27.2.2020 16.00

Lakiasiaintoimisto oli valituksessaan vaatinut, että oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskeva tuomio kumotaan ja yhtiö vapautetaan velvollisuudesta korvata vastaajan oikeudenkäyntikuluja KO:ssa ja vastaaja velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa korkoineen, KO:n osalta 2.666 eurolla ja HO:n osalta myöhemmin ilmoitettavalla määrällä. Koska valittajalle ei myönnetty jatkokäsittelylupaa vastavalituskin raukesi. (Vailla lainvoimaa 27.2.2020)

27.2.2020 14.30

Hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden johdannon mukaan: ”Asianajajan tulee rehellisesti ja tunnollisesti täyttää hänelle uskotut tehtävät sekä kaikessa toiminnassaan noudattaa hyvää asianajajatapaa (Laki asianajajista 5 § 1 momentti ja Suomen Asianajajaliiton sääntöjen 35 § 1 momentti).” Asianajajan rehellisyys on kelpoisuusvaatimuksena sille, että hän voi toimia asianajajana. Asianajajan rehellisyys ei kuitenkaan ole vain kelpoisuusvaatimus, vaan vaikuttaa käytännössä siihen, miten asianajajan tulee toimeksiantojaan hoitaa. 

27.2.2020 13.10

27.2.2020 10.30

Lain esitöistä ilmenevin tavoin toimivallan osalta ratkaisevaa on täytetyn ryöstön enimmäisrangaistus, josta tuomittava rangaistus on RL 31 luvun 1 §:n mukaan enintään 6 vuotta vankeutta. Näin ollen KO ei ollut ollut asian ratkaistessaan päätösvaltainen. (Vailla lainvoimaa 27.2.2020)

27.2.2020 8.51

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että suuren määrän rajana on 1.000 grammaa hasista ja että marihuanaa arvioidaan samoin kuin hasista, jos se vastaa THC-pitoisuudeltaan hasista. Tällöin on kysymys niistä kannabiskasvin osista, jotka sisältävät eniten THC:tä eli kukinnoista ja ylälehdistä. Kukinnot sisältävät THC:tä jopa yli 10 prosenttia (Siro). A:lla oli ollut hallussaan 86,9 grammaa tetrahydrokannabinolia sisältävää kukintoa, 447 grammaa tetrahydrokannabinolia sisältävää lehteä sekä 485 grammaa tetrahydrokannabinolia sisältävää hamppua, joka oli pääosin lehteä. Lehtien THC-pitoisuus on yleensä noin 1–2 prosenttia. Lisäksi A:lla oli ollut hallussaan 883,2 grammaa tetrahydrokannabinolia sisältävää kasvirouhetta, jonka THC-pitoisuuden hovioikeus arvioi olleen selvästi alhaisempi kuin lehtien pitoisuuden. Muunnettaessa edellä mainitut määrät THC-pitoisuudeltaan hasista vastaavaksi huumausaineeksi, jäi määrä selvästi alle 1 kilon. Näin ollen A oli syyllistynyt törkeän huumausainerikoksen sijasta huumausainerikokseen. (Vailla lainvoimaa 27.2.2020)

26.2.2020 11.50

Vaasan hovioikeus hylkäsi keskiviikkona (26.2.) antamallaan tuomiolla pääosin syyttäjän, asianomistajien ja vastaajan valitukset thaimaalaisia marjanpoimijoita koskevassa ihmiskauppajutussa. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden keskeiset perustelut, joilla vastaaja tuomittiin ihmiskaupasta. Vastaajan katsottiin syyllistyneen kaikkien 26 asianomistajan suhteen vain yhteen ihmiskauppaan. Hänelle tuomittua rangaistusta alennettiin 4 kuukaudella ja hänet tuomittiin 1 v 4 kk ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Rangaistukseen vaikutti myös tuomio perusteettomasti nostetuista työttömyyskorvauksista. (Vailla lainvoimaa 26.2.2020)

