Jätelaista 1072/1993 muutetaan 6 §:n 1 kohta, 11 ja 27 §, 30 §:n 1 ja 2 momentti, 36 §:n otsikko, 49 §:n 1 momentti, 51 §:n 3 momentti, 52 §:n 1 momentti, 58 §:n 1 momentti, 60 §, 68 §:n 2 momentti, 70 ja 71 §, sekä siihen lisätään kokonaan uusi 3 a luku, 10 §:ään uusi 4 momentti, 36 §:ään uusi 3 momentti, lakiin uusi 50 b ja 50 c § sekä 57 §:ään, uusi 3 momentti. Näillä muutoksilla jätelakiin lisätään tuottajavastuuta koskevat säännökset eräiden tuotteiden uudelleenkäytöstä ja käytöstä poistettavien tuotteiden ja niiden osien uudelleenkäytöstä, hyödyntämistä ja muusta jätehuollosta. Tuottajavastuu koskee keräyspaperia, autonrenkaita sekä pakkauksia ja pakkausjätettä, joista nykyisin on säädetty jätelain nojalla annetuilla valtioneuvoston päätöksillä. Tuottajavastuu koskee nyt myös romuajoneuvoja sekä myöhemmin sähkö- ja elektroniikkalaiteromua. Jätelain muutoksella pannaan täytäntöön ko. tuoteryhmiä koskevat EU:n ympäristödirektiivit. Tuottaja eli pääsääntöisesti valmistaja tai maahantuoja on vastuussa tuotteiden uudelleenkäytön sekä käytöstä poistettavien tuotteiden ja niiden osien uudelleenkäytön, hyödyntämisen ja muun jätehuollon järjestämisestä sekä siitä aiheutuvista kustannuksista. Tuottajat voivat huolehtia näistä velvoitteista yhteistoimin tuottajayhteisön avulla.

Tuottajavastuun lisäksi samalla uudistettiin myös eräitä jätehuoltoa koskevia jätelain säännöksiä. Kunnan järjestämälle jätehuollolle säädettiin palvelutasovaatimus. Kiinteistön omistaja tai haltija ei enää voisi saada vapautusta velvollisuudesta liittyä järjestettyyn jätteenkuljetukseen. Järjestetyn jätteenkuljetuksen palvelutaso ja kiinteistön omistajan omaehtoinen jätehuolto olisi otettava huomioon kunnan jätemaksussa.

Muutokset tulevat voimaan 1.9.2004 alkaen.

6 §
Jätehuollon järjestämistä koskevat yleiset huolehtimisvelvollisuudet

Jätehuolto on järjestettävä siten, että:

1) jätteen haltijan on huolehdittava jätehuollon järjestämisestä, jollei jäljempänä tässä luvussa tai 3 a luvussa toisin säädetä;

Selostus:

Pykälän 1 kohta on muutettu korvaamalla nykyinen viittaus viittauksella uuteen 3 a lukuun, missä säädetään eräiden tuoteryhmien osalta tuottajavastuusta.

10 §
Järjestetty jätteenkuljetus

Järjestetty jätteenkuljetus on suunniteltava ja hoidettava siten, että se osaltaan toteuttaa 6 §:ssä säädettyjä yleisiä velvollisuuksia ja turvaa jätteen haltijoille riittävän palvelutason. Jos jätteenkuljetusta ei ole järjestetty kiinteistökohtaisesti, kunnan on huolehdittava siitä, että keräyspaikat ovat kohtuullisesti saavutettavissa.

Selostus:

Pykälään on lisätty uusi 4 momentti. Järjestetty jätteenkuljetus on suunniteltava ja hoidettava siten, että se osaltaan toteuttaa 6 §:ssä tarkoitettuja yleisiä velvollisuuksia ja turvaa kunnan asukkaille riittävän palvelutason. Yleisiä velvollisuuksia ovat muun muassa jätteiden hyödyntäminen määrätyin edellytyksin sekä ympäristö- ja terveyshaittojen torjuminen. Riittävä palvelutaso tarkoittaisi muun muassa, ettei asukkailla ole kohtuuttoman pitkää matkaa alueelliseen keräyspaikkaan.

11 §
Liittyminen järjestettyyn jätteenkuljetukseen

Jätteen haltijan on liityttävä alueella järjestettyyn jätteenkuljetukseen. Jätteen haltijan on toimitettava jätteet järjestetyn jätteenkuljetuksen piirissä olevaan jäteastiaan tai keräyspaikkaan lukuun ottamatta niitä jätteitä, jotka jätteen haltija tämän lain, sen nojalla annettujen säännösten ja asianomaisten kunnallisten jätehuoltomääräysten mukaisesti hyödyntää tai käsittelee itse.

Selostus:

Jätteen haltijan velvollisuutta liittyä järjestettyyn jätteenkuljetukseen täsmennettiin siten, että se tarkoittaisi velvollisuutta toimittaa jätteet joko kiinteistökohtaiseen jäteastiaan tai aluekeräysastiaan. Liittymisvelvollisuudesta riippumatta jätteet on mahdollista hyödyntää tai käsitellä syntypaikalla. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi kompostointia tai pienimuotoista haitattoman paperijätteen polttamista kiinteistön lämmityksen yhteydessä. Kiinteistöllä ei enää ole mahdollisuutta saada poikkeusta velvollisuudesta liittyä järjestettyyn jätehuoltoon. Vähäinen jätemäärä ja jätteen omatoiminen hyödyntäminen ja otetaan jatkossa huomioon jätemaksuissa, mitä koskevaa lain 29 §:ää on tämän vuoksi myös muutettu.

3 a luku
Tuottajavastuu

18 a §
Tuottajavastuun tavoitteet

Tuottajavastuulla tarkoitetaan 18 b §:ssä tarkoitetun tuottajan velvollisuutta huolehtia markkinoille luovuttamiensa tuotteiden ja niistä syntyvän jätteen uudelleenkäytön, hyödyntämisen ja muun jätehuollon järjestämisestä sekä tästä aiheutuvista kustannuksista. Tuottajavastuun tavoitteena on luonnonvarojen kestävän käytön sekä kestävän tuotannon ja kulutuksen periaatteiden mukaisesti:

1) tehostaa jätteen syntymisen ehkäisemistä ja tuotteiden uudelleenkäyttöä;
2) tehostaa jätteenä käytöstä poistettavan tuotteen tai sen osan uudelleenkäytön, hyödyntämisen ja muun jätehuollon järjestämistä;
3) vähentää kaatopaikoille sijoitettavan jätteen määrää ja haitallisuutta sekä jätteistä aiheutuvaa vaaraa tai haittaa ihmisen terveydelle tai ympäristölle.

Selostus:

Pykälässä määritellään tuottajavastuu ja kuvattaisiin ne keskeiset syyt, miksi vastuu uudelleenkäytöstä, hyödyntämisestä ja muusta jätehuollosta siirrettäisiin jätteen tuottajalta ja kiinteistön omistajalta sekä kunnalta 18 b §:ssä tarkoitettujen tuotteiden tuottajalle eli yleensä valmistajille ja maahantuojalle. Tarkoituksena on tehostaa tuotteiden uudelleenkäyttöä sekä käytöstä poistettavien tuotteiden kierrätystä, ja muuta hyödyntämistä sekä tehostaa niiden muuta jätehuoltoa ja vähennetään kaatopaikalle joutuvan jätteen määrää.

18 b §
Tuottajavastuun piiriin kuuluvat tuotteet ja tuottajat

Tuottajavastuu koskee seuraavia tuotteita ja tuottajia:

1) moottorikäyttöisen ja muun ajoneuvon tai laitteen renkaat ja niiden tuottajat; tuottajana pidetään renkaiden tai renkailla varustettujen ajoneuvojen tai laitteiden ammattimaista valmistajaa tai maahantuojaa taikka renkaiden pinnoittajaa;
2) sanomalehdet, aikakauslehdet, toimistopaperit ja muut niihin rinnastettavat paperituotteet ja niiden tuottajat; tuottajana pidetään painopaperin ja muiden paperituotteiden valmistukseen käytettävän paperin ammattimaista valmistajaa ja maahantuojaa;
3) pakkaukset ja niiden tuottajat; tuottajana pidetään ammattimaista tuotteen pakkaajaa tai pakatun tuotteen maahantuojaa;
4) henkilöautot, pakettiautot ja niihin rinnastettavat muut ajoneuvot ja niiden tuottajat; tuottajana pidetään ajoneuvon valmistajaa tai ammattimaista maahantuojaa taikka ammattimaista välittäjää, joka toimittaa maahan ajoneuvoja kotimaisen käyttäjän nimissä;
5) sähkö- ja elektroniikkalaitteet ja niiden tuottajat; tuottajana pidetään sähkö- ja elektroniikkalaitteenvalmistajaa ja maahantuojaa sekä sellaista myyjää, joka myy laitteita omalla tuotemerkillään; tuottajavastuu ei kuitenkaan koske laitteita, jotka on suunniteltu erityisesti sotilaalliseen käyttöön tai jotka muutoin liittyvät valtion keskeisten turvallisuusetujen turvaamiseen.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin, mitä 1 momentissa tarkoitetut tuotteet ovat.

Selostus:

Pykälässä määritellään, mitä tuotteita tuottajavastuu koskee ja mitä toimijoita näiden tuotteiden osalta pidettäisiin tuottajina. Tuottajavastuun piiriin kuuluvat ajoneuvojen renkaat, keräyspaperi, pakkaukset, ajoneuvot sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteet. Tuottajan määritelmät vastaavat aiemmissa valtioneuvoston päätöksissä ja direktiiveissä olevia määritelmiä. Tuottaja olisi pääsääntöisesti kyseisten tuotteiden valmistaja ja ammattimainen maahantuoja, paperituotteiden osalta tuottaja olisi kuitenkin painopaperin valmistaja ja maahantuoja ja pakkausten osalta pakkaaja ja pakattujen tuotteiden maahantuoja. Valtioneuvoston asetuksella säädetään yksityiskohtaisemmin, mitä tuotteita tuottajavastuun piiriin kuuluu.

18 c §
Tuottajan vastuu

Tuottaja on velvollinen edistämään 18 b §:ssä tarkoitetun tuotteen uudelleenkäyttöä sekä järjestämään jätteenä käytöstä poistettavan tuotteen tai sen osan uudelleenkäytön, hyödyntämisen ja muun jätehuollon sekä vastaamaan siitä aiheutuvista kustannuksista, jollei jäljempänä toisin säädetä. Tuottajan velvollisuus voi koskea tuottajan itse markkinoille luovuttamia tuotteita ja markkinoille luovutettujen tuotteiden määrään tai markkinaosuuteen nähden kohtuulliseksi katsottavaa osuutta kaikista niitä vastaavista markkinoille luovutetuista tuotteista riippumatta tuotteiden markkinoille luovuttamisen ajankohdasta. Tuottajavastuuseen perustuvassa uudelleenkäytössä, hyödyntämisessä ja muussa jätehuollossa on noudatettava soveltuvin osin, mitä 4 §:ssä ja 6 §:n 2-11 kohdassa säädetään yleisestä huolehtimisvelvollisuudesta, 9 §:ssä jätteen kuljettamisesta ja 15 §:ssä jätteen luovuttamisesta ja vastaanottajan velvollisuudesta. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin:

1) tässä luvussa tarkoitettujen käytöstä poistettavien tuotteiden ja niistä muodostuvanjätteen synnyn ehkäisemiselle, uudelleenkäytölle, kierrätykselle ja hyödyntämiselle asetettavista määrällisistä tavoitteista ja velvoitteista sekä määräajoista tavoitteiden saavuttamiselle ja velvoitteiden täyttämiselle ja niin, että tavoitteet ja velvoitteet voivat olla materiaaleittain, tuotteittain tai tuoteryhmittäin eriytettyjä;
2) tässä luvussa tarkoitettujen käytöstä poistettavien tuotteiden jätehuollolle aiheutuvan merkittävän haitan estämiseksi sekä niiden uudelleenkäytöstä, hyödyntämisestä ja muusta jätehuollosta ihmisen terveydelle tai ympäristölle aiheutuvan vaaran tai haitan ehkäisemiseksi tarvittavista toimista.

Selostus:

Tuottaja vastaa sekä toiminnan järjestämisestä että siitä aiheutuvista kustannuksista. Tuottajalla olisi oikeus järjestää uudelleenkäyttö, hyödyntäminen ja muu jätehuolto teknillisesti ja taloudellisesti parhaaksi katsomallaan tavalla. Käytännössä tuottaja sopii muiden toimijoiden kanssa käytöstä poistettujen tuotteiden vastaanoton, keräilyn, esikäsittelyn, uudelleenkäytön, kierrätyksen, hyödyntämisen ja muun jätehuollon järjestämisestä lähinnä tuottajayhteisöjen (esim. PYR) kautta. Tuottajavastuu olisi pakkausten ja pakkausjätteen osalta osittaista, jolloin asetuksessa säädettäisiin miltä osin tuottaja vastaa uudelleenkäytöstä, hyödyntämisestä ja jätehuollosta. Tällöin jätehuollosta vastaisi muilta osin lain 3 luvun säännösten mukaisesti jätteen haltija, tuottaja ja kunta. Tarkoituksena ei ole muuttaa vastuujakoja, joista on säädetty valtioneuvoston päätöksissä käytöstä poistetuista renkaista, keräyspaperista ja pakkauksista. Kiinteistön omistajan pitää siten edelleenkin huolehtia, että kiinteistöllä on erillinen jäteastia keräyspaperin talteenottoa varten. Pakkausten osalta tuottajavastuun määrä olisi rajattu vain valtioneuvoston päätöksessä säädettyjen uudelleenkäyttö-, kierrätys- ja hyödyntämistavoitteiden mukaiseksi 82 %:iin pakkausten kokonaismäärästä ja pakkausmateriaalikohtaisesti tätäkin pienemmäksi. Merkittävä osa tuottajavastuun piiriin kuuluvista tuotteista on niin sanottuja kestokulutushyödykkeitä, jotka poistetaan yleensä käytöstä vasta vuosien kuluttua niiden hankkimisesta. Tällä välin markkinointitilanteessa voi tapahtuu muutoksia, yritykset saattavat lopettaa toimintansa ja uusia tulla markkinoille. Sen vuoksi laissa on katsottu, että tuottajavastuu voi koskea tuottajan itsensä markkinoille laskemien tuotteiden lisäksi markkinoitujen tuotteiden määrään ja markkinaosuuteen nähden kohtuulliseksi katsottavaa osuutta myös muiden tuottajien markkinoille luovuttamista tuotteista. Tuotteiden viimeisellä haltijalla tulee olla koko maassa kohtuullinen mahdollisuus luovuttaa käytöstä poistettava tuote uudelleenkäyttöön, hyödyntämiseen ja jätehuoltoon, etenkin, jos tuotetta on markkinoitu koko maassa.

