Maankäyttö- ja rakentaminen - Rakennuslupa - Tuulivoimala - Vaikutusten arviointi - Selvitysten riittävyys - Luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettu laji - Susi - Heikentämis- ja hävittämiskielto

Taltio:	22/0016/1
Diaarinumero:	00921/20/4113 00922/20/4113 00923/20/4113 00924/20/4113 00925/20/4113 00926/20/4113 00927/20/4113 00928/20/4113
Antopäivä:	29.03.2022

Diaarinumero: 00921/20/4113 00922/20/4113 00923/20/4113 00924/20/4113 00925/20/4113 00926/20/4113 00927/20/4113 00928/20/4113
Taltionumero: 22/0016/1
Antopäivä: 29.3.2022

Asiassa oli valituksen johdosta ratkaistavana muun ohella kysymys siitä, oliko tuulivoimaloiden rakennuslupia myönnettäessä asianmukaisesti selvitetty ja otettu huomioon kaavan toteuttamisesta susille mahdollisesti aiheutuvat vaikutukset.

Kaupunginvaltuusto oli hyväksynyt tuulivoimapuiston osayleiskaavan, joka mahdollisti enintään kahdeksan tuulivoimalan rakentamisen osayleiskaavassa osoitetuille tuulivoimaloiden (tv) alueille. Osayleiskaavaa valmisteltaessa oli laadittu luontoselvitys, jonka yhteydessä oli tarkasteltu muun ohella luontodirektiivin liitteessä IV (a) mainittujen lajien esiintymistä tuulivoimapuiston alueella. Selvityksen mukaan luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeista alueella saattoi levinneisyytensä puolesta esiintyä aika-ajoin kaikkia suurpetojamme, joista todennäköisimpinä oli pidetty karhua ja ilvestä.

Kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta oli myöntänyt tuulivoimaloille rakennusluvat.

Luonnonvarakeskuksen Suomen susikantaa kuvaavista raporteista ilmeni, että osayleiskaavan hyväksymisen jälkeen kaupungin ja tuulivoimapuiston lähikuntien alueilta oli tehty runsaasti susihavaintoja ja alueelle oli muodostunut susien reviiri, jonka alueen sisään tuulivoimapuisto sijoittui. Hallinto-oikeus totesi, että koska susi (Canis lupus) on luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettu laji, lupa-asiaa ratkaistaessa on maankäyttö- ja rakennuslain 197 §:n 1 momentin mukaisesti otettava huomioon, ettei luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momenttiin perustuvaa lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskieltoa rikota.

Rakennuslupia myönnettäessä ei ollut tarkemmin selvitetty, sijaitsiko tuulivoimapuiston alueella tai sen vaikutusalueella susien lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, tai muutoinkaan kiinnitetty huomiota kaavan toteuttamisesta susille mahdollisesti aiheutuviin vaikutuksiin. Vaikka luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettujen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskielto koskee vain verrattain suppeita alueita eikä mainittu säännös velvoita suojelemaan siinä tarkoitettujen eläinlajien koko elinympäristöä, luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa kiellettyjen vaikutusten aiheutumista ei ollut kuitenkaan asiassa saadun selvityksen perusteella mahdollista poissulkea.

Valituksenalaiset päätökset kumottiin ja asia palautettiin rakennus- ja ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 125 § 1 mom, 131 § 2 mom 6 k ja 197 § 1 mom

Luonnonsuojelulaki 49 § 1 mom

Hallintolaki 31 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Renne Pulkkinen, Anne-Mari Keskitalo (t) ja Laura Juntunen, joka on myös esitellyt asian.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjapäätöksellään 2023:73 kumonnut hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin hallinto-oikeus on tutkinut valituksen ja kumonnut tuulivoimaloita koskevat rakennuslupapäätökset.

Korkein hallinto-oikeus on todennut, että susi (Canis lupus) on luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettu laji, joten rakennuslupa-asioita ratkaistaessa on maankäyttö- ja rakennuslain 197 §:n 1 momentin mukaisesti otettava huomioon, ettei luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momenttiin perustuvaa lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskieltoa rikota. Rakennuslupahakemuksiin on tämän vuoksi tullut sisällyttää maankäyttö- ja rakennuslain 131 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitettu selvitys tuulivoimaloiden rakentamisen vaikutuksista alueella esiintyviin susiin. Rakennuslupien hakija on esittänyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa selvitystä susien esiintymisestä hankealueella sekä korkein hallinto-oikeus on pyytänyt Luonnonvarakeskukselta lausunnon. Selvityksiä voitiin pitää riittävinä sen osoittamiseksi, ettei rakennuslupien myöntämisestä aiheudu alueella esiintyville susille luonnonsuojelulain vastaisia kielteisiä vaikutuksia.

Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin toisella perusteella kumonnut Ylivieskan rakennus- ja ympäristölautakunnan päätökset rakennuslupien myöntämisestä ja rakennuslupahakemukset on palautettu rakennus- ja ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäviksi.