Makeisvero - Valtiontuki

Taltio:	18/0556/1
Diaarinumero:	07158/17/8405
Antopäivä:	03.07.2018

Diaarinumero: 07158/17/8405
Taltionumero: 18/0556/1
Antopäivä: 3.7.2018

Yhtiöltä oli kannettu makeisveroa sen valmistamista tuotteista vuosina 2011-2015. Yhtiö väitti valituksessaan, että makeisverot, joita ei ollut kannettu kilpailijoilta samankaltaisista tuotteista, olivat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kiellettyjä valtion tukitoimenpiteitä.

Hallinto-oikeus hylkäsi yhtiön valituksen ja totesi päätöksessään seuraavaa.

Euroopan unionissa on yhdenmukaistettu alkoholijuomista, tupakkatuotteista ja energiatuotteista kannettavat valmisteverot. Yhdenmukaistettujen valmisteverojen lisäksi jäsenvaltiot voivat kantaa kansallisia valmisteveroja. Tällöin on kuitenkin noudatettava SEUT:n määräyksiä, muun ohella valtiontukea koskevia määräyksiä.

Suomessa vuosina 2011-2016 kannettu makeisvero oli tällainen kansallisesti kannettava valmistevero. Makeisverolakia koskevista hallituksen esityksistä ei ilmene, että makeisverolla olisi ollut varsinaisesti terveydellisiä tavoitteita vaan sitä kannettiin fiskaalisin perustein eli tarkoituksena oli ensisijaisesti kerätä valtiolle verotuloja. Valtiovarainministeriön lausunnon mukaan makeisveron poistaminen oli poliittinen päätös.

EUT:n oikeuskäytännön mukaan verot eivät kuulu valtiontukia koskevien määräysten soveltamisalaan lukuun ottamatta tilannetta, jossa veroilla rahoitetaan tukitoimenpide siten, että ne ovat erottamaton osa kyseistä toimenpidettä. EUT on katsonut, että jotta veron voidaan katsoa olevan erottamaton osa tukitoimenpidettä, veron ja tuen välillä on oltava sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetty varojen käyttötarkoitusta koskeva sellainen sitova yhteys, jonka mukaisesti maksun tuotto osoitetaan väistämättä tuen rahoittamiseen ja se vaikuttaa suoraan tuen suuruuteen ja tämän seurauksena arviointiin tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille.

Hallinto-oikeus toteaa, että verotusjärjestelmään kuuluu selkeiden rajojen asettaminen veron soveltamisalalle. Päätäntävalta on lähtökohtaisesti jäsenvaltiolla. Suomella on siten ollut oikeus päättää makeisveron veropohjasta. Makeisveroa on kannettu laissa säädetyistä tuotteista. Makeisveron veropohjaa ei ole määritelty siten, että sillä olisi ollut tarkoitus tukea mitään toimialaa, yritystä tai tuotetta. Fiskaalista veroa ilman tukitarkoitusta ei ole pidettävä tukijärjestelmänä pelkästään sen veropohjan määrittelyn vuoksi. Makeisverolaissa ei myöskään ole säädetty, että makeisverotuotot pitäisi osoittaa tiettyyn käyttötarkoitukseen. Makeisverolla ei siten voida katsoa rahoitetun mitään tukitoimenpiteitä. Veron ulkopuolelle eli verottamatta jäävät tuotteet eivät ole olleet riippuvaisia verosta saaduista tuloista. EUT:n oikeuskäytännössä tarkoitettua sitovaa yhteyttä veron ja minkään tuen välillä ei näin ollen ole. Koska mainittu yhteys puuttuu, hallinto-oikeus katsoo, että makeisveroa koskevilla säännöksillä ei ole rikottu valtiontukia koskevia määräyksiä. Asiaan ei vaikuta se, että makeisveronalaisia tuotteita ja veron ulkopuolelle jääviä tuotteita valmistavat tai maahan tuovat toimijat mahdollisesti harjoittaisivat toimintaansa osittain kilpailusuhteessa. Yhtiön maksamia makeisveroja ei siten voida kumota yhtiön esittämillä perusteilla.

Yhtiö on muun ohella viitannut tuomioon asiassa C-526/04, Laboratoires Boiron, ja todennut, että makeisvero on suoramyyntiveron kaltainen suora tukitoimi. Hallinto-oikeus toteaa, että mainitussa tuomiossa lääketehtaiden lääkemyynti oli suoramyyntiveron alaista myyntiä, kun taas tukkukauppias-jakelijoiden vastaava lääkemyynti ei ollut. Tukkukauppias-jakelijoille oli sen sijaan asetettu julkisen palvelun velvoitteita, joita lääketehtailla ei ollut. Suoramyyntivero otettiin käyttöön lääkkeiden jakelukanavien välisten kilpailuolosuhteiden ennalleen palauttamiseksi. Kyseisellä suoramyyntiverojärjestelmällä oli näin ollen harkittu tukitarkoitus. Yhtiön mainitsema tuomio ei siten ole rinnastettavissa yhtiön asiaan. Niin ikään tuomio yhdistetyissä asioissa C-261/01 ja 262/01, van Calster ym., ei sovellu yhtiön asiassa, koska siinä kyseisiä maksuja perittiin kyseessä olevien tukitoimenpiteiden rahoittamiseksi.

Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus (SEUT) 107 artikla 1 kohta, 108, 110, 112 ja 113 artikla
Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-449/14 P, DTS Distribuidora de Televisión Digital, 10.11.2016, C-233/16, Asociación Nacional de Grandes Empresas de Distribución (ANGED), 26.4.2018 ja C-526/04, Laboratoires Boiron, 7.9.2006
Laki makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteverosta (1127/2010) Hallituksen esitys laiksi makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteverosta sekä eräiden valmisteverotusta koskevien lakien muuttamisesta HE 148/2010 vp, sekä esitys laeiksi makeisten, jäätelön ja virvoitusjuomien valmisteverosta annetun lain sekä eräiden juomapakkausten valmisteverosta annetun lain 3 §:n ja liitteen muuttamisesta HE 137/2016 vp

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Tero Leskinen, Pirjo Järvenpää ja Annika Aarnio (t).
Asian esittelijä Pirjo Järvenpää.

Päätös ei ole lainvoimainen.