Tuloverotus - Taloudellinen työnantaja - Työskentely Suomessa - OECD:n malliverosopimuksen kommentaari - Luottamuksensuoja

Taltio:	18/0015/4
Diaarinumero:	00609/16/8106
Antopäivä:	16.01.2018

Diaarinumero: 00609/16/8106
Taltionumero: 18/0015/4
Antopäivä: 16.1.2018

Suomessa yleisesti verovelvollinen ja Suomen ja Ison-Britannian välisen verosopimuksen 4 artiklan mukaan Isossa-Britanniassa asuva A oli työskennellyt Suomessa maajohtajana (Country Manager) 1.5.2010 - 31.3.2012 välisen ajan. A oli solminut työsopimuksen isobritannialaisen B Ltd:n kanssa, joka oli maksanut hänen palkkansa Suomen työskentelyn ajalta. B Ltd oli veloittanut palkkakustannukset 12.7.2010 perustetulta B-konserniin kuuluvan tanskalaisen C A/S:n Suomessa sijaitsevalta sivuliikkeeltä. B Ltd:llä ei ollut ollut Suomessa sivuliikettä tai kiinteää toimipaikkaa. B Ltd oli vastannut A:lle maksetun palkan veron määrästä. A oli ilmoittanut, että hänen vastuualueenaan Suomen työkomennuksen aikana oli ollut B-konsernin Euroopan alueen myynti ja että Suomen työkomennuksen aikana työsopimuksen irtisanomisoikeus ja oikeus päättää kurinpidollisista toimista oli ollut B Ltd:llä. A oli saanut vuosina 2011 ja 2012 C A/S:n Suomen sivuliikkeeltä auto- ja puhelinedun.

Asiassa oli kyse siitä, ketä oli pidettävä Suomessa maajohtajana työskennelleen A:n työnantajana ennakkoperintälain 14 §:n ja Suomen ja Ison-Britannian välisen verosopimuksen 16 artiklan 2 kohdan perusteella, sekä siitä, oliko Suomella oikeus verottaa isobritannialaisen B Ltd:n maksamat palkat A:n veronalaisena ansiotulona.

Hallinto-oikeus arvioi ensin, ketä oli pidettävä A:n ennakkoperintälain 14 §:n (1118/1996) mukaisena työnantajana ja katsoi arvioiden asiaa kokonaisuutena esitettyjen seikkojen ja A:n aseman perusteella hänen työskennelleen Suomen työkomennuksen aikana pääasiassa C A/S:n Suomessa sijaitsevan sivuliikkeen lukuun ennakkoperintälain 14 §:n mukaisesti verovuosina 2011 ja 2012. Hallinto-oikeuden mukaan asiassa ei oltu näytetty, etteivätkö maajohtajan tehtävät olisi hyödyttänyt sivuliikettä. Hallinto-oikeus katsoi, ettei konsernin sisäisessä tilanteessa ollut oikeudellista merkitystä sillä, että B Ltd:llä oli irtisanomisoikeus ja oikeus päättää kurinpidollisista toimista, kun Suomessa maajohtajana työskennelleen A:n työnantajana pidetyn yhtiön kanssa samaan konserniin kuuluvalle yhtiölle oli rekisteröity sivuliike Suomeen pian A:n työskentelyn aloittamisen jälkeen, ja kun yhtiö oli veloittanut työntekijän palkkakustannukset sivuliikkeeltä.

Hallinto-oikeus arvioi sen jälkeen, ketä oli pidettävä Suomessa maajohtajana työskennelleen A:n työnantajana Suomen ja Ison-Britannian välisen verosopimuksen 16 artiklan 2 kohdan perusteella. Näin ollen asiassa oli kysymys tältä osin tilanteesta, jossa arvioidaan muodollisen ja taloudellisen työantajan käsitettä.

Hallinto-oikeus katsoi ottaen huomioon asian käsittelyn aikana annetun selvityksen A:n työskentelyn olosuhteista ja OECD:n kommentaarissa mainitut arviointiperusteet, että Suomen työskentelyn ajalta A:n suorittamat palvelut olivat hyödyttäneet ennen kaikkea C A/S:n Suomessa sijaitsevan sivuliikkeen liiketoimintaa, joka oli myös kantanut vastuun ja riskin verovelvollisen työn tuloksista. Hallinto-oikeus katsoi myös verosopimusta soveltaessaan, ettei konsernin sisäisessä tilanteessa ollut oikeudellista merkitystä sillä, että B Ltd:llä oli irtisanomisoikeus ja oikeus päättää kurinpidollisista toimista, kun Suomessa maajohtajana työskennelleen A:n työnantajana pidetyn yhtiön kanssa samaan konserniin kuuluvalle yhtiölle oli rekisteröity sivuliike Suomeen pian A:n työskentelyn aloittamisen jälkeen, ja kun samaan aikaan palkan maksaneella yhtiöllä ja sivuliikkeen Suomeen perustaneella yhtiöllä oli ollut taloudellinen järjestely palkkojen edelleenlaskutuksesta, jonka olemassaoloa ei oltu kiistetty. Näin ollen hallinto-oikeus katsoi, että Suomen ja Ison-Britannian välisen verosopimuksen mukaan A:n taloudellisena työnantajana oli pidettävä C A/S:n Suomessa sijaitsevaa sivuliikettä.

Kun A:n ennakkoperintälain 14 §:n mukaisena työnantajana verovuosina 2011 ja 2012 oli pidettävä C A/S:n Suomen sivuliikettä ja, kun sitä oli pidettävä myös Suomen ja Ison-Britannian välisen verosopimuksen 16 artiklan 2 kohdan mukaisena (taloudellisena) työantajana, Suomen ja Ison-Britannian välisen verosopimuksen ei voitu katsoa rajoittavan A:n B Ltd:n maksamien palkkojen veronalaisuutta Suomessa, ja näin ollen A:n veronalaisena ansiotuloina Suomessa oli pidettävä B Ltd:n maksamia palkkoja.

Hallinto-oikeus myönsi A:lle kuitenkin luottamuksensuojaa, eikä isobritannialaisen B Ltd:n A:lle maksamia palkkoja voitu verottaa Suomessa valituksenalaisina verovuosina.

Verovuodet 2011 ja 2012.

Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys 2-1.

Tuloverolaki 9 §, 11 § 1 mom ja 61 § 2 mom

Ennakkoperintälaki 13 § 1 mom ja 14 § (1118/1996)

Suomen Tasavallan hallituksen ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan hallituksen välisen tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämiseksi tehdyn sopimuksen (SopS 2/1970) artikla 16

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Elina Halimaa

ja Heidi Kärkiö.

Asian esittelijä Elisa Aukeela.

Päätös on lainvoimainen.