Edilex-palvelut

Kirjaudu sisään

Pääsy PDF-dokumenttiin vaatii sisäänkirjautumisen.

Tunnistamissäännön referenssimalli

Kolehmainen, Esa

Artikkelit 26.5.2021, Asiantuntija-artikkeli

Tiivistelmä

Artikkeli on jatko-osa tekstille ”H.L.A. Hartin tunnistamissäännön merkitystulkinnasta” (ks. Edilex-sarja 2021/31). Tavoitteena on tarkastella Hartin tunnistamissääntöä skemaattisen tulkinnan näkökulmasta. ”Skeemalla” tarkoitetaan esseessä välttämättömimmistä teknisistä termeistä ja periaatteista koostuvaa konstruktiivista periaatetta, jonka ”läpi” lain käsite tulkitaan. Se, miten tunnistamissääntö käsitetään skemaattisesti tulkittuna, määrittelee, millaisena oikeustodellisuus näyttäytyy meille.

Hartin oikeusfilosofiaa voi ontologisesta näkökulmasta luonnehtia eräänlaiseksi välittäväksi saranaksi, jos se rinnastetaan 1900-luvun kahden muun suuren teoreetikon, Hans Kelsenin ja Ronald Dworkinin, oikeusteorioihin. Oikeutta koskevien tulkintojen suhteellinen epävarmuus on suurempaa kuin Kelsenillä, mutta tuntuvasti alempiasteista Dworkinin korostetusti materiaaliseen oikeusfilosofiaan verrattaessa. Esseessä kehitellään neljän eri asteen mukaista skemaattista tulkintaa tunnistamissäännölle: kukin aste toimii järjestelmässä kumulatiivisesti kuten ”periaate” modifioiden tapaamme nähdä oikeustodellisuus. Neljännen asteen skeema tunnistamissäännölle on tunnistamissäännön referenssimalli, jonka tehtävänä on avustaa tunnistamissäännön käyttö viittauksen kohteita (kognitivismi) ja abstrakteja reflektion aiheita (nonkognitivismi) erittelevänä käsityksenä. Kyseisen kaksinaisuuden sisäänsä käsittäen skeema käsittää sisäänsä neljänlaisia asiakokonaisuuksia, jotka ovat yhtäältä nonkognitiivisesti tulkittuina kukin kriteerin ”esiasteita”, ja, toisaalta, Hartin teorian kognitivismiin yhdistäviä viittauksen kohteita. Referenssimallin mukaisessa tulkinnassa lähimpinä vastineina tieteenalan ”viimekätisiksi” (”ultimate”) viittauksen ja reflektion kohteiksi esiintyvät filosofian kriittiset periaatteet (vastaten Hartin sisäisen näkökulman kriittisyyteen), sekä Hartin idea luonnonoikeuden vähimmäissisällöstä.

Tulkinnan hartilaista ”subordination” puolta, eli läheistä yhteyttä tulkinnan ”tekniikkaan” ja tulkittavaan tekstiin, symboloivat referenssimallissa ratkaisukriteeri- ja menetelmä, sekä tapa jakaa traditio. ”Referenssimalli” on tutkimusohjelmallinen ilmaisu, joka muodostuu mainittujen neljän asiakokonaisuuden välisistä keskinäisistä suhteista. Referenssimallin muodostavien tekijöiden oman oikeutuksen tausta on muodoltaan transsendentaaliargumenttia muistuttavassa argumentissa, milloin on muistettava, että emme tällöin lausu viittauksen ja reflektion kohteiden lähemmästä sisällöstä (mitä ne ovat systeemissä). Lausumme ainoastaan kohteiden metafyysisestä statuksesta (että ne ovat systeemissä). Artikkeli päättyy ”Hartin testiksi” nimetyn ongelman avautumiseen. Referenssimalli voi olla avuksi pohdittaessa erästä tieteenalan keskeisintä kysymystä, voidaanko oikeusfilosofian pohjalta kirkastaa esiin intellektuaalisia rajoituksia sille, mitä ”laki” voi olla.

Asiasanat: oikeusteoria, oikeusfilosofia, oikeuspositivismi ja traditio

    Lisätiedot
  • Edilex-sarja 2021/33, jatkoa Edilex-sarjan numerolle 2021/31.

Lisää muistilistalle

Muuta kansioita

Dokumentti ei ole muistilistallasi. Lisää se valittuun tai uuteen kansioon.

Lisää dokumentti kansioihin tai poista se jo liitetyistä kansioista.

Lisää uusi kansio.

Lisää uusi väliotsikko.