Elinkeinotulon verotus - Tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot - Koulutusmenot - Täydennyskoulutus - Hierojan erikoisammattitutkinto

Taltio:	18/0240/3
Diaarinumero:	01501/16/8101
Antopäivä:	16.05.2018

Diaarinumero: 01501/16/8101
Taltionumero: 18/0240/3
Antopäivä: 16.5.2018

A oli vaatinut, että hierojan erikoisammattitutkinnon suorittamisesta johtuneet elinkeinotoiminnan veroilmoituksessa ilmoitetut matkakustannukset hyväksytään verotuksessa vähennyskelpoisiksi tulonhankkimiskuluiksi. Oikaisulautakunta oli hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen todeten muun ohella, että hierojan erikoisammattitutkinto on laaja kokonaisuus, jota on pidettävä jatkokoulutuksena lisäpätevyyden saamiseksi, ja että esimerkiksi urheiluhierojan nimike on mahdollinen A:n valitsemalla aineyhdistelmällä.

A oli suorittanut hierojan ammattitutkinnon ajalla 21.11.2011 - 20.12.2012 ja hänet oli merkitty Valviran terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin koulutetuksi hierojaksi 29.1.2013 alkaen. Hierojan ammattitutkinto oli muodostunut hierojan ammatin perusteet, hierojan työmenetelmät, hieronta hoitotapahtumana ja hieroja yrittäjänä -osioista. Tutkintoon ei ollut kuulunut valinnaisia osia. Opetushallitus oli 8.12.2011 muuttanut ammattitutkinnon osia siten, että hierojan ammattitutkinto oli muodostunut kolmesta pakollisesta osiosta, jotka olivat olleet hierojana toimiminen, hieronta hoitotapahtumana ja hieroja yrittäjänä, sekä yhdestä valinnaisesta osasta, joka oli voinut olla osa hierojan erikoisammattitutkinnosta, sosiaali- ja terveysalan perustutkinnosta tai liikunnanohjauksen perustutkinnosta. A oli ollut yksityinen elinkeinonharjoittaja 18.2.2013 lukien.

A oli suorittanut hierojan erikoisammattitutkinnon ajalla 3.2.2014 - 30.6.2015. Asiassa saadun selvityksen mukaan koulutus oli tarkoitettu henkilöille, joilla oli hierojan ammattitutkinto, kuntohoitajan tutkinto tai vähintään koulutetun hierojan tasoinen osaaminen, ja lisäksi otettiin huomioon sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, kuntoutuksen koulutusohjelman tai vastaavan sosiaali- ja terveysalan tutkinnon tasoiset tiedot ja taidot. Hierojan erikoisammattitutkinto oli muodostunut yhdestä pakollisesta osasta eli hierontatyön asiantuntijana toimiminen -osiosta ja kolmesta valinnaisesta osiosta. Kolme valinnaista osaa valitaan kymmenen valinnaisen osion joukosta. A oli valinnut urheilijan lihashuolto, kivun hoito ja nivelten liikkuvuuden edistäminen -osiot. A oli valituksessaan todennut muun ohella, että hän on halunnut päivittää osaamisensa nykyisin valmistuvien hierojien tasolle suorittamalla hierojan erikoisammattitutkinnon. Asiassa saadun selvityksen mukaan hierojan erikoisammattitutkinto ei anna oikeutta koulutetun hierojan ammattinimikkeen käyttöön. A oli Verohallinnolle antamassaan selvityksessä todennut muun ohella, että ennen erikoisammattitutkintoa hierojan työt olivat keskittyneet enemmän rentouttavaan hierontaan ja terveen henkilön ylä- ja alavartalohierontaan ja että nykyään hieronta on oireenmukaista. A:n mukaan erikoisammattitutkinnon suorittanut hieroja pystyy antamaan enemmän ohjausta itsehoitoon.

Hallinto-oikeus totesi, että A:n suorittama hierojan erikoisammattitutkinto ei johtanut muodolliseen lisäpätevyyteen eikä uuden ammattinimikkeen käyttöoikeuteen. Tähän nähden ja kun hierojan erikoisammattitutkinnon voitiin katsoa osin päivittäneen A:n aikaisempaa hierojan ammattitutkintoon johtanutta koulutusta enemmän nykyisen hierojan ammattitutkinnon opintoja vastaavaksi ja muutoinkin auttavan ylläpitämään ja kehittämään A:n ammattitaitoa koulutettuna hierojana, A:n suorittamaa hierojan erikoisammattitutkintoa oli pidettävä sen laajuudesta huolimatta sellaisena täydennyskoulutuksena, josta aiheutuneet matkakustannukset olivat hänelle elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta johtuneita verotuksessa vähennyskelpoisia menoja.

Verovuosi 2014

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 §

Äänestys 2-1

Hallinto-oikeuden vähemmistöön jäänyt jäsen hylkäsi valituksen. Ottaen huomioon hierojan erikoisammattitutkinnon suorittamiseen kulunut vähäistä pidempi aika sekä se, että A oli alkanut suorittamaan mainittua erikoisammattitutkintoa pian aikaisemmin suorittamansa hierojan ammattitutkinnon jälkeen, A:n suorittamia opintoja ei ollut pidettävä tavanomaisena ammattitaidon ylläpitämiseen liittyvänä kouluttautumisena. Kun asiassa saadun selvityksen perusteella A ammattiharjoittajana myös pystyy hierojan erikoisammattitutkinnon jälkeen markkinoimaan palvelujaan urheiluhierojan nimikkeellä, voidaan hierojan erikoisammattitutkinnon katsoa tosiasiallisesti lisänneen hänen pätevyyttään. Sille seikalle, että urheiluhierojan nimike ei ole nimikesuojattu, ei ollut asiassa annettava ratkaisevaa merkitystä. Edellä lausuttu huomioon ottaen hierojan erikoisammattitutkinnon suorittamisesta aiheutuneita matkakustannuksia ei ollut pidettävä A:n elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneina vähennyskelpoisina menoina vaan vähennyskelvottomina elantomenoina.