• PDF

Yksityisyys ja julkisuus holhoustoimessa

Defensor Legis 5/2008 s. 792–820
15.11.2008
Asiantuntija-artikkeli

Perusoikeuksista yksityisyyden suoja ja julkisuus ovat yleisimmin törmäyskurssilla keskenään, eikä tältä vältytä holhoustoimessakaan. Edunvalvonnassakin on siten erilaisia yksityisyyden ja julkisuuden hankauspintoja. Artikkelissa tarkastellaan ennen muuta sitä, mitä päämiehen yksityisyyttä rajoittavia ulottuvuuksia edunvalvojan määrääminen tuo mukanaan verrattuna tilanteeseen, jossa henkilöllä ei ole edunvalvojaa. Holhoustoimilaki ja sen salassapitosäännökset

koskevat kaikkia edunvalvojia – niin omaisedunvalvojia,

edunvalvojina toimivia asianajajia ym. kuin kunnan ja jatkossa valtion virkamiehinä toimivia yleisiä edunvalvojia – kun taas laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (jäljempänä julkisuuslaki) ei sovellu edes viimeksi mainittuihin. Tällaisella edunvalvojaneutraalilla lainsäädäntötavalla on omat etunsa mutta myös tulkinnanvaraisuutensa, joita käsitellään erityisesti 4. jaksossa. Artikkelissa käsitellään myös maistraattien

näkökulmasta merkityksellisiä ja valtioneuvoston

oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen

harjoittamassa ylimmässä laillisuusvalvonnassakin

esille tulleita julkisuuslakia koskevia menettelykysymyksiä.

Asiasanat
• Asianosaisjulkisuus - Edunvalvonta - Holhoustoimi - Viranomaistoiminnan julkisuus - Yksityisyyden suoja