18 d §
Tuottajavastuun piiriin kuuluvien tuotteiden vastaanottopaikat

Tuottajan on huolehdittava niin kattavan vastaanottopaikkojen verkoston järjestämisestä18 b §:ssä tarkoitetuille käytöstä poistettaville tuotteille, että tuotteen viimeisellä haltijalla on koko maassa kohtuullinen mahdollisuus luovuttaa käytöstä poistettava tuote uudelleenkäyttöön, hyödynnettäväksi tai muuhun jätehuoltoon.

Selostus:

Pykälässä määrätään, että tuottajien on järjestettävä tuotteiden vastaanottopaikkoja valtakunnallisesti riittävän kattavasti. Tuotteen viimeisellä haltijalla on koko maassa oltava kohtuullinen mahdollisuus luovuttaa käytöstä poistettava tuote uudelleenkäyttöön, hyödynnettäväksi tai muuhun jätehuoltoon.

18 e §
Tuotteen merkinnät ja purkamista koskevat tiedot

Edellä 18 b §:ssä tarkoitetun ajoneuvontuottajan on huolehdittava siitä, että tuote tai sen osat on asianmukaisesti merkitty vaarallisia aineita sisältävien osien tunnistamiseksi. Sähkö- ja elektroniikkalaitteessa on oltavatuottajan, markkinoille saattamisajankohdan ja erilliskeräilyvelvollisuuden osoittava merkintä. Ajoneuvon ja sähkö- ja elektroniikkalaitteentuottajan on lisäksi huolehdittava siitä, että tuotteen myyjät ja tarvittaessa muut toimijat saavat tarvittavat tiedot ja ohjeet tuotteesta, sen uudelleenkäytöstä, purkamisesta ja osien kierrätettävyydestä sekä vaarallistenaineiden ja osien sijainnista tuotteessa. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin 1 ja 2 momentissa tarkoitettujentuotteiden merkitsemisestä ja niiden purkamista koskevista tiedoista.

Selostus:

Pykälässä säädetään, että erilliskerättävät tuottajavastuun kattamat tuotteet on merkittävä asianmukaisesti ja lisäksi että myyjille ja muille toimijoille annetaan riittävät tiedot mm. uudelleenkäytöstä, purkamisesta ja osien kierrätettävyydestä sekä vaarallistenaineiden ja osien sijainnista tuotteessa. Merkitsemisestä säädetään jatkossa erikseen asetuksella.

18 f §
Tiedonantovelvollisuus

Tuottajan on toimitettava Pirkanmaan ympäristökeskukselle tämän lain ja sen nojalla annettujen tuottajavastuuta koskevien säädösten täytäntöönpanon valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot markkinoille toimitetuista tuotteista, käytöstä poistettujen tuotteidenkertymästä, niiden keräilystä, uudelleenkäytöstä, hyödyntämisestä, viennistä tai muusta jätehuollosta sekä muista näihin rinnastettavista seikoista. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tuotekohtaisesti tarkemmin edellä 1 momentissa tarkoitetuista tiedoista.

Selostus:

Pykälässä säädetään tuottajille velvollisuus toimittaa Pirkanmaan ympäristökeskukselle valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot markkinoille toimitetuista tuotteista, käytöstä poistettujen tuotteidenkertymästä, niiden keräilystä, uudelleenkäytöstä, hyödyntämisestä, viennistä tai muusta jätehuollosta sekä muista näihin rinnastettavista seikoista. Tiedoista säädetään jatkossa tarkemmin asetuksella.

18 g §
Tuottajayhteisö ja tuottajien muu yhteistoiminta

Tuottaja voi huolehtia 18 c §:n mukaisista ja muista tästä laista ja sen nojalla annetuista säännöksistä johtuvista velvollisuuksistaan yhteistoiminnassa muiden tuottajien ja toimijoiden kanssa perustamalla oikeuskelpoisenyhteisön tai säätiön (tuottajayhteisö), liittymällä olemassa olevaan tuottajayhteisöön taikka sopimalla siitä olemassa olevan tuottajayhteisön kanssa. Mikäli tuottaja on liittynyt tuottajayhteisöön tai tehnyt sen kanssasopimuksen, tuottajavastuu siirtyy tuottajalta tuottajayhteisölle, kun tuottajayhteisöä taikka liittymistä tai sopimusta koskeva ilmoitus on hyväksytty tai merkitty 50 c §:n mukaisesti tuottajatiedostoon.

Tuottajayhteisössä velvoitteet on jaettavatuottajien ja mahdollisten muiden toimijoiden kesken tasapuolisesti toiminnan laatu ja laajuushuomioon ottaen ja siten, että vältetään kaupan esteet ja kilpailun vääristyminen. Tuottajayhteisön tulee ottaa osakkaakseen, jäsenekseen tai sopimussuhteeseen samoilla ehdoilla kuin sen piirissä jo oleva tuottaja, sellainen uusi tuottaja, jolle markkinoidenvähäisyyden tai muun erityisen syyn vuoksi on taloudellisesti kohtuutonta yksin järjestää kattava uudelleenkäyttö, hyödyntäminen ja muu jätehuolto.

Tuottajayhteisön on otettava 18 a §:n 2 momentissa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi tasapuolisesti huomioon kaikki taloudelliset toimijat ja heidän asianmukaiset toimintamahdollisuutensa kyseisillä markkinoilla tehdessään sopimuksia uudelleenkäytön, hyödyntämisen ja muun jätehuollonkäytännön järjestämisestä.

Valtioneuvosto voi päätöksellään velvoittaa tietyllä tuotealalla toimivat tuottajayhteisöt ja tuottajat yhteistoimintaan, jos se on tarpeen sellaisten rinnakkaisten uudelleenkäyttö- ja hyödyntämisjärjestelmien poistamiseksi tai muodostumisen estämiseksi, joista on ilmeistä haittaa järjestelmien yleiselle toimivuudelle tai tuotteiden viimeisen haltijanmahdollisuudelle saada toimitettua käytöstä poistettava tuote uudelleenkäyttöön, hyödynnettäväksi tai muuhun jätehuoltoon. Mitä 2-4 momentissa säädetään tuottajayhteisöstä, koskee vastaavasti sellaista muuta usean tuottajan yhteistoimintajärjestelyä, joka huolehtii tuottajavastuuseen perustuvasta uudelleenkäytöstä, hyödyntämisestä ja muusta jätehuollosta ja jolla on kyseisten tuotteiden tai tuoteryhmän osalta merkittävä markkina-asema.

Selostus:

Tuottajat voivat huolehtia velvoitteistaan yksin tai yhteistoiminnassa muiden tuottajien ja tarvittaessa muiden toimijoiden kanssa. Tuottajat voivat myös perustaa tuottajayhteisön tai tehdä jo toiminnassa olevan tuottajayhteisön kanssa sopimuksen, jolla tuottajan velvollisuudet siirtyvät tuottajayhteisön vastuulle. Vastuu siirtyy tästä lähtien virallisesti vasta, kun Pirkanmaan ympäristökeskus on hyväksynyt järjestelyn 50 c §:n mukaisesti tuottajatiedostoon merkittäväksi. Käytöstä poistetuista renkaista ja keräyspaperista huolehtii tuottajayhteisön kaltainen yhteistoimintajärjestelmä. Pakkausten osalta on toiminnassa usea pakkausmateriaalikohtainen tuottajayhteisö. Autoalalle on perustettu tuottajayhteisö.

