Laki terveydensuojelulain muuttamisesta 129/2009

Lainmuutoksella terveydensuojelulakiin lisättiin säännökset, joiden mukaan valtion tulee korvata kunnille kustannukset, jotka aiheutuvat keskusviranomaisten kunnille toimeenpantaviksi antamista sellaisista tehtävistä, jotka on säädetty keskusviranomaisen tehtäviksi. Lakeiin lisättiin myös kunnan toiminnanharjoittajilta perimien maksujen viivästyskorkoa koskevat säännökset.

Terveydensuojelulakiin lisättiin säännös, jonka mukaan puolustusvoimat vastaa kunnan terveydensuojeluviranomaisen tehtävistä puolustusvoimien sotilaallisissa harjoituksissa, maanpuolustuksen kannalta salassa pidettävissä kohteissa sekä sotilaallisessa kriisinhallinnassa ulkomailla. Lisäksi terveydensuojelulakiin lisättiin säännös, jonka mukaan kunnan tulee huolehtia alueellaan lain soveltamisalaan liittyvistä Maailman terveysjärjestön terveyssäännöstön eräissä artikloissa tarkoitetuista tehtävistä.

 

Ks. myös lain viralliset perustelut: HE 230/2008.

 

6 §
Kunnan terveydensuojelutehtävät

Kunnan tehtävänä on myös huolehtia alueellaan tämän lain soveltamisalaan liittyvien Euroopan yhteisön asetusten noudattamisen valvonnasta sekä Maailman terveysjärjestön kansainvälisen terveyssäännöstön (2005) (SopS 51/2007) 20 ja 39 artiklassa tarkoitettujen todistusten myöntämisestä säännöstön liitteessä 3 olevan mallin mukaisesti.

Selostus:

Pykälän 5 momenttia muutettiin siten, että kunnan tehtävänä on terveydensuojelulaissa säädettyjen tehtävien lisäksi huolehtia alueellaan lain soveltamisalaan liittyvien Euroopan yhteisön asetusten noudattamisen valvonnasta sekä Maailman terveysjärjestön kansainvälisen terveyssäännöstön (2005) (SopS 51/2007) 20 ja 39 artiklan mukaisten todistusten myöntämisestä liitteessä 3 olevan mallin mukaisesti.

Suomen vuonna 2006 ratifioiman ja siten Suomea sitovan terveyssäännöstön 20 ja 39 artiklassa tarkoitettujen todistusten myöntäminen laivojen saniteettitoimenpiteistä vapauttamisesta liitteessä 3 olevan mallin mukaan kuuluu tämän lain soveltamisalaan ja on siten kunnan terveydensuojeluviranomaisen tehtävä niissä kunnissa, joiden satamissa on ulkomaanliikennettä.

7 a §
Puolustusvoimien terveydensuojelutehtävät

Puolustusvoimat huolehtii tässä laissa kunnan terveydensuojeluviranomaiselle säädetyistä tehtävistä puolustusvoimien sotilaallisissa harjoituksissa, maanpuolustuksen kannalta salassa pidettävissä kohteissa sekä kriisinhallinnassa ulkomailla.

Puolustusvoimien on laadittava vastuullaan olevaa terveydensuojelua koskeva valvontasuunnitelma, johon sovelletaan, mitä 6 §:n 2 momentissa säädetään kunnan terveydensuojelun valvontasuunnitelmasta.

Terveydensuojelun valvontatehtäviä hoitavalla puolustusvoimien viranhaltijalla on oltava soveltuva korkeakoulu- tai ammattikorkeakoulututkinto taikka teknillinen opistotason tutkinto.

Selostus:

Uudessa 7 a §:ssä säädetään puolustusvoimien velvollisuudesta hoitaa terveydensuojeluviranomaiselle säädettyjä tehtäviä puolustusvoimien sotilaallisissa harjoituksissa, maanpuolustuksen kannalta salassa pidettävissä kohteissa sekä sotilaallisessa kriisinhallinnassa ulkomailla.

Puolustusvoimien toiminta keskittyy jatkossa entistä selkeämmin ydintoimintaan ja esimerkiksi ruokahuolto siirtyy puolustusvoimien kumppaneiden hoidettaviksi. Ympäristöterveydenhuollon painopiste siirtyy leiri- ja sotaharjoitustoimintaan, poikkeusolojen ympäristöterveydenhuollon suunnitteluun, alusten, vaikeapääsyisten ja salassa pidettävien kohteiden sekä kansainvälisen kriisinhallinnan ympäristöterveydenhuoltoon ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen strategiassa esiin tuleviin ympäristöterveydellisiin kysymyksiin. Puolustusvoimien valvontaan kuuluisivat siten:

1) sotaharjoitukset ja ampumaleirit, pysyvien ja tilapäisten harjoitusalueiden kohteet;
2) puolustusvoimien turvaluokittelemat kohteet, jotka vaativat erityisluvan, kuten johtokeskukset ja alukset; sekä
3) kohteet sotilaallisissa kriisinhallintaoperaatioissa ja sotilaallisen kriisinhallinnan koulutuksessa sekä harjoituksissa ulkomailla.

Muissa puolustusvoimien kohteissa, kuten kasarmien majoitus-, koulutus- ja urheilutiloissa, terveydensuojeluviranomaisena toimii kunnan terveydensuojeluviranomainen. Puolustusvoimien henkilökunta voi terveydensuojelulain 45 §:n nojalla tehdä käytännön valvontaa nykykäytännön mukaisesti myös edellä mainituissa kohteissa. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen ja puolustusvoimien valvonnasta vastaavien tulee sopia tapauskohtaisesti yhteistyöstä näiden kohteiden käytännön valvonnassa.

Pykälän 2 momentin mukaan puolustusvoimien on laadittava vastuullaan olevaa terveydensuojelua koskeva valvontasuunnitelma, johon sovelletaan, mitä terveydensuojelulain 6 §:n 2 momentissa säädetään kunnan terveydensuojelun valvontasuunnitelmasta. Jotta myös puolustusvoimien vastuulla oleva valvonta olisi suunnitelmallista ja laadukasta, tulee myös puolustusvoimien laatia kunnan terveydensuojelun valvontasuunnitelmaa vastaava suunnitelma.

Pykälän 3 momentin mukaan terveydensuojelun valvontatehtäviä hoitavalta kunnalliselta viranhaltijalta vaadittu pätevyys koskee yhtäläisesti myös puolustusvoimien viranhaltijaa. Puolustusvoimien viranhaltijalla on täten oltava soveltuva korkeakoulu- tai ammattikorkeakoulututkinto taikka teknillinen opistotason tutkinto. Soveltuvaa tutkintoa vaaditaan ainoastaan puolustusvoimien virassa olevalta terveydensuojelulain valvontatehtäviä hoitavalta valvontahenkilöstöltä. Sotilaallisissa harjoituksissa Suomessa ja sotilaallisen kriisinhallinnan operaatioissa ulkomailla ympäristöterveydenhuollon valvontatehtäviä hoitavat käytännössä myös reserviläiset, joilla ei välttämättä ole momentissa edellytettyä soveltuvaa tutkintoa.

50 §
Maksut

Tämän lain mukaisten valtion suoritteiden maksullisuuden osalta noudatetaan, mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään. Kunnan tulee määritellä suoritteistaan perimät maksut siten, että ne vastaavat enintään suoritteen tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia. Kunnan teettäessä tutkimuksia tai selvityksiä ulkopuolisella asiantuntijalla tai laboratoriossa kustannukset peritään asiakkaalta enintään todellisten kustannusten mukaisina.

Kunnan on perittävä toiminnanharjoittajalta tämän lain mukaisista käsittelemistään ilmoituksista ja hakemuksista, 6 §:ssä tarkoitettuun kunnan valvontasuunnitelmaan sisältyvistä tarkastuksista, näytteenotosta ja tutkimuksista sekä mainitun pykälän nojalla myöntämistään todistuksista hyväksymänsä taksan mukainen maksu.

