Hallintoriita-asia - Korjausavustus - Takaisinperintä - Kuolinpesä

Taltio:	06/0548/1
Diaarinumero:	00304/06/5699
Antopäivä:	15.11.2006
Luokitus:	--

Oikeuskysymyksenä asiassa oli, voidaanko kuolinpesän osakkaat kunnan hakemuksesta velvoittaa yhteisvastuullisesti maksamaan takaisin osaakaan vanhusväestön asuntojen korjaustoimintaan myönnetyistä avustuksista viivästyskorkoineen silloin kun avustuksen saanut osakkaiden äiti ei ollut asunut asunnossa viittä vuotta ennen kuolemaansa.

Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen.

T:n tekninen lautakunta oli myöntänyt 27.6.2000 ja 26.6.2001 B:n ja C:n äidille A:lle korjausavustusta käytettäväksi T:n kunnassa olevan asunnon korjauskustannuksiin. A oli käyttänyt asuntoa asuntojen korjausavustuksista annetun lain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla asuntonaan kuolemaansa 30.9.2003 saakka. B oli ilmoittanut kunnalle, että kumpikaan perillisistä ei asu pysyvästi T:n kunnassa ja että he käyttävät taloa vapaa-aikanaan eivätkä ole vuokranneet sitä edelleen.

Hallituksen esityksessä laiksi asuntojen korjausavustuksista (HE 238/1998 vp) todetaan yksityiskohtaisissa perusteluissa lain 9 §:n osalta, että viiden vuoden käyttörajoitusaika takaa sen, että avustus kohdistuu sille saajaryhmälle, jolle se on tarkoitettu eikä avustusta haeta keinottelutarkoituksessa. Jos omistusasunnossa asuva ruokakunta haluaa myydä tai vuokrata asuntonsa, uuden asukastalouden on täytettävä samat tarveharkintaedellytykset, ellei avustuksen myöntäjä myönnä ehdosta poikkeusta.

Hallinto-oikeus katsoi hallituksen esityksestä olevan pääteltävissä, että viiden vuoden käyttörajoituksen tarkoituksena on ennen muuta turvata se, että avustuksen saa vain sellainen henkilö, joka on siihen oikeutettu. Samoin käyttörajoituksen tarkoituksena on avustusten väärinkäytön ehkäisy.

Se, että kysymyksessä olevaa asuntoa ei ollut käytetty avustuksensaajan A:n ja hänen ruokakuntansa tai muun kyseisen korjausavustuksen saannin edellytykset täyttävän ruokakunnan asuntona viiden vuoden ajan avustuksen ensimmäisen erän nostamisesta lukien, on johtunut A:n kuolemasta. A ei ollut käyttänyt elinaikanaan avustuksen kohteena ollutta asuntoa asuntojen korjausavustuksista annetun lain 9 §:n käyttörajoituksen vastaisesti. Tämän vuoksi ja kun lisäksi otettiin huomioon, että kuolemasta johtuvaa asunnon siirtymistä perintönä hänen oikeudenomistajilleen ei voida pitää sellaisena mainitun lain 9 §:ssä tarkoitettuna käyttörajoituksen vastaisena tilanteena, joka oikeuttaisi avustuksen takaisinperintään, kor- jausavustusten osittaisellekaan takaisinperimiselle ei ollut perusteita.

Esittelijän eriävä mielipide.

Kysymyksessä olevaa asuntoa ei ollut käytetty A:n ja hänen ruokakuntansa tai muun kyseisen korjausavustuksen saannin edellytykset täyttävän ruokakunnan asuntona viiden vuoden ajan avustuksen ensimmäisen erän nostamisesta lukien. Kun lisäksi otetaan huomioon, että korjausavustuksen tarkoituksena on ollut tukea sosiaalisin perustein vanhusväestöön kuuluneen A:n kotona asumista eikä avustuksen tarkoituksena siis ole ollut tukea asunnon käyttöä perillisten B:n ja C:n vapaa-ajan asuntona, avustuksen osittaiselle palautusvelvollisuudelle on olemassa lain mukainen peruste.

Laki asuntojen korjausavustuksista (18.12.1998/1031) 2 § 1 mom 1 k, 9 § ja 10 § 1 mom 4 k

KHO:n päätös 26.3.2007 taltionumero 784. KHO ei muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta vaan katsoi, että takaisinperinnän edellytyksiä ei ollut hallinto-oikeuden mainitsemilla perusteilla. KHO:n mukaan asia olisi tullut käsitellä hallintovalituksena eikä hallintoriitana kuten hallinto-oikeus oli tehnyt.