• PDF

Ympäristöperusoikeuden oikeudellinen merkitys

16.3.2026, Asiantuntija-artikkeli

Tässä artikkelissa tarkastellaan perustuslain 20 §:ssä tarkoitetun ympäristöperusoikeuden oikeudellista merkitystä aineellisesta ja menettelyllisestä näkökulmasta. Aineellisesti on keskeistä, miten ympäristöperusoikeus vaikuttaa ympäristönsuojelun tason määrittymiseen, menettelyllisesti taas sen vaikutus oikeuksiin osallistua päätöksentekoon ympäristöasioissa. Tarkastelu kohdistuu lainsäätämiseen ja oikeuskäytäntöön.

Johtopäätöksenä esitetään, että ympäristöperusoikeuden normatiivinen merkitys on vahvistunut ja selventynyt perusoikeusuudistusta seuranneen kolmenkymmenen vuoden aikana. Sen aineelliset ja menettelylliset ulottuvuudet tulee ottaa muiden perusoikeuksien tapaan huomioon lainsäätämisessä ja -tulkinnassa. Ympäristöperusoikeudelle on myös alkanut muodostua suojattua minimisisältöä, jota ei pääsäännön mukaan saa heikentää.

Lainsäätämisessä ympäristöperusoikeuden aineellinen evoluutio tarkoittaa yhtäältä sitä, että ympäristövastuut ovat muodostuneet selväksi osaksi omaisuudenkäyttöä. Lainsäätäjällä on ympäristöasioissa aikaisempaa enemmän liikkumatilaa asettaa omaisuuden korvauksettomia käyttörajoituksia erityisesti silloin, jos kyse on suurten yritysten toiminnan sääntelystä ja kun sääntelyn siirtymäajat ovat riittäviä toiminnan sopeuttamiseen. Toisaalta ympäristöperusoikeuden aineellisen merkityksen vahvistuminen tarkoittaa myös sitä, että sellaisen sääntelyehdotuksen hyväksyminen voi estyä, jonka valmistelussa ei ole kiinnitetty ympäristöperusoikeuteen riittävästi huomiota.

Oikeuskäytännössä ympäristöperusoikeuden aineellinen tulkintavaikutus on korostanut lainsäädännön ympäristönäkökohtien painoarvoa niin hallintolainkäytössä kuin rikosasioissa. Sen vaikutus on kuitenkin ollut korostetun tapauskohtaista eikä kovin selväpiirteistä. Aikaisemmassa oikeuskirjallisuudessa tähän ympäristöperusoikeuden aineelliseen tulkintavaikutukseen on kiinnitetty vain rajallisesti huomiota.

Menettelyllisestä näkökulmasta ympäristöperusoikeus on tukenut erityisesti ympäristöjärjestöjen valitusoikeuksien laventamista sekä lainsäätämisessä että oikeuskäytännössä. Ympäristöperusoikeuden menettelylliset vaikutukset ovatkin olleet sen aineellisiin vaikutuksiin verrattuina astetta suoraviivaisempia ja selväpiirteisempiä. Niihin on otettu kantaa myös tuoreessa oikeuskäytännössä.

Kaikkiaan ympäristöperusoikeus on nykyisin tärkeä osa perusoikeusjärjestelmää, vaikka siihen ei sisälly kansalais- ja poliittisiin oikeuksiin rinnastuvia subjektiivisen oikeuden piirteitä. Ympäristöperusoikeutta tulee punnita tasavertaisesti muita perusoikeuksia vasten, ja sille on alkanut muodostua minimisisältöä, jonka heikentämisen kynnys on korkea. Muut perusoikeudet, kuten omistusoikeus, elinkeinovapaus ja saamelaisten oikeudet, voivat niin rajoittaa kuin tukea ympäristöperusoikeutta. Jatkossa ympäristöperusoikeuden normatiivista pitävyyttä tullaan todennäköisesti testaamaan aiempaa voimakkaammin, kun kyse on esimerkiksi oikeudellisista ristiriidoista globaalien ja paikallisten ympäristöetujen tai ympäristöarvojen sekä kansallisen kilpailukyvyn ja huoltovarmuuden välillä.

Avainsanat: Ympäristöperusoikeus, Ympäristövastuu, Ympäristön laatu, Oikeudellinen merkitys

Asiasanat
• Perusoikeudet - Ympäristönsuojelu - Ympäristöoikeus - Ympäristövastuu

Lisätiedot

• Julkaistu aiemmin teoksessa Puheenvuoroja ympäristöoikeuden yleisistä opeista, Juhlajulkaisu Tapio Määttä 1965 – 2/11 –2025, Ismo Pölönen – Kimmo Malin – Otso Myrsky (toim.), Edilex Lakitieto Oy 2025