10.12.2020 14.43

Kirkkolakia esitetään muutettavaksi siten, että kirkon toimielimet voisivat pitää myös sähköisiä kokouksia. Muutos koskisi seurakunnan, seurakuntayhtymän, hiippakunnan ja kirkon keskushallinnon toimielimiä. Tarve uudelle järjestelylle on noussut esiin koronavirusepidemian aikana. Kirkon toimielinten päätöksentekotapaa ja päätösvaltaisuutta koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että toimielimet voivat pitää myös sähköisiä kokouksia, joihin jäsenet voivat osallistua etäyhteydellä. Nykyisin toimielinten päätösvaltaisuus edellyttää jäsenten läsnäoloa kokouspaikalla.

16.11.2020 10.00

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä oli pyytänyt saada maksutta laitoksissa asuvien vanhusten osoitteita syntymäpäivätervehdyskäyntejä varten. Lounais- Suomen maistraatti oli 12.10.2018 päättänyt, ettei se luovuta laitososoitteissa asuvien vanhusten osoitteita syntymäpäivätervehdyskäyntejä varten. Maistraatti oli päätöksensä perusteluissa todennut, että tietoja ei voida sen käsityksen mukaan luovuttaa ensinkään, joten sinänsä kysymys maksullisuudesta ei tässä tapauksessa voinut tulla ratkaistavaksi. HAO hylkäsi seurakuntayhtymä valituksen. (Ei lainvoim. 16.11.2020)

4.11.2020 10.00

HO hyväksyi KO:n perustelut ja johtopäätöksen siitä, ettei kantajaa ollut pidettävä ansioituneempana kausityöntekijän tehtävään kuin A:ta. Koska syrjintäolettamaa ei ollut ansiovertailun perusteella syntynyt eikä asiassa ollut esitetty muutakaan perustetta katsoa kantajan tulleen syrjityksi sukupuolensa perusteella, edellytyksiä tasa-arvolakiin perustuvan hyvitysvaatimuksen hyväksymiselle ei ollut. Koska asiassa esitetyn näytön perusteella ei ollut perusteltua aihetta olettaa, että varallaolokorvauksen vaatiminen olisi vaikuttanut kantajan jättämiseen haastatteluun kutsumatta ja tehtävään valitsematta, edellytyksiä yhdenvertaisuuslakiin perustuvan hyvitysvaatimuksen hyväksymiselle ei ollut. (Vailla lainvoimaa 4.11.2020)

18.9.2020 9.32

Avioliittolakia muutettiin 1.3.2017 voimaan tulleella lailla siten, että avioliittoon voidaan vihkiä myös samaa sukupuolta olevat henkilöt. Pastori A oli vihkinyt samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon avioliittolain muutoksen jälkeen. Asiassa oli ratkaistavana, oliko tuomiokapituli voinut pitää avioliittolain sallimaa samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittoon vihkimistä kirkkolain 5 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitettuna pappisviran velvollisuuksien ja pappislupauksen vastaisena toimintana ja antaa A:lle tämän johdosta kirjallisen varoituksen. Tuomiokapitulin ei KHO:n ratkaisussa esitettyyn nähden voitu katsoa toimineen lainvastaisesti, kun se oli antanut A:lle kirkkolain 5 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitetun varoituksen. Asiaa ei ollut perustuslaissa turvattu kirkon sisäinen autonomia huomioon ottaen perustetta tässä pappisviran hoitamista koskevassa yhteydessä arvioida suhteellisuusperiaatteen valossa toisin. Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen, jolla hallinto-oikeus oli A:n valituksesta kumonnut tuomiokapitulin päätöksen.

4.6.2020 11.30

OIL 5 §:n 2 momentissa on nimenomaisesti rajattu haudatut vainajat tuomioistuimen määräämän näytteenoton ulkopuolelle. Säännöksen taustalla olevan hallituksen esityksen mukaan esitystä valmistellut työryhmä oli ehdottanut, että tutkimus olisi voitu määrätä tehtäväksi myös haudatusta vainajasta, mutta tästä oli kielteisen lausuntopalautteen vuoksi ja hautarauhan kunnioittamiseksi päätetty jatkovalmistelussa luopua (HE 56/2004 vp s. 12 ja 13). Myös oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että tuomioistuimella ei mainitun säännöksen nojalla ole oikeutta määrätä hautaa avattavaksi näytteen ottamiseksi. OIL:n säännöksen soveltaminen ei tässä tapauksessa ollut muodostanut ehdotonta estettä valittajan perimän selvittämiseksi, eikä säännös intressipunninnan perusteella ollut ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. KO:n ratkaisun muuttamiseen ei ollut aihetta. (Vailla lainvoimaa 4.6.2020)

