Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Helsingin HAO 28.04.2017 17/0294/4

Autovero - Veron osuus - Veroprosentti - Maahan tuotu ajoneuvo - Verottomat erät - Toimituskulut - Tarvikkeet - EU-oikeus - Syrjivyys

Taltio:17/0294/4
Diaarinumero:00561/16/8301
Antopäivä:28.04.2017

Diaarinumero: 00561/16/8301
Taltionumero: 17/0294/4
Antopäivä: 28.4.2017

Asiassa oli kysymys uuden auton kokonaisarvoon sisältyvien, mutta verotusarvoon kuulumattomien valittajan määrittelemien verottomien erien vaikutuksesta käytettynä maahantuotavan auton niin sanottuun historialliseen veron osuuteen. Valittaja vaati, että verottomat erät tuli ottaa huomioon veroprosentin määrittämisessä.

Hallinto-oikeus katsoi, että Tullin käyttämä ajoneuvon yksilöllisen autoveron osuuden laskelma, jossa uuden auton verotusarvoon eivät olleet sisältyneet valittajan määrittelemät verottomat erät, johtaisi valittajan esittämällä tavalla suhteellisesti suurempaan veron osuuteen, kuin jos verottomat erät olisivat sisältyneet laskelmassa auton verotusarvoon. Uusien ja käytettyjen henkilöautojen autoverot on 1.1.2003 alkaen laskettu autoverolain 6 §:n 1 momentin (266/2003) 1 kohdan ja 11 b §:n 2 momentin mukaisesti ja autojen veron osuus on määritetty ensiksi mainitussa pykälässä säädetyn mukaisesti. Hallinto-oikeus totesi, että vertailuautojen autoverotus on toimitettu 1.1.2008 asti yhdenmukaisesti.

Verotusarvoa määritettäessä vertailuautojen pyyntihintoihin on tehty ns. otantaharhan eliminoimiseksi 3-15 prosentin suuruinen kokonaisalennus. Vaikka edellä mainittua alennusta ei ole alunperin tarkoitettu tehtäväksi nyt puheena olevan vähäisenä pidettävän virheen korjaamiseksi, se on kuitenkin omalta osaltaan minimoinut mainitun virheen vaikutuksen. Kun lisäksi otettiin huomioon, että varusteiden arvo alenee nopeammin kuin itse auton arvo, ja vielä Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-101/00, Siilin, antamassa tuomiossa hyväksytyn kohtuullisten likimääräisyyksien käyttömahdollisuuden syrjimättömän veron laskemisessa, ajoneuvolle määritetty yksilöllinen mallikohtainen veron osuus vastasi kohtuullisella tarkkuudella uutena vuonna 2006 verotetun ajoneuvon arvoon sisältynyttä veron osuutta.

Hallinto-oikeus katsoi, että valittaja ei ollut näyttänyt, että puheena olevalle ajoneuvolle määrätty autovero olisi määrätty valittajan esittämällä tavalla virheellisesti eikä asiassa ollut muutoinkaan ilmennyt, että valittajan käytettynä Suomeen maahantuomasta ajoneuvosta kannetun autoveron määrä olisi ollut suurempi kuin vastaavassa Suomessa jo rekisteröidyssä autossa oli veroa jäljellä. Näin ollen Tullin autoveronmuutospäätöksellä oikaisemaa veron osuutta ei ollut pidettävä liian suurena eikä sitä ollut pidettävä syrjivänä. Valittaja ei ollut osoittanut asiassa laadittua vertailuverolaskelmaa tai sovellettua veroprosenttia virheelliseksi.

Äänestys 8-1.

Autoverolaki 6 § 1 mom (266/2003) 1 kohta ja 11 b § 2 mom

Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus 110 artikla

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-101/00, Siilin ja

C-437/12, X

KHO:n päätökset 2014:182, KHO 26.5.2015 taltionumero 1385 ja KHO 26.5.2015 taltionumero 1386

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Liisa Heikkilä, Olli Kurkela, Matti Haapaniemi (eri mieltä), Merja Tarvainen, Marianne Lastikka (t),

Terttu Kujala, Elina Halimaa, Heidi Kärkiö ja Pasi Mäkelä.

Asian esittelijä Kimmo Huttunen.

KHO 14.11.2018 5263/18. Päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.