26.2.2020 10.29

Jättäessään valittajan valituksen tutkimatta käräjäoikeus oli syyllistynyt menettelyvirheeseen, jonka voitiin otaksua olennaisesti vaikuttaneen jutun lopputulokseen. (Vailla lainvoimaa 26.2.2020)

25.2.2020 15.25

Oikeusministeriö asettaa työryhmän arvioimaan terrorismirikosten kansallisen sääntelyn ajanmukaisuutta ja vastaavuutta keskeisten eurooppalaisten vertailumaiden sääntelyn kanssa. Arviointi koskee erityisesti terroristiryhmään tai -järjestöön kuulumiseen tai sen toimintaan osallistumiseen liittyviä rangaistussäännöksiä. Työryhmän on valmisteltava niitä koskevat tarvittavat lainsäädäntömuutokset. Hankkeen taustalla ovat hallituksen linjaukset suomalaisten kotiuttamisesta al-Holin leiriltä Syyriasta. Osana näitä linjauksia hallitus päätti arvioida terroristiseen toimintaan liittyvien lakimuutosten tarpeen ja tehdä tarvittavat muutokset.

25.2.2020 13.30

Käräjäoikeus totesi, että A ja B eivät olleet tunkeutuneet asuntoon, vaan siellä ollut henkilö oli päästänyt heidät sisälle asuntoon. Käräjäoikeuden mukaan se, että A ja B olivat sisällä asunnossa pahoinpidelleet kahta henkilöä ja anastaneet asunnosta omaisuutta, tulivat rangaistavaksi omina rikoksinaan ryöstönä ja pahoinpitelynä, eikä kyse näin ollen ollut kotirauhan rikkomisena rangaistavasta menettelystä. Syyte oli siksi hylättävä. Hovioikeuden mukaan se, että asunnossa ollut henkilö oli avannut vastaajille oven heidän soittaessaan ovikelloa ei poistanut sitä seikkaa, että asuntoon oli tunkeuduttu luvatta. Näin ollen asuntoon oli tunkeuduttu oikeudettomasti ja kyseessä oli ollut kotirauhan rikkominen. (Vailla lainvoimaa 25.2.2020) 

25.2.2020 11.45

Hovioikeus totesi, että vaikka A:ta ei syytetty huumausaineiden myynnistä, oli takavarikoitujen huumausaineiden määrän ja laadun perusteella ilmeistä, ettei kyse ollut yksin omaa käyttöä varten hankituista huumausaineista. Tämä seikka voitiin ottaa huomioon harkittaessa koventamisperusteen soveltamista ja sekin tuki osaltaan johtopäätöstä rikoksen tekemisestä osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Tuomiossa selostettuja seikkoja kokonaisuutena arvioiden syyttäjän väite siitä, että A oli tehnyt kohdan 1 törkeän huumausainerikoksen osana United Brotherhoodin toimintaa, oli tullut näytetyksi toteen riittävällä varmuudella. A:n puolustuksekseen vetoamat seikat olivat sinänsä riidattomia. Rikollisjärjestön tunnusten puuttumisesta tai rikoksen tekemisestä yksin ei kuitenkaan voitu päätellä, ettei rikosta olisi tehty ryhmän hyväksymänä ja sen puolesta, hyväksi tai nimissä. Rikoksen mahdollisesti tuottaman hyödyn osaltakaan välittömän todistelun puuttuminen ei ollut ratkaisevaa. Rikos oli ryhmän toimintakokonaisuuden mukainen ja olisi ryhmän toiminnasta esitetyn selvityksen perusteella erittäin epätodennäköistä, että siihen olisi ryhdytty muussa ominaisuudessa kuin ryhmän jäsenenä. (Vailla lainvoimaa 25.2.2020)