27.3.2020 12.00

Valittajalla oli viimekädessä palautuskieltoon ja sen menettelyllisiin takeisiin perustuva oikeus saattaa kristillisen vakaumuksensa aitous arvioitavaksi tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä. Kun valittajan kristillistä vakaumusta ei ollut aikaisemmin hakemuksen käsittelyn yhteydessä arvioitu hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä, ei hallinto-oikeus ollut voinut hylätä suullisen käsittelyn vaatimusta hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeettomana. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin sille suullisen käsittelyn toimittamista varten ja uudelleen ratkaistavaksi.

6.3.2020 10.29

15.11.2019 12.30

Kirkkovaltuustojen yhteinen kokous oli päättänyt valita seurakuntien yhteiseen kirkkoherran virkaan yksimielisesti viran ainoan hakijan, seurakuntien yhteisen vt. kirkkoherran. Koska vaalia ei ollut valittajan vaatimuksesta huolimatta toimitettu suljetuin lipuin, vaalin toimittamisessa oli tapahtunut menettelyvirhe. Kirkkovaltuustojen yhteisen kokouksen päätös oli valittajan valituksessa esittämällä perusteella syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Päätös oli näin ollen kumottava. (Ei lainvoim. 15.11.2019)

8.11.2019 9.26

Kirkolliskokous päätti istunnossaan 7. marraskuuta, että jatkossa kastettavalla tulee olla aiemman kahden kummin sijaan ainakin yksi kummi, joka on konfirmoitu ja evankelis-luterilaista uskoa tunnustavan kirkon jäsen. Kummien vähimmäismäärän muutoksen taustalla on ajatus helpottaa kastejärjestelyjä perheissä ja madaltaa kynnystä kastaa lapsi tai aikuinen kirkon jäseneksi. Päätös palvelee erityisesti niitä perheitä, joissa kummien löytäminen on vaikeaa. Kokous päätti myös muun muassa kirkon hallinnon keventämisestä.

10.10.2019 10.30

Ensisijainen syyte tapon yrityksestä oli hylätty, koska asiassa mainituin tavoin surmaamiseen tähtäävää tarkoitustahallisuutta ei ollut näytetty olleen käsillä ja koska myöskään sitä koskevan alimmanasteisen todennäköisyystahallisuuden käsilläoloon ei ollut näytetty riittäviä perusteita, koska vallinneissa olosuhteissa ajovauhdin ja paikan huomioon ottaen kuolema ei ollut betonimuurin läheisyydestä huolimatta ollut niin todennäköinen seuraus vastaajan menettelystä, että hänen syykseen olisi voitu lukea tapon yritys. Vastaajan syyksi oli siten (syytekohdan 6 osalta) luettava törkeän pahoinpitelyn yritys syyttäjän toissijaisen syytteen mukaisesti. KO tuomitsi vastaajan törkeän pahoinpitelyn yrityksen lisäksi myös kolmesta pahoinpitelyistä, yhdestä pahoinpitelyn yrityksestä ja yhdestä laittomasta uhkauksesta 2 v 4 kk vankeusrangaistukseen ja 4 050 euron vahingonkorvauksiin asianomistajille. (Vailla lainvoimaa 10.10.2019)

18.9.2019 8.15

Kirkkohallitus päätti 17.9.2019 istunnossaan esittää marraskuun kirkolliskokoukselle, että kastettavalle lapselle riittää yksi kummi, joka on evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoitu jäsen. Esitys edellyttää muutosta kirkkojärjestykseen.

