Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Pääsy PDF-dokumenttiin vaatii sisäänkirjautumisen.

Vertaisarvioitu

Maahantuontia ja hallussapitoa – Rikoslain 41 luvun 4 §:n ja 5 §:n soveltamisesta

Kallio, Heikki

Defensor Legis 5/2015 s. 849–863
25.11.2015
Asiantuntija-artikkeli

Tiivistelmä

Kirjoittaja käsittelee vaarallisten esineiden hallussapitoa koskevia rikoslain säännöksiä. Liikenteen kasvu itärajan kansainvälisillä rajanyityspaikoilla on lisännyt vaarallisiin esineisiin liittyviä rikoksia. Esimerkiksi vuonna 2013 Etelä-Karjalan käräjäoikeudessa käsiteltiin useita kymmeniä vaarallisen esineen hallussapitoja. Arvioiden mukaan Kaakkois-Suomen rajavartiosto löytää rajatarkastuksissa pääasiassa turistien hallusta tai rajan ylittävistä ajoneuvoista tuhansia erilaisia laittomia laitteita vuosittain. Osa löydetyistä laitteista on vaarallisia esineitä, kuten sähkölamauttimia ja teleskooppipatukoita, jotka on tarkoitettu itsepuolustukseen Venäjällä. Vaarallisten esineiden hallussapidoista voidaankin sanoa muodostuneen massarikollisuutta, minkä takia tulisi pohtia, voitaisiinko tällaiset näytöltään selvät ja juridisesti yksinkertaiset asiat käsitellä jossakin muussa menettelyssä kuin tuomioistuimissa. Tämä kuitenkin edellyttäisi lainsäädäntömuutoksia, koska tällä hetkellä rikoslain (39/1889, RL) 41 luvun (531/2007) 4 §:ssä säädetyn vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkomisen ja 5 §:ssä säädetyn vaarallisen esineen hallussapidon rangaistusmaksimit eivät salli juttujen käsittelemistä rangaistusmääräysmenettelyssä.

Kirjoittaja päätyy toteamaan, että De lege ferenda -suosituksena voidaan esittää, että yksittäisen esineen maahantuonti tapauksessa, jossa esine on mukana itsepuolustustarkoituksessa, säädettäisiin lievemmin rangaistavaksi kuin teko, jossa maahantuonnilla tavoitellaan taloudellista hyötyä. Viranomais- ja tuomioistuin toiminnan näkökulmasta olisi myös syytä pohtia, tulisiko yksittäisen vaarallisen esineen maahantuonti ja hallussapito rajanylityspaikalla jatkossa käsitellä rangaistusmääräysmenettelyssä esimerkiksi vaarallisen esineen hallussapitorikkomuksena. Yksinkertaiset ja lievät teot voitaisiin käsitellä rangaistusmääräysmenettelyssä ja jättää vakavammat ja vahingollisemmat teot tuomioistuinten ratkaistavaksi. Jos nyrkkiraudan mukana pitämisestä ravintolassa tai esimerkiksi kesäfestivaaleilla voidaan tuomita enintään vuoden vankeusrangaistus, mutta sen maahan

tuomisesta jopa kahden vuoden vankeusrangaistus, voidaan kysyä, ovatko teot ja niistä seuraavat maksimirangaistukset erilaisissa tilanteissa oikeudenmukaisessa suhteessa toisiinsa. On nimittäin tekojen vaarallisuuden ja vahingollisuuden näkökulmasta aivan eri asia, jos väkivaltarikoksista tuomitulta henkilöltä löydetään nyrkkirauta ravintolassa, kuin jos raja- tai tullitarkastuksen yhteydessä maahan saapuvan naishenkilön käsilaukusta löydetään sähkölamautin. Koska matkailu ja yhteiskunta ovat muuttuneet 2010-luvulla, olisi perusteltua selvittää, vastaavatko RL 41 luvun 4 § ja 5 § nykytilannetta, ja samalla pohtia, olisiko lievimmät tekomuodot syytä käsitellä yksinkertaisemmassa menettelyssä. Tällainen malli olisi omalta osaltaan keventämässä syyttäjien ja tuomioistuimien työtä. (Edilex-toimitus)

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.