25.2.2020 10.31

Vastaajan menettelyssä ei ollut kyse anteeksiannettavasta tunnusmerkistö- tai kieltoerehdyksestä. Vastaaja oli siten laiminlyönyt verotusta varten säädetyn velvollisuutensa veron välttämistarkoituksessa. Sakkoa ei ollut pidettävä riittävänä rangaistuksena vastaajan syyksi luetuista teoista. Oikeudenmukaiseksi rangaistukseksi oli katsottu 50 päivää vankeutta (ks. KKO 2007:102). HO ei myöntänyt rangaistuksen lieventämistä tai ainakin alentamista vaatineelle vastaajalle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 25.2.2020)Avoin uutinen

25.2.2020 9.12

24.2.2020 13.00

Kun vastaajalle teosta aiheutuneita seuraamuksia arvioitiin kokonaisuutena, ei vakiintuneen oikeuskäytännön mukainen rangaistus johtanut kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen. Asiassa ei ollut ilmennyt myöskään muita seikkoja, joiden olisi voitu katsoa puoltavan vastaajan jättämistä rangaistukseen tuomitsematta. HO:n perusteluissa todetut seikat huomioon ottaen perusteita myöskään rangaistuksen lieventämiselle ei ollut. Vastaaja tuomittiin 4 kk ehdolliseen vankeusrangaistukseen. (Vailla lainvoimaa 24.2.2020)

24.2.2020 11.50

Rangaistusseuraamuksen osalta RHO katsoi KO:n tavoin, että teot olivat olleet erityisen moitittavia, koska vastaaja oli vastannut asianomistajan uskonnollisesta kasvatuksesta, minkä vuoksi vastaaja oli ollut erityistä luottamusta edellyttävässä asemassa asianomistajaan nähden. HO otti rangaistuksen mittaamisessa huomioon myös sen, että vaikka teot olivat vakavia, ne eivät omassa rikoslajissaan olleet vakavimmasta päästä. HO tuomitsi vastaajan KO:n tuomitseman 3 v 8 kk rangaistuksen asemasta 3 v 2 kk vankeusrangaistukseen. (Vailla lainvoimaa 24.2.2020)

24.2.2020 11.00

Virhe oli tapahtunut tuomioistuimen harkinnassa, eikä sitä näin ollen olisi saanut korjata OK 24 luvun 10 §:n nojalla. KO:n virheen korjaus oli tapahtunut isän eduksi. Siinä oli otettu huomioon isän yleiset elinkustannukset hänen KO:ssa vaatimallaan tavalla ja laskettu elatusavun määrä isän tämän mukaisesti korjatun elatuskyvyn pohjalta. Asianosaiset olivat yksimielisiä siitä, että mainitut elinkustannukset oli tullut ottaa korjatun tuomion mukaisesti huomioon isän elatuskykyä määritettäessä. Isän valituksessaan esiin nostama kysymys elatusavun kohtuullisuudesta oli arvioitavissa HO:ssa KO:n korjatun tuomion ja asianosaisten HO:ssa esittämän pohjalta. Isä ei ollut vaatinut asian palauttamista KO:een. Nämä seikat huomioon ottaen HO katsoi, ettei asiaa ollut perusteltua KO:n oikeudenkäyntivirheestä huolimatta palauttaa KO:een uudelleen käsiteltäväksi. KO:n tuomitsemaa korotettua elatusapua ei voitu pitää isän kannalta kohtuuttomana. (Vailla lainvoimaa 24.2.2020)

24.2.2020 10.00

Kysymystä OK 21 luvun 7 §:n 2 momentissa tarkoitettujen erityisten syiden olemassaolosta oli perusteltua tarkastella KO:n tavoin siitä näkökulmasta, olisiko kanne voitu tutkia, ellei sitä olisi peruutettu. Mikäli vastaus tähän kysymykseen oli kielteinen, peruuttamistilanne rinnastui sillä tavoin OK 21 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuun kanteen tutkimatta jättämisen tilanteeseen, jossa asianosaisen katsotaan hävinneen asian, ettei pykälän 2 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä voitu katsoa olevan olemassa. Kanteessa esitetty vaatimus oli koskenut vastaajan velvoittamista lohkomistoimituksessa perustetun tieoikeuden mukaisen tien rakentamiseen. Tällaisen vaatimuksen tutkiminen ei kuulu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. KO:n olisi siten tullut jättää vaatimus tutkimatta, ellei kantaja olisi peruuttanut sitä. Kantaja oli siten velvollinen korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut KO:ssa. Sillä seikalla, että vastaaja oli kanteen vireillepanon jälkeen toiminut kanteessa vaaditulla tavalla, ei ollut käsillä olevassa tilanteessa merkitystä oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden kannalta. (Vailla lainvoimaa 24.2.2020)

