Laki rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain muuttamisesta 1085/2020

Selostettavalla lailla muutettiin rakennusperinnön suojelemisesta annettua lakia (498/2010, rakennusperintölaki). Lakiin lisättiin säännökset mahdollisuudesta hakea elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (ELY-keskus) lupaa poiketa rakennuksen suojelupäätöksestä. Lakimuutoksen myötä ELY-keskusten tekemistä rakennussuojelupäätöksistä valitetaan jatkossa suoraan alueelliseen hallinto-oikeuteen, mikä tarkoittaa sitä, että ympäristöministeriö ei enää toimi alistus- ja valitusviranomaisena rakennussuojeluasioissa. ELY-keskukselle säädettiin myös velvollisuus ilmoittaa lain vastaisista teoista esitutkintaviranomaiselle. Lisäksi lakiin tehtiin täsmennyksiä ja lisäyksiä muun muassa koskien valitusoikeutta, suojeluesityksen tekemistä, suojelupäätöksestä poikkeamista, asianosaisten ja viranomaisten kuulemista sekä rangaistusperusteita.

Muutoksen tavoite on edistää rakennussuojelun, suojelusta poikkeamisen ja muutoksenhaun menettelyjen sujuvuutta sekä selkeyttää viranomaisten välistä työnjakoa ja asianosaisten asemaa. Muutosten on muun muassa tarkoitus selkeyttää sitä, ketkä ovat asianosaisia ja kenellä on oikeus valittaa, sekä luoda tehokkaampi menettely suojelupäätöksistä poikkeamiselle. Muutoksilla pyritään myös nopeuttamaan rakennussuojelupäätösten voimaantuloa ja vähentämään suojeluasian keskeneräisyydestä eri toimijoille aiheutuvaa epävarmuutta.

Rakennusperintölain 14 §, jossa säädettiin mahdollisuudesta saattaa korvausta koskeva asia uudelleen käsiteltäväksi olosuhteiden olennaisen muutoksen johdosta, kumottiin tarpeettomana. Säännöstä ei ole sovellettu rakennusperintölain voimassaoloaikana, eikä myöskään sitä edeltäneen lain voimassa ollessa. Korvauksen määräämiseen sovelletaan sen sijaan kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annettua lakia (603/1977, lunastuslaki). Lisäksi uusi 10 a §, jossa säädetään poikkeamisluvasta, pyrkii osittain samoihin tavoitteisiin kuin kumottu 14 §.

Laki tuli voimaan 1.1.2021.

Ks. myös hallituksen esitys HE 182/2020 vp.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti kumotaan rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) 14 §, muutetaan 4, 5, 7, 9, 15, 18, 21 ja 23 §, sellaisina kuin niistä ovat 15 § osaksi laissa 914/2013, 18 § osaksi laissa 1174/2013 ja 21 § laissa 1435/2019, sekä lisätään lakiin uusi 10 a–10 c, 23 a ja 23 b § seuraavasti:

4 §
Viranomaiset

Rakennusperinnön säilyttämisen yleinen kehittäminen ja ohjaus kuuluu ympäristöministeriölle.

Rakennusperinnön säilyttämistä tämän lain nojalla edistävät ja valvovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja Museovirasto.

Museovirasto toimii asiantuntijana rakennusperinnön säilyttämiseen liittyvissä kysymyksissä. Saamelaista rakennusperintöä koskevissa asioissa asiantuntijana toimii yhteistyössä Museoviraston kanssa Saamelaismuseo Siida. Lisäksi alueellinen vastuumuseo voi tarvittaessa toimia asiantuntijana yhteistyössä Museoviraston kanssa.

Selostus:

Pykälän 1 ja 2 momentteja ei muutettu.

Pykälän 3 momenttiin lisättiin säännös, jonka mukaan alueelliset vastuumuseot voivat tarvittaessa toimia asiantuntijoina yhdessä Museoviraston kanssa. Tämä koskee näin ollen myös Saamelaismuseo Siidaa, sillä se toimii saamelaisten kotiseutualueella alueellisena vastuumuseona. Alueellisilla vastuumuseoilla ei kuitenkaan ole Museovirastoa vastaavaa yleistä toimivaltaa lain mukaisissa asioissa, vaan ne voivat pyynnöstä esimerkiksi antaa lausuntoja tai neuvontaa tai osallistua 18 §:n mukaiseen tarkastukseen yksittäisessä asiassa. Tällaisen pyynnön voi esittää joko ELY-keskus tai Museovirasto, ja käytännössä se voidaan esittää sellaiselle alueelliselle vastuumuseolle, jonka tehtäviin sisältyvät kulttuuriympäristön, mukaan luettuna rakennetun ympäristön, asiantuntijatehtävät. Edellä mainitun lisäksi momentin kirjoitusasua tarkistettiin.

5 §
Asian vireilletulo

Rakennuksen suojelua koskeva asia tulee elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa vireille sille tehdystä esityksestä tai sen omasta aloitteesta.

Esityksen rakennuksen suojelemisesta saa tehdä:

1) omistaja;

2) valtion viranomainen, maakunnan liitto, alueellinen vastuumuseo ja kunta, jonka alueella rakennus sijaitsee;

3) toimialueellaan sellainen rekisteröity yhteisö, jonka toimialaan kuuluu kulttuuriperinnön vaaliminen tai rakennetun ympäristön laatuun vaikuttaminen;

4) saamelaiskäräjät, jos asia koskee saamelaista rakennusperintöä;

5) kolttien kyläkokous, jos asia koskee kolttasaamelaista rakennusperintöä.

