustapa ei enää ollut mahdollinen.
Metsälaki 5 §
Metsälaki 8 §
Metsälaki 9 §
Metsäasetus 2 §
Metsäasetus 5 §
Kestävän metsätalouden rahoituksesta annettu laki 1 § 1 mom
Kestävän metsätalouden rahoituksesta annettu laki 4 § 2 mom
Kestävän metsätalouden rahoituksesta annettu laki 6 § 1 mom
Kestävän metsätalouden rahoituksesta annettu laki 3 § 3-5 kohdat