11.9.2019 8.30

Oikeuskansleri katsoi, että valtiovallan edustajien olisi oikeudellisesti perustellumpaa pidättäytyä järjestämästä henkilökunnalle tarkoitettuja uskonnollisia tilaisuuksia työaikana tai olla muutoin myötävaikuttamassa tällaisten tilaisuuksien järjestämiseen. Perinteiden noudattaminen on sinänsä arvokasta, mutta viranomaisten toiminnassa asiaa on tarkasteltava ensisijaisesti perus- ja ihmisoikeuksien täysimääräisen toteutumisen näkökulmasta. Julkisen vallan on turvattava uskonnonvapauden ja yhdenvertaisuuden toteutuminen. Oikeuskansleri saattoi näkemyksensä STM:n tietoon.

27.8.2019 8.00

Suomen yhdenvertaisuusvaltuutetulla on mandaatti käsitellä Ahvenanmaalla tapahtuneita syrjintätapauksia, jotka koskevat valtion viranomaisia ja muita tahoja, jotka kuuluvat valtion toimivaltaan. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on vastikään edistänyt sovintoa tapauksessa, jossa valtion virasto Ahvenanmaalla syrji samaa sukupuolta olevaa paria.

27.6.2019 10.29

Asian epäselvään ja sääntelemättömään tilaan nähden HAO katsoi, ettei pappi ollut toiminut vastoin pappisviran velvollisuuksia ja pappislupausta vihkiessään samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon eikä tuomiokapituli ollut voinut antaa hänelle varoitusta. Tuomiokapitulin päätökset oli lainvastaisina kumottava. HAO:n vähemmistöön jäänyt jäsen puolestaan katsoi, että tuomiokapitulilla oli ollut oikeus antaa asiassa kirjallinen varoitus. Ään. 2-1. (Ei lainvoim. 27.6.2019)

18.4.2019 9.48

Helsingin hovioikeus pysytti KO:n tuomion, jonka mukaan Helsingissä viimeiset vuotensa asuneen henkilön (s. 1928 ja k. 2018) hautaaminen määrättiin tapahtuvaksi vainajan aikaisemmalle pitkäaikaiselle kotipaikkakunnalle Rovaniemelle. (Vailla lainvoimaa 18.4.2019)

22.3.2019 10.45

Pirkanmaan KO:sa on käsitelty kannetta, jossa kausityöntekijän tehtävään valitsematta jäänyt hakija vaati seurakunnalta korvauksia sekä tasa-arvolain että yhdenvertaisuuslain perusteella, kummankin lain rikkomisesta 15 000 euroa eli yhteensä 30 000 euroa. Kantajana ollut mies katsoi olleensa tehtävään palkattua naispuolista hakijaa ansioituneempi. Lisäksi hän väitti, että syynä hänen syrjäyttämiseensä olivat sukupuolisen syrjinnän lisäksi aiemmat palkkaerimielisyydet ja se, että hän ei ollut kirkon jäsen. Kanne hylättiin sekä tasa-arvolain että yhdenvertaisuuslain osalta, ja kantaja velvoitettiin korvaamaan seurakunnan oikeudenkäyntikulut. (Vailla lainvoimaa 22.3.2019)

25.2.2019 15.19

Kun otettiin huomioon, että pastorille ei ollut määrätty kirkkolain 5 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitettua seuraamusta, tuomiokapitulin päätöksessä oli kyse lähinnä huomautukseen rinnastettavasta kehotuksesta vastaisen varalle. Päätöksestä ei voitu myöskään katsoa aiheutuvan välittömiä vaikutuksia pastorin oikeuteen, etuun tai velvollisuuteen. Näihin seikkoihin nähden HAO katsoi, ettei kyseessä ollut kirkkolain 5 luvun 3 §:ssä tarkoitettu valituskelpoinen päätös, vaan päätös rinnastuu kirkkolain 24 luvun 5 §:ssä tarkoitettuun valmisteluun, johon ei voi hakea muutosta oikaisuvaatimuksin eikä valittamalla. Valitus oli tämän vuoksi jätettävä tutkimatta. Kun otettiin huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:ssä säädetty ja hallinto-oikeuden ratkaisu sekä se, että tuomiokapitulin päätöksessä 21.3.2018 oli ilmoitettu valituskiellosta, ei ollut kohtuutonta, että pastori sai pitää hänelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan. (Ei lainvoim. 25.2.2019)