Esityksen tulee olla kirjallinen ja siitä tulee ilmetä, miksi rakennus tulisi suojella. Esityksestä tulee myös ilmetä tieto rakennuksen sijaintipaikasta ja, jos mahdollista, omistajasta tai haltijasta.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä esityksen sisällöstä.

Selostus:

Pykälän 1 momenttia ei muutettu.

Pykälän 2 momentti muotoiltiin uudelleen luetteloksi, ja siitä ilmenevät viranomaiset, joilla on oikeus tehdä esitys rakennuksen suojelemiseksi. Momentin 2 kohtaan lisättiin uutena alueellinen vastuumuseo viranomaiseksi, joka saa tehdä esityksen rakennussuojelusta. Alueellisen vastuumuseon toimivaltaan tehdä rakennussuojeluesitys toimialueellaan ei vaikuta se, sisältyykö sen tehtäviin kulttuuriympäristön asiantuntijatehtävä, alueellisen museotoiminnan edistämistehtävä, alueellinen taidemuseotehtävä vai kaikki edellä mainitut tehtävät. Momentin 3 kohta laajennettiin muutoksella koskemaan myös sellaisia yhteisöjä, joiden toimialaan kuuluu vaikuttaminen rakennetun ympäristön laatuun. Siten esimerkiksi asukasyhdistykset voivat tehdä suojeluesityksiä. Rakennetulla ympäristöllä tarkoitetaan esimerkiksi kylää, kaupunginosaa tai muuta rakentamalla tai istuttamalla muodostettua aluetta, joka sijaitsee yhteisön toimialueella ja jota yhteisön toiminta koskee.

Momentin kohdat 4 ja 5 ovat sisällöltään uusia. Momentin 4 kohdassa säädetään saamelaiskäräjien oikeudesta tehdä esitys rakennuksen suojelemisesta silloin, kun kyse on saamelaisesta rakennusperinnöstä. Kohdassa 5 taas säädetään kolttien kyläkokouksen oikeudesta tehdä esitys, kun kyse on kolttasaamelaisesta rakennusperinnöstä. Esityksenteko-oikeuksia ei ole rajattu saamelaisten kotiseutualueelle tai koltta-alueelle, vaan ajatuksena on, että esitys tulee voida tehdä myös muualla sijaitsevasta saamelaisesta tai kolttasaamelaisesta rakennusperinnöstä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esityksentekijän tulee esittää perusteet, joiden nojalla voidaan katsoa asiassa olevan kyse saamelaisesta tai kolttasaamelaisesta rakennusperinnöstä.

Pykälän 3 momenttia ei muutettu. Säännöksessä tarkoitetun kirjallisen muodon täyttymisessä sovelletaan sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003), jonka mukaan vaatimuksen kirjallisesta muodosta täyttää myös viranomaiselle toimitettu sähköinen asiakirja.

Pykälään lisättiin uusi 4 momentti, jossa säädetään valtioneuvoston asetuksenantovaltuudesta koskien esityksen sisältöä.

7 §
Asianosaisten kuuleminen ja lausunnot

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on ennen suojelua koskevan päätöksen tekemistä varattava rakennuksen ja kiinteistön omistajalle ja, jos rakennus tai kiinteistö ei ole omistajan hallussa, sen haltijalle sekä viereisen ja vastapäätä olevan kiinteistön tai muun alueen omistajalle ja haltijalle tilaisuus tulla kuulluksi. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on myös pyydettävä rakennuksen sijaintikunnan ja Museoviraston sekä tarvittaessa muun yhteisön lausunto. Saamelaisten kotiseutualueella ja saamelaista rakennusperintöä koskevissa asioissa on pyydettävä saamelaiskäräjien ja Saamelaismuseo Siidan lausunto. Koltta-alueella ja kolttasaamelaista rakennusperintöä koskevissa asioissa lausunto on lisäksi pyydettävä kolttien kyläkokoukselta.

Kun suojelua koskeva asia on tullut vireille, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi järjestää tilaisuuden, jossa 1 momentissa tarkoitetuilla kuultavilla sekä muilla, joiden oloihin asia saattaa huomattavasti vaikuttaa, on mahdollisuus tuoda esiin suojelun tarpeeseen, tavoitteisiin ja keinoihin liittyviä näkökohtia. Kutsu tilaisuuteen toimitetaan joko kirjeitse tai, jos kutsuttavien määrää ei voida etukäteen tietää, ilmoittamalla siitä vähintään yhdessä rakennuksen sijaintipaikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitetun kuulemisen ja 2 momentissa tarkoitetun tilaisuuden järjestämisestä.

Selostus:

Pykälän 1 momentin kuulemisvelvollisuus laajennettiin muutoksella koskemaan myös kohteena olevan rakennuksen sijaintikiinteistön haltijaa, jos tämä on eri kuin kiinteistön omistaja, sekä sen vastapäätä olevien kiinteistöjen omistajia ja haltijoita. Kiinteistöjen ohella tulee lisäksi ottaa huomioon myös viereiset tai vastapäätä olevat muut alueet. Naapurien osalta säännös yhtenäistettiin maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999, MRL) naapureiden kuulemista lupa-asioissa koskevien säännösten kanssa.

