Sähkön syöttötariffijärjestelmä - Tuotantotuki - Veron peruste -

Taltio:	18/0879/4
Diaarinumero:	00667/17/8201
Antopäivä:	29.11.2018

Diaarinumero: 00667/17/8201
Taltionumero: 18/0879/4
Antopäivä: 29.11.2018

X Oy:lle on maksettu syöttötariffina yhtiön tuottaman tuulisähkön perusteella tuotantotukea. Tuen tarkoituksena on lisätä uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantokapasiteettia. Verohallinto oli tehnyt päätöksen arvonlisäveron maksuunpanematta jättämisestä syöttötariffin osalta. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan vaatinut, että yhtiölle maksettu syöttötariffi on käsiteltävä arvonlisäverollisena eränä.

Hallinto-oikeus totesi, ettei pelkästään se, että tuki voi vaikuttaa sen saajan toimittamien tavaroiden tai suorittamien palvelujen hintoihin, vielä riitä tekemään tuesta veronalaista. Myös muiden edellytysten on täytyttävä, jotta tuki voidaan lukea arvonlisäveron perusteeseen.

Sähkötariffina maksettavalla tuella ei pyritä edistämään sähkön kulutusta. Sillä ei pyritä kannustamaan kuluttajia ostamaan tuulisähköllä tuotettua energiaa sen tuen ansiosta markkinahintaa alhaisemman hinnan takia vaan kattamaan tuulisähkön tuottajalle sähkön markkinahintaa korkeampia tuotantokustannuksia. Tukijärjestelmällä pyritään mahdollistamaan se, että kuluttajat voisivat ostaa tuulivoimalla tuotettua energiaa markkinahinnalla eli samalla hinnalla, jolla ne joka tapauksessa voisivat ostaa ympäristöä enemmän kuormittavalla tavalla tuotettua sähköä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö oli valituksessaan todennut, että tuulisähkön markkinahinta on uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annetussa laissa (1396/2010) todettu tavoitehinta. Hallinto-oikeus totesi tähän, että tuulisähkön markkinahinta määräytyy sen mukaan, mitä kuluttajat ovat valmiita siitä maksamaan vapaassa kilpailutilanteessa. Myös tuulisähkön markkinahinta määräytyy Pohjoismaissa Nord Pool sähköpörssin hinnoittelun mukaisesti, mikä ei vastaa laissa määritettyä tavoitehintaa.

Sähkö on keskivertokuluttajalle ominaisuuksiltaan samanlainen tuote tuotantotavasta riippumatta. Valituksen hyväksyminen olisi merkinnyt sitä, että tuulisähkön tuottamisesta kertyvät sähkön markkinahintaa korkeammat tuotantokustannukset joutuisivat arvonlisäverotuksen piiriin. Arvonlisäverotuksen neutraalisuuden tavoitteen näkökulmasta ei voida pitää hyväksyttävänä, että varsinkaan ympäristöystävällisesti tuotetun sähkön myyntiä verotettaisiin ankarammin kuin ympäristöä enemmän kuormittavalla tuotantotavalla tuotetun sähkön myyntiä. Sähkön myynnin arvonlisäverotuksen neutraalisuus toteutuu parhaiten siten, että hinnasta kannettava arvonlisävero kattaa kaiken tavaran markkina-arvon eli sen hinnan, jonka kuluttajat sähköstä vapaassa kilpailutilanteessa maksavat.

X Oy:n ja sen asiakkaan välillä on sopimussuhde, jonka perusteella X Oy myy sähköä asiakkaalleen markkinahintaan. Sen sijaan Energiaviraston ja X Oy:n välillä ei ole sopimussuhdetta. Syöttötariffi maksetaan X Oy:lle Energiaviraston yksipuolisella viranomaispäätöksellä. Tuki ei ole Energiaviraston X Oy:lle maksama korvaus siitä, että X Oy tuottaa asiakkaalleen tuulisähköä. Syöttötariffi ei ole osapuolten välillä palvelun suorittamisesta sovittu verollinen vastike vaan Energiaviraston tuulisähkön tuottajalle maksama veroton tuki. Näistä syistä Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus oli hylättävä.

Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys. Vähemmistöön jäänyt hallinto-oikeuden jäsen katsoi, että maksetussa syöttötariffissa on kyse suoraan hintaan liittyvästä tuesta/kokonaisvastikkeen osasta, jonka avulla sähköntuottajalle taataan käytännössä 83,50 euron suuruinen kokonaisvastike myyntiin tuotetulta sähkömegawattitunnilta. Maksettu syöttötariffi on näin luettava Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vaatimuksen mukaisesti veron perusteeseen.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 17 §, 73 § 1 mom ja 79 § 1 mom

Arvonlisäverodirektiivi 2006/112/EY 73 artikla

Uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annettu laki (1396/2010) 23 § 1 mom ja 25 § 1 mom

Unionin tuomioistuimen tuomio C-495/01, Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Suomen tasavalta

Unionin tuomioistuimen tuomio C-184/00, Office des produits wallons ASBL vastaan Belgian valtio

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Matti Haapaniemi (t) ja Pasi Mäkelä.

Asian esittelijä Pasi Mäkelä.

KHO 9.10.2019 4608/19. Valituslupahakemus hylätään.