Pikahaku
Hakusana puuttuu
Täydennyksiä luonnonsuojelulakiin ympäristövahinkojen korjaamisesta
Laki luonnonsuojelulain muuttamisesta 384/2009
Lailla pannaan täytäntöön neuvoston direktiivi ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta (ympäristövastuudirektiivi 2004/35/EY). Samanaikaisesti on säädetty uusi laki eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta sekä täydennetty ympäristönsuojelulakia, vesilakia, geenitekniikkalakia ja vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettua lakia.
Ympäristövastuudirektiivin tarkoittamien ympäristövahinkojen korjaamisvastuun edellytyksistä säädetään täydentämällä luonnonsuojelulakia, johon otetaan myös tarvittavat viittaukset uuteen lakiin.
Ks. myös hallituksen esitys 228/2008 vp.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun luonnonsuojelulain (1096/1996) 2 §:n 2 momentti, 3 §, 47 §:n otsikko, 49 §:n 3 ja 4 momentti ja 70 §, sellaisena kuin niistä on 49 §:n 4 momentti laissa 553/2004, sekä lisätään lakiin uusi 5 a §, 47 §:ään uusi 5 momentti sekä lakiin uusi 57 a § seuraavasti:
2 §
Lain soveltamisala
Lakia ei kuitenkaan sovelleta metsien hoitamiseen ja käyttämiseen niiltä osin kuin siitä säädetään metsälaissa (1093/1996), lukuun ottamatta 4, 5 a, 9, 39, 42, 47―49, 55, 56 ja 57 a §:ää sekä 3―5 ja 10 lukua.
Selostus:
2 momenttiin lisättiin viittaus 5 a ja 57 a §:ään. Luontovahinkoja koskevat säännökset tulevat siten sovellettaviksi metsälain (1093/1996) mukaan säänneltävässä talousmetsien hoidossa ja käytössä.
3 §
Euroopan yhteisön direktiivit
Tällä lailla pannaan täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY, jäljempänä luontodirektiivi, luonnonvaraisten lintujen suojelusta annettu neuvoston direktiivi 79/409/ETY, jäljempänä lintudirektiivi, muilta osin kuin metsästyslain (615/1993) 5 §:ssä tarkoitettujen eläinlajien osalta, ja ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY, jäljempänä ympäristövastuudirektiivi, jollei sen täytäntöönpanosta muussa laissa muuta säädetä.
Selostus:
Pykälään lisättiin siinä jo mainittujen luonto- ja lintudirektiivien lisäksi viittaus ympäristövastuudirektiiviin, jonka täytäntöönpano luontovahinkojen osalta toteutetaan pääosin luonnonsuojelulailla.
5 a §
Luontovahinko
Luontovahingolla tarkoitetaan suotuisan suojelutason saavuttamisen tai säilyttämisen kannalta merkittävää, mitattavissa olevaa suoraa tai välillistä haitallista vaikutusta:
1) 10 luvussa tarkoitettujen Natura 2000 - verkostoon sisältyvien alueiden niille luonnonarvoille, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty verkostoon;
2) lintudirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille ja direktiivin liitteessä I luetelluille lajeille sekä luontodirektiivin liitteessä II luetelluille lajeille;
3) 2 kohdassa tarkoitettujen lajien sellaisille esiintymispaikoille, joiden hävittäminen tai heikentäminen on kielletty sen mukaan kuin tämän lain 47 §:ssä säädetään;
4) luontodirektiivin liitteessä IV luetelluille lajeille tai liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvan yksilön lisääntymis- ja levähdyspaikoille.
Luontovahinkona ei kuitenkaan pidetä sellaista haitallista vaikutusta, jonka aiheuttamiseen on myönnetty poikkeus 48 §:n 2 momentin, 49 §:n 3 momentin tai 66 §:n nojalla.
Haitallisen vaikutuksen merkittävyyttä on arvioitava suhteessa asianomaisen luontotyypin tai lajin suojelun tasoon vahingontapahtumahetkellä sekä niiden tuottamiin palveluihin ja luonnolliseen uudistumiskykyyn. Haitallisen vaikutuksen merkittävyyttä määrittävistä seikoista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Selostus:
Lakiin lisättiin uusi pykälä, jossa määritellään luontovahinko, jota ympäristövastuudirektiivin mukainen ehkäisemis- ja korjaamisvastuu koskee. Luontovahingon määritelmä on kytketty suojellun lajin tai luontotyypin suotuisaan suojelutasoon.
