Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Hämeenlinnan HAO 20.10.2020 20/1145/1

Sosiaalinen luototus - Sosiaalisen luoton irtisanominen- Korko

Taltio:20/1145/1
Diaarinumero:01865/19/6199
Antopäivä:20.10.2020

Diaarinumero: 01865/19/6199
Taltionumero: 20/1145/1
Antopäivä: 20.10.2020

Päätöslyhennelmä

X:n kaupunki oli hallinto-oikeuteen osoittamallaan hakemuksella vaatinut, että hallinto-oikeus irtisanoo y:lle myönnetyn sosiaalisen luoton, eräännyttää sen maksettavaksi ja ulosmitattavaksi ja velvoittaa y:n maksamaan hakijalle luoton maksamatta olevan pääoman maksueräkohtaisine 7 prosentin viivästyskorkoineen. Luottosopimuksessa sopimusosapuolet olivat sopineet, että luotosta peritään korkoa 12 kuukauden euribor ja että viivästyneelle määrälle on maksettava korkolain mukaista viivästyskorkoa.

Hallinto-oikeus hakemuksen enemmälti hyläten velvoitti y:n suorittamaan X:n kaupungille sosiaalisen luoton maksamattoman pääoman ja sille enintään sosiaalisesta luototuksesta annetun lain 6 §:n 3 momentissa tarkoitettua korkolain (633/1982) 12 §:n mukaista viitekorkoa vastaavaa korkoa luoton nostopäivästä lukien.

Sosiaalisesta luototuksesta annetun lain 1 §:n mukaan sosiaalinen luototus on sosiaalihuoltoon kuuluvaa luotonantoa, jonka tarkoituksena on ehkäistä taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista sekä edistää henkilön ja perheen itsenäistä suoriutumista. Korkolain 1 §:n 2 momentin 1 -kohdan mukaan korkolakia ei sovelleta julkisoikeudellisesta perusteesta johtuvaan velkasuhteeseen, ellei muualla laissa toisin säädetä. X:n kaupungin sosiaalisen luoton irtisanomista ja takaisinperintää koskevassa hakemuksessa on kysymys julkisoikeudelliseen oikeussuhteeseen perustuvaa maksuvelvollisuutta koskevasta riidasta. Näin ollen asiassa ei sovelleta korkolakia. Sosiaalisesta luototuksesta annetun lain 6 §:n 3 momentin mukaan sosiaalisesta luotosta voidaan velalliselta periä luotosta kohtuullinen vuotuinen korko, joka kuitenkin voi olla enintään korkolain (633/1982) 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko. Näin ollen ja kun otetaan huomioon sosiaalisen luotonannon laista ilmenevä tarkoitus, vaatimus saada velkapääomalle luottosopimukseen otetun ehdon perusteella korkolain 12 §:n mukaista viitekorkoa korkeampaa viivästyskorkoa, ei perustu lakiin.

Laki sosiaalisesta luototuksesta 1 §, 6 §, 8 § ja 11 §
Korkolaki 1 § 2 mom 1 kohta
Hallintolainkäyttölaki (586/1996) 69 §

Ratkaisijakokoonpano

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Vesa Sirkesalo, Eija Mäkelä ja Minna Koskinen, joka
myös esitteli asian.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.