Pakkauksia ja pakkausjätteittä koskeva direktiivi edellyttää, että tuottajien yhteistoiminta on avointa ja syrjimätöntä eikä se saa vääristää kilpailua tai toimia kaupan esteenä. Tuottajayhteisöillä on poikkeuksetta toimialallaan hallitseva markkina-asema. Sen vuoksi on tarpeen, että niille asetetaan kilpailulainsäädännön lisäksi vaatimuksia myös jätelaissa. Tuottajayhteisöt keräävät jäseniltään ja niihin sopimussuhteessa olevilta tuottajilta erilaisina maksuina toiminnan järjestämisestä aiheutuvat kustannukset. Kustannukset tulee ehdotuksen mukaan jakaa tuottajien ja mahdollisten muiden toimijoiden kesken tasapuolisesti toiminnan laadun ja laajuuden pohjalta.

Valtioneuvosto voisi eräin edellytyksin velvoittaa päätöksellään tietyllä alalla toimivat tuottajayhteisöt ja tuottajat yhteistoimintaan. Edellytyksenä tällaisen päätöksen tekemiselle on, että rinnakkaisista uudelleenkäyttö- ja hyödyntämisjärjestelmistä aiheutuu tai saattaa aiheutua haittaa järjestelmien yleiselle toimivuudelle tai tuotteen viimeisen haltijan mahdollisuudelle saada tuote luovutettua ilman kohtuutonta vaivaa uudelleenkäyttöön, hyödynnettäväksi tai jätehuoltoon.

Osaa tuottajien aiemmista yhteistoimintajärjestelyistä ei ole muodollisesti ilmoitettu jätetiedostoon tuottajayhteisöinä. Näitä yhteistoimintajärjestelyjä koskisivat samat velvollisuudet kuin muitakin, jos yhteistoiminnan piiriin kuuluvilla tuottajilla on merkittävä markkina-asema. Merkittävänä voitaisiin yleensä pitää yli kahden kolmasosan markkinaosuutta.

18 h §
Eräiden muiden toimijoiden velvollisuudet

Edellä 18 b §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen renkaiden myyjän ja muun luovuttajan on otettava uusien renkaidenostajalta vastaan käytöstä poistettavat renkaat. Velvollisuus koskee myytävään määrään nähden kohtuulliseksi katsottavaa määrää ja ostettavia rengaslajeja vastaavia käytöstä poistettavia renkaita.

Edellä 18 b §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetun sähkö- ja elektroniikkalaitteidenmyyjän ja muun jakelijan on otettava ostajalta vastaan kotitaloudesta peräisin oleva, käytöstä poistettava sähkö- ja elektroniikkalaite, jonka tilalle ostetaan uusi vastaava laite, tai osoitettava ostajalle muu vastaanottopaikka.

Jäljempänä 18 k §:ssä tarkoitettujen juomienmyyjän ja muun jakelijan on otettava näiden juomien ostajalta vastaan tyhjät juomapakkaukset.

Kiinteistön haltijan on järjestettävä edellä 18 b §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujenkäytöstä poistettavien paperituotteiden keräystä varten tarvittavat tilat ja keräysvälineet asuinkiinteistölle ja sellaiselle kiinteistölle, jolla on toimistoja taikka tuotanto- tai palvelutoimintoja. Velvollisuus ei kuitenkaan koske kiinteistöjä, jotka sijaitsevat pientalo- tai haja-asutusalueella, jossa tuottaja on järjestänyt keräyksen alueellisilla vastaanottopaikoilla tai jossa keräyksen järjestäminen aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia kerättävänpaperin vähäisen määrän vuoksi.

Kunnan on toimittava siten, ettei tuottajanmahdollisuus huolehtia tässä luvussa tai sen nojalla säädetyistä velvoitteista vaarannu.

Selostus:

Tuottajien lisäksi monet muut toimijat vaikuttavat tuotteeseen sen elinkaaren eri vaiheessa. Näitä ovat esimerkiksi tuotteen välittäjä, myyjä, käyttäjä, huoltaja, korjaaja sekä tuotteen käytöstä poiston jälkeen kerääjä, purkaja, murskaaja, ja hyödyntäjä. Näiden muiden taloudellisten toimijoiden tulee toimia omalta osaltaan niin, että tuottajat voivat huolehtia tuottajavastuun mukaisista velvoitteistaan. Ellei laista tai sen nojalla annetuista säädöksistä muuta johdu, sopivat tuottajat muiden toimijoiden ja kuntien kanssa tehtävien hoitamisesta ja niistä aiheutuvien lisäkustannusten korvaamisesta.

Tuotteiden myyjälle ja muulle jakelijalle voidaan valtioneuvoston asetuksella säätää erityinen velvoite ottaa vastaan pakkaus tai muu käytöstä poistettu tuote, kun se on perusteltua jätehuollon järjestämisen kannalta tai kun asiakas ostaa uuden vastaavanlaisen tuotteen. Tämä on tarpeen muun muassa sähkö- ja elektroniikkalaiteromudirektiivin täytäntöön panemiseksi. Kunnalla on keskeinen vastuu yleisen jätehuollon järjestämisestä ja näin ollen se voi vaikuttaa yhdyskuntajätteen joukkoon päätyviin käytöstä poistettaviin tuotteisiin. Kunta voi antaa jätelain 17 §:n nojalla kunnallisia jätehuoltomääräyksiä. Kunta ei kuitenkaan saa toimia siten, että tuottajat eivät voi huolehtia tehokkaasti heille kuuluvista velvoitteistaan. Kunnallisilla määräyksillä ei siten saisi ohjata esimerkiksi energiahyötykäyttöön jätteitä, jotka tuottaja aikoo kerätä hyötykäyttöön. Valtioneuvoston asetuksella annetaan jatkossa tarkempia säännöksiä muiden taloudellisten toimijoiden velvollisuuksista.

18 i §
Tuotteen viimeisen haltijan oikeudet

Edellä 18 b §:ssä tarkoitettujen tuotteidenviimeisellä haltijalla on oikeus luovuttaa käytöstä poistettava tuote maksutta tuottajan järjestämään uudelleenkäyttö-, hyödyntämis- ja jätehuoltojärjestelmään. Jos tuotteesta puuttuu jätteen hyödyntämisarvon kannalta oleellisia osia, kuten moottori, korin oleelliset osat tai katalysaattori taikka siihen on lisätty uudelleen käyttöä, hyödyntämistä tai muuta jätehuoltoa merkittävästi haittaavia esineitä tai aineita, romuajoneuvon luovuttajalta voidaan kuitenkin periä poistettujen osien raaka-ainearvoa vastaava maksu tai uudelleenkäytölle, hyödyntämiselle tai muulle jätehuollolle aiheutuvia lisäkustannuksia vastaava kohtuullinen maksu.

