Selostus

Rikoslain nykyinen 44 luku korvataan uudella, terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia rikoksia koskevalla luvulla. Luvussa säännellään useista yleisvaarallisina pidettävistä rikoksista. Tällaisia ovat mm. terveysrikos, geenitekniikkarikos ja räjähderikos sekä vaarallisten aineiden kuljetusrikos. Tässä selostuksessa on kuvattu rikosmuodoista keskeisimmät. Muutokset tulevat voimaan 1.9.2002. Koko rikoslain muuttuneen tekstin voi lukea oheisen linkin kautta (pdf): Laki rikoslain muuttamisesta 400/2002.

Terveysrikoksen soveltamisalaan kuuluvat lait ovat torjunta-ainelaki, tuoteturvallisuuslaki, kemikaalilaki, terveydensuojelulaki, elintarvikelaki ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annettu laki. Terveysrikossäännöksen soveltamiskohteena ovat mainituissa laeissa tarkoitetut tavarat ja aineet, joista suurimmalla osalla on suora tai välillinen vaikutus ihmisten terveyteen. Esimerkiksi elintarvikkeet ja kemikaalit voivat väärin valmistettuina tai käytettyinä aiheuttaa ihmisille vakavaa terveydellistä haittaa. Näiden tuotteiden turvallisuus onkin pyritty takaamaan niiden laatua koskevalla sääntelyllä, jonka noudattamista myös tehokkaasti valvotaan. Mahdollista terveydellistä vaaraa aiheuttaviin tuotteisiin sovelletaan usein erilaisia tarkastus-, myyntilupa- ja rekisteröintimenettelyjä. Valvontaviranomaisilla on määräysten rikkomistapauksissa yleensä mahdollisuus asettaa uhkasakko tai teettämisuhka antamansa kiellon tai määräyksen tueksi. Hallinnollisilla pakkokeinoilla on käytännössä ratkaiseva merkitys rangaistussäännöksiin verrattuna. Ennalta estävän toiminnan apuna tarvitaan kuitenkin myös rangaistussäännöksiä, minkä vuoksi rikoslain 44 luvun uudistaminen on ollut tarpeen. 

Terveysrikossäännöksen tekotapoja ovat tavaroiden tai aineiden valmistaminen, käsitteleminen, maahantuonti tai sen tahallinen yritys, hallussapito, varastointi, kuljettaminen, myynnissäpito, välittäminen tai luovuttaminen. Välittämisellä tarkoitetaan tässä yhteydessä ammattimaista, korvausta vastaan tapahtuvaa toimintaa. Rangaistavuus edellyttäisi kuitenkin sitä, että teko olisi omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Pelkkä säännösten rikkominen ei siis riitä, ellei teko olisi luonteeltaan toisen terveydelle vaarallinen. Vaaran ei tarvitse olla konkreettinen, vaan jo teon vaarallinen luonne täyttäisi vaatimuksen. Vaarantamisen tulisi kohdistua toisen henkeen tai terveyteen. Lisäksi edellytetään tahallista tekoa tai törkeää huolimattomuutta. Torjunta-aineiden ja kemikaalien osalta voidaan soveltaa myös varomatonta käsittelyä koskevaa rikoslain 44 luvun 12 §:ää, jonka soveltamiseen riittää tekijän perustasoinen huolimattomuus.

Rangaistukseksi terveysrikoksesta määrätään sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta. Tuoteturvallisuuslaissa, terveydensuojelulaissa, elintarvikelaissa ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetussa laissa on ollut aiemmin vastaava asteikko. Ankarampia enimmäisrangaistuksia on ollut aiemmin torjunta-ainelaissa (yksi vuosi vankeutta) ja kemikaalilaissa (kaksi vuotta vankeutta). Torjunta-ainelain ja kemikaalilain osalta pitkiä vankeusrangaistuksia ei ole käytetty. Muutoksella onkin pyritty tarpeettoman väljän asteikon tiivistämiseen.

Rangaistussäännös on toissijainen eli sitä sovelletaan vain, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. Tällaisia säännöksiä on esimerkiksi yleisvaarallisia rikoksia koskevassa 34 luvussa ja ympäristörikoksia koskevassa 48 luvussa. Vaikka rikoslain 48 luvun 1–4 §:ssä suojelukohteena on ympäristön lisäksi myös terveys, on huomattava että ympäristörikossäännöksissä terveydelle aiheutuvan vaaraan tulee kuitenkin aina syntyä ympäristön kautta, esimerkiksi siten, että jotain terveydelle vahingollista ainetta päästetään ympäristöön. Ehdotetun rikoslain 44 luvun 1 §:ssä tällaista kytketään ympäristöön ei edellytetä.

