20.7.2020 9.00

Alv-direktiivin 2006/112/EY 9 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että asianajajan ammattia harjoittavaa henkilöä on pidettävä kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna verovelvollisena. Unionin oikeus on esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin soveltaa arvonlisäveroa koskevassa oikeusriidassa oikeusvoiman periaatetta, kun kyseinen oikeusriita ei koske samaa verokautta kuin se, josta oli kyse oikeusvoimaiseen tuomioistuinratkaisuun johtaneessa oikeusriidassa, eikä sillä myöskään ole samaa kohdetta kuin viimeksi mainitulla oikeusriidalla, ja tämän periaatteen soveltaminen estäisi kyseistä tuomioistuinta ottamasta huomioon unionin arvonlisäverolainsäädäntöä.

25.6.2020 16.00

Hakija oli pyytänyt Poliisihallitukselta sähköisessä muodossa luetteloa järjestyksenvalvoja- ja vartijahyväksynnän saaneista henkilöistä siten, että listasta ilmenee henkilön koko nimi, syntymäaika, kansalaisuus, sukupuoli, myöntänyt viranomainen, myöntämispäivämäärä, voimassaoloaika, koulutustiedot, ehdot ja rajoitukset sekä koiratieto. (Ei lainvoim. 25.6.2020)

16.6.2020 11.26

Oikeudenkäyntiavustajan valituksen johdosta HO:ssa oli kysymys siitä, oliko oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätös hänen oikeudenkäyntiasiamiehenä ja -avustajana toimimista koskevan lupansa peruuttamisesta kumottava tai luvan peruuttamisen asemesta määrättävä lievempi seuraamus. Oikeudenkäyntiavustajalautakunnan päätöstä ei muutettu. (Vailla lainvoimaa 16.6.2020)

9.6.2020 12.10

3.6.2020 10.40

29.5.2020 14.19

Verotuksen oikaisulautakunta oli 16.6.2016 antamallaan päätöksellä alentanut yhtiölle verovuoden 2010 osalta määrätyn veronkorotuksen määrän 17 000 eurosta 10 600 euroon. HAO oli valituksenalaisella päätöksellään alentanut yhtiölle määrätyn veronkorotuksen määrän verovuoden 2010 osalta asian käsittelyn viivästymisen vuoksi hallintolainkäyttölain 53 a §:n nojalla 17 000 eurosta 15 500 euroon. KHO totesi, että yhtiölle verovuoden 2010 osalta määrätyn veronkorotuksen määrä oli 10 600 euroa. Tästä määrästä oli vähennettävä HAO:n asian käsittelyn viivästymisen vuoksi myöntämä 1 500 euron hyvitys, minkä jälkeen verovuoden 2010 veronkorotuksen määrä oli 9 100 euroa. KHO totesi myös, että yhtiön verovuoden 2010 verotusta oli oikaistu verovelvollisen vahingoksi 15.10.2012. Asian käsittely oli siten kestänyt kokonaisuudessaan noin seitsemän ja puoli vuotta, mitä käsittelyaikaa oli kokonaisuudessaan pidettävä aiheettoman pitkänä. Tähän nähden ja kun otettiin huomioon, että asian käsittelyn oli sanotun HAO:n päätöksessä olevan virheen vuoksi katsottava edelleen viivästyneen ainakin osittain valtion vastuulla olevasta syystä, yhtiölle verovuodelta 2010 määrättyä veronkorotusta oli alennettava. HAO:n päätös kumottiin tältä osin ja veronkorotuksen määräksi vahvistettiin 7 600 euroa. (Julkaisematon 29.5.2020)