Selostus:

Tuotteen viimeisellä haltijalla on yleensä oikeus luovuttaa käytöstä poistettava tuote maksutta tuottajan järjestämään uudelleenkäyttö-, hyödyntämis- ja jätehuoltojärjestelmään toimittamalla tuote tuottajien osoittamiin vastaanottopisteisiin. Merkittävänä poikkeuksena olisivat edelleen pakkaukset ja pakkausjäte, koska niiden kierrätystä ja hyödyntämistä koskevat tavoitteet on voitu saavuttaa keräämällä pakkausjäte lähinnä vain teollisuudesta ja kaupasta. Asiasta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Maksuton luovuttamisoikeus ei välttämättä koske jatkossa elinkeinonharjoittajan käytöstä poistamia tuotteita. Asetuksella voidaan säätä, missä määrin he ovat velvollisia osallistumaan kustannusten kattamiseen.

18 j §
Pakkauksia ja pakkausjätteitä koskevat erityissäännökset

Pakkauksia koskeva tuottajavastuu on osittainen. Tuottajan tulee omalta osaltaan huolehtia siitä, että markkinoille lasketuista pakkauksista hyödynnetään keskimäärin yhteensä 61 painoprosenttia. Muilta osin pakkausjätteenjätehuollosta vastaa tällöin jätteenhaltija sekä kiinteistön haltija ja kunta siten kuin 3 luvussa säädetään.

Pakkauksia ja pakkausjätteiden hyödyntämistä ja siihen liittyvää kustannusvastuuta koskevia velvoitteita, 18 f §:ssä tarkoitettuja seurantatietoja ja 68 §:n 2 momentissa tarkoitettua jäteneuvontaa koskevia velvoitteita ei sovelleta 18 b §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun pakkaajaan ja maahantuojaan, jonka toiminnan liikevaihto on edellisenä vuonna ollut vähemmän kuin 1 000 000 euroa.

Selostus:

Seuraavat kolme pykälää sisältävät eräitä tuotetyyppejä koskevia erityissäännöksiä. Selvyyden vuoksi tässä pykälässä on todettu, että pakkausjätteiden osalta tuottajavastuu on vain osittainen. Tuottajan tulee omalta osaltaan huolehtia siitä, että markkinoille lasketuista pakkauksista hyödynnetään keskimäärin yhteensä 61 painoprosenttia. Muilta osin pakkausjätteenjätehuollosta vastaa tällöin jätteenhaltija sekä kiinteistön haltija ja kunta. Nämä velvoitteet liittyvät pakkausdirektiivin muutokseen, jossa tuotteiden hyödyntämisprosentteja on hieman aiemmasta muutettu. Velvoitteita ei kuitenkaan sovelleta pakkaajaan ja maahantuojaan, jonka toiminnan liikevaihto on edellisenä vuonna ollut vähemmän kuin 1 000 000 euroa. Toiminnan liikevaihdolla tarkoitetaan koko yrityksen, ei kyseisen tuotteen kerryttämää liikevaihtoa.

18 k §
Eräät juomapakkaukset

Mitä tässä laissa säädetään tuottajavastuuseen perustuvasta uudelleenkäytöstä, hyödyntämisestä ja muusta jätehuollosta sekä tuottajasta, koskee vastaavasti virvoitusjuomaverosta annetun lain (1474/1994) 4 §:ssä ja alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetunlain (1471/1994) 7 §:ssä tarkoitettua vähittäismyyntipäällystenkierrätysjärjestelmää sekä mainituissa laeissa tarkoitettujen tuotteiden valmistajaa, pakkaajaa ja maahantuojaa.

Selostus:

Tässä pykälässä jätelaki kytketään eräiden juomapakkausten valmisteverosta annettuihin lakeihin. Niissä tarkoitetut pakkaajat ja maahantuojat ovat myös jätelain 18 b §:ssä tarkoitettuja tuottajia. Valmisteverolaeissa tarkoitettuihin kierrätysjärjestelmiin sovelletaan, mitä jätelaissa on säädetty tuottajan vastuuseen perustuvasta uudelleenkäytöstä ja hyödyntämisestä.

18 l §
Romuajoneuvoja koskevat erityissäännökset

Sellaisen 18 b §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun ajoneuvon, jota voidaan pitää3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna jätteenä (romuajoneuvona), viimeisen haltijan on toimitettava romuajoneuvo tuottajavastuunpiiriin kuuluvaan järjestelmään kuuluvalle kerääjälle tai esikäsittelijälle. Vastaanottajan on tarkistettava viimeisen haltijan oikeus luovuttaa romuajoneuvo. Ajoneuvon viimeiselle haltijalle on tällöin annettava asianmukainen romutustodistus romuajoneuvon lopulliseksi poistamiseksi Ajoneuvohallintokeskuksenajoneuvoliikennerekisteristä.

Rekisteristä poistamisesta voidaan periä tuottajalta kohtuullinen maksu. Rekisteristä poistamisesta ja romutustodistuksesta säädetään tarkemmin valtioneuvostonasetuksella ja siitä perittävästä maksusta liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.

Selostus:

Romuajoneuvodirektiivin 5 artiklan 2 kohta edellyttää, että kaikki romuajoneuvot siirretään valtuutettuihin käsittelylaitoksiin. Siksi jätteeksi katsottavan ajoneuvon eli romuajoneuvon viimeisen haltijan olisi toimitettava romuajoneuvo sellaiselle kerääjälle tai esikäsittelijälle, joka toimii tuottajan tai tuottajayhteisön lukuun. Jätelain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti sellaista ajoneuvoa pidettäisiin romuajoneuvona, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Mainitun artiklan 3 kohdan mukaisesti ajoneuvon viimeisellä haltijalla olisi oikeus saada romutustodistus. Romutustodistus on edellytys kyseisen ajoneuvon poistamiselle ajoneuvorekisteristä.

18 m §
Sähkö- ja elektroniikkalaitteita koskevat erityissäännökset

Tuottaja vastaa muun käyttäjän kuin kotitaloudenkäytöstä poistaman sähkö- ja elektroniikkalaitteenhyödyntämisestä ja muusta jätehuollosta aiheutuvista kustannuksista, jos laite on saatettu markkinoille elokuun 13päivän 2005 jälkeen. Tuottaja vastaa ennen mainittua päivämäärää markkinoille saatetun, käytöstä poistettavan tuotteen hyödyntämisen ja muun jätehuollon kustannuksista vain, jos käytöstä poistettava laite korvataan vastaavalla tai saman käyttötarkoituksen omaavalla laitteella. Muutoin laitteen muu käyttäjä kuin kotitalous vastaa käytöstä poistetun laitteenhyödyntämisestä ja muusta jätehuollosta aiheutuvista kustannuksista. Tuottaja ja tuotteen muu käyttäjä kuin kotitalous voivat sopia myös muusta kustannusten jaosta.

Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajan tulee asettaa vakuus, kuten kierrätysvakuutus tai suljettu pankkitili, tai kuulua asianmukaiseen rahoitusjärjestelmään sen osoittamiseksi, että elokuun 13 päivän 2005 jälkeen markkinoille saatettavien kotitalouksissa käytettävienlaitteiden tulevan jätehuollon rahoitus on turvattu.