24.2.2020 8.30

Oikeusasiamies saattoi vanhempi konstaapeli A:n tietoon ratkaisussaan esittämänsä käsityksen siitä, että hänen menettelynsä oli ollut poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain vastaista, kun kantelijoille ei ilmoitettu heidän poikansa kiinniotosta. Lisäksi oikeusasiamies saattoi hänen tietoonsa ratkaisussa esittämänsä käsityksen vapaudenmenetyksen kirjaamisesta ja kiinnitti hänen huomiotaan myös poliisilaitoksen tästä esittämään.

21.2.2020 14.40

Olennaista asiassa oli se U:n hovioikeudessa kertoma, että hän ei mitenkään ymmärtänyt veljensä tarkoittaneen sahramilla huumausainetta heidän asiasta keskustellessaan. Hovioikeudelle ei syntynyt sellaista käsitystä, että tätä kertomusta ei olisi pidettävä uskottavana. Asiassa ei esitetty myöskään mitään toiseen suuntaan viittaavaa näyttöä. Jos A oli tarjonnut sisarensa U:n kautta ostettavaksi hasista, oli A:n täytynyt ymmärtää, että myös hänen sisarensa oli käsittänyt asian samalla tavoin eli että tosiasiassa keskustelu koski huumausainetta. Voitiin olettaa, että A oli myös samassa liikkeessä työskentelevänä tässä suhteessa hyvin tuntenut sisarensa. U:n kertomuksen perusteella oli kuitenkin epätodennäköistä, että A olisi voinut ymmärtää sisarensakin tajunneen puhuttavan huumausaineesta sahramin asemesta. Kun näin oli, asiassa ei myöskään näytetty todellista vaaraa huumausaineen levittämistä koskevan rikoksen täyttymisestä. Kaiken kaikkiaan asiassa jäi varteenotettava epäily A:n syyllisyydestä. Siksi syyte oli hylättävä. (Vailla lainvoimaa 21.2.2020)

21.2.2020 13.37

Hovioikeus piti A:n esittämää vaihtoehtoista tapahtumainkulkua, jossa joku muu olisi noutanut postista A:lle osoitetun lähetyksen hänen henkilötodistustaan käyttämällä, tuomiossa mainittujen asiassa esiin tulleiden seikkojen perusteella niin epätodennäköisenä, että sen olemassaolo voitiin riittävällä varmuudella sulkea pois. A:n oli näin ollen katsottava 24.5.2017 itse noutaneen J:n lähetyksen. Hovioikeudelle ei jäänyt epäilystä siitä, että A:lle tullut lähetys oli sisältänyt ainakin 4,8 grammaa alfa-PVP:tä. Hovioikeus katsoi näin ollen, ettei A:n syyllisyydestä jäänyt varteenotettavaa epäilyä. A:n syyksi oli luettava syytteen mukainen huumausainerikos. (Vailla lainvoimaa 21.2.2020)

