Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Avoin
Tätä artikkelia voi jakaa vapaasti. Muistathan mainita lähteen edilex.fi.
Edilex-sarja 2010/32

Rippisalaisuus

Alaranta, Johannes

12.10.2010, Asiantuntija-artikkeli

Tiivistelmä

Kirjoittaja käsittelee rippisalaisuutta. Kysymyksessä on kirkkolain 5 luvun 2 §:ssä papille säädetty salassapitovelvollisuus. Kirjoittaja osoittaa sen kirkko-oikeuden vanhimpiin instituutioiksi kuuluvaksi. Ensimmäiset merkinnät papin vaitiolovelvollisuudesta ovat kirjoittajan mukaan 400-luvulta. Jo 800-luvulta lähtien kirkko otti salaripin käyttöön keskeisimpänä henkilökohtaisen sielunhoidon muotona. Ensimmäinen koko katolista kirkkoa koskenut säädös salassapitovelvollisuudesta vahvistettiin 1215 neljännessä lateraalikirkolliskokouksessa. Rippisalaisuus siirrettiin reformaation yhteydessä lähes sellaisenaan myös luterilaiseen kirkkoon. Nykyisillään kirkkolain edellä mainittu säännös on välittömästi voimassa olevaa oikeutta OK 17 luvun 23 §:n viittaussäännöksen nojalla. Papin vaitiolovelvollisuus on säädetty täten kirkko-oikeudellisilla normeilla. Todistamastakieltäytymissäännöstönä rippisalaisuus on salassapitosäännöksistä vahvin, eikä murrettavissa tuomioistuimen päätöksin.

Linkit

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.