Selostus:

Pykälän mukaan sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajilta vaaditaan vakuus, jolla osoitettaisiin, että markkinoille saatettavien laitteiden tulevan jätehuollon rahoitus on kunnossa. Säädös perustuu sähkö- ja elektroniikkalaiteromudirektiiviin. Vakuusvaatimus koskee 13 päivän elokuuta 2005 jälkeen markkinoille saatettavia tuotteita. Vakuus voidaan mukaan osoittaa kierrätysvakuutuksella, suljetulla pankkitilillä tai kuulumalla asianmukaiseen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden jätehuollon rahoitusjärjestelmään. Tällaiseksi rahoitusjärjestelmäksi katsottaisiin myös tuottajayhteisön tai muun yhteistoimintajärjestelyn asettama riittävä vakuus.

18 n §
Asetuksenantovaltuus Euroopan yhteisöntuottajavastuuta koskevien säädösten täytäntöön panemiseksi

Valtioneuvoston asetuksella voidaan lisäksi säätää Euroopan yhteisön tuottajavastuuta koskevien säädösten täytäntöönpanemiseksi:

1)tässä luvussa tarkoitettujen käytöstä poistettavien tuotteiden keräystä, merkitsemistä, lajittelua, varastointia, säilyttämistä, kuljetusta, edelleen välittämistä, uudelleenkäyttöä, hyödyntämistä, käsittelyä tai muuta jätehuoltoa koskevista teknisistä vaatimuksista sekä jätehuoltokustannusten ilmoittamisesta tuotteen hinnassa;
2) tuottajavastuuta koskevien säännöstensoveltamisesta, jos tuotteet hankitaan ulkomailta tai viedään maasta sähköisellä tai muulla etäkaupalla.

Selostus:

Pykälä sisältää yksilöidyt valtuudet säätää monesta tuottajavastuuseen liittyvästä asiasta lain 3 a luvun säännöksiä yksityiskohtaisemmin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksenantovaltuus kattaa myös Euroopan yhteisön tuottajavastuuta koskevien direktiivien sisältämien yksityiskohtaisen määräysten toimeenpanon.

27 §
Jätteen haltijan kustannusvastuu

Jätteen haltija tai edellinen haltija jätteestä aiheutuvista kustannuksista, jollei tuottajavastuun osalta 3 a luvusta muuta johdu.

Selostus:

Pykälään tehdään lain 18 §:n 1 momentin 5 kohdan kumoamisesta ja uudesta 3 a luvusta johtuva muutos. Säännöksessä aiemmin ollut viittaus 18 §:ään korvataan edellä mainittujen muutosten takia viittauksella uuteen 3 a lukuun.

30 §
Kunnan jätemaksun määrääminen

Jätemaksun määräämisen yksityiskohtaiset perusteet sisältävän taksan hyväksyy kunta. Taksa tulee hyväksyä siten, että jätemaksuvastaa tarjottua palvelutasoa ja kannustaa jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämiseen sekä jätteen hyödyntämiseen. Jätemaksunmäärää ja panee maksuun kunnan määräämäviranomainen.

Jos taksan mukaista jätemaksua on pidettäväkohtuuttoman suurena tai pienenä, voidaan maksu määrätä taksasta poiketen tai maksu jättää perimättä ottaen huomioon erityisesti jätteen määrä, järjestetyn jätehuollonpalvelutaso ja 11 §:ssä tarkoitettu jätteen omatoiminen hyödyntäminen ja käsittely.

Selostus:

Kunnan jätemaksua ja maksun määräämisperustetta koskeviin säännöksiin on lisätty nimenomaiset maininnat palvelun tasosta ja siitä, että kunnan jätemaksun määrää ja panee maksuun kunnan määräämä viranomainen. Jos taksan mukainen jätemaksu olisi pidettävä kohtuuttoman suurena tai pienenä, voitaisiin maksu määrätä taksasta poiketen. Tällöin olisi otettava huomioon erityisesti jätteen määrä, järjestetyn jätehuollon palvelutaso sekä 11 §:ssä tarkoitettu omatoiminen hyödyntäminen tai käsittely. Maksu voitaisiin olosuhteiden niin edellyttäessä poikkeuksellisesti jättää kokonaan perimättäkin esimerkiksi jos kiinteistö on tilapäisesti tai pitempiaikaisesti asumaton. Määrättäessä maksu taksasta poiketen tai jätettäessä maksu kokonaan perimättä, olisi päätöksen perusteiden oltava tasapuolisia ja kohtuullisia. Pykälän perusteella alennettua jätemaksua voivat maksaa esimerkiksi mökkiläiset tai muutkin kotitaloudet, jos suurin osa jätteestä hyödynnettäisiin esimerkiksi kompostoimalla tai takassa polttamalla.

36 §
Valtakunnalliset viranomaiset

Pirkanmaan ympäristökeskus valvoo valtakunnallisena viranomaisena tuottajia, tuottajayhteisöjä ja tuottajavastuuta koskevien tämän lain ja sen nojalla annettujen säännöstennoudattamista.

Selostus:

Pykälään on lisätty maininta siitä, että Pirkanmaan ympäristökeskus on se valtakunnallinen viranomainen joka valvoo tuottajia, tuottajayhteisöjä ja tuottajavastuun noudattamista.

8 luku
Hyväksymismenettelyt

49 §
Toiminnan ilmoittaminen jätetiedostoon

Alueelliselle ympäristökeskukselle on tehtävä70 §:ssä tarkoitettuun jätetiedostoon hyväksymistä varten ilmoitus:

1) jätteen ammattimaisesta keräämisestä ja kuljettamisesta;
2) jätteen myyjänä tai välittäjänä toimimisesta, jos jäte on tarkoitettu hyödynnettäväksi tai käsiteltäväksi Suomen ulkopuolella.

Selostus:

Pykälän 1 momentti vastaa muuten voimassa olevaa, mutta siitä on poistettu aikaisempi 3 kohta. Kohdassa tarkoitetusta tuottajien ja tuottajayhteisöjen ilmoitusvelvollisuudesta säädetään uudessa 50 b §:ssä.

50 b §
Ilmoitus tuottajatiedostoon

Edellä 18 b §:ssä tarkoitetun tuottajan on tehtävä Pirkanmaan ympäristökeskukselle ilmoitustuottajatiedostoon merkitsemistä varten. Vastaavasti tuottajayhteisön on tehtäväilmoitus tuottajatiedostoon hyväksymistä varten, jolloin sen piiriin kuuluvan tuottajan ei tarvitse erikseen tehdä ilmoitusta. Pirkanmaan ympäristökeskukselle on ilmoitettava myös oleellisista toiminnan muutoksista ja toiminnanlopettamisesta sekä tuottajayhteisön jäsenten ja sopimusosapuolten muutoksista.

Ilmoituksessa on oltava riittävät tiedot ja selvitykset tuottajasta ja toiminnasta sekä käytöstä poistettujen tuotteiden uudelleenkäytöstä, hyödyntämisestä ja muusta jätehuollosta, joiden perustella voidaan arvioida järjestelyjenasianmukaisuus. Sähkö- ja elektroniikkalaitteidentuottajan on esitettävä selvitys18 m §:n 2 momentissa tarkoitetusta vakuudesta. Tuottajayhteisöjen ilmoituksessa on lisäksi esitettävä tarvittavat tiedot sopimuksista ja säännöistä, joiden perusteella voidaan arvioida, täyttääkö toiminta lain18 g §:n 2 ja 3 momentissa säädetyt vaatimukset. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin ilmoituksen sisällöstä.