Räjähderikoksesta rangaistaan sitä, joka räjähdysvaarallisista aineista annetun lain taikka sen nojalla annetun säännöksen tai yleisen tai yksittäistapausta koskevan määräyksen vastaisesti valmistaa, tuo maahan, käyttää, pitää hallussaan, varastoi, säilyttää, kuljettaa, pitää myynnissä tai luovuttaa vaarallista ainetta tai tuotetta. Räjähderikossäännöstä voidaan soveltaa paitsi räjähdysaineiden myös esimerkiksi palavien nesteiden ja kaasujen käsittelyyn.

Ehdotettu säännös on rakenteeltaan ja tekomuotoluetteloltaan samankaltainen kuin 1 §:n terveysrikossäännös. Räjähderikoksen tunnusmerkistö ei kuitenkaan edellytä, että teko olisi omiaan aiheuttamaan vaaraa. Räjähdysvaarallisia aineita voidaan pitää sinänsä niin vaarallisina aineina, että jonkinasteinen vaaran syntyminen niitä säännösten vastaisesti käsiteltäessä on  ilmeistä. Syyksiluettavuudelta edellytetään tahallisuutta tai törkeää huolimattomuutta.

Räjähdysvaarallisista aineista annetun lain nojalla on annettu muun muassa räjähdeasetus (473/1993), nestekaasuasetus (711/1993), maakaasuasetus (1058/1993), asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista (59/1999) ja asetus räjähteiden vaatimustenmukaisuuden toteamisesta (1384/1994). Kokonaisuudessaan rangaistavan käyttäytymisen ala hahmottuu näiden alemmanasteisten säännösten perusteella. Esimerkiksi vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista annetun asetuksen eli ns teollisuuskemikaaliasetuksen mukaan varastointi edellyttää toiminnan laajuudesta riippuen lupaa tai ilmoitusta. Niinpä ehdotetun räjähderikossäännöksen perusteella rangaistavaa voisi olla esimerkiksi tällaisen kemikaalin laajamittainen varastointi ilman TUKESin saatua lupaa. Säännösten vastaista varastointia voisi olla myös se, että elinkeinonharjoittaja välttyäkseen tällaiselta lupamenettelyltä ilmoittaisi varastoimansa kemikaalimäärät todellista pienemmiksi ja näin turvautuisi ilmoitusmenettelyyn. Viranomaisille annettavien tietojen oikeellisuudella on räjähdysvaarallisten aineiden valvonnan kannalta olennainen merkitys, koska räjähdysvaarallisten aineiden käytön valvonta perustuu suurelta osin ilmoitusmenettelyyn. Ilmoitusten sisältämien tietojen perusteella voidaan esimerkiksi ratkaista minkälainen rakentaminen lähialueelle on sallittua.

Rangaistus räjähderikoksesta on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Varomaton käsittely on kolmas uusi terveydelle vaarallinen rikos, joka koskee eräiden vaarallisten laitteiden ja aineiden varomatonta käyttöä, käsittelyä ja säilyttämistä. Käsittelyllä tarkoitetaan aktiivisia toimia tai menettelytapoja, jotka kohdistuvat sellaisiin säännöksessä mainittuihin laitteisiin tai aineisiin kuten ampuma-aseisiin, räjähdysaineisiin, kemikaaleihin, radioaktiivisiin aineisiin ja säteilylaitteisiin sekä tuleen. Käsittelyyn rinnastetaan säilyttäminen, jolla tarkoitetaan lähinnä varastointia tai hallussapitoa.  Varomattomasta käsittelystä rankaiseminen perustuu yleisen huolellisuusvelvoitteen laiminlyöntiin. Jokaisen tulee kykyjensä mukaan varmistaa toimintansa turvallisuus ennen kuin hän alkaa käsitellä vaarallisia laitteita ja aineita. Rangaistavan käsittelyn tulisi olla jonkin säännöksen tai määräyksen vastaisen teon taikka varomattomuuden tulos. Tapaturmasta aiheutunut seuraus ei kuuluisi säännöksen soveltamisalaan.