5.2.2019 11.00

KHO oli palauttanut jutun HAO:een. HAO katsoi suullisen käsittelyn pidettyään, että työnantaja oli voinut katsoa työyhteisöongelmien ja työntekijöiden kuormittuneisuuden aiheutuneen pääosin A:n toiminnasta esimiehenä. Varoituksen antamisen ja irtisanomisen edellytysten katsottiin täyttyneen. A:lla oli oikeus oikeudenkäynnin viivästymisestä KHO:ssa yhden vuoden viivästymistä vastaavaan 1 500 euron hyvitykseen. HAO katsoi asian luonne ja erityinen merkitys A:lle sekä siihen nähden pitkä kokonaiskäsittelyaika (4 v ja 7 kk) huomioon ottaen, että hyvityksen määrää oli lisäksi korotettava 1 000 eurolla. (Ei lainvoim. 5.2.2019)

30.11.2018 9.30

Koska seurakunta oli laiminlyönyt työsuhteesta johtuvia velvollisuuksiaan jät­tämällä muun työn tarjoamismahdollisuutensa selvittämättä, oli se TSL 12 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan valittajalle ai­heutuneena vahinkona saamatta jääneen työansion. KO:n tuomio kumottiin. Seurakunta velvoitettiin suorittamaan valittajalle TSL 12 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla vahingonkorvaukse­na saamatta jäänyt palkka ja lomakorvaus. Valittaja vapautettiin velvollisuudesta suorittaa korvausta seurakunnalle oikeudenkäyntikuluista KO:ssa 21.856,43 euroa. Seurakunta velvoitettiin suorittamaan valittajalle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista HO:ssa omavastuuosuuden määrä. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos hyväksyi pääasiaratkaisun osalta KO:n tuomion perustelut ja katsoi, ettei asiassa ollut ilmennyt aihetta KO:n ratkaisun lopputuloksen muuttamiseen. (Vailla lainvoimaa 30.11.2018)

14.11.2018 14.16

SEUT 49 artikla on esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa kielletään jopa vainajan nimenomaisesta tahdosta huolimatta tuhkauurnan haltijaa antamasta tämän uurnan säilyttämistä kolmannen tehtäväksi ja jossa hänet velvoitetaan säilyttämään uurna asunnossaan, ellei sitä anneta säilytettäväksi kunnalliselle hautausmaalle, ja jossa lisäksi kielletään kaikki toiminta, jolla tavoitellaan voittoa ja jonka kohteena on tuhkauurnien säilyttäminen millä tahansa perusteella ja minkä tahansa ajanjakson ajan, vaikka tämä ei olisi toiminnan yksinomaisena tarkoituksena.

23.10.2018 15.00

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin toteaa ratkaisussaan, että jo pelkästään se, että talous- ja velkaneuvonnasta vastaa seurakunta, saattaa olla esteenä sille, että henkilö kääntyy talous- ja velkaneuvonnan puoleen. Talous- ja velkaneuvonnan puoleen kääntynytkin voi kokea tilanteen kiusalliseksi tai epämukavaksi, mikäli hän edustaa erilaista uskonnollista tai yhteiskunnallista ajatussuuntaa kuin palvelua antava seurakunta. Evankelis-luterilaisen seurakunnan puoleen kääntyminen – siinäkin tilanteessa, ettei talous- ja velkaneuvontaan liity mitään uskonnollisia elementtejä – voi esimerkiksi olla henkilön vakaumuksen vastaista tai vaikeuttaa luottamuksen syntymistä.

12.9.2018 6.00

Kirkko tai muu julkinen tai yksityinen organisaatio, jonka eetos perustuu uskontoon tai vakaumukseen ja joka hallinnoi yksityisoikeudellisen pääomayhtiön muodossa toimivaa sairaalaa, ei voi päättää, että sen johtavassa asemassa toimivilta työntekijöiltä edellytetään erilaista vilpittömyyttä ja uskollisuutta sen mukaan, kuuluvatko he uskontokuntaan vai eivät, ilman, että tähän päätökseen voidaan tarvittaessa kohdistaa tehokas tuomioistuinvalvonta sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa vahvistetut kriteerit täyttyvät. Toisaalta johtavassa asemassa toimivien työntekijöiden erilainen kohtelu sellaisten vaatimusten osalta, jotka koskevat vilpittömyyttä ja uskollisuutta mainitun eetoksen suhteen, sen mukaan, kuuluvatko he uskontokuntaan vai eivät, on mainitun direktiivin mukainen vain, mikäli kyseessä olevan ammatillisen toiminnan luonteen tai työn suorittamiseen liittyvien yhteyksien vuoksi uskonto tai vakaumus on työtä koskeva, kyseisen kirkon tai organisaation eetokseen perustuva todellinen, perusteltu ja oikeutettu vaatimus, joka on suhteellisuusperiaatteen mukainen, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava. Kansallisella tuomioistuimella on velvollisuus varmistaa toimivaltansa rajoissa yksityisille unionin oikeuden yleisistä periaatteista, kuten erityisesti uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän kiellon periaatteesta, joka on nykyisin vahvistettu EU:n perusoikeuskirjan 21 artiklassa, johtuva oikeussuoja ja taata näistä periaatteista seuraavien oikeuksien täysi vaikutus jättämällä tarpeen vaatiessa soveltamatta kaikkia niiden kanssa ristiriidassa olevia kansallisia säännöksiä.