Tuottajatiedostoon merkitään myös ympäristöministeriön virvoitusjuomaverosta annetunlain 4 §:n ja alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain 7 §:n nojalla tekemät päätökset vähittäismyyntipäällysten kierrätysjärjestelmän hyväksymisestä.

Selostus:

Pykälän mukaan perustetaan uusi tuottajatiedosto. Se korvaa voimassaolevan lain 49 §:n mukaisen jätetiedoston tuottajayhteisöjen osalta. Tuottajien ja tuottajayhteisöjen tulisi tehdä ilmoitus tuottajatiedostoon merkitsemistä varten. Tuottajayhteisön ilmoituksessa olisi esitettävä muun ohella tiedot sen piiriin kuuluvista tuottajista, joiden ei tarvitsisi tehdä erikseen ilmoitusta tuottajatiedostoon. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajan tulee lisäksi esittää selvitys, kuinka lain 18 g §:n 3 momentissa tarkoitettu vakuus on käytännössä järjestetty. Tuottajayhteisöjen ilmoitusmenettelyn yhteydessä valvotaan muun ohella, että niiden säännöt ja toiminta täyttävät lain 18 d §:n 2 momentissa säädetyt velvoitteet.

50 c §
Tuottajatiedostoon merkitseminen ja hyväksyminen

Pirkanmaan ympäristökeskus merkitsee tuottajan tuottajatiedostoon. Sähkö- ja elektroniikkalaitteidentuottajaa ei voida merkitä tiedostoon ilman selvitystä 18 m §:n 2 momentissa tarkoitetusta vakuudesta.

Tuottajayhteisö hyväksytään tuottajatiedostoon, jos ilmoitukseen liitettyjen selvitystenperusteella tai muutoin osoitetaan, että:

1) toimintaa hoidetaan tämän lain ja sen nojalla annettujen säädösten mukaisesti;
2) tuotteiden ja niistä muodostuvien jätteiden uudelleenkäytössä, hyödyntämisessä ja muussa jätehuollossa otetaan huomioon tässä laissa tai sen nojalla säädetyt uudelleenkäyttöä ja hyödyntämistä koskevat tavoitteet ja muut velvoitteet;
3) tuottajayhteisö on toiminnan laajuus ja luonne huomioon ottaen riittävän vakavarainen asianmukaisten jätehuoltotoimenpiteidenvarmistamiseksi taikka että se vaadittaessa asettaa riittävän vakuuden.

Tuottajayhteisön tuottajatiedostoon hyväksymistä koskevan ilmoituksen johdosta on tehtävä päätös. Tiedostoon merkitsemisen tai hyväksymisen yhteydessä ympäristökeskusvoi asettaa tarpeellisia velvoitteita tämän lain ja sen nojalla annettujen säädösten asettamienvelvoitteiden täyttämiseksi ja toiminnan valvomiseksi.

Selostus:

Laissa säädettäisiin nykyisen lain 49 §:n mukaisesti tuottajatiedostoon hyväksymisen edellytyksistä ja hyväksymisestä tehtävästä päätöksestä. Tuottajatiedostoon merkitsemisestä ja hyväksymisestä peritään ilmoituksen tekijältä maksu.

51 §
Selvilläolo- ja kirjanpitovelvollisuus
- - - - - - - - - - - -
Ympäristöluvan haltijan, ongelmajätteentuottajan, lukuun ottamatta kotitaloutta, sekä ongelmajätteen ammattimaisen kuljetuksensuorittajan ja 49 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun jätteen myyjän ja välittäjän on pidettävä kirjaa toiminnassaan syntyneen, kerätyn, varastoidun tai välivarastoidun, kuljetetun, hyödynnetyn tai käsitellyn sekä myydyn tai välitetyn jätteen määrästä, lajista, laadusta ja alkuperästä, sekä toimitettaessa jäte muualle, sen syntypaikasta samoin kuin toimituspaikasta ja -päivämäärästä sekä kuljetus- ja hyödyntämistavasta tai käsittelytavasta. Kirjanpitovelvollisuus koskee myös18 b §:ssä tarkoitettua tuottajaa 18 f §:ssä tarkoitettujen tietojen osalta.
- - - - - - - - - - - -

Selostus:

Pykälään on lisätty tuottajia koskevaa selvilläolo- ja kirjanpitovelvollisuutta koskeva tarkennus.

52 §
Viranomaisten tiedonsaantioikeus

Valvontaviranomaisella, ympäristöministeriöllä, Suomen ympäristökeskuksella ja kunnalla on oikeus pyynnöstä saada jätteenhaltijalta tai muulta jätehuoltoa järjestävältä taikka roskaantuneen alueen puhdistamisvelvolliselta tämän lain ja sen nojalla annettujensäännösten ja määräysten valvontaa tai tehtävienhoitamista varten tarpeelliset tiedot. Valvontaviranomaisella, ympäristöministeriöllä ja Suomen ympäristökeskuksella on myös oikeus pyynnöstä saada tuotannonharjoittajalta ja tuotteen valmistajalta tai maahantuojalta tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten täytäntöön panemiseksi tarpeelliset tiedot tuotannosta sekä siinä käytettävistä aineista ja valmistettavista tai maahan tuotavista tuotteista samoin kuin niistä syntyvistä jätteistä ja jätehuollosta. Pirkanmaan ympäristökeskuksella ja ympäristöministeriöllä on lisäksi oikeus pyynnöstä saada tuottajilta ja tuottajayhteisöiltä tämän lain ja sen nojalla annettujensäädösten täytäntöön panemiseksi tarpeelliset tiedot tuotteiden valmistuksesta ja maahantuonnista, niiden uudelleen käytöstä sekä jätteinä käytöstä poistettavien tuotteiden ja niiden osien uudelleenkäytöstä, hyödyntämisestä ja muusta jätehuollosta.
- - - - - - - - - - - -

Selostus:

Pykälää on tarkennettu siten, että asianomaisella valvontaviranomaisella ja ympäristöministeriöllä olisi oikeus saada valvontaa varten tarvittavia tietoja myös tuottajilta ja tuottajayhteisöiltä.

57 §
Kiellot, rajoitukset ja muut määräykset
- - - - - - - - - - - -
Jos tuottaja tai tuottajayhteisö ei ole järjestänyt tuottajavastuuseen perustuvaa uudelleenkäyttöä, hyödyntämistä ja muuta jätehuoltoa tämän lain tai sen nojalla annettujensäännösten ja määräysten edellyttämällä tavalla, Pirkanmaan ympäristökeskus voi velvoittaa saattamaan toiminnan lain mukaiseksi tai peruuttaa tuottajayhteisön tuottajatiedostoon hyväksymistä koskevan päätöksensä.

Selostus:

Pykälään on lisätty uusi 3 momentti. Siinä säädetään Pirkanmaan ympäristökeskuksen oikeudesta antaa tuottajan vastuuseen perustuvaa jätehuoltoa koskevien velvoitteiden laiminlyöntien johdosta tarvittavia kieltoja, rajoituksia ja määräyksiä. Pirkanmaan ympäristökeskus voisi tarvittaessa peruuttaa tuottajayhteisön hyväksymisen tuottajatiedostoon.

