Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Helsingin HAO 11.04.2014 14/0365/4

Elinkeinotoiminnan verotus - Väliyhteisö - Sijoittautumisvapaus - Vakuutustoiminta - Ulkoistaminen - Sijoittautuminen

Taltio:14/0365/4
Diaarinumero:01582/11/8106
Antopäivä:11.04.2014

Diaarinumero: 01582/11/8106
Taltionumero: 14/0365/4
Antopäivä: 11.4.2014

Konsernin suomalainen emoyhtiö omisti verovuosina 2005-2007 Irlantiin rekisteröidyt kaksi vakuutusyhtiötä. Näillä yhtiöillä oli Irlannin viranomaisten myöntämä lupa vakuutus- ja jälleenvakuutustoimintaan. Yhtiöiden toiminta oli ulkoistettu irlantilaiselle vakuutusalan yritykselle. Konsernin emoyhtiön mukaan sen irlantilaiset vakuutusyhtiöt toimivat konsernin sisäisinä vakuutusyhtiöinä, eli ne vakuuttavat ja jälleenvakuuttavat konsernin yhtiöt erilaisten riskien varalta. Emoyhtiö oli perustanut konsernin sisäiset vakuutusyhtiöt varmistaakseen riittävän ja kustannustehokkaan vakuutusturvan saannin liiketoiminnalleen. Yhtiöt perustettiin Irlantiin, koska Dubliniin on keskittynyt suuri määrä vakuutusyhtiöitä ja vakuutusyhtiöiden hallinnointiin keskittyneitä yhtiöitä, jolloin tarvittavaa asiantuntemusta oli saatavilla. Irlanti oli myös ensimmäinen jälleenvakuuttamista koskevan Euroopan unionin direktiiviin implementoinut unionin jäsenvaltio.

Irlantiin perustetuilla yhtiöillä ei ollut omia toimitiloja eikä henkilökuntaa ja yhtiöiden päivittäisten asioiden hoito oli ulkoistettu sanotulle ulkopuoliselle palveluntuottajalle. Tämä ei kantanut vakuutustoiminnan riskejä vaan vakuutustoimintaan liittyvät riskit olivat emoyhtiön omistamissa vakuutusyhtiöissä. Toiminta oli annetun selvityksen mukaan ulkoistettu kustannussyistä, koska konsernin vaatima vakuutustoiminta ei olisi pystynyt työllistämään täysipäiväisesti vakuutusalan ammattilaista eikä pelkästään konserniin rajoitettu toiminta olisi pystynyt houkuttelemaan alan parhaita osaajia. Toimintoja hoitava irlantilainen yhtiö oli nimennyt vastuuhenkilöt, jotka hoitavat konsernin vakuutus- ja jälleenvakuutustoimintaa itsenäisesti konsernin puolesta mutta konserniin kuuluvien vakuutusyhtiöiden hallitusten antamien suuntaviivojen mukaisesti. Vastuuhenkilöt vastasivat vakuutusyhtiöiden päivittäisestä toiminnasta. Vakuutusyhtiöiden hallitukset kokoontuivat Dublinissa vähintään kaksi kertaa vuodessa ja ne hyväksyivät muun muassa mahdolliset muutokset sijoitus-, tai vakuutusstrategiaan. Vakuutusyhtiöiden toiminnan hoitamiseen osallistui annetun selvityksen mukaan enimmillään 15 irlantilaisen yhtiön työntekijää eri tehtävissä. Toiminnan vuosittain vaatima työtuntimäärä oli noin 2 500 - 2 800, joka vastasi noin kahden täysipäiväisen työntekijän vuosityöpanosta. Konsernin emoyhtiön mukaan konsernin omien vakuutusyhtiöiden toiminnan ulkoistaminen oli vakuutusalalla yleistä.

Asiassa oli kyse siitä, olivatko Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen vapaata sijoittautumisoikeutta koskevat 43 ja 48 artiklat ja niiden soveltamista koskeva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-196/04, Cadbury Schweppes Plc esteenä ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annetun lain (väliyhteisölaki) verovuosina 2005-2007 voimassa olleiden säännösten soveltamiselle konsernin irlantilaisiin vakuutusyhtiöihin. Mainitun tuomion mukaan väliyhteisölaissa säädetyn kaltaista verotustoimenpidettä ei voida soveltaa, kun objektiivisten ja ulkopuolisten tarkastettavissa olevien tekijöiden perusteella osoittautuu, että verotuksellisten syiden olemassaolosta huolimatta asianomainen ulkomainen väliyhteisö on todellisuudessa asettautunut vastaanottajana olevaan jäsenvaltioon ja tosiasiallisesti harjoittaa siellä taloudellista toimintaa.

Konsernin irlantilaisilla vakuutusyhtiöillä ei ollut Irlannissa toimitiloja, henkilöstöä ja kalustoa. Yhtiöiden rekisteröity osoite Irlannissa oli sama kuin niiden ulkoistamaa toimintaa harjoittavan yhtiön. Toiminnan tehokas hoitaminen voi sinänsä edellyttää tehtävien ulkoistamista. Nyt kyseessä olevassa asiassa oli kuitenkin merkittävää, että yhtiöiden koko toiminta Irlannissa oli ulkoistettu. Sillä emoyhtiön esille tuomalla seikalla, että irlantilaiset palveluntuottajat eivät kantaneet vakuutustoiminnan riskejä vaan toimintaan liittyvät riskit olivat konserniin kuuluvissa vakuutusyhtiöissä, ei voitu antaa merkitystä asian arvioinnissa, koska näillä yhtiöillä ei tähänkään liittyen ollut Irlannissa omaa toimintaa ja siihen liittyviä järjestelyjä. Edellä sanottuun nähden ja koska pelkästään järjestelyjen motiiveiksi ilmoitetuille syille ei voitu antaa sijoittautumisen tason arvioinnissa merkitystä, hallinto-oikeus katsoi, että Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen vapaata sijoittautumisoikeutta koskevat 43 ja 48 artiklat ja niiden soveltamista koskeva yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö eivät olleet esteenä väliyhteisölain soveltamiselle konsernin irlantilaisiin vakuutusyhtiöihin. Konserniverokeskuksen päätös, jolla väliyhteisölain soveltaminen oli katsottu mainittujen artiklojen ja oikeuskäytännön vastaiseksi kumottiin ja toimitetut verotukset vuosilta 2005-2007 saatettiin kyseessä olevalta osin voimaan.

Laki ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta (1217/1994) 1 §, 2 § 2 ja 4 mom (1091/1998) ja 3 §

Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 43 ja 48 artikla (nykyään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49 ja 54 artikla)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio asiassa C-196/04, Cadbury Schweppes Plc

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Aulikki Pitkänen (t) ja Pertti Risu.

Asian esittelijä Katja Saukkonen.

Äänestys 2-1

KHO 3.11.2016 4655/16. Valituslupahakemus hylätään.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.