• PDF

Hovioikeusprosessi uudistumassa

Defensor Legis 1/1993 s. 263–293
3.12.2024
Asiantuntija-artikkeli

Hovioikeusprosessi on tunnetusti varsin hidasta eikä sen kirjallinen käsittelymuoto tarjoa kunnollisia edellytyksiä varsinkaan näyttökysymysten luotettavalle selvittämiselle.

Hovioikeusprosessin uudistamista on valmisteltu oikeusministeriön 15.11.1989 asettamassa toimikunnassa. Sen tehtävänä on ollut laatia ehdotus hovioikeusmenettelyn uudistamisesta siten, että se sopisi yhteen käräjäoikeudessa oikeudenkäyntimenettelyn uudistamisen jälkeen noudatettavan käsittelyn kanssa ja täyttäisi toisaalta v. 1990 ratifioidun Euroopan ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille (fair trial) asettamat vaatimukset.

Valitusoikeutta käräjäoikeuden ratkaisuihin ei ehdoteta mietinnössä rajoitettavaksi uusilla valituskielloilla, mikä on sopusoinnussa Euroopan ihmisoikeussopimuksen periaatteiden (7 lisäpöytäkirjan 2 artikla, joka koskee tosin vain rikoksesta tuomitun muutoksenhakuoikeutta) kanssa. Ehdotus, jonka mukaan valituslupaa ei voida pääsäännön mukaan myöntää näytön uudelleen arviointia varten (OK 25:5.1), merkitsee kyllä tosiasiallisesti valituskieltoon rinnastettavaa rajoitusta.

Hovioikeuden valituslupaa ei voida kuitenkaan ottaa käyttöön ennen kuin alioikeusmenettely on saatu uudistetuksi. Tämä merkitsee sitä, että valituslupajärjestelmään voidaan siirtyä ensimmäisessä vaiheessa ainoastaan riita-asioiden osalta 1.12.1993 voimaan tulevan alioikeusuudistuksen jälkeen, mutta rikosasioissa vasta kun niitä koskeva alioikeusmenettelyn uudistustyö on saatu loppuun suoritetuksi. Valituslupajärjestelmä on helpommin hyväksyttävissä, jos juttujen voidaan perustellusti otaksua tulevan alioikeuksissa nykyistä paremmin selvitetyksi.

Riita-asioissa valitusluvan piiriin kuuluvat jutut on määritelty hovioikeustoimikunnan mietinnössä arvorajan perusteella, jota myös Euroopan neuvoston ministerikomitea on tuomioistuinten työmäärän vähentämistä koskevassa lausunnossaan v. 1986 suositellut. Ratkaisevaa ei kuitenkaan olisi se arvo, miltä osin käräjäoikeuden ratkaisu on asianosaiselle vastainen, eli ns. häviöarvo, vaan kanteessa esitetyn pääasiavaatimuksen tai, jos kanteessa on esitetty useampia rahassa arvioitavia vaatimuksia, niiden yhteinen arvo.

Valitusluvan myöntämisperusteet ovat ehdotuksen mukaan osaksi harkinnanvaraisia (OK 25:5.2), osaksi pakollisia (OK 25:5.1). Edellisiä on kaksi, nimittäin valitusluvan myöntäminen ennakkopäätösperusteella ja ns. painavan syyn perusteella, eli samat perusteet, joilla valituslupa voidaan myöntää myös valitettaessa hovioikeuden toisena oikeusasteena antamasta ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen (OK 30:3).

Toimikunnan mietinnön mukaan suullinen pääkäsittely ei vastaisuudessakaan tulisi olemaan hovioikeudessa pääsääntö, vaan prosessin perusmuoto olisi, kuten nykyisinkin, esittelystä tapahtuva asiakirjaselvitykseen perustuva kirjallinen menettely (OK 26:10)21). Tämä on periaatteellisesti tärkeä linjanveto.

Toimikunta on ehdottanut nykyisin vaadittavan tyytymättömyyden ilmoittamisvelvollisuuden (OK 25:5-10) poistamista alioikeuden ratkaisuista valitettaessa.

Valitukselle asetettavia vaatimuksia on ehdotettu mietinnössä tiukennettaviksi siten, että valituskirjelmässä on vaatimusten ja niiden perusteiden lisäksi ilmoitettava, miltä osin käräjäoikeuden ratkaisun perustelut valittajan mielestä ovat virheelliset. Hovioikeustoimikunta ehdottaa, että lakiin tulisi ottaa säännös, jonka mukaan hovioikeus ei ilman erityistä syytä tutki käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuutta muulta kuin valituksessa ja vastauksessa ilmoitettujen perusteiden ja seikkojen osalta (OK 26:25.1).

Hovioikeustoimikunta ehdottaa otettavaksi lakiin säännöstä, jonka mukaan hovioikeus voi muuttaa käräjäoikeuden rangaistusvaatimuksesta antamaa tuomiota rikosasian vastaajan eduksi silloinkin, kun vain virallinen syyttäjä tai asianomistaja on hakenut siihen muutosta; ts. reformatio in peius-kielto ei ole tuolloin voimassa.

(Edliex-toimitus)

Asiasanat
• Euroopan ihmisoikeussopimus - Hovioikeus - Kirjallinen menettely - Oikeusministeriö - Rangaistusvaatimus - Suullinen käsittely - Tyytymättömyyden ilmoittaminen - Valituslupa - Valitusoikeuden rajoittaminen - Valitusoikeus

Lisätiedot

• Viittaukset seuraaviin artikkeleihin (ei pysty vielä linkittämään)

  Hovioikeuksien lainkäyttö herättää aika ajoin kritiikkiä julkisessa sanassa. Viimeksi nain on tapahtunut Defensor Legis-lehden n:ossa 5-6/1992 kahden artikkelin voimin. Professori Hannu Tapani Klami on lausunut pitävänsä hovioikeusmenettelyä "tuomioistuinlaitoksen heikkona lenkkinä" (DL 1992 s.469). Asianajaja Mika Ala-Uotila puolestaan on tuonut kirjoituksessaan esiin omia havaintojaan ja näkökohtiaan asianosaisen (ja ilmeisesti hieman asianajajankin) oikeusturvasta hovioikeusmenettelyssä (DL 1992 s.475)