Laki tartuntatautilain muuttamisesta 224/2021

Tartuntatautilain (1227/2016) muuttamisesta annettiin laki (224/2021). Muutoksien tarkoituksena on selkeyttää sääntelyä viranomaisten toimivallan osalta. Lailla täsmennettiin aluehallintovirastolla olevaa mahdollisuutta määrätä pakollinen terveystarkastus. Lailla lisättiin myös virkasuhteessa olevalle kunnan tai sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavalle lääkärille mahdollisuus tehdä yksittäistä henkilöä koskeva päätös pakollisesta terveystarkastuksesta sellaisessa tilanteessa, jossa se on välttämätöntä yleisvaarallisen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi. Lailla säädetään lisäksi yleisvaaralliseen tai valvottavaan tartuntatautiin sairastuneen tai perustellusti sairastuneeksi epäillyn ja näille taudeille altistuneen tai perustellusti altistuneeksi epäillyn henkilön velvollisuudesta antaa itseään ja tartuntaa koskevia tietoja asiaa selvittävälle terveydenhuollon ammattihenkilölle. Lailla täsmennettiin myös Rajavartiolaitoksen toimivaltaa virka-aputehtävässä toimiessa. Tarkennukset koskivat erityisesti välttämättömien tietojen käsittelyä, liikenteen ohjausta ja ajoneuvon pysäyttämistä.

Laki tuli voimaan 29.3.2021.

Ks. myös hallituksen esitys 15/2021 vp sekä Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö 6/2021 vp.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan tartuntatautilain (1227/2016) 16 ja 22 § sekä

lisätään 89 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 147/2021, uusi 2 momentti seuraavasti:

16 §
Pakollinen terveystarkastus

Aluehallintovirasto voi päättää, että 14 ja 15 §:n mukaiseen terveystarkastukseen osallistuminen on pakollista, jos se on yleisvaarallisen tartuntataudin tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi välttämätöntä. Päätös voi kohdistua yksittäiseen tai useaan henkilöön.

Virkasuhteinen kunnan tai sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaava lääkäri voi tehdä yksittäistä henkilöä koskevan päätöksen pakollisesta terveystarkastuksesta, jos se on yleisvaarallisen tartuntataudin tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi välttämätöntä.

Selostus:

Pykälässä säädetään aluehallintoviraston ja virkasuhteisen kunnan tai sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavan lääkärin toimivallasta päättää yksittäiseen tai useaan henkilön kohdistuvasta pakollisesta terveystarkastuksesta, jos se on yleisvaarallisen tartuntataudin tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi välttämätöntä.

Ensimmäisessä momentissa lailla tarkennettiin aluehallintoviraston toimivaltaa tehdä suurempia ihmisjoukkoja koskevia päätöksiä 14 tai 15 §:n mukaiseen terveystarkastukseen osallistumisen pakollisuudesta lisäämällä momenttiin tätä koskeva viimeinen virke. Muutosta edeltäneessä oikeustilassa (HE 13/2016 vp) 16 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen perusteella saattoi syntyä vaikutelma, että pakollista terveystarkastusta koskeva päätös edellyttäisi aina yksilöllistä harkintaa. Muutos selkeytti oikeustilaa ja mahdollistaa laajempaa joukkoa koskevat kohdennetut päätökset. Aluehallintovirasto voi siis kohdennetulla päätöksellä määrätä toimialueensa jollakin paikkakunnalla oleskelevat henkilöt tai tietyssä työpaikassa, laitoksessa, kulkuneuvossa tai vastaavassa paikassa oleskelevat henkilöt pakolliseen terveystarkastukseen, jos se on välttämätöntä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi. Käytännössä tämä muutos mahdollistaa muun muassa pakolliseen terveystarkastukseen määräämisen maahan saapumisen yhteydessä, mikäli edellytykset toimen välttämättömyydelle täyttyvät. Terveystarkastuksen tarkempi sisältö määrittyy torjuntatoimien kohteena olevan yleisvaarallisen tartuntataudin ominaisuuksien, kuten tartuntatavan, itämisajan ja taudinkuvan, mukaisesti.

Pykälään lisättiin uusi toinen momentti, jonka mukaan virkasuhteinen kunnan tai sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaava lääkäri voi tehdä yksittäistä henkilöä koskevan päätöksen pakolliseen terveystarkastukseen osallistumisesta. Aikaisemmin oikeus oli vain aluehallintovirastolla. Lisäys mahdollistaa sen, ettei kunnan tai sairaanhoitopiirin virkasuhteisen lääkärin tarvitse erikseen pyytää aluehallintovirastoa tekemään päätöstä pakollisesta terveystarkastuksesta. Lisäyksen tarkoituksena on sujuvoittaa päätöksentekoa kiireellisissä tilanteissa ja keskittää päätöksenteko lääkärille tarkoituksenmukaisuuden sitä vaatiessa.