Momenttiin lisätiin säännös, jonka mukaan saamelaisten kotiseutualueella ja saamelaista rakennusperintöä koskevissa asioissa saamelaiskäräjien tulee lisäksi pyytää lausunto myös Saamelaismuseo Siidalta. Koltta-alueella ja kolttasaamelaista rakennusperintöä koskevissa asioissa on vastaavasti pyydettävä kolttien kyläkokoukselta lausunto. Kuulemisvelvollisuus olisi siten aina saamelaisten kotiseutualueella ja koltta-alueella, jolloin kuultavilla lausuntopyyntöön vastatessaan on mahdollisuus ottaa kantaa siihen, onko asialla vaikutusta saamelaiseen tai kolttasaamelaiseen kulttuuriperintöön. Tämän lisäksi lausunto pyydetään myös näiden alueiden ulkopuolella olevaa saamelaista tai kolttasaamelaista rakennusperintöä koskevissa asioissa.

Lisäksi momenttiin lisättiin säännös, jonka mukaan myös muilta kuin siinä mainituilta yhteisöiltä on tarvittaessa pyydettävä lausunto. Lausunto voi olla tarpeen pyytää esimerkiksi alueelliselta vastuumuseolta, erikoisalan valtakunnalliselta vastuumuseolta, maakunnan liitolta tai muulta alueellisiin olosuhteisiin tai tiettyyn rakennusperinnön osa-alueeseen perehtyneeltä. Myös rakennuksen käyttöön liittyvä asiantuntemus on otettava huomioon ja erityisesti, kun on kyse yleisön käyttöön tarkoitetuista tiloista, tulee asiassa kuulla esteettömyyden asiantuntijaa, kuten vammaisneuvostoa ja muita liikkumis- ja toimimisesteisiä henkilöitä edustavia tahoja.

Pykälän 2 momentissa säädetään mahdollisuudesta järjestää suojeluasian vireilletulon jälkeen erityinen tilaisuus, jossa voidaan käsitellä eri näkökohtia suojeluun liittyen. Momentin on tarkoitus täydentää 1 momenttia, ei korvata sitä, mistä syystä 2 momenttia täsmennettiin selvyyden vuoksi. Erityinen tilaisuus voidaan järjestää esimerkiksi, kun vireillä on erityisten ympäristöarvojensa vuoksi tai paikallishistorian kannalta paikkakunnalla tai kaupunginosassa yleisesti tunnetun rakennuksen suojeluasia.

Pykälän aikaisemman 3 momentin säännös 2 momentissa tarkoitettuun tilaisuuteen kutsumisesta yhdistettiin 2 momenttiin. Tämän tilalle lisättiin 3 momenttiin uusi säännös, jonka mukaan tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitetun kuulemisen ja 2 momentissa tarkoitetun tilaisuuden järjestämisestä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

9 §
Suojelua koskeva päätös

Rakennuksen suojelusta päättää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.

Suojelupäätöksen muuttamiseen ja kumoamiseen sovelletaan, mitä suojeluesityksen tekemisestä ja suojelusta päättämisestä säädetään.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on toimitettava suojelua koskeva päätös tiedoksi ympäristöministeriölle.

Selostus:

Pykälän otsikkoa tarkistettiin.

Pykälän 1 momentista poistettiin säännös siitä, että suojelupäätös tulee toimittaa ympäristöministeriön vahvistettavaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että ELY-keskuksen päätös tulee lainvoimaiseksi, ellei siihen haeta muutosta hallinto-oikeudelta. Lisäksi momentin kirjoitusasua tarkistettiin.

Pykälän 2 momentin kirjoitusasua tarkistettiin.

Pykälään lisättiin uusi 3 momentti, jonka mukaan ELY-keskuksella on velvollisuus toimittaa suojelupäätös tiedoksi ympäristöministeriölle. Suojelupäätös tulee toimittaa ympäristöministeriölle muun muassa siksi, että se edustaa valtiota mahdollisissa korvausvaatimuksissa. Muilta osin tiedoksiannossa noudatetaan hallintolakia (434/2003).

10 a §
Poikkeaminen suojelupäätöksestä

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi rakennuksen tai kiinteistön omistajan tai haltijan hakemuksesta ja asettamillaan ehdoilla myöntää luvan poiketa suojelupäätöksestä, jos:

1) osa rakennuksesta on vahingoittunut ja vahingoittunut osa vaarantaa rakennuksen käyttötarkoituksen mukaista käyttöä tai suojelun perusteena olevien arvojen säilymistä;

2) rakennuksen käyttäminen käyttötarkoitukseensa sekä muuttaminen uuteen soveltuvaan käyttötarkoitukseen on suojelun vuoksi estynyt; tai

3) siihen on muu erityisen painava rakennusperinnön käyttöä tai hoitoa edistävä peruste.

Poikkeamislupaa ei kuitenkaan saa myöntää, jos rakennus ei sen seurauksena enää täyttäisi suojelun edellytyksiä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on poikkeamisluvan myöntäessään määrättävä aika, jonka kuluessa on haettava poikkeamisen perusteena olevan toimenpiteen toteuttamiseksi muussa laissa edellytettyä lupaa tai saatettava toimenpide loppuun. Määräaika alkaa päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta ja voi olla enintään kaksi vuotta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi luvansaajan hakemuksesta jatkaa määräaikaa enintään kahdella vuodella.

