7.10.2020 15.17

Tuomarinkoulutuslautakunta myönsi 7.10.2020 ensimmäisen kerran tuomarikoulutetun nimikkeitä. Nimikkeitä myönnettiin 15. Tuomarikoulutetun nimike voidaan myöntää henkilölle, joka on toiminut asessorin koulutusvirassa ja suorittanut asessorin koulutusohjelman.

6.10.2020 8.54

Lisäksi apulaisoikeuskansleri saattoi käräjätuomarin tietoon päätöksessään esittämänsä käsityksen tuomiolauselman yksilöidyn julistamisen merkityksestä tuomarin itsekontrollin kannalta. Asia käsiteltiin oikeuskanslerinvirastossa hovioikeuden tekemän ilmoituksen perusteella.

5.10.2020 9.00

Syyttäjä oli vaatinut hovioikeutta arvioimaan, mikä merkitys käräjäoikeuden pääkäsittelyn jälkeen hänelle tiedoksi tulleella todistajan mahdollisella esteellisyydellä on asian käsittelyyn ja lopputulokseen. Nyt käsillä olevassa asiassa syyttäjä oli ilmoittanut, ettei hän hae muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun. Muutoksenhakukirjelmässä ei siten ollut hovioikeuden tutkimisvallan synnyttävää vaatimusta. Syyttäjän esittämän vaatimuksen arvioimiseksi hovioikeudella ei ollut toimivaltaa. Valitus oli jätettävä tutkimatta. (Vailla lainvoimaa 5.10.2020)

2.10.2020 15.15

2.10.2020 11.26

HO arvioi asiassa KO:n menettelyä ratkaisun antamisesta ilmoittamisessa ja sitä, oliko oikeudenkäynnin viivästymisen hyvitysvaatimusta tehty ajoissa. HO katsoi, ettei asiassa ollut tapahtunut valittajan väittämää menettelyvirhettä, jonka perusteella asia olisi tullut palauttaa KO:een. Vaatimuksen viivästymisen osalta HO totesi, että sen esittämisajankohtana pääasia oli sinänsä ollut vielä vireillä KO:ssa, ja näin ollen vaatimus oli katsottava tehdyksi ennen pääasian käsittelyn päättymistä. Hyvityslain 7 §:n 1 momenttiin lakivaliokunnan mietinnön perusteella erikseen lisätty edellytys vaatimuksen tekemisestä hyvissä ajoin olisi kuitenkin merkityksetön, jos hyvitysvaatimuksen olisi katsottu tässä tapauksessa asiassa todetusta huolimatta saapuneen ajoissa. Mainitsemillaan perusteilla HO totesi, että kun vaatimusta ei nyt ollut tehty hyvissä ajoin, sitä ei ollut tehty hyvityslain 7 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla. Valittaja oli menettänyt asiassa puhevaltansa, eikä hyvitysvaatimusta voitu tutkia. KO:n päätöslauselmaa ei muutettu. (Vailla lainvoimaa 2.10.2020)

1.10.2020 16.00

HO katsoi, että vaikka asia oli KO:ssa ratkaistu valittajan tahdon mukaisesti, hänellä oli valituksessa tarkoitettujen olosuhteiden muutosten johdosta ollut asiassa riittävä muutoksenhakuintressi. Asian laatu samoin kuin sen joutuisa ja prosessiekonominen käsittely puolsivat myös sitä, että asia voidaan ratkaista suoraan HO:ssa. Mainitsemillaan perusteilla HO katsoi, että KO:n päätös oli kumottava ja valittajan edunvalvojaksi oli määrättävä yleinen edunvalvoja. (Vailla lainvoimaa 1.10.2020)

1.10.2020 13.37

Valittajan korvausvaatimus perustui siihen, että hänet oli rikosseuraamusesimiehen päätöksellä käsiraudoitettu ja sijoitettu tarkkailuun eli viety kameravalvottuun eristysselliin. Toinen rikosseuraamusesimies oli jatkanut valittajan pitämistä eristyssellissä, vaikka siihen ei ollut ollut valittajan mukaan edellytyksiä. Myöhemmin rikosseuraamusalueen aluejohtaja oli kumonnut kyseisen päätöksen. Lisäksi kanteen perusteina valittaja oli vedonnut siihen, että hänelle ei ollut annettu kynää ja paperia eikä hammasharjaa ja -tahnaa ja häntä oli kielletty soittamasta asianajajalleen. (Vailla lainvoimaa 1.10.2020)

