Laki työtapaturma- ja ammattitautilain muuttamisesta 1161/2020

Lailla työtapaturma- ja ammattitautilain muuttamisesta (1161/2020) muutettiin työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015, TYTAL) 145 ja 153 §:ää sekä lisättiin lakiin uusi 142 a §. Muutokset toteutettiin osana laajempaa uudistusta, joiden tavoitteena oli korjata eräitä maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (873/2015, MATAL) toimeenpanossa lain voimaan tulon 1.1.2016 jälkeen havaittuja puutteita.

MATAL:ssa säädetään maatalousyrittäjän ja apurahansaajan oikeudesta korvaukseen työtapaturman ja ammattitaudin johdosta. Lain täytäntöönpanosta sekä sen toimeenpanoon kuuluvista tehtävistä huolehtii maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitos, jonka tehtävät hoitaa Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela). Keskeisin lain muutostarve oli säätää tilanteista, joissa sairausajan palkka oli käytännössä estänyt sairausvakuutuslain mukaisen omavastuuajan korvaamisesta maatalousyrittäjälle annetun lain (118/1991; Mela-päivärahalaki) mukaisen päivärahan saamisen. TYTAL:in muutokset kohdistuivat omalta osaltaan lähinnä takautuviin etuuksiin, eli tilanteisiin, joissa etuutta on maksettu aiheetta tai enemmän kuin laissa säädetään. Näillä uudistuksilla pyrittiin korjaamaan silloisen lainsäädännön mahdollistamat vakuutettuihin kohdistuvat epätarkoituksenmukaiset tilanteet ja poistamaan hallinnollisesti tarpeettoman raskas ja pitkäkestoinen menettely päätöksen korjaamiseksi takautuvasti myönnetyn korvauksen tilanteessa.

Takautuvien etuuksien myöntämisestä johtuva takaisinperintä perustuu siihen, että Mela-päivärahalaki korvaa maatalousyrittäjälle ja apurahansaajalle päivärahaa sairaudesta johtuvasta työkyvyttömyydestä sairausvakuutuslain (1224/2004) 8 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuna sairauspäivärahan omavastuuaikana. Mela-päivärahalain mukaan maatalousyrittäjällä tai apurahansaajalla ei kuitenkaan ole oikeutta omavastuuajan päivärahaan (Mela-päiväraha), jos hänellä on samalta ajalta ja saman työkyvyttömyyden johdosta oikeus saada MATAL:n mukaista ansionmenetyskorvausta taikka TYTAL:n tai eräiden muiden lakien nojalla sellaista korvausta, jonka suuruutta määrättäessä otetaan huomioon maatalousyrittäjätoiminnan tai apurahansaajan työn ansiot.

Aikaisemmassa TYTAL:ssa ei ollut säännöstä siitä, että Mela-päiväraha voitaisiin vähentää vahingoittuneelle takautuvasti maksettavasta TYTAL:n korvauksesta. Laissa ei myöskään ollut säännöstä siitä, että takautuvan TYTAL:n korvauksen tilanteessa korvaus voitaisiin maksaa vahingoittuneen sijaan Melalle sen aiemmin samalta ajalta ja saman työkyvyttömyyden perusteella maksaman Mela-päivärahan johdosta. Tämä johti käytännössä tilanteisiin, joissa Mela-päivärahan takaisinperiminen oli hallinnollisesti raskasta, mihin haettiin muutosta lisäämällä TYTAL:iin uusi 142 a § ja muut-tamalla 145 §:ää. Lisäksi esitetyllä TYTAL:n säännöksen (153 §) muutoksella koskien korvausasian käsittelyn siirtämistä Tapaturmavakuutuslaitokselle vakuutuslaitoksen viivästyksen johdosta, pyrittiin varmistamaan, että kyseinen säännös kattaa myös tilanteet, joissa on kysymys toistuvasti maksettavan yksittäisen korvauserän viivästymisestä. Aikaisemman lain mukaan pelkän korvauksen maksamisen siirtyminen Tapaturmavakuutuslaitokselle ilman sitä koskevan päätöksen viivästymistä ei ollut mahdollista eikä tarpeellista.

Laki tuli voimaan 1.1.2021.

