Television tarkastusmaksu - Todistelu - Näytön arviointi - Kotirauhan rikkominen - Perustuslain vastaisuus - Oikeudenmukainen oikeudenkäynti

Taltio:	11/0113/7
Diaarinumero:	02046/10/7505
Antopäivä:	09.03.2011
Luokitus:	--

Diaarinumero: 02046/10/7505
Taltionumero: 11/0113/7
Antopäivä: 9.3.2011

Viestintävirasto oli määrännyt A:lle 100 euron television tarkastusmaksun.

A valituksessaan kertoi, että lupatarkastaja oli tullut hänen asuntoonsa avoimen oven kautta A:n poissa ollessa. A väitti, ettei tarkastaja ollut voinut tehdä havaintoaan ilmoittamastaan televisiosta olohuoneessa ulko-ovelta, vaan tarkastaja oli tullut sisälle asuntoon. A liitti valitukseensa neljä valokuvaa, jotka hän oli ottanut asuntonsa ulko-oven kynnykseltä ja asunnon eteisestä huoneistoonsa päin.

Hallinto-oikeus katsoi, että valokuvista oli pääteltävissä, että asunnon ulko-ovelta ei näy A:n olohuoneeseen, jossa tarkastaja oli ilmoittanut television olleen. Koska havainto televisiosta näin tehtynä ei voinut pitää paikkaansa, Viestintävirastolta oli puuttunut edellytys määrätä tarkastusmaksu. Valituksenalainen päätös kumottiin tällä perusteella.

Edelleen hallinto-oikeus katsoi, että jos tarkastaja oli käynyt asunnon sisällä eli paikassa, jota suojaa Suomen perustuslain 10 §:ssä säädetty kotirauha, ja näin havainnut olohuoneessa television, oli tarkastaja hankkinut todistusaineiston laittomalla tavalla. Viestintäviraston päätös rangaistusluontoisen seuraamuksen määräämisestä perustui yksinomaan rangaistuksen saajan perusoikeutta loukkaavalla tavalla hankittuun todistusaineistoon. Valituksenalainen päätös tämän vuoksi rikkoi Suomen perustuslain 22 §:ää ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatetta niin voimakkaasti, että mainittua selvitystä ei voitu lainkaan asettaa tarkastusmaksun määräämisen perusteeksi. Tämän vuoksi Viestintäviraston päätös kumottiin myös tällä perusteella toteen näyttämättömänä.

Laki televisio- ja radiorahastosta 2 § 1 kohta, 7 § 1 mom, 10 §, 35 § ja 37 §
Suomen perustuslaki 10 § ja 22 §

Lainvoimainen