Selostus:

Uudessa pykälässä säädetään mahdollisuudesta poiketa rakennuksen suojelupäätöksestä. Pykälää sovelletaan vain suojelupäätöksiin, ei muihin tämän lain nojalla annettaviin päätöksiin.

Pykälän 1 momentissa säädetään poikkeamisluvan myöntämisestä ja sen edellytyksistä. Poikkeamislupa tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että suojeltua kohdetta voidaan luvalla korjata tai muuttaa suojelumääräysten vastaisesti. Poikkeamisluvan myöntää hakemuksesta ELY-keskus, mikäli lain edellytykset täyttyvät. Lupaa voi hakea rakennuksen omistaja tai haltija sekä rakennuksen sijaintikiinteistön omistaja tai haltija. ELY-keskus voi määrätä poikkeamiselle ehtoja. Poikkeamisluvan tarkoitus on ehkäistä tilanteita, jossa rakennus jää pitkäksi ajoiksi käyttämättä vaarantaen suojelun tavoitteet.

Momentin 1 kohdan mukaan poikkeamislupa voidaan myöntää, jos suojellun rakennuksen osa vahingoittuu siten, että sitä ei ole mahdollista suojelupäätöksen edellyttämällä tavalla säilyttää vaarantamatta rakennuksen käyttötarkoituksen mukaista käyttöä tai suojelun perusteena olevien arvojen säilymistä. Kohtaa sovelletaan silloin, kun vahingoittunut osa on suojelupäätöksen vastaisesti poistettava tai muutettava. Pääsääntö on, että poikkeaminen myönnetään vain rakennuksen osalle, ja siten kokonaista rakennusta tai rakennelmaa koskeva poikkeaminen edellyttää lähtökohtaisesti suojelupäätöksen muuttamista. Poikkeuksellisesti laajan suojellun kohteen osan poistaminen voi kuitenkin tapahtua poikkeamisluvalla silloinkin, kun kyseessä on itsenäinen rakennus tai rakennelma. Rakennus määritellään tämän lain 3 §:n 3 momentissa.

Momentin 2 kohdassa säädetään, että poikkeamislupa voidaan myöntää myös, jos suojelupäätöksen noudattaminen estäisi rakennuksen käyttämisen käyttötarkoituksensa mukaisesti ja sen muuttamisen uuteen soveltuvaan käyttötarkoitukseen. Muun muassa pelastusturvallisuusvaatimukset voivat johtaa käytön estymiseen. Myös käyttäjän olosuhteet on otettava huomioon, ja näin ollen myös esimerkiksi puutteet rakennuksen esteettömyydessä voivat johtaa kohdassa tarkoitettuun tilanteeseen. Rakennuksen käyttötarkoituksella tarkoitetaan momentin 1 ja 2 kohdissa sitä käyttötarkoitusta, joka rakennuksella on ollut suojelupäätöstä on annettaessa, tai joka sille on annettu suojelupäätöksellä.

Momentin 3 kohtaan säädettiin mahdollisuus myöntää poikkeamislupa myös muusta kuin 1 ja 2 kohdissa säädetystä syystä, jos luvan myöntämiselle on muu erityisen painava rakennusperinnön käyttöä tai hoitoa edistävä peruste. Edellytyksenä on kuitenkin, että poikkeamisluvan myöntämisen on edistettävä kyseessä olevan rakennuksen käyttöä tai hoitoa ja siten tämän lain tavoitteita.

10 b §
Menettely haettaessa poikkeamista suojelupäätöksestä

Suojelupäätöksestä poikkeamista koskeva hakemus on tehtävä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kirjallisesti. Hakemus on perusteltava ja siinä on yksilöitävä, miltä osin suojelupäätöksestä on tarkoitus poiketa. Hakemukseen on liitettävä suunnitelma poikkeamista edellyttävästä toimenpiteestä. Muun kuin rakennuksen omistajan tekemään hakemukseen on liitettävä myös omistajan suostumus.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on ennen poikkeamista koskevan päätöksen tekemistä pyydettävä Museoviraston ja rakennuksen sijaintikunnan lausunto. Lisäksi 7 §:n 1 momentissa tarkoitetuille muille tahoille on tarvittaessa varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Saamelaisten kotiseutualueella ja saamelaista rakennusperintöä koskevissa asioissa on pyydettävä saamelaiskäräjien ja Saamelaismuseo Siidan lausunto. Koltta-alueella ja kolttasaamelaista rakennusperintöä koskevissa asioissa lausunto on lisäksi pyydettävä kolttien kyläkokoukselta.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on toimitettava poikkeamista koskeva päätös tiedoksi rakennuksen sijaintikunnan rakennusvalvontaviranomaiselle.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä poikkeamista koskevan hakemuksen sisällöstä ja kuulemisen järjestämisestä.

Selostus:

Uusi pykälä sisältää säännökset poikkeamisasian käsittelyä koskevasta menettelystä.

Pykälän 1 momentissa säädetään hakemuksen minimivaatimuksista. Hakemuksesta on käytävä ilmi sen perusteena oleva syy poikkeamiselle, miltä osin suojelupäätöksestä on tarkoitus poiketa sekä suunnitelma siitä, miten poikkeamisen kohteena oleva toimenpide on tarkoitus toteuttaa. Poikkeamisen edellytysten täyttymistä arvioidaan suunnitelman avulla. Omistajan suostumus on tarpeen liittää hakemukseen, mikäli hakija ei ole kyseisen rakennuksen omistaja. Lisäksi säädetään, että hakemus tulee tehdä kirjallisesti, mikä sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain (13/2003) nojalla voi tarkoittaa myös sähköistä asiakirjaa.