21.2.2020 11.00

Asiassa oli ollut KO:ssa kysymys siitä, oliko vastaaja perusturvajohtajana toimiessaan tahallaan tai huolimattomuudesta jättänyt selvittämättä ja ratkaisematta A:n työssään kokeman kuormittumisen, häirinnän ja epäasiallisen kohtelun rikkomalla työturvallisuusmääräyksiä ja siten syyllistynyt kohdassa 1 työturvallisuusrikokseen ja virkavelvollisuuden rikkomiseen tai toissijaisesti tuottamukselliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen. Asiassa oli ollut kysymys myös siitä, oliko syyteoikeus vanhentunut. HO:ssa asiassa oli kysymys siitä, oliko syyteoikeus kohdassa 1 valituksessa esitetyllä tavalla vanhentunut. Mikäli syyteoikeus ei ollut vanhentunut, asiassa oli arvioitava, oliko vastaaja työnantajan edustajana tahallaan tai huolimattomuudestaan kohdan 1 syytteessä selostetulla tavalla rikkonut työturvallisuusmääräyksiä ja kohdan 2 syytteen mukaisesti ensisijaisesti tahallaan tai toissijaisesti huolimattomuudestaan rikkonut virkavelvollisuutensa. HO vapautti vastaajan hänelle tuomitusta sakkorangaistuksesta. (Vailla lainvoimaa 21.2.2020)

20.2.2020 16.00

HO ei myöntänyt korvausten korottamista vaatineelle valittajalle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 20.2.2020)

20.2.2020 13.00

Helsingin hovioikeus hyväksyi 20.2.2020 antamallaan päätöksellä elinkautisvangin ehdonalaista vapauttamista koskevan hakemuksen. Hakija oli tuomittu elinkautiseen vankeuteen hänen surmattuaan entuudestaan tuntemansa miehen muun muassa lyömällä ja pistämällä miestä veitsellä. Hovioikeus katsoi, että vanki voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen ja määräsi vapauttamispäiväksi 1.4.2021, jolloin vankilassaoloaikaa tulee kertyneeksi noin 16 vuotta. (Vailla lainvoimaa 20.2.2020)

20.2.2020 11.39

Helsingin käräjäoikeus hylkäsi torstaina (20.2.) syytteet törkeästä alkoholirikoksesta ja törkeästä veropetoksesta. Käräjäoikeus katsoi, ettei asiassa ollut esitetty täyttä näyttöä siitä, että vastaaja olisi toiminut tahallisesti vilpillisessä mielessä, ja siten asiassa oli jäänyt varteenotettava epäilys siitä, että vastaaja olisi tahallisesti menetellyt teonkuvauksessa selostetulla tavalla, eli syyllistynyt tietoisesti tahallisesti törkeän veropetoksen ja törkeän alkoholirikoksen tunnusmerkistön täyttävään tekoon. Koska vastaajan tahallisuudesta kyseisiin tekoihin oli jäänyt perusteltu epäilys, oli syytteet asiassa hylättävä. (Vailla lainvoimaa 20.2.2020)

19.2.2020 16.00

19.2.2020 12.28

19.2.2020 11.43

Yhtiöllä oli ollut perusteet kantajan työsuhteen päättämiselle koeaikana. Perusteet eivät olleet olleet syrjiviä tai muutoinkaan koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisia. Siten yhtiöllä oli ollut laillinen peruste kantajan työsuhteen päättämiselle koeaikana. Yhtiö ei ollut kuullut kantajaa ennen työsuhteen päättämistä. Hänet kutsuttiin neuvotteluhuoneeseen kesken työpäivän ja ilmoitettiin vain purusta. Luottamusmiehen osallistumisesta tilaisuuteen ei ollut huolehdittu. Yhtiön puutteellinen menettely vaikutti oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen. HO ei myöntänyt kantajalle jatkokäsittelylupaa. KO:n ratkaisu jäi pysyväksi. (Vailla lainvoimaa 19.2.2020)

19.2.2020 10.10

18.2.2020 14.30

18.2.2020 12.00

18.2.2020 10.40

Asiaa kokonaisuutena arvioituaan HO päätyi siihen, että valittajan vasta HO:ssa esittämä selvitys tuli ottaa huomioon ja se oli riittävä osoittamaan sen, ettei hän ollut määräajassa kyennyt vastustamaan sakkomenettelylain 17 §:n mukaisesti hänelle tiedoksiannettua rikesakkomääräystä. Kun valittajan hakemus oli tehty yhdeksän kuukauden määräajassa, hänelle oli palautettava menetetty määräaika. (Vailla lainvoimaa 18.2.2020)