30.9.2020 11.20

Käsillä ei voitu katsoa olevan Suomen perustuslain eikä perus- ja ihmisoikeuksien vastaista tilannetta. KO oli voinut jättää kanteen tutkimatta myös puuttuvan toimivallan ja vakuutusoikeuden päätöksen oikeusvoimavaikutuksen vuoksi. (Vailla lainvoimaa 30.9.2020)

30.9.2020 9.37

Irtaimen kaupan purkamista koskeva riita-asia oli siirretty tuomioistuinsovitteluun, jossa osapuolet olivat tehneet sovintosopimuksen, jonka mukaan A Oy ostaa B Oy:ltä muun ohella tontin tiettyyn päivämäärään mennessä. Käräjäoikeus vahvisti lainvoimaiseksi jääneen sovinnon. A Oy haki Korkeimmalta oikeudelta käräjäoikeuden sovinnon vahvistamista koskevan ratkaisun purkamista.
Korkein oikeus katsoi, että sovintosopimuksessa oli kysymys kiinteistön kaupan esisopimuksesta, jota ei ollut tehty maakaaren 2 luvun 1 ja 7 §:ssä säädetyllä tavalla. Korkein oikeus katsoi, että käräjäoikeuden ratkaisu oli perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, kun käräjäoikeus ei ollut ottanut muotovirhettä viran puolesta huomioon ja jättänyt lain vastaista sopimusta vahvistamatta. (Ään.)

29.9.2020 10.13

Hovioikeus muun muassa hyväksyi käräjäoikeuden perustelut ja johtopäätökset siitä, että Y:llä oli omistusoikeuteensa perustuva oikeus hallita kannevaatimuksen kohdassa 1 yksilöityjä autopaikkoja eikä X saa omavaltaisesti estää Y:tä käyttämästä autopaikkoja eli X:n väitetty toiminta on kiellettyä, että esitetyn todistelun perusteella Y:n huoli siitä, että X voi turvaamistoimella asetetun kiellon päättyessä jatkaa autopaikkojen käytön oikeudetonta rajoittamista, on perusteltu eli on olemassa uhka kielletyn toiminnan jatkumiselle tai alkamiselle tuomion jälkeen ja Y:llä näin ollen oli oikeutettu tarve saada pysyvä kielto autopaikkojen käytön omavaltaiselle estämiselle. (Vailla lainvoimaa 29.9.2020)

29.9.2020 8.43

Eri mieltä ollut jäsen totesi mm., että "tilanteessa, jossa avustaja tai puolustaja ilmoittaa päämiehensä puolesta tyytymättömyyttä käräjäoikeuden ratkaisuun mutta ratkaisuun ei haeta valittamalla muutosta hovioikeudelta, avustajan tai puolustajan olisi saadakseen palkkiota tyytymättömyyden ilmoittamisesta haettava sitä erikseen ja tuomioistuimen olisi annettava vaatimuksesta erillinen ratkaisunsa, mikäli tyytymättömyyden ilmoittamisen ei katsota kuuluvan palkkioasetuksen 4 a §:ssä tarkoitettuihin jälkitoimiin. Tätä ei voida pitää tarkoituksenmukaisena sanotun toimen vähäisyyteen nähden. Edellä lausutuilla perusteilla myös tyytymättömyyden ilmoittaminen käräjäoikeuden ratkaisuun kuuluu palkkioasetuksen 4 a §:ssä tarkoitettuihin jälkitoimiin, joista ei hovioikeudessa makseta erikseen palkkiota." (Vailla lainvoimaa 29.9.2020)

29.9.2020 7.57

Apulaisoikeusasiamiehen käsityksen mukaan asiassa oli tapahtunut kantelijan kannalta selvä ja luonteeltaan vakava oikeudenloukkaus. Viranomaistoiminta ei täyttänyt perusoikeutena turvatun oikeusturvan vaatimuksia, joten hyvityksen suorittamiselle on perusteita.

