• PDF

Sijoitusvakuutuksen sivuuttaminen verotuksessa

Defensor Legis 2/2021 s. 411–434
14.6.2021
Asiantuntija-artikkeli

Artikkelissa käsitellään vuoden 2020 alusta voimaantullutta tuloverolain 35b§:n säännöstä sijoitusvakuutuksen sivuuttamisesta. Säännöksen perusteella vakuutusyhtiön omistamille säästöhenkivakuutuksen tai kapitalisaatiosopimuksen kohde-etuuksille kertyvät tuotot verotetaan vakuutuksenottajan tulona, jos vakuutuksenottaja pystyy määräämään vakuutuksen kohde-etuutta koskevien omistajan oikeuksien käytöstä. Säännöksen soveltumisesta seuraa vakuutussijoittamiselle ominaisen verotuksen lykkääntymisedun menetys.

Tuloverolain 35 b §:n säännöksellä on pyritty puuttumaan erityisesti ulkomailta otettujen vakuutusten avulla tapahtuvaan veron kiertämiseen. Säännöksen soveltamisala näyttää kuitenkin muodostuneen ennakoitua laajemmaksi, sillä säännöksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä sen soveltamisalaan kuuluvia vakuutuksia arvoitiin olevan useita tuhansia. Säännöksellä on siis yleisemminkin veropohjaa tiivistävä vaikutus.

Tuloverolain 35 b §:n soveltuminen ei edellytä veron kiertämisen tarkoitusta. Säännöksen soveltumiselta ei voi siten välttyä, vaikka vakuutuksen ehdoille olisi verotuksesta riippumattomat perusteet. Säännös ei toisaalta rajoita verotusmenettelystä annetun lain 28§:n yleisen veron kiertämistä koskevaan säännökseen soveltamista. Viimeksi mainitun säännöksen soveltamisala vaikuttaa kuitenkin jatkossa jäävän vakuutusten osalta varsin suppeaksi.

Tuloverolain 35 b §:ään perustuva sijoitusvakuutuksen sivuuttaminen johtaa tyypillisesti verovelvollisen näkökulmasta erittäin epäedulliseen lopputulokseen. Säännöksen soveltumiseen liittyy myös jonkin verran epäselvyyttä ja tulkintaongelmia. Verovelvollisen intressissä onkin pyrkiä etukäteen välttämään tilanteet, joissa säännös saattaisi tulla sovellettavaksi.

Asiasanat
• Sijoitustoiminta