17.2.2020 16.00

HO katsoi vastaajan syyllistyneen pahoinpitelyn asemasta hätävarjelun liioitteluna tehtyyn pahoinpitelyyn. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos katsoi, ettei vastaaja ollut ollut hätävarjelutilanteessa, eikä hänellä ollut tekohetkellä ollut oikeutta minkäänlaiseen puolustustekoon. (Vailla lainvoimaa 16.2.2020)

17.2.2020 14.15

17.2.2020 10.34

Tapauksessa työntekijään oli kohdistunut epäasiallista kohtelua hänen esimiehenään toimineen ryhmänjohtajan sekä muiden työntekijöiden taholta. Epäasiallinen kohtelu oli ilmennyt pääosin puhumattomuutena ja työyhteisöstä eristämisenä sekä työntekijän perehdytyksessä ilmenneinä puutteina. (Vailla lainvoimaa 17.2.2020)

14.2.2020 14.30

Asiassa mainitut lain esitöiden ja oikeuskirjallisuuden kannanotot huomioon ottaen HO katsoi, ettei yleisesti ottaen ole estettä sille, että hyväksyttävänä pidettävä tuntiveloitus voi vaihdella saman oikeudenkäynnin aikana tilanteessa, jossa vaadittavan työn vaativuus vaihtelee ja joissa on selvästi eroteltavissa vaativuudeltaan erilaisia kokonaisuuksia. HO katsoi, että vaadittua 280 euron tuntiveloitusta oli pidettävä kohtuullisena koko KO-käsittelyn osalta. Viitaten siihen, mitä HO oli lausunut oikeudenkäyntikuluista KO:ssa, HO katsoi, että 280 euron tuntiveloitusta oli pidettävä kaikkien valittajien osalta kohtuullisena myös HO:ssa. (Vailla lainvoimaa 14.2.2020)

14.2.2020 9.30

KO oli väliaikaisena turvaamistoimena kieltänyt työntekijäliittoa saartamasta suomalaisessa satamassa lastattavana ollutta ulkomaalaista kauppa-alusta. Väliaikaisen turvaamistoimipäätöksen jälkeen työntekijäliitto oli lopettanut saarron ja alus oli päässyt jatkamaan matkaansa. Turvaamistoimen hakija oli peruuttanut turvaamistoimihakemuksen. Työntekijäliiton vaatimuksesta KO oli tutkinut turvaamistoimen määräämisen edellytykset ja katsonut edellytysten täyttyneen. KKO:ssa oli X ry:n valituksen johdosta kysymys siitä, oliko yhtiöiden oikeudenkäyntikuluvaatimus voitu tutkia turvaamistoimiasian yhteydessä. Mikäli vastaus on myöntävä, kysymys oli lisäksi siitä, miten oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta tulee arvioida. KKO katsoi, että turvaamistoimen hakijan oikeudenkäyntikuluvaatimus voitiin tutkia turvaamistoimiasian yhteydessä. KKO:n ratkaisusta ilmenevillä perusteilla työntekijäliitto velvoitettiin korvaamaan turvaamistoimen hakijan oikeudenkäyntikulut.

13.2.2020 14.30

HO arvioi raiskauksesta esitetyn näytön samalla tavalla kuin KO. (Vailla lainvoimaa 13.2.2020)

13.2.2020 11.28

KO oli tuominnut vuonna 1995 syntyneelle vastaajalle vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalvelua 180 tuntia. HO tulkitsi RL 20:7 a §:n rajoitussäännöstä toisin kuin KO katsoen, että asianosaisten välinen seurustelusuhde oli ollut tasavertainen seurustelusuhde eikä vastaajan menettely ollut loukannut asianomistajan itsemääräämisoikeutta. (Vailla lainvoimaa 13.2.2020)