1 momentissa määritellään ne suojeltavat lajit ja luontotyypit, joiden suotuisan suojelutason saavuttamisen tai säilyttämisen kannalta merkittävään haitalliseen vaikutukseen voi ehkäisemis- ja korjaamisvastuu kohdistua. Momentin 1 kohdan mukaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvilla alueilla luontovahinkona pidettävä haitallinen vaikutus voi kohdistua niille luonnonarvoille, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty verkostoon. Momentin 3 kohdassa esiintymispaikan laajuus on riippuvainen kunkin lajin ekologiasta ja lisääntymisbiologiasta. Se tulee ratkaistavaksi tapauskohtaisesti.
Luontovahinkona pidetään 1 momentissa tarkoitettujen luontotyyppien ja lajien suotuisan suojelun tason saavuttamisen tai säilyttämisen kannalta merkittävää, suoraan tai välillisesti tapahtuvaa, mitattavissa olevaa haitallista vaikutusta. Tarkoitus on, että merkittävän haitallisen vaikutuksen kynnys vastaa tämän lain 66 §:n 1 momentissa määriteltyä ns. heikentämiskynnystä. Suotuisaa suojelutasoa arvioidaan aluekohtaisesti. Tarkastelutasona voi tapauskohtaisesti olla Euroopan unionin alue, jäsenvaltion alue taikka lajin tai luontotyypin luontainen esiintymisalue.
2 momentin mukaan luontovahinkona ei pidetä sellaista luontotyypille tai lajille aiheutettua haitallista vaikutusta, jonka aiheuttamiseen on kansallisesti säädetty poikkeus. Lain 48 §:n 2 momentissa säädetään poikkeuksesta rauhoitussäännöksistä. Lain 49 §:n 3 momentissa puolestaan säädetään poikkeamismahdollisuudesta säädetyistä kielloista. Lain 66 §:ssa säädetään menettelystä, jolla voidaan poiketa kiellosta myöntää hankkeelle lupa Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella tai hyväksyä tällaista suunnitelma.
3 momentissa olevaa suojelun tasoa arvioidaan ympäristövastuudirektiivin 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Lajin tai luontotyypin tuottamalla palvelulla tarkoitetaan ympäristövastuudirektiivin mukaisesti luonnonvaran jonkin toisen luonnonvaran tai kansalaisten hyväksi suorittamia tehtäviä. Arvioinnissa huomioon otettavista seikoista säädetään valtioneuvoston asetuksella, jonka on tarkoitus tulla voimaan tämän lain kanssa samanaikaisesti.
47 §
Lajien esiintymispaikkojen suojelu
Edellä 5 a §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen lajien suotuisan suojelutason saavuttamisen tai säilyttämisen kannalta merkittävien esiintymispaikkojen hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Kiellon voimaantuloon ja lakkauttamiseen sovelletaan, mitä tämän pykälän 3 ja 4 momentissa säädetään.
Selostus:
Pykälän otsikkoa muutettiin vastaamaan paremmin säännöksen sisältöä ja tarkoitusta käytännössä. Pykälään lisättiin myös uusi 5 momentti, joka sisältää kiellon hävittää tai heikentää lajien suotuisan suojelutason saavuttamisen tai säilyttämisen kannalta merkittäviä esiintymispaikkoja. Uusi kielto on tarpeen, jotta olisi mahdollista säätää haitallisten vaikutusten aiheuttajalle velvoite ryhtyä toimiin luontovahinkojen ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi.
Kielto on tarpeen sellaisille Natura 2000 -verkoston ulkopuolisilla alueilla oleville esiintymille, joille kohdistuva luontovahinko on ympäristövastuudirektiivin mukaan ehkäistävä tai korjattava. Kyseisen esiintymän tulee olla lajin kannalta sellainen, että siihen kohdistuessaan vahingolla olisi todennäköisesti merkittäviä haitallisia vaikutuksia lajin suotuisan suojelun tason saavuttamisen tai ylläpitämisen kannalta.
Kiellon voimaantuloon ja lakkauttamiseen sovelletaan 47 §:n 3 ja 4 momenteissa säädettyä menettelyä eli menettely vastaa erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan rajaamista. Aluellinen ympäristökeskus tekee rajauspäätökset.
Uudella kiellolla on merkitystä myös eri lakien mukaisissa lupa- ja muissa viranomaismenettelyissä. Jos kyseisten lakien edellyttämien lupien myöntämisedellytyksiä koskevissa säännöksissä viitataan luonnonsuojelulakiin, kielto saattaa merkitä luvanmyöntämisestettä, jollei toiminnan sijoittamista koskevilla tai muilla lupamääräyksillä voida estää toiminnanharjoittajan toiminnasta aiheutuvia uuden momentin mukaisia vaikutuksia, eikä alueellinen ympäristökeskus ole myöntänyt toiminnalle poikkeuslupaa.
