Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Pääsy PDF-dokumenttiin vaatii sisäänkirjautumisen.

Tilannekohtainen oikeudellinen harkinta ja oikeuslähdeoppi

Karhu, Juha

Artikkelit 3.1.2007, Asiantuntija-artikkeli

Tiivistelmä

Suomessa oikeuslähdeoppi sai vahvemman aseman lainopin teoreettisessa hahmottamisessa vasta Aarnion ja Peczenikin kehitelmien ansiosta. Niiden mukaan oikeuslähteiksi hyväksytään lain ja maantavan ohella lainvalmistelutyöt, tuomioistuinratkaisut, lainopin tulokset, yleiset oikeusperiaatteet, moraaliarvostukset sekä käytännön reaaliset argumentit, erityisesti seurausargumentit. Laajuuden vastapainoksi oikeuslähteiden keskinäisiä suhteita täsmennetään jakamalla ne vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin ja sallittuihin oikeuslähteisiin. Oikeuslähteet jaetaan vielä velvoittavuusulottuvuutensa perusteella auktoriteettilähteisiin ja asialähteisiin. Kirjoituksen kolmesta varsinaisesta juuresta kaksi liittyy suomalaiseen oikeusteoreettiseen keskusteluun. Ensinnäkin erityisesti Klami korosti oikeuden dualistisuutta ja sitä, että oikeus on aina sekä sääntöjä että käyttäytymistä. Kirjoituksen toinen juuri liittyy näkökulmien välisen työnjaon ajatukseen. Erilaiset ”law and … ” -suuntaukset ovat jo pitempään yrittäneet yhdistää juristin normatiivisen näkökulman vahvaan vuorovaikutukseen muiden tieteenalojen kanssa. Kolmannella juurella on edellisistä poiketen varsin henkilökohtainen sävy, ja se liittyy Suomessa 1980-luvun alussa siviilioikeuden piirissä käytyyn keskusteluun siitä, millä tavoin juridiikka täyttää parhaiten käytäntöä palvelevan tehtävänsä. Tilannekohtaisesta oikeudellisesta harkinnasta mainitaan esimerkkinä mm. vapaaehtoiset eläkevakuutukset.

    Lisätiedot
  • Julkaistu aiemmin teoksessa Oikeus – kulttuuria ja teoriaa – Juhlakirja Hannu Tolonen 2005

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.