Sivutoimilupa - Poliisimies - Vapaa-ajan tehtävä - Perusoikeudet - Yksityiselämän suoja - Poliisin puolueettomuus

Taltio:	09/0060/2
Diaarinumero:	00636/08/1499
Antopäivä:	30.1.2009
Luokitus:	--

Hallinto-oikeuden ratkaistavana oli kysymys siitä, oliko poliisipäällikkö voinut hylätä vanhempi konstaapeli A:n sivutoimilupahakemuksen.

Vanhempi konstaapeli A oli työnantajan kehotuksesta hakenut sivutoimilupaa kuljetusyrityksessä toimimiseen. A oli toiminut satunnaisesti läheisen ystävänsä kiire- ja aputyöläisenä yrityksessä, joka omisti yhden kuorma-auton. Yhtiön toimialana oli pakettien jakelu ja yksityistalouksien muuttokuljetus. A katsoi, että kysymyksessä oli harrastus. Siitä ei maksettu palkkaa vaan yrittäjä teki A:lle työnä vastapalveluksia.

Poliisipäällikkö oli hylännyt hakemuksen, koska kyseinen sivutoimi oli sisäasiainministeriön suosituksen (4/011/99) ja poliisilain 9 d §:n perusteella poliisille kielletty.

A vaati valituksessaan, että haettu sivutoimilupa oli myönnettävä. Työnantaja oli tiedustellut A:lta tämän vapaa-ajan toimista. A oli ilmoittanut hakemuksesta ilmenevästä satunnaisesta toiminnastaan kuorma-auton apumiehenä. A:ta oli pyydetty hakemaan toiminnalle sivutoimilupaa. Hakemuksessa kerrottu toiminta oli vähäistä ja kysymys oli lähinnä vain vapaa-ajan viettämisestä. A oli hoitanut kyseistä tehtävää vuonna 2007 kymmenenä päivänä ja vuonna 2008 ei vielä kertaakaan.

Vanhempi konstaapeli A toimi liikkuvan poliisin Y:n yksikössä raskaan liikenteen valvontaryhmässä varajohtajana ja ryhmän pääasiallisena toimialueena oli X:n maakunta ja viereiset maakunnat. A joutui virkatehtävässään jatkuvasti valvomaan raskasta liikennettä.

Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen.

Sivutoimien rajoittamista koskevilla säännöksillä viranomaiselle annetaan oikeus estää virkamiesten viranhoitoa haittaavia sidonnaisuuksia. Poliisin toimintaan liittyy merkittävää julkisen vallan käyttöä, minkä vuoksi poliisin ja yksittäisen poliisimiehen puolueettomuudelle ja tasapuolisuudelle asetetaan tavallista korkeammat vaatimukset. Poliisilain 9 d §:stä ilmenevät poliisimiehen sivutoimia muita virkamiehiä enemmän rajaavat säännökset on säädetty juuri tämän vuoksi ja ottaen huomioon poliisimiehen poliisilain 9 §:n 3 momentin mukaiset velvollisuudet myös vapaa-aikanaan.

Toisaalta myös poliisimiehellä on Suomen perustuslain 10 §:ssä tarkoitettu oikeus viettää yksityiselämää. Sivutoimen kieltämiselle tulee näin ollen olla lainmukaiset ja riittävät perusteet. Arvioitaessa poliisimiehen perusoikeuksien rajoitusten hyväksyttävyyttä on keskeinen merkitys sillä, kuinka läheisesti ja välttämättömästi rajoitus liittyy asianomaiseen virkaan ja siihen kuuluviin virkatehtäviin. Pelkästään jo se mahdollisuus, että poliisimiehen sivutoimi saattaisi tehdä hänet esteelliseksi tai vaarantaisi virkatehtävän asianmukaisen hoitamisen, on omiaan heikentämään kansalaisten luottamusta poliisitoimintaan. Poliisitoimen tehtävien asianmukaisen hoitamisen kannalta on erittäin tärkeää, että kansalaiset kokevat poliisin puolueettomana ja ihmisiä tasapuolisesti kohtelevana organisaationa. Asiassa ei ollut kuitenkaan väitettykään, etteikö A hakemuksessa kerrotusta toiminnastaan huolimatta hoitaisi poliisin työtään asianmukaisesti ja puolueettomasti. Asiassa oli sen sijaan kysymys siitä, miten A:n vapaa-ajan tehtävä vaikuttaisi ulkopuolisten kansalaisten silmissä poliisin puolueettomuuteen.

Liikkuvassa poliisissa vanhempana konstaapelina toimivan A:n hakemassa tehtävässä kuorma-auton kuljettajana ja apumiehenä on kysymys A:n liikenteen valvontaan liittyvien, valvontaryhmän varajohtajan, virkatehtävien kohteena samalla maantieteellisellä alueella olevasta toiminnasta. Hallinto-oikeus katsoi, että virkatehtävä ja kyseessä oleva vapaa-ajan toiminta muodostivat A:lle sellaisia sidonnaisuuksia, että A:n hakemuksessaan selostamaa toimintaa oli voitu pitää poliisilain 9 d §:ssä tarkoitettuna sivutoimiluvan edellyttämänä tehtävänä. A hakemuksen tullessa hyväksytyksi hoitaisi vapaa-ajallaan tehtävää, jonka valvonta periaatteessa kuuluisi hänelle johtavassa asemassa olevana poliisimiehenä. Virkatehtävän ja vapaa-ajan toiminnan välinen yhteys oli näin ollen sen laatuinen, että se poliisilain 9 d §:n 2 momentti huomioon ottaen vahvasti puolsi A:n hakemuksen hylkäämistä.

A:n työnantajan kehotuksesta esittämän hakemuksen perusteella jäi osittain avoimeksi, kuinka säännöllistä hänen harjoittamansa toiminta olisi sekä minkälaisia työnä tehtäviä vastapalveluksia hän siitä saisi. Asiassa oli kuitenkin todettavissa, ettei A:n hakemuksessaan selostama toiminta ollut kovin usein toistuvaa ja ettei siitä saatava vastike ollut merkittävä. Nämä A:n valituksessaan ja vastineessaan korostamat seikat puolsivat hakemuksen hyväksymistä. Hallinto-oikeus toisaalta totesi, että asiaa oli punnittava poliisin ulkoisen luotettavuuden kannalta. A:n ilmoittamalle toiminnan satunnaisuudelle ja siitä saatavan vastikkeen laadulle ei tämän vuoksi tullut antaa ratkaisevaa merkitystä asiaa harkittaessa.

Edellä kerrottuja seikkoja punnittuaan hallinto-oikeus päätyi siihen lopputulokseen, että poliisipäällikkö ei ollut käyttänyt harkintavaltaansa väärin katsoessaan, että A:n hakemuksessaan selostama tehtävä saattoi tässä tilanteessa vaarantaa yleistä luottamusta poliisitoimintaan. Lisäksi se saattoi aiheuttaa esteellisyyttä virkatehtävien hoidossa. Poliisipäällikkö oli voinut hylätä hakemuksen.

Valtion virkamieslaki 18 § 1 mom
Valtion virkamieslaki 18 § 2 mom
Valtion virkamieslaki 18 § 3 mom
Valtion virkamieslaki 18 § 4 mom
Poliisilaki 9 § 3 mom
Poliisilaki 9 d §
Suomen perustuslaki 10 §