Yleiskaava - MTH-merkintä - Haja-asutusluonteinen rakentaminen - Rantarakentaminen - Rantaviivan muuntaminen - Mitoitus - Rakentamistehokkuus - Luontoarvot - Yleiskaavan sisältövaatimukset - Riittävä selvitys

Taltio:	H4070/2022
Diaarinumero:	21576/03.04.04.04.16/2021, 21657/03.04.04.04.16/2021, 21725/03.04.04.04.16/2021, 22231/03.04.04.04.16/2021, 22933/03.04.04.04.16/2021 ja 23236/03.04.04.04.16/2021
Antopäivä:	19.07.2022

Diaarinumero: 21576/03.04.04.04.16/2021, 21657/03.04.04.04.16/2021, 21725/03.04.04.04.16/2021, 22231/03.04.04.04.16/2021, 22933/03.04.04.04.16/2021 ja 23236/03.04.04.04.16/2021
Taltionumero: H4070/2022
Antopäivä: 19.7.2022

Inkoon kunnanvaltuusto oli hyväksynyt manneralueiden yleiskaavan itä- ja länsiosan.

Yleiskaavassa oli osoitettu MTH-alueita hajautetusti koko Inkoon yleiskaavan kaava-alueelle. MTH-alueita koskevassa kaavamääräyksessä alueella oli sallittu maa- ja metsätaloutta palvelevien tuotanto- ja talousrakennusten sekä haja-asutusluonteinen rakentaminen rakennusjärjestyksen mukaisesti. Kaavan yleisten määräysten mukaan MTH-alueella hajarakennusoikeuden määrittelyssä sovelletaan periaatteena yleiskaavaan liittyvää erillistä mitoituslaskelmaa. Toteutuva rakennuspaikkojen lukumäärä voi kuitenkin jäädä enimmäismäärää pienemmäksi maankäyttö- ja rakennuslain 16 §:n nojalla (suunnittelutarveharkinta lupakäsittelyssä).

Inkoon kunnan rakennusjärjestyksen 32 §:n mukaan pykälässä 31 määritellylle rakennuspaikalle saa rakentaa enintään yhden asuinrakennuksen, jossa on yksi asunto. Rakennuspaikalle saa lisäksi rakentaa niin kutsutun sivuasunnon tai vierasmajan, joka vastaa rakennuspaikan pääasiallista käyttötarkoitusta.

Kaavaselostuksesta ilmeni, että MTH-alueille sijoittui 1 262 toteutunutta rakennuspaikkaa ja yleiskaavan mitoituskartoissa oli MTH-alueille kaavaselostuksen mukaan osoitettu 1 686 uutta rakennuspaikkaa. Yhteensä yleiskaavassa osoitettiin MTH-alueille 2 948 rakennuspaikkaa.

Hallinto-oikeus totesi, että kun otettiin huomioon yleiskaavalla MTH-alueille osoitettu rakentaminen kokonaisuudessaan, ei kyse kaikilta osin ollut enää haja-asutusluonteisesta rakentamisesta. Näiltä osin rakentaminen mitoituslaskelmien mukaisesti saattaisi edellyttää monin paikoin myös asemakaavan laatimista. Kun otettiin huomioon yksittäisten MTH-alueiden suuri lukumäärä, sijoittuminen hajalleen koko kaava-alueelle sekä yleiskaavan MTH-alueille mahdollistama uuden rakentamisen määrä ja lisäksi rakennusjärjestyksessä sallitut sivuasunnot, jotka toteutuessaan saattaisivat jopa kaksinkertaistaa rakentamisen määrän näillä alueilla, ei yleiskaavassa oltu MTH-alueiden osalta otettu maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:n edellyttämällä tavalla riittävästi huomioon yleiskaavan sisältövaatimuksia. Tältä osin hallinto-oikeus viittasi yhdyskuntarakenteen toimivuuteen, taloudellisuuteen ja ekologiseen kestävyyteen, asumisen tarpeisiin ja palveluiden saatavuuteen sekä mahdollisuuksiin liikenteen, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen, sekä energia-, vesi- ja jätehuollon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ympäristön, luonnonvarojen ja talouden kannalta kestävällä tavalla.

Yleiskaavassa oli määrätty yleiskaavaa käytettäväksi rakennuslupien myöntämisen perusteena maankäyttö- ja rakennuslain 72 §:n nojalla kaavassa erikseen tilakohtaisesti osoitetuilla rakennuspaikoilla A-1-, RA-3 ja RA-alueilla sekä erillisille rantasaunoille. A-1-, RA-3 ja RA-alueita oli yleiskaavassa osoitettu sisävesistöjen ranta-alueille, joihin liittyi asiassa saadun selvityksen perusteella huomattavia luontoarvoja.

Hallinto-oikeus totesi, että laadittaessa kaavaa, jonka tarkoituksena on mahdollistaa suoran rakennusluvan myöntäminen ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle, käytettävissä olevien selvitysten perusteella tulee muun ohella voida varmistua siitä, että kaava täyttää perustuslain 6 §:n vaatimuksen maanomistajien yhdenvertaisesta kohtelusta sekä laadittavasta kaavamuodosta riippuen maankäyttö- ja rakennuslain 39 §:ssä tai 54 §:ssä ja 73 §:n 1 momentissa asetetut sisältövaatimukset.

Yleiskaavan kaavaselostuksesta tai muista asiakirjoista ei käynyt ilmi kaava-alueeseen sisältyvien ranta-alueiden todellisten ja muunnettujen rantaviivojen pituuksia. Asiakirjoissa ei ollut myöskään selvitystä siitä, millä mitoituksella kaava-alueen ranta-alueet oli rakennettu. Kaava-aineistosta ei liioin ilmennyt, mikä ranta-alueiden mitoitus tulee yleiskaavan myötä olemaan.

Hallinto-oikeus totesi, että kun otettiin huomioon kaavassa ranta-alueille osoitetun suoraan rakennusluvan perusteella myönnettävissä olevan uuden rakentamisen määrä sekä asiassa saatu selvitys kyseisten ranta-alueiden merkittävistä luontoarvoista, olisi kaavaa laadittaessa tullut tarkastella suunniteltua rakentamista ranta-alueiden mitoituksen ja riittävien yhtenäisten rakentamattomien alueiden jättämisen kannalta. Kaavaselostuksessa tai muissakaan kaava-asiakirjoissa ei kuitenkaan ollut tällaista tarkastelua. Tähän nähden ei kaava-aineiston perusteella ollut mahdollista arvioida, täyttikö kaava sanotuilta osin maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n sisältövaatimukset. Yleiskaava ei siten ollut A-1-, RA-3 ja RA-alueiden osalta perustunut maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla sellaisiin kaavan edellyttämiin selvityksiin, joiden perusteella voitaisiin tältä osin arvioida kunnanvaltuuston päätöksellä hyväksytyn kaavaratkaisun lainmukaisuutta.

Yleiskaava oli lainvastainen MTH-, A-1-, RA-3- ja RA-kaavamerkintöjen osalta. Koska MTH-kaavamerkintöjä oli huomattava määrä eri puolilla kaava-aluetta ja koska osoitettujen maankäytöllisten ratkaisujen oli tarkoitettu muodostavan suunnittelullinen kokonaisuus, oli yleiskaava kumottava kokonaisuudessaan.

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §, 35 §, 39 § ja 73 §:n 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jaana Moilanen, Esa Hakkola (t) ja Annamari Laakkonen.
Asian esittelijäjäsen Annamari Laakkonen.