Toiminnanharjoittajalta on lisäksi perittävä maksu valvontatoimenpiteistä, jotka liittyvät:

1) 6 §:ssä tarkoitettuun kunnan valvontasuunnitelmaan sisältyvän tarkastuksen perusteella annettujen määräysten valvontaan silloin, kun määräysten antaminen perustuu tämän lain säännösten noudattamatta jättämiseen;
2) 13 §:n ja 14 §:n 2 momentin nojalla tehtyjen ilmoitusten perusteella annettujen määräysten valvontaan;
3) 18 §:n nojalla tehdyn hakemuksen perusteella annettujen määräysten valvontaan sekä 20 §:ssä edellytettyyn talousveden laadun valvontaan ja tarkkailuun; sekä
4) 29 §:ssä edellytettyyn uimaveden säännölliseen valvontaan.

Kunnalla on lisäksi oikeus periä hyväksymänsä taksan mukainen maksu:

1) kiinteistön omistajalta asunnossa tai muussa oleskelutilassa suoritetusta mittauksesta, näytteenotosta, tutkimuksesta ja selvityksestä, joka liittyy 26 §:n mukaisten terveyshaittojen selvittämiseen; sekä
2) kaivon omistajalta talousvesitutkimuksista silloin, kun kysymys ei ole 16 §:n 4 momentissa tarkoitetusta talousvettä toimittavasta laitoksesta.

Maksut saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään.

Valtio korvaa kunnille aiheutuneet kustannukset sellaisista sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston kuntien toimeenpantavaksi ohjaamista tarkastuksista, näytteenotoista, tutkimuksista ja selvityksistä, jotka tässä laissa säädetään viraston tehtäviksi tai jotka liittyvät viraston ohjeiden valmisteluun.

Selostus:

Pykälää muutetaan säädösteknisen selkeyden vuoksi kokonaisuudessaan.

Pykälän 1 momentin mukaan tämän lain mukaisten valtion suoritteiden maksullisuuden osalta noudatetaan, mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädetään. Kunnan tulee määritellä suoritteistaan perimät maksut siten, että ne vastaavat enintään suoritteen tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia. Kunnan teettäessä tutkimuksia tai selvityksiä ulkopuolisella asiantuntijalla tai laboratoriossa kustannukset peritään asiakkaalta enintään todellisten kustannusten mukaisina. Momentti vastaa aikaisemman lain 1 momenttia.

Pykälän 2 momenttia muutettiin siten, että kunnan on perittävä maksu 6 §:ssä tarkoitettuun kunnan valvontasuunnitelmaan sisältyvistä tarkastuksista, näytteenotoista ja tutkimuksista sekä mainitun pykälän nojalla myöntämistään todistuksista. Lisäyksenä aikaisempaan tilaan toiminnanharjoittajalta peritään esitetyn 6 §:n 5 momentin nojalla maksu terveyssäännöstön 20 ja 39 artiklan mukaisten todistusten myöntämisestä. Terveyssäännöstön 39 artiklassa säädetään kansainvälisessä liikenteessä olevien laivojen saniteettitoimenpiteistä sekä saniteettitoimenpiteistä vapauttamista koskevista todistuksista. Terveyssäännöstön 41 artiklassa säädetään todistuksista perittävistä maksuista. 41 artiklan mukaan todistuksista on perittävä maksu, mutta maksu ei saa ylittää toimenpiteistä, kuten laivan tarkastamisesta ja todistuksen kirjoittamisesta, aiheutuvia kustannuksia. Kustannusvastaavuus on määritelty pykälän 1 momentissa, joten se ei edellytä lain muuttamista.

Pykälän 3 momentissa säädetään tietyistä toiminnanharjoittajalta perittävistä maksuista. Momentti vastaa aikaisemman lain 3 momenttia.

Pykälän 4 momentissa säädetään kunnan oikeudesta periä hyväksymänsä taksan mukainen maksu. Momentti vastaa aikaisemman lain 4 momenttia.

Pykälän 5 momentin viittaus verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annettuun lakiin (367/1961) muutettiin viittaukseksi nykyisin voimassa olevaan verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettuun lakiin (706/2007).