28.9.2020 11.20

Ulkomaalaisasia – Valituslupa – Valitusluvan myöntämisperusteet – Muu erityisen painava syy – Uusi selvitys

25.9.2020 11.17

HO katsoi, KO:n tuomiossa todetuin tavoin, että vuokralaisen menettely oli esitetyn selvityksen perusteella ristiriidassa kaupungin vuokraustoiminnan tarkoituksen kanssa. Toisin kuin KO, HO kuitenkin katsoi, ettei mainitunlainen ristiriita ollut AHVL 17 §:ssä tarkoitettua huomattavaa haittaa. Asiassa ei ollut myöskään esitetty selvitystä muunlaisesta kaupungille aiheutuneesta haitasta tai häiriöstä. Vuokralaisen harjoittama alivuokraus ei siten ollut edellyttänyt joko vuokrasopimuksessa annettua suostumusta tai kaupungin erikseen antamaa lupaa. Näin ollen HO katsoi, ettei kaupungilla ollut ollut perusteita purkaa vuokrasopimusta AHVL 61 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla. Edellä lausutun vuoksi asiassa ei ollut tarpeen lausua siitä, oliko menettelyllä siten vähäinen merkitys, ettei oikeutta vuokrasopimuksen purkamiseen tällä perusteella ollut ollut. Nyt oli kysymys vaatimuksesta, josta KO ei ollut lausunut sen hyväksyttyä kantajan ensisijaisen vaatimuksen. Oikeusastejärjestys huomioon ottaen asianosaisten muutoksenhakuoikeuden säilyminen ja siten oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen puolsivat jutun palauttamista. (Vailla lainvoimaa 25.9.2020)

25.9.2020 10.31

Yhtiö A:n hakemuksesta käräjäoikeus julisti tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla annetun neuvoston asetuksen (EY) 44/2001 nojalla virolaisen tuomioistuimen B:tä vastaan antaman tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi Suomessa. B vaati hovioikeudessa, että A:n hakemus hylätään, koska hakemuksen hylkäämiselle oli asetuksen 34 ja 35 artiklan mukaiset perusteet. Hovioikeus ei myöntänyt B:lle jatkokäsittelylupaa.
Korkein oikeus katsoi, että jatkokäsittelylupaa koskevat oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun säännökset soveltuivat asiaan. Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevillä perusteilla katsottiin, että hovioikeuden olisi tullut myöntää jatkokäsittelylupa painavan syyn perusteella. (Ään.)

24.9.2020 12.25

Tuomioistuimen on pakkokeinolain 6 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan kumottava vakuustakavarikko, jollei syytettä nosteta neljän kuukauden kuluessa vakuustakavarikkoa koskevan määräyksen antamisesta. Saman momentin nojalla tuomioistuin voi pidentää tätä aikaa enintään neljällä kuukaudella kerrallaan. Laissa ei ole määräyksiä siitä, millä edellytyksillä määräaikaa voidaan pidentää. Asiassa oli ratkaisevaa erityisesti se, oliko syytteen nostamiselle asetetun määräajan ja vakuustakavarikon voimassaolon pidentäminen rikoskomisarion vaatimalla tavalla pakkokeinolain 1 luvun 2 §:ssä lausutun suhteellisuusperiaatteen mukaista. Valituksesta ei käynyt ilmi, miltä osin esitutkinta oli kesken ja mistä syistä asiaa ei ollut saatu selvitettyä ja saatettua syyteharkintaan 31.8.2020 mennessä. Näin ollen asiassa ei esitetty sellaista selvitystä, että syytteen nostamisen määräajan pidentämiselle olisi riittävät perusteet. (Vailla lainvoimaa 24.9.2020)

24.9.2020 11.00

24.9.2020 10.10

23.9.2020 13.10

Asiassa oli ensinnäkin kysymys siitä, tuliko tuomioistuimen tutkia toimivaltaansa koskeva kysymys välimiesmenettelyssä annetun tuomion täytäntöönpanoa koskevan hakemusasian käsittelyssä ja soveltaa oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 21 §:ää tilanteessa, jossa vastapuoli jättää lausumatta vai tuliko tuomioistuimen ratkaista asia toimivaltaansa tutkimatta oikeudenkäymiskaaren 8 luvun 7 §:n nojalla. Jos käräjäoikeuden tuli soveltaa ensiksi mainittua säännöstä, oli asiassa vielä arvioitavana se, oliko käräjäoikeus ollut toimivaltainen lain välimiesmenettelystä 50 §:n tai jonkin muun säännöksen nojalla. (Vailla lainvoimaa 23.9.2020)