Hengen tai terveyden vaaran ei tarvitse olla konkreettinen vaan riittäisi, että teko on luonteeltaan sellainen, että se yleensä aiheuttaa tällaista vaaraa. Sen sijaan toisen omaisuudelle aiheutetun vaaran tulee olla todellinen. Pelkästään oman hengen, terveyden tai omaisuuden vaarantamisesta ei rangaista. Vahinkoa tai muuta seurausta ei rangaistussäännös edellyttäisi eikä se siihen sisältyisi, vaan vahingon aiheuttamisesta rangaistaisiin erikseen. Varomattomasta käsittelystä ei kuitenkaan tuomittaisi, jos teosta on muualla laissa säädetty ankarampi rangaistus.

Varomattoman käsittelyn ei tarvitsisi olla välttämättä tahallista, vaan rikoksen tunnusmerkistön täyttäisi myös perustasoinen huolimattomuus.

Vaarallisten aineiden kuljetusrikos. Vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettua lakia sovelletaan kuljetuksiin tiellä, rautatiellä, ilma-aluksessa ja vesillä. Lain soveltamisala on hyvin laaja ja sen ulkopuolelle jäävät vain kuljetukset säiliöaluksissa ja irtotavaran kuljetus aluksissa. Vaarallisten aineiden tiekuljetuksia valvovat poliisiviranomaiset, tullilaitos ja rajavartiolaitos. Ilmakuljetusten valvonnasta vastaa edellä mainittujen viranomaisten lisäksi Ilmailulaitos. Rautatiekuljetuksia valvovat Ratahallintokeskus, tullilaitos ja rajavartiolaitos. Aluskuljetusten valvonnasta vastaavat merenkulkulaitos, poliisi- ja satamaviranomaiset sekä tullilaitos ja rajavartiolaitos.

Vaarallisen aineiden kuljetusrikoksesta säädetään rangaistus kuljetussäännösten tai määräysten noudattamatta jättämisestä siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle taikka omaisuudelle tai ympäristölle. Tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tehdystä vaarallisten aineiden kuljetusrikoksesta voidaan tuomita sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Kuljetusrikoksesta tuomitaan se, joka vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain tai sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen vastaisesti lähettää, antaa lastiksi, laivaa, kuljettaa, ajaa, kuormaa, lastaa, purkaa, käsittelee, pitää matkatavarana tai tilapäisesti säilyttää vaarallista ainetta. Menettelyn tulee lisäksi olla omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen hengelle tai terveydelle taikka siitä tulisi olla vaaraa toisen omaisuudelle.

Vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetun lain 3 luvun perusteella lähettäjällä, kuljetuksen suorittajalla ja kuljettajalla on yksilöidyt velvollisuudet. Esimerkiksi lähettäjän velvollisuuksista säädetään vaarallisten aineiden kuljettamisesta annetun lain 8 §:ssä ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä. Lähettäjän velvollisuuteena on yleensä huolehtia siitä, että vaarallinen aine on oikein luokiteltu, pakattu ja asianmukaisesti merkitty sekä säädetyt ilmoitusvelvollisuudet täytetty. Näistä velvollisuuksista huolehtiminen on kuljetuksen turvallisuuden kannalta olennaista. Vaaratilanne voi aiheutua esimerkiksi siitä, että kuljetettava aine on pakattu vääränlaiseen astiaan. Vaarana tällöin on, että kuljetettava aine voi esimerkiksi syövyttää pakkausastian tai aiheuttaa räjähdyksen.

Vaikka vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettu laki koskee erityisesti ammatinharjoittajia, on sen nojalla annettu myös matkustajia koskevia säännöksiä ja määräyksiä. Kuljetusrikossäännöstä voitaisiin soveltaa esimerkiksi matkustajaan, jos hän laiminlyö velvollisuutensa ilmoittaa kuljettajalle matkatavarana olevasta vaarallisesta aineesta.

Vaarallisten aineiden kuljetuksesta annettu laki on puitelakityyppinen ja velvoitteiden sisältö ilmenee täsmällisesti lain nojalla annetuissa säännöksissä ja yleisissä ja yksitäistapausta koskevissa määräyksissä. Samalla tavoin myös ehdotetun rangaistussäännöksen mukaan rangaistavan käyttäytymisen ala ulottuisi näihin alemmanasteisiin säännöksiin ja määräyksiin.

Sanna Suvanto-Luomala, OTK
Asianajotalo ANPR Oy