49 §
Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevat erityissäännökset
Alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa 1 momentin kiellosta sekä 2 momentissa tarkoitettujen eläin- ja kasvilajien osalta 39 §:n, 42 §:n 2 momentin sekä 47 §:n 2 ja 5 momentin kielloista luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituilla perusteilla. Vastaavasti lintudirektiivin artiklassa 1 tarkoitettujen lintujen osalta voidaan myöntää poikkeus sanotun direktiivin artiklassa 9 mainituilla perusteilla.
Alueellinen ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen 2 momentin kiellosta luontodirektiivin artiklassa 16 (1) mainituilla perusteilla. Vastaavasti lintudirektiivin artiklassa 1 tarkoitettujen lintujen osalta voidaan myöntää poikkeus lintudirektiivin artiklassa 9 mainituilla perusteilla.
Selostus:
3 momenttiin lisättiin viittaus 47 §:n 2 ja 5 momentteihin. 3 momentissa säädetään alueelliselle ympäristökeskukselle mahdollisuus myöntää poikkeus muun muassa 49 §:n 2 momentissa tarkoitettujen eläin- ja kasvilajien osalta luonnonsuojelulain rauhoitussäännöksistä. Poikkeaminen koskee luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuja eläinlajeja, liitteessä IV (b) tarkoitettuja kasvilajeja sekä lintudirektiivin 1 artiklassa tarkoitettuja lintuja eli kaikkia luonnonvaraisina esiintyviä lintuja. Poikkeus voidaan 3 momentissa mainituilla perusteilla myöntää kyseisten lajien osalta 47 §:n 5 momenttiin ehdotusta kiellosta. Lisäksi lintujen osalta poikkeus voidaan tämän säännöksen perusteella myöntää myös 47 §:n 2 momentin kiellosta, josta voimassa olevan lainsäädännön mukaan ei ole ollut mahdollista myöntää poikkeusta.
4 momenttiin korjattiin tässä yhteydessä selvyyden vuoksi viittaus luontodirektiiviin.
57 a §
Luontovahingon ehkäiseminen ja korjaaminen
Jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka harjoittaa ammatillista toimintaa tai joka tosiasiassa määrää tästä toiminnasta (toiminnanharjoittaja), tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttaa tai uhkaa välittömästi aiheuttaa tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisella toimenpiteellä tai laiminlyönnillä luontovahingon, toiminnanharjoittajan on ilmoitettava luontovahingosta tai sen välittömästä uhasta viipymättä alueelliselle ympäristökeskukselle ja ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi mahdollisimman vähäisiksi.
Saatuaan tiedon luontovahingosta tai sen välittömästä uhasta, alueellisen ympäristökeskuksen on, sen lisäksi, mitä 57 §:ssä säädetään, määrättävä haitan aiheuttanut toiminnanharjoittaja tarvittaessa ryhtymään toimenpiteisiin haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi tai rajoittamiseksi mahdollisimman vähäisiksi sekä määrättävä toiminnanharjoittaja ryhtymään eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetussa laissa (383/2009) tarkoitettuihin korjaaviin toimenpiteisiin. Alueellinen ympäristökeskus voi tehostaa määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella tai toiminta keskeytetään. Vireillepano-oikeudesta säädetään tämän lain 57 §:n 2 momentissa.
Alueellisella ympäristökeskuksella on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada toiminnanharjoittajalta luontovahingon tai sen uhan ehkäisemisen taikka luontovahingon korjaamisen kannalta välttämättömät tiedot.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei sovelleta luontovahinkoon, jonka ehkäisemisestä ja korjaamisesta säädetään ympäristönsuojelulaissa (86/2000), vesilaissa (264/1961) tai geenitekniikkalaissa (377/1995).
Selostus:
Pykälässä säädetään niistä toimenpiteistä, joihin luontovahingon ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi on ryhdyttävä. Pykälä on tarpeen, jotta ympäristövastuudirektiivin velvoitteet luontovahingon korjaamisesta direktiivin liitteessä II tarkoitetulla tavalla tulevat täytäntöön pannuiksi.
