• PDF

Keskeiset poikkeukset julkisesta kilpailuttamisvelvoitteesta energiahuollon alalla

Defensor Legis 2/2018 s. 212–229
19.4.2018
Asiantuntija-artikkeli

Kansallisesti energiahuoltotoiminnot on organisoitu pääasiallisesti valtion taikka kuntien hallinnoimien yksiköiden hoidettaviksi. Lähtökohtaisesti näiden yksiköiden tulee kilpailuttaa hankintansa vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1398/2016, jäljempänä ”erityisalojen hankintalaki”) mukaisesti. Erityisalojen hankintalaki sisältää sekä yleisiä soveltumispoikkeamia, jotka koskevat kaikkia erityisaloja (vesi- ja energiahuolto, liikenne ja postipalvelut), että erityisiä toimialakohtaisia soveltumispoikkeamia. Tässä artikkelissa näitä tarkastellaan nimenomaan energiahuollon näkökulmasta. Käsiteltäviksi on valittu hankintayksiköiden eteen useimmin tulevat tilanteet.

Erityisalojen hankintalaki mahdollistaa useissa tapauksissa hankintojen toteuttamisen ilman julkista tarjouskilpailua. Esimerkiksi kiireellisissä tai salassa pitoa edellyttävissä hankkeissa erityisesti osakeyhtiömuotoiset hankintayksiköt ovat omistajien edun varmistamiseksi jopa velvoitettuja tutkimaan huolellisesti myös nämä vaihtoehdot.

Toisaalta vaakakupissa painavat julkisen varainkäytön avoimuus sekä kilpailullisten markkinoiden toimivuuden varmistaminen. Hankinnan kilpailuttamatta jättämisen ei tulisikaan olla itsetarkoitus, vaikka erityisalojen hankintalaki antaisikin siihen mahdollisuuden. Lisäksi avoimen kilpailutuksen myötä hankintayksikkö saa usein etuja niin alhaisemman hinnan kuin myös kilpailutusprosessin mahdollisesti esiin tuomien vaihtoehtoisten toteutustapojen myötä. (Edilex-toimitus)

Asiasanat
• Hankintayksikkö - Julkiset hankinnat - Kilpailu - Suorahankinta