Ks. myös hallituksen esitys 181/2020 vp.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) 145 ja 153 §, sellaisena kuin niistä on 145 § laissa 1273/2016, sekä

lisätään lakiin uusi 142 a § seuraavasti:

142 a §
Takautuvan korvauksen maksaminen Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle

Jos vahingoittunut on saanut sairausvakuutuslain mukaisen omavastuuajan korvaamisesta maata-lousyrittäjille annetun lain (118/1991) mukaista korvausta saman työkyvyttömyyden perusteella ja samalta ajalta, jolta hänelle on myönnetty takautuvasti tämän lain mukaista ansionmenetyskorvaus-ta työtapaturman tai ammattitaudin perusteella ja korvauksessa on huomioitu myös ansionmenetys maatalousyrittäjätoiminnasta tai apurahansaajan työstä, vakuutuslaitoksen on maksettava tämän lain mukainen ansionmenetyskorvaus Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle sen vaatimuksesta siltä osin kuin se vastaa samalta ajalta maksettua mainitun lain mukaisen korvauksen määrää.

Selostus:

Pykälä on uusi ja vastaa sisällöltään maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain 97 §:n muutosta. Uusi säännös koskee tilannetta, jossa vahingoittuneelle on jo ehditty myöntää sairausvakuutuslain mukaisen omavastuuajan korvaamisesta maatalousyrittäjälle annetun lain (118/1991) mukainen korvaus saman työkyvyttömyyden perusteella ja samalta ajalta kuin hänelle tulisi myönnettäväksi takautuvasti tämän lain mukainen ansionmenetyskorvaus työtapaturman ja ammattitaudin perusteella ja korvauksessa huomioidaan myös ansionmenetyskorvaus maatalousyrittäjätoiminnasta tai apurahansaajan työstä. Tällöin vakuutuslaitos voi vähentää suoraan takautuvasti myöntämästään ansionmenetyskorvauksesta edellä mainitun lain mukaisen korvauksen siltä osin, kuin se vastaa kyseessä olevan korvauksen määrää. Sairausvakuutuslain mukaisen omavastuuajan korvaamisesta maatalousyrittäjälle annetun lain 4 §:n mukaan henkilöllä ei ole oikeutta mainitun lain mukaiseen korvaukseen, jos hän saa saman työkyvyttömyyden perusteella samalta ajalta työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla sellaista korvausta, jonka suuruutta määrättäessä otetaan huomioon maatalousyrittäjätoiminnasta saadut ansiot.

145 §
Korvausten maksamisen etusijajärjestys

Jos korvaus on tämän tai muun lain nojalla maksettava muulle kuin sille, jolle se on tämän lain perusteella myönnetty ja kahdella tai useammalla viranomaisella, kunnalla, laitoksella, toimielimellä tai muulla taholla on siihen oikeus, korvaus maksetaan seuraavassa järjestyksessä:

1) vakuutuslaitokselle sen aiheettomasti maksaman korvauksen 247 §:ssä tarkoitettuna takaisinperintänä;

2) Kansaneläkelaitokselle sairausvakuutuslain 12 luvun 2 §:n ja Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 22 §:n nojalla;

3) Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle 142 §:n nojalla;

4) työnantajalle ja sairauskassalle 139 §:n ja valtiolle palkkaturvalain 16 §:n nojalla;

5) työttömyyskassalle 141 §:n ja Kansaneläkelaitokselle 141 tai 142 §:n nojalla;

6) eläkelaitokselle 140 §:n nojalla;

7) Kansaneläkelaitokselle 143 §:n 3 momentin nojalla;

8) kunnalle 143 §:n nojalla;

9) Kansaneläkelaitokselle opintotukilain 28 §:n nojalla;

10) ulosottoviranomaiselle ulosottokaaren (705/2007) 4 luvun 2 §:n nojalla.

Selostus:

Pykälän 1 momentin 3 kohtaa muutettiin siten, että siinä säädetään Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle ehdotetun 142 a §:n nojalla maksettavasta korvauksesta vastaavin perustein mitä säädetään maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain 98 §:n 1 momentin 4 kohdan osalta. Lakiin lisättiin siis yksi kohta, jonka takia etusijajärjestyksen nykyiset kohdat 3–9 siirtyivät kohdiksi 4–10.

