Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä tehdyn valtion rajat ja lentotiedotusalueiden rajat ylittävää toimintaa koskevan sopimuksen.

Neuvoteltava sopimus käsittäisi useita osa-alueita. Suomi on delegoinut aikanaan Ruotsille Pohjanlahdella sijaitsevan Merenkurkun alueen (Kvarken), jossa ilmaliikennepalveluja tarjoaa Ruotsin viranomaisen hyväksymä ilmaliikennepalvelun tarjoaja. Sopimuksen myötä näitä järjestelyjä täsmennetään, mikä on tarpeen myös molemmissa valtioissa toteutettujen ilmailuviranomaisten eriyttämistoimien johdosta. Samoin sopimuksella tähdätään yhteisistä menettelyistä sopimiseen, jotta mahdollistettaisiin ilmatilan varaaminen Suomen ja Ruotsin yhteisiä ilmasotaharjoituksia varten erikseen määritellyllä alueella. Sopimuksessa on huomioitu ilmatilan joustavaa käyttöä ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevat unionin lainsäädännön velvoitteet.

Edelleen sopimuksella olisi tarkoitus tarkentaa viranomaisten keskinäisiä vastuita ja velvollisuuksia. Sopimuksessa delegoidaan sopimuksentekovaltaa Liikenteen turvallisuusvirastolle ja Ruotsin siviili-ilmailuviranomaiselle. Kyseisillä viranomaisilla olisi oikeus tehdä sopimuksia valtioiden välisen sopimuksen alaan kuuluvista teknisistä yksityiskohdista ja siinä sovitun yhteistoiminnan tarkemmasta järjestämisestä. Lisäksi sopimuksen nojalla Liikenteen turvallisuusvirasto ja Ruotsin siviili-ilmailuviranomainen voivat valtuuttaa palveluntarjoajat tai ilmaliikennepalveluyksiköt neuvottelemaan toistensa tai sotilasviranomaisten kanssa yhteistoimintasopimuksia sopimuksen alaan kuuluvista operationaalisista tai teknisistä yksityiskohdista mukaan lukien esitaktinen ja taktinen ilmatilan hallinta. Nämä yhteistoimintasopimukset alistetaan edelleen siviili-ilmailuviranomaisten hyväksyttäviksi.

Sopimus allekirjoitettiin Tukholmassa kesäkuussa 2010. Sopimus tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on vastaanotettu jälkimmäinen ilmoitus siitä, että sopimuksen voimaansaattamiseksi tarvittavat kansalliset toimenpiteet on saatettu loppuun.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen kanssa.

---

Suomi on neuvotellut Ruotsin kanssa sopimuksen valtion rajat ja lentotiedotusalueiden rajat ylittävästä toiminnasta. Lentotiedotusalueella tarkoitetaan sellaista rajoiltaan määriteltyä ilmatilan osaa, jossa annetaan lentotiedotus- ja hälytyspalvelua.

Suomi on 1990-luvulla sopinut Ruotsin kanssa, että Pohjanlahdella sijaitsevan Merenkurkun alueella (Kvarken) ilmaliikennepalveluja tarjoaa Ruotsin viranomaisen hyväksymä ilmaliikennepalvelun tarjoaja. Nyt hyväksyttäväksi ehdotetulla sopimuksella näitä järjestelyjä täsmennetään muun muassa molemmissa valtioissa toteutuneiden ilmailuviranomaisten eriyttämistoimien johdosta. Samoin sopimuksella tähdätään yhteisistä menettelyistä sopimiseen, jotta mahdollistettaisiin ilmatilan varaaminen Suomen ja Ruotsin yhteisiä ilmasotaharjoituksia varten erikseen määritellyllä alueella. Edelleen sopimuksella on tarkoitus tarkentaa viranomaisten keskinäisiä vastuita ja velvollisuuksia.