13.2.2020 9.18

KKO katsoi, ettei suullisen käsittelyn toimittaminen ollut tarpeen asian ratkaisemiseksi. Sen vuoksi sitä koskeva pyyntö hylättiin. KKO:n tuomiossa lausutuilla perusteilla katsottiin, että kuvatussa tilanteessa etälamauttimella ampuminen ei ollut ollut tarpeellista ja puolustettavaa ja ettei A ollut varoittanut etälamauttimen käytöstä riittävän selkeästi ja ymmärrettävästi ennen sen laukaisemista. A:n katsottiin syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen ja pahoinpitelyyn. (Ään.)

12.2.2020 13.15

Käräjäoikeuden olisi tullut arvioida luottoehtojen kohtuuttomuutta kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n perusteella. Käräjäoikeus oli  jättänyt lausumatta A:n esittämästä ja asian ratkaisun kannalta keskeisestä kiistämisperusteesta. Asiaa kokonaisuutena arvioiden hovioikeus katsoi, että käräjäoikeuden menettely ei ollut riittävän perusteellista. Hovioikeuden päätöksessä esitetyt seikat sekä oikeusastejärjestys ja asianosaisten muutoksenhakumahdollisuus huomioon ottaen asiaa ei voitu käsitellä hovioikeudessa ensiasteena eikä hovioikeus voinut siten ottaa asiaa välittömästi ratkaistavakseen vain tarkoituksenmukaisuussyistä viivästyksen tai kustannusten välttämiseksi. Asian selvittämättömään tilaan nähden palauttamista vain perustelujen täydentämistä varten ei ollut pidettävä riittävänä. Asia oli palautettava käräjäoikeuteen kokonaisuudessaan uutta käsittelyä varten. (Vailla lainvoimaa 12.2.2020)

12.2.2020 10.00

Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi metallialan yrityksen varatoimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana tapahtuma-aikaan toimineen miehen työturvallisuusrikoksesta 25 päiväsakon sakkorangaistukseen. Käräjäoikeus antoi tuomionsa 11.2.2020.

12.2.2020 8.00

11.2.2020 15.00

Vastaaja oli tehnyt ruumiillista väkivaltaa A:lle lyömällä tätä nyrkillä kasvoihin seurauksin, että tämä oli kaatunut maahan ja menettänyt tajuntansa. Tämän jälkeen vastaaja oli lyönyt maassa tajuttomana maannutta A:ta voimakkaasti nyrkillä kasvoihin ainakin 7-8 kertaa pitäen A:sta toisella kädellään kiinni lyöntien aikana. Lyöntien seurauksena oli A:n pää osunut asfalttiin. HO piti tuomiossa kerrottua vammaa RL 21 luvun 6 §:ssä tarkoitettuna vaikeana ruumiinvammana. Syyksilukemista ei ollut siten syytä muuttaa. Nyt kysymyksessä olleen törkeän pahoinpitelyn ja ehdollisen tuomion tarkoittamien rikosten vakavuuden ja samankaltaisuuden vuoksi ehdollinen rangaistus oli täytäntöönpantava kokonaan. Yhteisen vankeuden pituudeksi muodostui näin ollen 1 v 10 kk. Kun aiempi ehdollinen vankeusrangaistus pannaan täytäntöön ei yhteistä vankeusrangaistusta määrätä ehdolliseksi. Vastaajan mahdollinen työpaikan menetys ehdottoman vankeusrangaistuksen vuoksi oli luonnollinen seuraus tuomitusta vankeusrangaistuksesta, eikä mainittu seikka tehnyt rangaistuksesta kohtuutonta. (Vailla lainvoimaa 11.2.2020)

11.2.2020 13.00

Asiaa kokonaisuutena harkittuaan HO katsoi toisin kuin KO, että asiassa oli VJL 10 a §:ssä tarkoitetut painavat syyt myöntää hakijalle velkajärjestely. KO:n päätös kumottiin.