153 §
Korvausasian siirtäminen Tapaturmavakuutuskeskukselle vakuutusyhtiön viivästymisen johdosta

Jos vakuutusyhtiö ei ole aloittanut korvausasian selvittämistä 119 §:ssä säädetyssä ajassa tai antanut päätöstä 127 §:ssä säädetyssä ajassa tai maksanut päätökseensä perustuvaa korvausta 135 §:ssä säädetyllä tavalla, vahingoittunut tai hänen edunsaajansa voi tehdä hakemuksen Tapaturmavakuutuskeskukselle korvausasian siirtämisestä sen käsiteltäväksi.

Selostus:

Pykälää täsmennettiin siten, että korvausasia siirtyy hakemuksesta Tapaturmavakuutuskeskukselle myös tilanteissa, joissa päätös on annettu ajallaan, mutta päätökseen perustuva maksu ei ole tapahtunut 135 §:ssä säädetyllä tavalla. 135 §:n 1 momentin mukaan korvaus on maksettava viivytyksettä korvauksensaajan ilmoittamalle tilille. Käytännössä 135 §:n rikkomistilanteet käsittäisivät hallituksen esityksen mukaan lähinnä jatkuvana maksettavien korvausten, kuten päivärahan tai sen suuruisena maksettava kuntoutusrahan maksuaikojen laiminlyönnin. Jatkuvien korvausten maksuajoista on säädetty 135 §:n 2 momentissa, esimerkiksi päiväraha on maksettava ainakin kerran kuukaudessa. Mikäli jatkuvana maksettavaa korvausta ei ole maksettu mainitussa pykälässä säädetyllä tavalla, korvausasia ei pykälän aikaisemman sanamuodon mukaan siirry Tapaturmavakuutuskeskukselle, jos itse päätös toistuvina suorituksina maksettavasta korvauksesta on annettu ajallaan. Uuden muutoksen myötä korvausasian käsittely siirtyy hakemuksesta Tapaturmavakuutuskeskukselle, mikäli korvausta ei ole maksettu 135 §:ssä säädetyllä tavalla. Käytännössä korvausasian käsittely tällaisessa tilanteessa tarkoittaa sitä, että Tapaturmavakuutuskeskus huolehtii vakuutusyhtiön sijaan korvauksen maksamisesta.

Tilanne, jossa korvausta ei ole maksettu säädetyllä tavalla ajallaan, voi johtua mistä vain ja olla luonteeltaan tilapäistä tai toistuvaa. Syy voi hallituksen esityksen mukaan olla esimerkiksi vakuutusyhtiön maksukyvyttömyystilanteessa, jossa korvausvastuu ei ole vielä 230 §:n 4 momentin nojalla siirtynyt Tapaturmavakuutuskeskukselle. Tilanne voi esityksen mukaan aiheutua esimerkiksi silloin, kun ulkomainen vakuutusyhtiö asetetaan selvitystilaan tai konkurssiin ja vakuutusyhtiön kotipaikan lainsäädäntö estää väliaikaisesti korvauksen maksamisen selvitystilan tai konkurssin johdosta. Myös erittäin vakava ja pitkäkestoinen tietojärjestelmäongelma saattaisi synnyttää mainitun kaltaisen tilanteen. Käytännössä tällaisia tilanteita ei vielä ole ollut.

Vakuutusyhtiön on 155 §:n nojalla maksettava Tapaturmavakuutuskeskukselle takaisin sille viivästyneen asian käsittelystä aiheutuneet kohtuulliset kustannukset sekä sen maksamat korvaukset ja täyskustannusmaksut. Mikäli korvausvastuu on siirtynyt Tapaturmavakuutuskeskukselle vakuutusyhtiön selvitystilan tai konkurssin johdosta, Tapaturmavakuutuskeskuksen oikeudesta saada maksamansa korvaukset säädetään 230 §:n 4 momentissa.

---

Tämä laki tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2021.

---

Johan Pråhl
Asianajaja
HPP Asianajotoimisto Oy
Puh. +358 9 474 21
johan.prahl@hpp.fi