Päätös pakollisesta terveystarkastuksesta ei estä karanteeniin tai eristykseen asettamista lain 60 ja 63 §:n nojalla. Muutoksilla ei ole myöskään vaikutusta rikoslain 44 luvun 2 §:n mukaiseen vastuuseen, jos pakolliseen terveystarkastukseen määrätty kieltäytyy osallistumasta siihen.

22 §
Altistuneen ja tartunnan saaneen velvollisuus

Yleisvaaralliseen tai valvottavaan tartuntatautiin sairastuneen ja sairastuneeksi perustellusti epäillyn sekä tällaiseen tautiin altistuneen tai perustellusti altistuneeksi epäillyn henkilön on annettava asiaa selvittävälle terveydenhuollon ammattihenkilölle nimensä, syntymäaikansa tai henkilötunnuksensa, yhteystietonsa, kotikuntansa sekä mahdollinen muu oleskelupaikkansa sekä muut tartuntataudin leviämisen estämiseksi tarvittavat välttämättömät tiedot.

Yleisvaaralliseen tai valvottavaan tartuntatautiin sairastuneen ja sairastuneeksi perustellusti epäillyn henkilön on annettava asiaa selvittävälle terveydenhuollon ammattihenkilölle tartuntataudin leviämisen estämiseksi käsityksensä tartuntatavasta, -ajankohdasta ja -paikasta sekä niiden henkilöiden nimet, jotka ovat voineet olla tartunnan lähteenä tai saada tartunnan.

Selostus:

Pykälässä säädetään yleisvaaralliseen tai valvottavaan tartuntatautiin sairastuneen ja sairastuneeksi perustellusti epäillyn sekä altistuneen tai perustellusti altistuneeksi epäillyn henkilön velvollisuudesta antaa asiaa selvittävälle terveydenhuollon ammattihenkilölle tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi tarvittavat välttämättömät tiedot. Pykälässä ei säädetä henkilön automaattisesta ilmoitusvelvollisuudesta, vaan velvollisuudesta antaa tiedot asiaa selvittävän terveydenhuollon ammattihenkilön pyynnöstä.

Lailla muutettiin pykälän otsikkoa ja sisältöä koskemaan myös yleisvaaralliselle tai valvottavalle taudille altistunutta sekä perustellusti altistuneeksi epäiltyä henkilöä. Tällä tarkoitetaan tartuntatautilain 60 §:n tavoin henkilöä, jonka on todettu tai perustellusti epäilty altistuneen yleisvaaralliselle tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillylle tartuntataudille. Lisäksi velvollisuus tietojen antamiseen koskee henkilöä, jonka on todettu tai perustellusti epäilty altistuneen valvottavalle tartuntataudille. Tartuntatautilain 4 §:n 2 momentin mukaan tartuntatauti on yleisvaarallinen, jos taudin tarttuvuus on suuri, tauti on vaarallinen ja taudin leviäminen voidaan estää tautiin sairastuneeseen, taudinaiheuttajalle altistuneeseen tai tällaisiksi perustellusti epäiltyyn henkilöön kohdistettavilla toimenpiteillä. Yleisvaaralliset tartuntataudit on lueteltu tartuntataudeista annetun valtioneuvoston asetuksen (146/2017) 1 §:ssä.

Pykälään lisättiin uusi ensimmäinen momentti, jonka mukaan pykälässä tarkoitetun henkilön on annettava asiaa selvittävälle terveydenhuollon ammattihenkilölle nimensä, syntymäaikansa tai henkilötunnuksensa, yhteystietonsa, kotikuntansa sekä mahdollinen muu oleskelupaikkansa sekä muut tartuntataudin leviämisen estämiseksi tarvittavat välttämättömät tiedot. Velvollisuuden rikkomista ei ole säädetty rangaistavaksi. Käsitteet 'muu oleskelupaikkansa' ja 'muut tiedot' on jätetty tarkoituksella avoimeksi, sillä terveydenhoidon ammattihenkilölle on jätetty harkinnanvaraa sen päättämiseksi, mitkä tiedot ovat tapauskohtaisesti välttämättömiä tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi. Muutosta ennen tartuntatautilaki tai muu terveydenhuollon lainsäädäntö ei sisältänyt säännöstä, jolla velvoitettaisiin henkilö tai potilas antamaan tietoja itsestään. Tartuntatautilain tiedonsaantioikeuden nojalla henkilötietoja pystyttiin keräämään kuitenkin muun muassa matkanjärjestäjiltä. Henkilöltä itseltään kerättäviin tietoihin sovelletaan tartuntatautilakiin sisältyviä tietojen käyttöä, luovuttamista ja säilyttämisaikaa koskevia säännöksiä sekä soveltuvin osin potilasasiakirjoihin liittyviä säännöksiä.