10.7.2018 15.27

Unionin tuomioistuin katsoi, että henkilötietojen suojaa koskevan unionin oikeuden perusteella uskonnollista yhdyskuntaa voidaan pitää – yhdessä saarnaamistyötä harjoittavien jäsentensä kanssa – rekisterinpitäjänä henkilötietojen käsittelyn osalta, jota viimeksi mainitut harjoittavat yhdyskunnan organisoiman ja koordinoiman ovelta ovelle saarnaamistyön, johon tämä myös kannustaa, yhteydessä, eikä ole tarpeen, että kyseisellä yhdyskunnalla on oikeus tutustua tietoihin tai että osoitetaan, että se on antanut jäsenilleen kirjallisia ohjeita tai käskyjä, jotka koskevat kyseistä käsittelyä.

28.6.2018 11.04

Hallinto-oikeus totesi, että kirkkoherra ja seurakuntaneuvosto voivat yhdessä päättää kirkkojärjestyksen 14 luvun 2 §:n mukaisesti seurakunnan kirkon käytöstä. Näin ollen valituksenalainen päätös ei ollut lainvastainen sillä valituksessa esitetyllä perusteella, että seurakuntaneuvosto olisi ylittänyt toimivaltansa päättäessään kirkon tilojen käytöstä. Päätös ei ollut muutenkaan lainvastainen valituksessa esitetyillä perusteilla. Seurakuntaneuvosto oli voinut hylätä päätöksestä tehdyn oikaisuvaatimuksen. Kirkollisvalitusta ei saa tehdä tarkoituksenmukaisuusperusteella. Valitus oli hylättävä. (Vailla lainvoimaa 28.6.2018)

11.5.2018 10.32

KHO katsoi, että piispalla oli ollut työnantajan edustajana toimivalta antaa A:lle kirkkolain 6 luvun 26 §:n 3 momentin mukainen varoitus. Varoituksen antamista koskeva toimivalta ei siten kuulunut yksin tuomiokapitulille. Varoitusta oli pidettävä aiempaa kirkkojärjestyksen mukaista huomautusta koskevaa sääntelyä vastaavana työnjohdollisena toimenpiteenä, jolla työnantaja oli kiinnittänyt viranhaltijan huomiota siihen, ettei tämä ollut toiminut virkatehtävien edellyttämällä tavalla. Piispan toimivalta antaa kysymyksessä oleva varoitus vastasi noudatettua hallinnollista käytäntöä. KHO katsoi, että HAO ei ollut voinut esittämillään menettelyllisillä selvittämis-, kuulemis- ja perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä koskevilla perusteilla asiaa aineellisesti arvioimatta päätyä katsomaan, että varoitus ei ollut täyttänyt kirkkolain 6 luvun 26 §:n 3 momentissa varoitukselle asetettuja edellytyksiä ja että varoitukselle ei ollut voitu antaa virkamiesoikeudellista merkitystä A:n irtisanomista koskevassa asiassa. (Ään. perusteluista 3-2) (Huom, ks. Edilex 5.2.2019: KHO:n palauttama hallinto-oikeuden päätös muuttui suullisen käsittelyn jälkeen - kirkkoherran virkasuhteen irtisanomiseen oli asiaa kokonaisuutena arvioiden ollut kirkkolain 6 luvun 50 §:ssä tarkoitettu asiallinen ja painava syy)