Pääsy PDF-dokumenttiin vaatii sisäänkirjautumisen.
Kansallisen lain asema pankkiunionissa
Marjosola, HeikkiDefensor Legis 2/2025 s. 208–224
9.6.2025
Asiantuntija-artikkeli
Euroopan unionin pankkiunionissa eurooppaoikeudellinen perusasetelma, jossa unionin oikeutta sovelletaan kansallisissa tuomioistuimissa ja viranomaisissa kansallisen oikeuden mukaisissa menettelyissä, on kääntynyt päälaelleen: Euroopan keskuspankki (EKP) ja yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (Single Resolution Board, SRB) joutuvat tehtäviään suorittaessaan säännönmukaisesti soveltamaan osallistuvien jäsenvaltioiden kansallista oikeutta. Pankkiunionia onkin pidetty innovatiivisena integraatiomallina, jolle ei löydy vertailukohtaa unionin oikeuden historiasta. Artikkelissa esitellään tiiviisti ja esimerkein tyyppitilanteet, joissa EKP ja SRB joutuvat soveltamaan kansallista oikeutta. Erityistä huomiota kiinnitetään direktiiveihin pohjautuvien kansallisten lakien soveltamiseen liittyviin kysymyksiin. Runsaasta EU-tuomioistuinkäytännöstä huolimatta useita keskeisiä kysymyksiä liittyen esimerkiksi direktiivien autonomiseen tulkintaan sekä oikeussuojanäkökohtiin on edelleen ratkaisematta. Direktiivien kannalta olennaista on, että niiden suora sovellettavuus on rajoitettua myös pankkiunionissa: direktiivillä ei voida luoda velvoitteita yksityiselle oikeussubjektille ohi kansallisen lainsäädännön. Tämä ei kuitenkaan estä oikeussubjektia vetoamasta sellaiseen direktiivin säännökseen, jolla on välitön vaikutus, jos direktiivi on esimerkiksi puutteellisesti implementoitu. Artikkelissa osoitetaan myös eräitä oikeussuojaongelmia, jotka liittyvät niin kutsuttuihin yhdistelmämenettelyihin, joissa kansalliset viranomaiset valmistelevat EKP:n päätösviranomaisena tekemät lopulliset ja valituskelpoiset päätökset. Erityisen ajankohtainen kysymys on, missä määrin EU-oikeudessa sovellettavat yhteiset hallinto-oikeudelliset periaatteet kykenevät kompensoimaan kansallisen prosessiautonomian asteittaista heikentymistä.
- Asiasanat
- Euroopan keskuspankki - Euroopan unioni - Laintulkinta
Linkit
- Oikeuskäytäntö > Unionin tuomioistuimen tuomiot Asia C-450/17 P 8.5.2019 Euroopan keskuspankki (EKP) – Talous- ja rahapolitiikka – Muutoksenhaku – Talous- ja rahapolitiikka – Asetus (EU) N:o 1024/2013 – 6 artiklan 4 kohta – Asetus (EU) N:o 468/2014 – 70 artiklan 1 kohta – Luottolaitosten vakavaraisuusvalvonta – Euroopan keskuspankille (EKP) annetut tehtävät – Yhteinen valvontamekanismi – Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten suorittama näiden tehtävien hoitaminen – Vähemmän merkittävä luottolaitos – Erityiset olosuhteet, joiden vuoksi luottolaitos voidaan perustellusti katsoa vähemmän merkittäväksi
- Oikeuskäytäntö > Unionin yleisen tuomioistuimen tuomiot Yhdistetyt asiat T-133/16–T-136/16 24.4.2018 Talous- ja rahapolitiikka – Talous- ja rahapolitiikka – Luottolaitosten vakavaraisuusvalvonta – Asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 artiklan 1 kohdan e alakohta – Luottolaitoksen toimintaa tosiasiallisesti johtava henkilö – Direktiivin 2013/36/EU 13 artiklan 1 kohta ja Ranskan rahataloutta ja rahoitusmarkkinoita koskevan lain L. 511-13 §:n 2 momentti – Periaate, jonka mukaan luottolaitoksen hallintoelimen puheenjohtaja ei saa hoitaa samanaikaisesti saman laitoksen pääjohtajan tehtävää – Direktiivin 2013/36 88 artiklan 1 kohdan e alakohta ja Ranskan rahataloutta ja rahoitusmarkkinoita koskevan lain L. 511-58 §
- Säädökset > EU-lainsäädäntö EPNDir 2013/36/EU EPNDir 2013/36/EU oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26.6.2013 (luottolaitosdirektiivi)
- Säädökset > EU-lainsäädäntö EPNDir 2014/59/EU EPNDir 2014/59/EU luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 (pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi)