Ihmisoikeus - Perusoikeus - Elinkeinon harjoittaminen - Taksilupa

Taltio:	00/403/4
Diaarinumero:	00068/00/5730
Antopäivä:	15.6.2000
Luokitus:	S:1.01.01.08.01 S:1.01.02.01.04 S:1.06.06.04.04

Lääninhallitus peruutti autoilijan taksiluvan määräajaksi 1.3.-31.5.2000, koska tämä oli pääasiallisesti liikennöinyt luvan mukaisen asemapaikkansa ulkopuolella ja siten jättänyt noudattamatta liikenneluvassa vahvistettua asemapaikkamääräystä. Lääninhallitus katsoi, että autoilija ei ollut harjoittanut liikennettä myönnetyn liikenneluvan mukaisesti.

Hallinto-oikeus kumosi lääninhallituksen päätöksen.

Hallinto-oikeus piti määrättyä hallinnollista seuraamusta hyvin ankarana. Autoilijaa ei ollut edes huomautettu ennen seuraamuksen määräämistä ja autoilijan menettely oli tullut lääninhallituksen tietoon autoilijan valitettua asemapaikan siirtoa koskeneesta lääninhallituksen päätöksestä.

Hallinto-oikeus katsoi, että kysymyksessä oli tilanne, jossa lääninhallitus oli puuttunut autoilijan oikeuteen nauttia rauhassa omaisuudestaan ja harjoittaa elinkeinoa. Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirjan 1 artikla ja perustuslain 18 § tulivat siten sovellettaviksi.

Kun otettiin huomioon, ettei autoilijaa ollut kertaakaan hänen menettelynsä johdosta huomautettu, että lääninhallituksella olisi halutessaan ollut käytettävissään muitakin keinoja ja että lääninhallituksella oli laaja harkintavalta tehdä alueellista liikennepolitiikkaa valitsemillaan tavoilla, hallinto-oikeus katsoi, ettei lääninhallituksen määräämä ankara ja rangaistuksen luonteinen hallinnollinen seuraamus ollut oikeudenmukaisessa suhteessa lääninhallituksen valvottavana olevan julkisen liikennepoliittisen intressin kanssa.

Lääninhallituksen antamat pääkaupunkiseudun yhteisliikennepäätökset ja henkilöliikennelain asemapaikan oikeudellista merkitystä koskevat säännökset olivat lisäksi varsin tulkinnanvaraisia. Lääninhallituksen käsitys asian vakavuudesta oli perustellusti voinut olla ankaran hallinnollisen seuraamuksen kohteeksi välittömästi joutuneelle autoilijalle epäselvä sekä vaikeasti ennakoitavissa. Lääninhallituksen yhteisliikennepäätös oli ollut liikennöintioikeuksien ja -velvollisuuksien rajauksen osalta tulkinnanvarainen. Näissä olosuhteissa autoilijan oikeudet ja velvollisuudet olivat olleet laista ja sen nojalla annetuista alemmanasteisista säädöksistä niin vaikeasti hänen itsensä määriteltävissä, että perustuslaissa määrätty lailla säätämisen edellytys ei täyttynyt. Kun on kysymyksessä sinänsä laillisen elinkeinotoiminnan rajoittaminen, lainsäädännössä, viranomaisen antamissa lupaehdoissa tai esimerkiksi yhteisliikennepäätöksessä olevaa lain aukkoa ei luvan peruuttamistilanteessa voitu jälkikäteen täyttää elinkeinoharjoittajan vahingoksi mainittuja säännöksiä tulkitsemalla.

Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirja 1 artikla
Perustuslaki 18 §
Laki luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä 2 §
Laki luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä 10 §
Laki luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä 20 §

KHO:n päätös 6.9.2002 taltionumero 2091. Päätöstä ei muuteta.