25.5.2020 15.15

Päätöksessä lausutuin perustein hallinto-oikeus katsoi, että sisäministeriö oli voinut harkintavaltansa nojalla ja päätöksessä mainitsemillaan perusteilla päättää olla myöntämättä Suomen Hypoteekkiyhdistykselle lupaa Suomen vaakunan leijonakuviota vastaavan tunnuskuvan sisältävän tavaramerkin rekisteröintiin. Ottaen erityisesti huomioon, ettei asiassa ollut kysymys tavaramerkkilain (7/1964) mukaisesta tavaramerkin rekisteröintiasiasta sinänsä, vaan siitä, oliko sisäministeriö voinut olla antamatta laissa tarkoitettua lupaa, päätöstä ei voitu pitää valituksessa esitetyin tavoin perustuslain 15 §:ssä säädetyn omaisuuden suojan vastaisena. Sisäministeriön katsottiin menetelleen virheellisesti, kun se ei ollut varannut yhdistykselle tilaisuutta tulla kuulluksi Kansallisarkiston lausunnosta, mutta oikeudenkäynnin ei kuitenkaan voitu katsoa aiheutuneen sisäministeriön virheestä. Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ollut kohtuutonta, että valittaja joutui pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. (Vailla lainvoimaa 25.5.2020)

22.5.2020 13.01

Valituksen mukaan A oli saamelainen ja hänellä oli isänsä ennakkoperintönä antama kalastusoikeus Tenojoelle, jotta hän voisi harjoittaa verkkokalastusta Tenojoessa ja sen sivuvesistöissä. A:n kotikunta oli Utsjoki, mutta hän työskenteli kuitenkin muualla ja matkusti paljon ulkomailla edustustehtäviensä vuoksi. Luvan epääminen esti valituksen mukaan A:ta harjoittamasta perinteistä saamelaista kalastusta. Valituksen johdosta asiassa oli ratkaistavana kysymys siitä, estikö kalastussäännön ja voimaansaattamislain säännöksiin perustuva valituksenalainen päätös ja sen mukainen kalastusluvan epääminen A:ta harjoittamasta kulttuuriaan PL 17 §:n 3 momentin ja Suomea sitovan KP-sopimuksen 27 artiklan vastaisesti. Asiassa tuli tällöin arvioitavaksi erityisesti se seikka, voitiinko saamelaisen oikeutta harjoittaa omaan kulttuuriin liittyvää kalastusta rajata asuinpaikkaperusteisesti siten, että muualla kuin voimaansaattamislain 9 §:ssä tarkoitetulla alueella asuvien saamelaisten oikeus kalastaa Tenojoella estettiin tai sitä vähintäänkin merkittävästi rajoitettiin edellä mainittujen kalastussäännön määräysten ja voimaansaattamislain säännösten nojalla. HAO hylkäsi A:n valituksen katsoen, ettei ELY-keskuksen päätös ollut PL 17 §:n 3 momentissa säädetyn saamelaiskulttuurin suojan ja KP-sopimuksen 27 artiklan vastainen. (Ei lainvoim. 22.5.2020)

15.5.2020 10.00

Itsekriminointisuoja kuuluu niihin prosessuaalisiin takeisiin, jotka syytetylle taataan oikeudenmukaisessa rikosoikeudenkäynnissä. Usein tätä oikeusperiaatetta kuvaillaan epäillyn oikeudeksi suhtautua passiivisesti asian selvittämiseen esitutkinnassa ja sitä seuraavassa oikeudenkäynnissä: vastaajalla on oikeus kieltäytyä vastaamasta eikä hänen tarvitse myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen. Itsekriminointisuojan on perinteisesti katsottu liittyvän rikossyytteisiin ja syytetyn asemaan rikosoikeudenkäynnissä, mutta itsekriminointisuojalla voi olla merkitystä myös hallinnollisissa menettelyissä. Tämä koskee erityisesti hallintoasioita, jotka koskevat rangaistusta muistuttavien sanktiomaksujen määräämistä, niin sanottua hallinnollista sanktiota. Artikkelissaan jatko-opiskelija Veronica Lankinen tarkastelee itsekriminointisuojaa sellaisena rikosprosessuaalisena takeena, joka tulee taata henkilölle hallinnollisen sanktion määrämistä koskevassa ensimmäisen asteen menettelyssä.

28.4.2020 10.40