23.9.2020 11.20

Ottaen huomioon asiassa kerrottu ja se, että hakija oli sairaudestaan huolimatta aikaisemmin työllistynyt noin vuoden kuluessa edellisen työsuhteensa päättymisestä, HO katsoi, että maksuvaran puuttumista noin yhdeksän kuukauden työttömyyden vuoksi voitiin pitää vielä väliaikaisena. Näin täydennettynä HO hyväksyi KO:n päätöksen perustelut ja lopputuloksen. (Vailla lainvoimaa 23.9.2020)

22.9.2020 15.30

Tuomiolauselmien korvausmäärät oli korjattu kirjoitusvirheinä vastaamaan tuomion perusteluja. (Vailla lainvoimaa 22.9.2020)

22.9.2020 12.10

Kevään 2020 poikkeusolot toivat julkisen vallan käytön uudella tavalla keskiöön. Suomessa oikeusvaltion rakenteita onnistuttiin kunnioittamaan, mutta esiin tuli myös kehittämisen paikkoja.

22.9.2020 11.14

Syyttäjä oli HO:lle toimittamassaan lausumassa katsonut, ettei asianajajalle tullut maksaa palkkiota tyytymättömyyden ilmoittamisesta, koska se sisältyi käräjäoikeusvaiheen jälkitoimiin. Asiassa ei syyttäjän mukaan myöskään aiheutunut sellaisia jälkitoimia HO:ssa, joista tuli maksaa palkkio, koska asia jäi sillensä. HO totesi, että huolimatta siitä, että nyt oli kysymys valituksen peruutuksesta, jonka johdosta asia jäi KO:n tuomion varaan, oli avustajan annettava HO:n ratkaisu tiedoksi päämiehelle, josta avustajalla oli oikeus saada palkkio asetuksen 3 ja 4 a §:n mukaan. Valittajan osalta asiaan liittyi myös oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskeva ratkaisu, josta hänellä oli muutoksenhakuoikeus, ja josta avustajan oli päämiestään informoitava. (Vailla lainvoimaa 22.9.2020)

21.9.2020 10.42

Asiassa esitettiin A:n sananvapauden hyväksyttävän rajoittamisen puolesta ja vastaan puhuvia seikkoja. Yhtäältä A:n kantelun kohteena olevassa valituksessa esittämien ilmaisujen esittämistilanne, ilmaisuista pääteltävä esittämistarkoitus ja niiden asiasisältö puolsivat johtopäätöstä siitä, että A:n sananvapautta oli perus- ja ihmisoikeuksien vastaisesti liiaksi rajoitettu siitä, mikä olisi ollut välttämätöntä tuomioistuimen arvovallan varmistamiseksi. Toisaalta ilmaisujen esittämistapa, niiden kirjallinen muoto, valituskirjelmän yleinen sävy ja osittain ilmaisujen etäinen yhteys kantelun kohteena olevaan asiaan sekä A:n menettelystä määrätyn kurinpidollisen seuraamuksen lievyys puolsivat vastakkaista päätelmää. Hovioikeus katsoi asiaa kokonaisuutena arvioituaan ja ratkaisussa kerrottuja seikkoja punnittuaan, että A:n sananvapauden rajoittamiselle oli ollut perus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta asianmukaiset ja riittävät perusteet. (Vailla lainvoimaa 21.9.2020)

18.9.2020 15.00

Velallinen oli ilmoituksensa mukaan jäänyt eläkkeelle hoitamaan sairasta lähiomaistaan. Velallisen mukaan hän ei ollut maksuohjelmaa vahvistettaessa tiennyt lähiomaisensa tulevasta sairastumisesta. Tältä osin HO hyväksyi KO:n perustelut ja johtopäätöksen siitä, ettei velallinen ollut jäädessään eläkkeelle laiminlyönyt myötävaikutusvelvollisuuttaan ylläpitää maksuvaraansa. HO myös katsoi, ettei velalliselta voitu kohtuudella edellyttää vahvistetun maksuohjelman mukaista maksuvelvollisuuden täyttämistä. Velalliselle vahvistettua maksuohjelmaa oli siten muutettava. Oikeusastejärjestys huomioon ottaen maksuohjelman muuttaminen tapahtui soveliaimmin KO:ssa. (Vailla lainvoimaa 18.9.2020)