58 §
Uhkasakko sekä teettämis- ja keskeyttämisuhka

Ympäristöministeriö, alueellinen ympäristökeskus tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi tehostaa tämän lain tai sen nojalla annetun säännöksen taikka Pirkanmaan ympäristökeskus tuottajavastuuta koskevien säännösten noudattamiseksi tai Suomenympäristökeskus jätteensiirtoasetuksen perusteella antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella tai että toiminta keskeytetään tai kielletään
- - - - - - - - - - - - -

Selostus:

Pykälään on lisätty Pirkanmaan ympäristökeskukselle oikeus käyttää pakkokeinoja tuottajavastuuta koskevien säännösten noudattamiseksi.

60 §
Jäterikkomus

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta

1) rikkoo 5 §:n 1 momentin 1, 3 tai 4 kohdassa, 6 §:n 1 momentin 6 tai 8 kohdassa, 7 §:n 4 momentissa, 17 §:n 1 momentissa, 18 c §:n 4 momentin 2 kohdassa, 18 g §:n 4 momentissa, 18 n tai 19 §:ssä, 40 §:n 3 momentissa, 50, 57 tai 73 a §:ssä tarkoitettua kieltoa taikka mainittujen säännösten nojalla annettua kieltoa tai määräystä,
2) laiminlyö 7-9 §:ssä, 12 tai 14 §:ssä, 15 §:n 1 momentissa, 18 c-18 m §:ssä, 51 §:n 3 tai 4 momentissa tarkoitetun velvollisuuden, tai
3) toteuttaa jätteen kansainvälisen siirronjätteensiirtoasetuksen 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla,

on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, jäterikkomuksesta sakkoon.

Jäterikkomuksesta tuomitaan niin ikään se, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta rikkoo 13 §:n 1 momentin nojalla annettua määräystä taikka laiminlyö 11 §:ssä, 20 §:n 1 tai 2 momentissa, 21, 49 tai 50 b §:ssä tarkoitetun velvollisuuden.

Selostus:

Säännökseen on sisällytetty tarvittavat viittaukset lain uuden 3 a luvun säännöksiin. Pykälän 1 momentin 1 kohdasta kumottiin viittaus jo aikaisemmin kumottuun 55 §:ään.

68 §
Jäteneuvonta
- - - - - - - - - - - - -
Jos jätehuolto on järjestetty 3 a luvussa tarkoitetun tuottajavastuun mukaisesti, tuottajan, tuottajayhteisön ja muun taloudellisen toimijan on tarvittaessa yhteistoiminnassa kunnan kanssa huolehdittava tarpeellisista neuvonta-, tiedotus- ja valistustehtävistä sen mukaan kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään.

70 §
Jäte- ja tuottajatiedostot

Valvontaviranomaisten on pidettävä jätetiedostoa ja tuottajatiedostoa niille tämän lain mukaan tehtävistä ilmoituksista sekä niiden perusteella tehdyistä päätöksistä.

Selostus:

Pykäliin on tehty tuottajayhteisöjä koskevat tekniset muutokset.

71 §
Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetyn salassapidon estämättä saa tämän lain mukaisia tehtäviä suoritettaessa saatuja tietoja yksityisen tai yhteisön taloudellisesta asemasta, liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilökohtaisista oloista luovuttaa valvontaviranomaiselle, ympäristöministeriölle, Suomenympäristökeskukselle tai Pirkanmaan ympäristökeskukselle tämän lain mukaistentehtävien suorittamiseksi taikka syyttäjä-, poliisi- ja tulliviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi. Lisäksi muutoin salassa pidettäviä tietoja voidaan luovuttaa tulliviranomaisille jäteverolain (495/1996) sekä virvoitusjuomaverosta annetun lain 4 §:n ja alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain 7 §:n toimeenpanoa varten.

Selostus:

Pykälään lisättiin säännös, jonka mukaan tulliviranomaisille voitaisiin salassapitosäännösten estämättä luovuttaa jäteverolain (495/1996) tai virvoitusjuomaverosta annetun lain (1474/1994) ja alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain (1471/1994) toimeenpanemiseksi tarvittavia tietoja.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2004.

Tämän lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä ennen sen voimaantuloa.

Tätä lakia sovelletaan 18 b §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuihin sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin valtioneuvoston asetuksella säädettävistä ajankohdista lukien.

Jätelain nojalla annetut valtioneuvostonpäätökset käytöstä poistettujen renkaidenhyödyntämisestä ja käsittelystä (1246/1995),pakkauksista ja pakkausjätteestä (962/1997)sekä keräyspaperin talteenotosta ja hyödyntämisestä(883/1998), ovat voimassa siltä osin, kun ne eivät ole ristiriidassa tämän lain kanssa, kunnes ne on korvattu tämän lainnojalla annetuilla valtioneuvoston asetuksilla.

Lain 18 b §:ssä tarkoitettujen tuottajien ja 18 g §:ssä tarkoitettujen tuottajayhteisöjen on tehtävä lain 50 b §:ssä edellytetty ilmoitus Pirkanmaan ympäristökeskukselle tuottajatiedostoon merkitsemistä tai hyväksymistä varten kuuden kuukauden kuluessa tämän lainvoimaantulosta. Määräajasta sähkö- ja elektroniikkalaitteidentuottajien ja tuottajayhteisöjenosalta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Jätelain 11 §:n 2 momentin nojalla myönnetyt vapautukset järjestettyyn jätteenkuljetukseen liittymisestä ja jätelailla kumotunjätehuoltolain (673/1978) 14 §:n nojalla tehdyt päätökset kiinteistön jättämisestä järjestetynjätteenkuljetuksen ulkopuolelle lakkaavat olemasta voimassa 1 päivästä tammikuuta 2006 lukien.

Selostus:

Laki jätelain muuttamisesta tulee voimaan 1. syyskuuta 2004. Jätelain kumottavan 18 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla annetut valtioneuvoston päätökset käytöstä poistetuista renkaista (1246/1995), pakkauksista ja pakkausjätteestä (962/1997) sekä keräyspaperin talteenotosta ja hyödyntämisestä (883/1998) pysyvät kuitenkin voimassa, kunnes ne on korvattu uusilla valtioneuvoston asetuksilla. Mahdollisissa ristiriitatilanteessa on muutetun jätelain säännöksillä etusija.

Tuottajien, tuottajayhteisöjen ja yhteistoimintajärjestelyiden on tehtävä Pirkanmaan ympäristökeskukselle ilmoitus tuottajatiedostoon hyväksymistä varten 6 kuukauden kuluessa lain voimaantulosta. Koska ilmoituksen sisältö ja tuottajayhteisöön hyväksymisen edellytykset muuttuvat, olisi tuottajayhteisön tehtävä toiminnastaan uusi ilmoitus, vaikka se olisi aikaisemmin hyväksytty jäterekisteriin. Ilmoituksen tekemistä koskevista määräajoista sähkö- ja elektroniikkalaitteiden osalta säädetään kuitenkin valtioneuvoston asetuksella.

Lakimuutoksen johdosta päätökset, joilla jotkin kiinteistöt on vapautettu velvollisuudesta liittyä järjestettyyn jätteenkuljetukseen, lakkaisivat olemasta voimassa. Nämä päätökset kumotaan kuitenkin vasta 1 päivästä tammikuuta 2006 alkaen, jotta kunnilla ja kiinteistönhaltijoilla olisi riittävä aika varautua.

Asianajaja, LL.M Sanna Suvanto
Asianajotalo ANPR Oy