Vahingonkorvaukset osana kilpailuvalvontaa

Lindberg, Rainer

Defensor Legis 2017/3 s. 291
7.6.2017
Referee-artikkeli
Alkuperäinen julkaisupäivä: 7.6.2017

Tiivistelmä

Artikkelin tarkoituksena on kuvata kilpailuvalvonnan ja vahingonkorvausprosessien yhteensovittamista Suomessa. Laki kilpailuoikeudellisista vahingonkorvauksista (1077/2016) tuli voimaan 26.12.2016 (jäljempänä kilpailuvahinkolaki, KilpVahL). Lakia sovelletaan kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen, kun tällaista vahingonkorvausasiaa käsitellään käräjäoikeuksissa, hovioikeuksissa, korkeimmassa oikeudessa ja välimiesmenettelyssä. Kilpailuoikeuden rikkomisella tarkoitetaan SEUT 101 ja 102 artikloiden sekä kilpailulain 5 ja 7 §:n rikkomista. Näin ollen laki soveltuu kartellien aiheuttamien vahinkojen ohella myös määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä ja vertikaalisista kilpailunrajoituksista aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen. Lain voimaantulo merkitsi kilpailuvalvonnan ja vahingonkorvausprosessien yhteensovittamista siten, että kilpailuvalvonnan (public enforcement) ja vahingonkorvausprosessien (private enforcement) välillä olisi toimiva tasapaino. Artikkelissa tarkastellaan tämän tasapainon keskeisiä kohtia. Tarkastelussa ovat myös kilpailuvalvonnan ja vahingonkorvausprosessien väliset jännitteet sekä ratkaisut, joilla jännitteet on pyritty ratkaisemaan. Artikkelissa tarkastellaan kilpailunrajoitusten selvittämistä ja niiden yhteyttä seurannaiskanteisiin ja itsenäisiin kanteisiin. Tämän ohella esitetään KilpVahL:n soveltamisala, kauppavaikutuksesta käytyä keskustelua ja lainvoimaisen rikkomuspäätöksen merkitystä. Vastuukysymyksistä esille otetaan korvausvastuun rajaaminen kilpailupoliittisena välineenä ja taloudellisen seuraannon problematiikka. (Edilex-toimitus)