Lisäksi lailla vaihdettiin pykälän 1 ja 2 momentista käsite 'asiaa selvittävä lääkäri' käsitteeseen 'asiaa selvittävä terveydenhuollon ammattihenkilö'. Terveydenhuollon ammattihenkilöllä tarkoitetaan säännöksessä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 2 §:ssä tarkoitettuja terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Muutos johtuu siitä, että tartuntatautien jäljittämistyössä toimii myös muita henkilöitä kuin lääkäreitä. Pykälän 2 momentista muutettiin sana 'ilmoittaa' sanaksi 'antaa', joka vastaa paremmin pykälän tarkoitusta siitä, että kyseiset tiedot tulee antaa vain pyydettäessä. Muutoin toisen momentin osalta oikeustila säilyi ennallaan.

89 §
Virka-apu

— — — — — — — — — — — — — — — — — — — —

Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, Rajavartiolaitoksella on virka-aputehtävän suorittamiseksi oikeus:

1) pysäyttää kulkuneuvo ja ohjata liikennettä noudattaen, mitä rajavartiolain (578/2005) 38 §:ssä säädetään;

2) käsitellä virka-aputehtävässä välttämättömiä terveystietoja noudattaen, mitä henkilötietojen käsittelystä säädetään luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679, tietosuojalaissa (1050/2018) ja henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetussa laissa (639/2019).

Selostus:

Tartuntatautilain 89 §:n mukaan kunnan tartuntataudeista vastaava toimielin, kunnan tai sairaanhoitopiirien tartuntataudeista vastaava lääkäri voivat pyytää tarvittaessa virka-apua poliisilta, pelastusviranomaiselta, Puolustusvoimilta, Rajavartiolaitokselta tai Tullilta.

Pykälään lisättiin uusi toinen momentti, jossa Rajavartiolaitoksen toimivaltaa virka-apua annettaessa tarkennettiin. Taustalla oli Covid-19-pandemian yhteydessä ongelmalliseksi koettu tilanne, jossa tartuntatautilaki ei sisältänyt nimenomaisia säännöksiä erityisesti yleisvaarallisen tartuntataudin torjunnasta maahantuloon ja rajavalvontaan liittyen. Muutoksella pyritään mahdollistamaan tarkoituksenmukainen työnjako Rajavaltiolaitoksen ja terveydenhuollon toimijoiden välillä. Rajavaltiolaitos voi lisätyn momentin nojalla käsitellä muun muassa ennakollisia rokotustodistuksia ja ohjata ihmiset terveystarkastuksiin aluehallintoviraston kohdennettujen määräysten mukaisesti.

Momentin ensimmäisessä kohdassa säädetään Rajavartiolaitoksen toimivallasta liikenteen ohjaamiseen ja kulkuneuvon pysäyttämiseen virka-aputehtävässä. Ennen muutosta Rajavaltiolaitoksella ei ollut toimivaltaa kyseisiin toimenpiteisiin virka-aputehtävissä, vaan ne olivat rajavartiolaissa (578/2005) sidottu tiettyyn tehtävään (esimerkiksi rajavalvonta) tai paikkaan (esimerkiksi rajanylityspaikka). Erityisen laaja toimivalta on ulkorajavalvonnassa. Muutoksen myötä Rajavartiolaitos voi tartuntatautilain tarkoittamassa virka-aputehtävässä suorittaa kyseisiä toimenpiteitä myös sisärajoilla noudattaen, mitä rajavartiolain 38 §:ssä säädetään, vaikka sisärajavalvontaa ei olisi palautettu. Toimenpiteet mahdollistavat esimerkiksi sellaisen järjestelyn, jossa virka-apua antava viranomainen seuloo ja ohjaa henkilöitä terveysviranomaisen järjestämään terveystarkastukseen.

Momentin toisessa kohdassa säädetään Rajavartiolaitoksen oikeudesta käsitellä 89 §:n mukaisessa virka-aputehtävässä välttämättömiä terveystietoja. Kohta on lähinnä tarkentava, sillä Rajavartiolaitos voi henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetun lain 15 §:n nojalla käsitellä henkilötietoja kaikissa sen lakisääteisissä tehtävissä. Kyseisen lainkohdan perusteluissa ei kuitenkaan ole erikseen mainittu Rajavartiolaitoksen virka-aputehtävää eikä siihen mahdollisesti liittyvää tietojen käsittelyä. Virka-apu on kuitenkin laissa säädetty Rajavartiolaitoksen tehtävä. Selvyyden vuoksi lakia siis täsmennettiin tältä osin.

---

Tämä laki tuli voimaan 29 päivänä maaliskuuta 2021.

---

Johan Pråhl
Asianajaja
HPP Asianajotoimisto Oy
Puh. +358 9 474 21
johan.prahl@hpp.fi