Pykälään lisättiin uusi 6 momentti, jonka mukaan valtio korvaa kunnille aiheutuneet kustannukset sellaisista sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston kuntien toimeenpantavaksi ohjaamista tarkastuksista, näytteenotoista, tutkimuksista ja selvityksistä, jotka tässä laissa säädetään yksinomaan viraston tehtäviksi tai jotka liittyvät viraston ohjeiden valmisteluun.

Kun hanke, tarkastus, näytteenotto, tutkimus tai selvitys, koskee kuntien lakisääteistä valvontaa ja se sisältyy sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston toimialakohtaiseen valtakunnalliseen valvontaohjelmaan, hankkeen kustannuksista vastaisi voimassa olevan lain mukaan toiminnanharjoittaja eikä keskusviranomainen.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston korvattavaksi voisi tulla esimerkiksi sellainen hanke, jossa keskusviranomainen pyytää kunnilta virka-apua sellaisen valvontahankkeen toteuttamiseksi, joka kuuluu sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston yksinomaiseen toimivaltaan eikä sitä voida sisällyttää kuntien terveydensuojelun valvontasuunnitelmaan.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston korvattavaksi voisi tulla esimerkiksi sellainen hanke, jossa kunnan terveydensuojeluviranomainen antaisi virka-apua sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle avantouintipaikkojen valvontaa koskevan ohjeen valmistelussa.

Kuntavalvonnan ohjeistamiseksi sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi sopia esimerkiksi 10 kunnan kanssa, että ne valvoisivat seuraavan talven aikana tihennetysti (esimerkiksi kerran viikossa) avantouintipaikkoja, jotka sijaitsevat kesällä käytössä olevilla uimarannalla, jonka veden laatu tunnetaan. Valvontaan voi kuulua muun muassa näytteenotto, säätilan kirjaaminen, jään paksuuden mittaus sekä veden lämpötila. Hankkeen tulosten perusteella sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi laatia avantouinnin valvontaa koskevan ohjeen muun muassa valvontatiheydestä ja analysoitavista muuttujista. Tässä esimerkissä kunta osallistuisi maksua vastaan sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston avantouintipaikkojen veden laadun valvontaa koskevan ohjeen valmisteluun. Koska avantouintipaikkojen veden laadun valvonta on myös kuntien lakisääteinen tehtävä, sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto olisi korvausvelvollinen ainoastaan tilanteessa, jossa edellä mainitun valvontaohjeen laatimishanke olisi sellainen, että se vaatisi kunnalta enemmän työtä kuin normaali avantouintipaikkojen säännöllinen valvonta.

11 luku
Tutkimuslaboratoriot ja maksut

50 a §
Viivästyskorko

Jos toimenpiteestä määrättyä maksua ei ole suoritettu eräpäivänä, saadaan viivästyneelle määrälle periä vuotuista viivästyskorkoa enintään korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan. Eräpäivä voi olla aikaisintaan kahden viikon kuluttua maksun määräytymisen perusteena olevan palvelun saamisesta. Viivästyskoron sijasta viranomainen voi periä viiden euron suuruisen viivästysmaksun, jos viivästyskoron määrä jää tätä pienemmäksi.

Selostus:

Lakiin lisättiin uusi 50 a §, jossa säädetään kunnan perimien maksujen viivästyskorosta.

Viivästyneelle määrälle voidaan 50 a §:n mukaan periä vuotuista viivästyskorkoa enintään korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan, jos toimenpiteestä määrättyä maksua ei ole suoritettu eräpäivänä. Viivästyskoron maksamisen perusteena oleva eräpäivä voi olla pykälän mukaan aikaisintaan kahden viikon kuluttua maksun määräytymisen perusteena olevan palvelun saamisesta. Viivästyskoron sijasta viranomainen voi periä viiden euron suuruisen viivästysmaksun, jos viivästyskoron määrä jäisi tätä pienemmäksi.

 

Tämä laki tulee voimaan 20 päivänä maaliskuuta 2009.

 

 

Johan Pråhl
Lakimies
Asianajotoimisto Hammarström Puhakka Partners Oy
Puh. +358 40 559 5544
johan.prahl@hpplaw.fi

Edelliselle sivulle