Pykälän 2 momentti sisältää säännökset koskien kuulemista. Museovirastolta tulee aina pyytää lausunto ennen kuin päätös saadaan tehdä, koska Museovirastolle on rakennusperinnön asiantuntijana varattava mahdollisuus ottaa kantaa muun muassa suojelun edellytysten täyttymiseen ja päätöksessä tarvittaviin ehtoihin. Myös rakennuksen sijaintikunnalta on pyydettävä lausunto. Lisäksi saamelaisten kotiseutualueella ja saamelaista rakennusperintöä koskevissa asioissa on pyydettävä saamelaiskäräjien ja Saamelaismuseo Siidan lausunto. Koltta-alueella ja kolttasaamelaista rakennusperintöä koskevan poikkeamisasian yhteydessä on lisäksi pyydettävä lausunto kolttien kyläkokoukselta. Myös muita sellaisia tahoja, joita lain nojalla kuullaan ennen suojelupäätöksen tekemistä, on tarvittaessa kuultava. Lähtökohtaisesti rakennuksen ja kiinteistön omistajaa ja haltijaa on tarpeen kuulla silloin, kun tämä ei ole hakija. Naapureita kuullaan pääsääntöisesti, mikäli ne katsotaan asianosaisiksi. Muiden tahojen osalta kuulemisen tarpeellisuutta harkitaan niiden toimialan ja asian ratkaisemisessa tarvittavan selvityksen perusteella. Yleisön käyttöön tarkoitettujen rakennusten osalta voi yhdenvertaisuuden varmistamiseksi myös olla tarpeen kuulla esimerkiksi esteettömyyden asiantuntijaa, kuten vammaisneuvostoa ja muita liikkumis- ja toimimisesteisiä henkilöitä edustavaa tahoa.

Pykälän 3 momentissa säädetään poikkeamista koskevan päätöksen tiedoksiannosta. Päätös on momentin mukaan toimitettava tiedoksi rakennuksen sijaintikunnan rakennusvalvontaviranomaiselle. Koska kunnan 2 momentissa tarkoitetun lausunnon voi valmistella esimerkiksi kaavoitusviranomainen, katsottiin tarpeelliseksi säätää erikseen tiedoksiannosta rakentamista koskevien säännösten noudattamista valvovalle kunnan viranomaiselle. Muutoin tiedoksiannossa noudatetaan hallintolain säännöksiä, ja päätös annetaan näin ollen tiedoksi kaikille 2 momentin ja hallintolain nojalla kuulluksi tulleille tahoille.

Pykälän 4 momenttiin otettiin säännös asetuksenantovaltuudesta koskien tarkempia säännöksiä hakemuksen sisällöstä ja kuulemisen järjestämisestä.

10 c §
Poikkeamista koskevan päätöksen maksullisuus

Edellä 10 a §:ssä säädetystä poikkeamista koskevasta päätöksestä valtiolle perittävän maksun suuruus määrätään siten kuin valtion maksuperustelaissa (150/1992) ja sen nojalla annettavassa valtioneuvoston asetuksessa säädetään.

Selostus:

Uusi pykälä sisältää viittauksen valtion maksuperustelakiin (150/1992). Poikkeamista koskevasta päätöksestä voidaan säännöksen mukaan periä valtiolle maksu, jonka suuruus määrätään siten kuin maksuperustelaissa ja sen nojalla annettavassa valtioneuvoston asetuksessa säädetään.

15 §
Korvauksen määrääminen

Ympäristöministeriön on pyrittävä sopimaan korvaukseen oikeutetun kanssa korvauksen määrästä. Ennen kirjallisen sopimuksen tekemistä ministeriön on kuultava Museovirastoa.

Jos korvauksesta ei ole voitu sopia, toimitusta korvauksen määräämiseksi voidaan hakea Maanmittauslaitokselta. Jollei toimitusta haeta kahden vuoden kuluessa siitä, kun suojelua koskeva päätös, johon korvausvaatimus perustuu, sai lainvoiman, oikeus korvaukseen on menetetty.

Jollei tästä laista muuta johdu, korvauksen määräämiseen sovelletaan kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annettua lakia (603/1977), jäljempänä lunastuslaki. Harkittaessa lunastuslain 12 §:n 2 momentissa tarkoitettujen asiantuntijoiden kutsumista on erityisesti otettava huomioon toimituksen tarkoitus.

Selostus:

Pykälän 1 momentin kirjoitusasua tarkistettiin.

Pykälän 2 momenttia täsmennettiin siten, että hakemuksen tekemistä koskeva kahden vuoden määräaika alkaa siitä, kun suojelupäätös, johon korvausvaatimus perustuu, saa lainvoiman. Myös vaarantamiskieltoon perustuvan korvaushakemuksen määräaika lasketaan näin ollen vasta suojelupäätöksen tai suojeluesityksen hylkäävän päätöksen lainvoimaisuudesta. Tarkoituksena on varmistaa, että hakemusta tehtäessä ja käsiteltäessä on mahdollista arvioida vaarantamiskiellosta johtunut haitta ja vahinko kokonaisuudessaan.