1 momentissa määritetään toiminnanharjoittajan käsite. Käsite on luonnonsuojelulaissa uusi. Ympäristövastuudirektiivin mukainen ympäristövahinkojen korjaamisvastuu on rajoitettu vain ammatillista toimintaa harjoittaviin. Käsitteen määrittelyssä ratkaisevaa on toiminnan harjoittaminen ammatillisesti. Ammatillisella toiminnalla tarkoitetaan direktiivin 2 artiklan 7. kohdan mukaan toimintaa, jota harjoitetaan taloudellisen toiminnan, liikkeen tai yrityksen puitteissa, riippumatta siitä, onko se yksityistä vai julkista taikka voittoa tavoittelevaa tai tavoittelematonta. Näin ollen yksityishenkilön toimenpiteistä aiheutuneet haitat tai vahingot eivät tule säännöksen soveltamisalan piiriin. Toiminnanharjoittajalla on tämän pykälän mukainen ilmoitus-, ehkäisemis-, rajoittamis- ja korjaamisvastuu luontovahingosta vain, jos hän on tahallisesti tai huolimattomuudesta toiminut lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti.
2 momentissa säädetään niistä toimenpiteistä, joihin viranomainen on ryhdyttävä luontovahingon ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi. Alueellisen ympäristökeskuksen on, saatuaan tiedon luontovahingosta tai sen välittömästä uhasta, määrättävä 57 §:n hallintopakkoasian yhteydessä luontovahingon aiheuttanut toiminnanharjoittaja ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin vahingon ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi, mikäli toiminnanharjoittaja ei ole jo ryhtynyt näihin toimiin 1 momentin mukaisesti sekä ryhtymään sellaisiin vahingon korjaamiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin, joistä säädetään laissa eräiden ympäristölle aiheutuvien vahinkojen korjaamisesta (383/2009).
Vahinkojen korjaamista varten ei luota erillistä menettelyä, vaan asian käsittelyssä noudatetaan 57 §:n mukaista hallintopakkomenettelyä. Tarkoitus on, että hallintopakkoasian yhteydessä tutkitaan myös, onko luonnonsuojelulain vastaisesta toimenpiteestä tai laiminlyönnistä aiheutunut luontovahinko. Hallintopakon käyttäminen korjaamisvelvoitteen asettamiseksi edellyttää, että kyseessä on luonnonsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastainen toimenpide tai laiminlyönti, jonka seurauksena on luontovahinko aiheutettu. Esimerkiksi lain 65 §:n mukaisen Natura 2000 -alueeseen kohdistuvan vaikutusten arviointivelvollisuuden laiminlyönti voi lainrikkomuksena perustaa korjaamisvastuun, jos toiminnasta aiheutuu vahinko.
Asian vireillepano-oikeus nääräytyy tämän lain 57 §:n 2 momentin mukaan. Muutoksenhaussa noudatetaan tämän lain 61 §:n säännöksiä. Päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin päätä.
3 momentissa säädetään alueellisen ympäristökeskuksen oikeudesta saada salassapitosäännösten estämättä vahingon tai sen uhan ehkäisemiseksi tai korjaamiseksi välttämättömät tiedot toiminnanharjoittajalta. Vahinkoon tai sen uhkaan liittyvät tiedot ovat alueelliselle ympäristökeskukselle tarpeen, jotta se voi todeta vahingonaiheuttajan, arvioida vahingon vakavuuden ja päättää tarpeellista korjaavista toimista. Vastaavaa tiedonsaantia koskevaa säännöstä luonnonsuojelulaissa ei aiemmin ole ollut.
4 momentissa luetellaan ne lait, joiden mukaista hallintopakkomenettelyä sovelletaan luonnonsuojelulain sijaan, mikäli luontovahinko on aiheutettu näiden lakien soveltamisalaan kuuluvien toimintojen yhteydessä.
70 §
Päätösten maksuttomuus
Tämän lain nojalla annetut luonnonsuojelualueita, maisema-alueita ja luonnonmuistomerkkejä koskevat päätökset samoin kuin 30 §:n 1 momentin sekä 47 §:n 3 ja 5 momentin nojalla annetut päätökset ovat maksuttomia.
Selostus:
Pykälään lisättiin viittaus 47 §:n 5 momenttiin. Uuden säännöksen mukaan tehty lajin esiintymispaikan rajaamispäätös on maksutonta.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2009.
HE 228/2008
YmVM 3/2009
EV 48/2009
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 35/2004/EY (32004L0035); EYVL
N:o L143, 30.4.2004, s. 56
Suvi Marttinen
Asianajaja
Asianajotoimisto Hammarström Puhakka Partners Oy
Puh. +358 9 474 2217
suvi.marttinen@hpplaw.fi