11.2.2020 10.00

Vastaajan mukaan hän ei ollut aikaisemmin syyllistynyt rikoksiin. Hänellä oli kaksi alaikäistä lasta, joista toinen oli syntynyt vasta marraskuussa 2019. Lasten äiti tarvitsi vastaajaa arjessa. Vastaajan mukaan hänen tutkintavankeudessa jo tähän mennessä kärsimä rangaistus oli riittävä seuraamus hänen syykseen luetusta rikoksesta. Syyttäjä oli pääkäsittelyssä ilmoittanut, että asiassa esitetyt kohtuus- ynnä muut seikat huomioon ottaen vastaaja vaatimaa 1 vuoden 7 kuukauden vankeusrangaistusta voitiin pitää oikeudenmukaisena seuraamuksena vastaajan syyksi luetusta rikoksesta. (Vailla lainvoimaa 11.2.2020)

11.2.2020 8.30

10.2.2020 12.15

Tutkintavankien vankiloihin sijoittamista ja vanginkuljetusta koskeva lainsäädäntö uudistetaan. Tavoitteena on, ettei tutkintavankeja vuonna 2025 enää säilytetä vangitsemisoikeudenkäynnin jälkeen poliisin säilytystiloissa, vaan vankiloissa. Tavoitteena on myös kehittää viranomaisten välistä työnjakoa vanginkuljetuksessa.

10.2.2020 10.41

Asianomistaja oli ilmoittanut, että hänen vaatimuksensa oli KO:ssa kirjattu väärin eli määrältään liian alhaisena. HO katsoi, ettei ollut aihetta epäillä, etteikö asianomistajan vahingonkorvausvaatimusta olisi kirjattu KO:ssa oikein. Asianomistaja oli siten HO:ssa laajentanut vahingonkorvausvaatimuksiaan. Asianomistaja ei ollut esittänyt perustetta, jonka vuoksi hänellä olisi ollut siihen oikeus. Näin ollen asianomistajan vahingonkorvausvaatimukset oli jätettävä tutkimatta siltä osin kuin ne ylittivät hänen KO:ssa esittämänsä vaatimukset. Pääasian osalta aihetta KO:n tuomion muuttamiseen, jolla syytteet ja korvausvaatimukset oli hylätty, ei ollut. Asianomistaja oli hävinnyt muutoksenhaun ja sai siten pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. (Vailla lainvoimaa 10.2.2020)

10.2.2020 8.12

Lue tammikuun 2020 luetuimmat Edilex-uutiset.Avoin uutinen

7.2.2020 12.15

Vuonna 2019 poliisin tietoon tuli koko maassa 334.796 rikosta. Tämä on nelisen prosenttia eli 13.500 rikosta enemmän kuin vuonna 2018. Luku sisältää kaikki rikoslakirikokset lukuun ottamatta liikennerikoksia. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen mukaan turvallisuusympäristössä on monia haasteita, jotka tulevat näkymään – ja näkyvät osittain jo nyt – rikoskehityksessä sekä poliisin toiminnassa niin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidossa, liikenneturvallisuudessa kuin rikosten selvittämisessäkin.

7.2.2020 10.30

KO:ssa käsitellyssä asiassa oli ollut riitaista se, mistä syystä kantajan työsuhde oli päättynyt, ts. oliko vastaaja vai kantaja päättänyt työsuhteen vastaajayhtiössä, mikä merkitys kahdella sisällöltään erilaisella työtodistuksella oli asiassa, oliko vastaaja yrittänyt saada kantajan allekirjoittamaan paperin siitä, että kantaja itse irtisanoo työsopimuksensa sekä se, oliko kantaja työllistynyt vastaajayhtiössä työskentelynsä jälkeen. Työntekijän kanne oli hylätty. HO hyväksyi KO:n näytön arvioinnin ja johtopäätökset. KO:n tuomiota ei ollut aihetta muuttaa. (Vailla lainvoimaa 7.2.2020)