Pykälän 3 momentti sisältää viittauksen lunastuslakiin. Momentin kirjoituasua tarkistettiin ja siihen lisättiin toinen virke, jonka mukaan harkittaessa lunastuslain 12 §:n 2 momentissa tarkoitettujen asiantuntijoiden kutsumista on erityisesti otettava huomioon toimituksen tarkoitus. Rakennussuojelusta johtuvat korvausasiat ovat verrattain harvinaisia lunastusmenettelyssä, ja niissä on arvioitava suojelupäätöksen vaikutuksia omaisuuden käyttöön ja hoitoon. Näin ollen tarvittavien erityisalojen asiantuntijoiden kutsuminen voi olla tarpeellista.

18 §
Tarkastusoikeus

Jos on perusteltu syy epäillä, että rakennuksen suojelua koskevia tai vaarantamiskiellon yhteydessä annettuja määräyksiä taikka suojelupäätöksestä poikkeamiseen myönnetyn luvan ehtoja on rikottu, Museovirastolla sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella on oikeus toimittaa tarkastus rakennuksessa tai sen huonetiloissa. Pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa tarkastuksen saa kuitenkin toimittaa vain, jos on epäilys sellaisesta rangaistavasta menettelystä, josta voi seurata vankeusrangaistus, ja jos se on rangaistavan menettelyn selvittämiseksi välttämätöntä. Tarkastuksesta säädetään lisäksi hallintolain (434/2003) 39 §:ssä.

Tarkastuksen toimittava viranomainen voi kutsua tarkastukseen asiantuntijaksi alueellisen vastuumuseon. Poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua säädetään poliisilain (872/2011) 9 luvun 1 §:ssä.

Selostus:

Pykälän 1 momentin muotoilua tarkistettiin vastaamaan nykyistä sääntelykäytäntöä ja siihen lisättiin maininta, että tarkastusoikeus on myös silloin, kun on perusteltu syy epäillä, että poikkeamisluvan ehtoja on rikottu. Museoviraston määräämän museoviranomaisen toimivalta suorittaa tarkastus poistettiin. Momenttiin lisättiin informatiivinen viittaus hallintolain 39 §:ään, jossa säädetään tarkastuksen ilmoittamisesta, asianosaisen oikeudesta olla läsnä ja saada tietoja tarkastuksen aikana sekä tarkastuskertomuksen laatimisesta. Hallintolain 39 §:ää sovelletaan kokonaisuudessaan tämän lain tarkastuksia toimitettaessa.

Pykälän 2 momenttiin lisättiin, että tarkastuksen toimittava viranomainen voi kutsua tarkastukseen asiantuntijaksi alueellisen vastuumuseon. Tämän on tarkoitus mahdollistaa se, että esimerkiksi ELY-keskus voi hyödyntää alueellisen vastuumuseon asiantuntemusta, jos Museoviraton asiantuntijaa ei ole saatavilla esimerkiksi tarkastuksen kiireellisyyden vuoksi.

21 §
Muutoksenhaku

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). Toimivaltainen hallintotuomioistuin on se, jonka tuomiopiirissä rakennus sijaitsee.

Valitusoikeus suojelua koskevasta päätöksestä ja suojelupäätöksestä poikkeamista koskevasta päätöksestä on:

1) asianosaisella;

2) suojeluesityksen tekijällä;

3) rakennuksen sijaintikunnalla;

4) Museovirastolla;

5) asiassa yleistä etua valvovalla viranomaisella;

6) saamelaiskäräjillä, jos päätös koskee saamelaisten kotiseutualuetta tai saamelaista rakennusperintöä;

7) kolttien kyläkokouksella, jos päätös koskee koltta-aluetta tai kolttasaamelaista rakennusperintöä.

Suojelupäätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää.

Muutoksenhakuun 16 §:ssä tarkoitettuja avustuksia koskevissa asioissa sovelletaan lisäksi valtionavustuslakia.

Muutoksenhakuun 15 §:n 2 momentissa tarkoitettua korvauksen määräämistä koskevissa asioissa sovelletaan lunastuslakia.

Selostus:

Pykälän 1 momenttiin lisättiin viittaus oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin (808/2019, hallintoprosessilaki). Momentin muutoksen johdosta rakennuksen suojelupäätökseen ei enää haeta muutosta ympäristöministeriöltä, vaan muutosta kaikkiin ELY-keskuksen päätöksiin haetaan hallintovalituksella alueelliselta hallintotuomioistuimelta. Hallintoprosessilain yleissäännöksistä poiketen toimivaltainen hallintotuomioistuin on se, jonka tuomiopiirissä päätöksen kohteena oleva rakennus sijaitsee. Hallintoprosessilain mukaisesti hallintotuomioistuimen päätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO) edellyttäen, että se myöntää valitusluvan.

Pykälän 2 momenttia muutettiin säätämällä valitusoikeuksista 9 §:n mukaisen suojelupäätöksen sekä uuden 10 a §:n mukaisen poikkeamispäätöksen osalta. Muilta osin valitusoikeuksiin sovelletaan, mitä hallintoprosessilaissa säädetään. Se, kenellä on valitusoikeus suojelupäätöstä ja poikkeamispäätöstä koskevassa asiassa määritellään momentin 1-7 kohdissa. Momentin 1-5 kohtien mukaan edellä mainituista päätöksistä saa valittaa asianosainen, suojeluesityksen tekijä, rakennuksen sijaintikunta, Museovirasto ja muu asiassa yleistä etua valvova viranomainen. Näin ollen esimerkiksi toimialueellaan rekisteröity yhteisö, jonka toimialaan kuuluu kulttuuriperinnön vaaliminen tai rakennetun ympäristön laatuun vaikuttaminen voi valittaa päätöksestä, mikäli se on tehnyt suojeluesityksen. Valitusoikeus on tarpeen, jotta yhteisö voi tehokkaasti toteuttaa tehtäviään ja valvoa tekemiensä suojeluesitysten käsittelyä. Sijaintikunnan valitusoikeus perustuu kunnan maankäytön suunnittelua sekä kulttuuriympäristön tilan ja kehityksen seurantaa koskeviin tehtäviin. Museoviraston valitusoikeus on perusteltu, jotta se pystyy tehokkaasti hoitamaan sille kuuluvaa rakennusperinnön säilyttämisen edistämis- ja valvontatehtävää. Asianosaisen ja asiassa yleistä etua valvovan viranomaisen valitusoikeus on hallintoprosessilain yleissäännöksen mukainen ja mainitaan momentissa selvyyden vuoksi. Momentin 6-7 kohtien mukaan myös saamelaiskäräjillä on oikeus valittaa saamelaista rakennusperintöä edustavien rakennusten suojelua ja suojelusta poikkeamista koskevista päätöksistä ja kolttien kyläkokouksella on oikeus valittaa kolttasaamelaista rakennusperintöä koskevista päätöksistä. Saamelaiskäräjät ja kolttien kyläkokous voivat toimivaltaansa kuuluvissa asioissa valittaa myös muista saamelaisten kotiseutualuetta tai koltta-aluetta koskevista päätöksistä. Näiden tahojen valitusoikeuden on tarkoitus on tehokkaasti valvoa saamelaisen kulttuurin huomioon ottamista heidän rakennusperintöään edustavan kohteen suojeluarvojen arvioinnissa.

Pykälän uudessa 3 momentissa säädetään velvoitteesta noudattaa suojelupäätöstä muutoksenhausta huolimatta. Suojelupäätöksellä tarkoitetaan päätöstä, jolla ELY-keskus on hyväksynyt suojeluesityksen kokonaan tai osittain taikka suojellut rakennuksen omasta aloitteestaan. Suojelupäätöksen noudattaminen muutoksenhausta huolimatta on tarpeen, jotta päätöksen perusteena oleva kulttuurihistoriallinen merkitys säilyy, kunnes asiasta on lainvoimainen päätös. Muutoksenhakutuomiolla on myös hallintoprosessilain nojalla oikeus antaa päätöksen täytäntöönpanoa koskevia määräyksiä.

Pykälän uuteen 4 momenttiin sisällytettiin informatiivinen viittaus valtionavustuslain muutoksenhakua koskevia säännöksiin. Valtionavustuslakia noudatetaan 16 §:n mukaisia ELY-keskusten tai Museoviraston myöntämiä avustuksia käsiteltäessä. Muutoksenhaku voi koskea avustuksen myöntämistä, maksamista, maksatuksen keskeytystä tai avustuksen takaisinperintää.

Pykälän uusi 5 momentti sisältää myös informatiivisen säännöksen, jonka mukaan muutoksenhakuun 15 §:n 2 momentissa tarkoitettua korvauksen määräämistä koskevissa asioissa sovelletaan lunastuslakia. Maanmittauslaitoksen korvausta koskevassa toimituksessa antamaan päätökseen ei sovelleta hallintovalitustietä, vaan muutosta haetaan maaoikeudelta, kuten lunastustoimituksissa.

23 §
Rakennussuojelurikkomus

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta

1) rikkoo 6 §:ssä tarkoitettua vaarantamiskieltoa,

2) rikkoo 10 §:ssä tarkoitettua rakennuksen suojelua koskevaa määräystä ilman tässä laissa edellytettyä lupaa,

3) laiminlyö 19 §:ssä tarkoitetun vahingosta ilmoittamisen tai

4) rikkoo 10 a §:ssä tarkoitetun poikkeamisluvan ehtoa,

on tuomittava, jollei teosta muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, rakennussuojelurikkomuksesta sakkoon.

Selostus:

Pykälässä säädetään rakennussuojelurikkomuksesta. Pykälän soveltamisala täydentää rikoslain (39/1889) 48 luvun 6 §:ssä säädettyä rakennussuojelurikosta, sillä rikkomuksena rangaistaan huolimattomuudesta tehty määräysten tai lupaehtojen rikkominen taikka rikkominen, jonka tekomuoto on muu kuin rikoslaissa tarkoitettu purkaminen, hävittäminen, turmeleminen ja peittäminen.

Pykälän 2 kohtaan tehtiin lisäys, jonka mukaan rakennuksen suojelua koskevan määräyksen rikkominen ilman tässä laissa edellytettyä lupaa täyttää rakennussuojelurikkomuksen tunnusmerkistön. Kohdan kirjoitusasua myös tarkistettiin.

Pykälään lisättiin uusi 4 kohta, jonka mukaan poikkeamisluvan ehtojen rikkominen myös täyttää rakennussuojelurikkomuksen tunnusmerkistön. Säännöksen tarkoitus on parantaa poikkeamisluvan ehtojen noudattamisen ja luvan edellytysten täyttymisen valvonnan. Rakennussuojelurikkomuksen tunnusmerkistö voi myös täyttyä, jos toimitaan jonkin poikkeamislupaa koskevan hakemusasiakirjan vastaisesti, kun lupa on myönnetty hakemuksen mukaiseen toimenpiteeseen.

Muilta osin pykälää ei muutettu.

23 a §
Menettely rikosasioissa

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on tehtävä ilmoitus poliisille esitutkintaa varten, jos on aihetta epäillä rikoslain 48 luvun 6 §:ssä rangaistavaksi säädettyä tämän lain vastaista tekoa tai laiminlyöntiä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on myös tehtävä ilmoitus poliisille esitutkintaa varten, jos on aihetta epäillä tämän lain 23 §:ssä säädettyä tekoa tai laiminlyöntiä. Ilmoitus voidaan kuitenkin jättää tekemättä, jos tekoa tai laiminlyöntiä on pidettävä olosuhteet huomioon ottaen vähäisenä eikä yleinen etu vaadi ilmoituksen tekemistä.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle on 1 tai 2 momentissa tarkoitettua tekoa tai laiminlyöntiä käsiteltäessä esitutkinnassa ja syyteharkinnassa varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Tuomioistuimen on tällaista asiaa käsitellessään varattava elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle tilaisuus tulla kuulluksi.

Selostus:

Uudessa pykälässä säädetään ELY-keskuksen toimivallasta ja velvollisuuksista rikosasiassa. Rikoslain 48 luvun 6 §:ssä säädetyn rakennussuojelurikoksen osalta pykälää sovelletaan vain rakennusperintölain vastaisiin tekoihin. Pykälän tarkoitus on selventää, että ELY-keskus on viranomainen, jolla on ensisijainen vastuu lain noudattamisen valvomisesta. Lisäksi myös muu viranomainen tai taho voi tehdä ilmoituksen 1 ja 2 momentin mukaisissa asioissa.

Pykälän 1 momentin mukaan ELY-keskuksella on velvollisuus tehdä poliisille ilmoitus esitutkinnan aloittamisesta, mikäli sillä on aihetta epäillä, että sellainen rakennusperintölain vastainen teko tai laiminlyönti on tapahtunut, joka täyttää rikoslain 48 luvun 6 §:ssä rangaistavaksi säädetyn rakennussuojelurikoksen tunnusmerkistön.

Pykälän 2 momentin mukaan ELY-keskuksella on myös velvollisuus tehdä ilmoitus poliisille, jos on aihetta epäillä 23 §:ssä säädettyä rakennussuojelurikkomusta. Ilmoitusta ei tarvitse tehdä, jos tekoa tai laiminlyöntiä olosuhteet nähden on pidettävä vähäisenä, eikä yleinen etu vaadi sen tekemistä.

Pykälän 3 momentissa säädetään, että rakennussuojelurikosta tai rakennussuojelurikkomusta käsiteltäessä esitutkinnassa ja syyteharkinnassa 1 tai 2 kohdan mukaisesti on ELY-keskukselle varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Esitutkinta- ja syyttäjäviranomaisilla on velvollisuus huolehtia kuulemisesta. Tuomioistuimen on lisäksi varattava ELY-keskukselle tilaisuus tulla kuulluksi pykälän mukaista asiaa käsitellessään. ELY-keskuksen kuuleminen on tarpeen, jotta se voi arvioida teon tai laiminlyönnin vaikutusta vaarantamiskiellon, suojelupäätöksen tai poikkeamispäätöksen toteuttamismahdollisuuksiin.

23 b §
Oikeus saada tietoja

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella, Museovirastolla, kehittämis- ja hallintokeskuksella sekä Maanmittauslaitoksella on niille tässä laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään, oikeus salassapitosäännösten estämättä saada Verohallinnolta maksutta asian käsittelemiseksi välttämättömät tiedot vainajan ja kuolinpesän osakkaan nimestä ja kotipaikasta sekä henkilötunnuksesta tai syntymä- ja kuolinpäivästä sekä tieto kuolinpesän pesänselvittäjästä, testamentin toimeenpanijasta tai pesänjakajasta.

Selostus:

Uudessa pykälässä säädetään viranomaisen oikeudesta saada asian käsittelemiseksi välttämättömät henkilötiedot toiselta viranomaiselta salassapitosäännösten estämättä sekä maksutta. Oikeus saada tietoja on säännöksen mukaan ELY-keskuksella, Museovirastolla, kehittämis- ja hallintokeskuksella sekä Maanmittauslaitoksella niille laissa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi. Tiedonsaantioikeus koskee Verohallinnon hallussa olevia tietoja vainajan ja kuolinpesän osakkaan nimestä, kotipaikasta ja henkilötunnuksesta tai syntymä- ja kuolinpäivästä sekä tietoja perintökaaren (40/1965) 19 luvussa tarkoitetusta pesänselvittäjästä tai testamentin toimeenpanijasta ja 23 luvussa tarkoitetusta pesänjakajasta. Näin ollen säännöstä sovelletaan tilanteissa, joissa hallintoasian asianosaisena on kuolinpesä. Tarkoituksena on varmistaa, että hallintoasiaa käsittelevä viranomainen saa tiedon siitä, ketkä ovat kuolinpesän osakkaat sekä siitä, miten kuolinpesän hallinto on järjestetty. Muilta osin välttämättömien henkilötietojen saaminen on turvattu yleislainsäädännössä.

---

Tämä laki tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 2021.

---

Suvi Marttinen
Asianajaja
HPP Asianajotoimisto Oy
Puh. +358 9 474 21
suvi.marttinen@hpp.fi