Sopimuksessa on lisäksi otettu huomioon lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EY) n:o 550/2004 (jäljempänä palveluntarjonta-asetus) sekä ilmatilan joustavaa käyttöä koskevista yhteisistä säännöistä annetusta komission asetuksesta (EY) n:o 2150/2005 (jäljempänä ilmatilan joustavaa käyttöä koskeva asetus) jäsenvaltioille aiheutuvat velvoitteet. Palveluntarjonta-asetusta on muutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella 1070/2009 asetusten (EY) N:o 549/2004, (EY) N:o 550/2004, (EY) N:o 551/2004 ja (EY) N:o 552/2004 muuttamisesta Euroopan ilmailujärjestelmän suorituskyvyn ja kestävyyden parantamiseksi.

Osana yhtenäistä eurooppalaista ilmatilahanketta on ilmatilan tehokkaan käytön helpottamiseksi annettu ilmatilan joustavaa käyttöä koskeva komission asetus. Unionissa on kannustettu jäsenvaltioita rajat ylittävän yhteistyön ja yhdentämisen lisäämiseen. Ilmatilan joustavan käytön käsitettä sovellettaessa on pidetty tärkeänä edistää naapurijäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja ottaa huomioon rajat ylittävä toiminta. Rajat ylittävällä ilmatilalla tarkoitetaan asetuksessa ilmatilan rakennetta, joka ulottuu kansallisten rajojen ja/tai lentotiedotusalueiden rajojen yli.

Ilmatilan joustavaa käyttöä koskevan asetuksen 3 artiklan d kohdan mukaan jäsenvaltioiden on kehitettävä yhteistyötä ilmatilan joustavan käytön käsitteen tehokkaaksi ja johdonmukaiseksi soveltamiseksi yli kansallisten ja/tai lentotiedotusalueiden rajojen, ja erityisesti tätä pyritään hyödyntämään rajat ylittävässä toiminnassa. Yhteistyöhön sisältyvät kaikki merkittävät oikeudelliset, toiminnalliset ja tekniset näkökohdat. Samoin asetuksessa säädetään, että jäsenvaltioiden on kehitettävä rajat ylittävää ilmatilan käyttöä, kun liikennevirrat ja käyttäjien toiminta sitä edellyttävät.

Ottaessaan kantaa ehdotukseen yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskeviksi asetuksiksi (valtioneuvoston kirjelmä U 3/2002 vp) eduskunnan suuri valiokunta katsoi, että yhtenäinen eurooppalainen ilmatila -hanke tulee toteuttaa siten, että Suomi voi edelleen itse säädellä ulkomaisten valtion ja sotilasilma-alusten pääsyä ja toimintaa Suomen ilmatilaan ja ilmatilassa sekä päättää aluevalvonnan ja kriisiaikaisten lennonvarmistuspalvelujen tehokkaasta järjestämisestä. Pysyvien ja/tai tilapäisten sotilasilma-alusten harjoitusalueiden perustaminen Suomen ilmatilaan tulee säilyä Suomen omassa päätösvallassa. Suomen tulee myös voida itsenäisesti säädellä oman ilmatilansa käyttöä joko tilapäisesti tai pysyvästi sotilaallisen valmiuden kohottamiseen liittyen.

Suomi on vuonna 1998 tehnyt Ruotsin kanssa sopimuksen Merenkurkun (Kvarken) alueen lennonvarmistuspalveluista. Tuo järjestely on toteutettu viranomaisten välisellä sopimuksella, jossa esitetään alueen koordinaatit ja delegointiin liittyviä järjestelyjä.

Aluevalvontalain (755/2000) 5 §:n mukaan vieraan valtion valtionilma-alus saa tulla Suomen alueelle ja olla maassa pääsääntöisesti vain Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen tai luvan perusteella. Edelleen aluevalvontalain 9 §:n mukaan vieraan valtion sotilas tai sotilasosasto ei saa ilman lupaa osallistua sotilaalliseen harjoitukseen tai panna toimeen sotilaallista harjoitusta Suomen alueella, ellei Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Sama koskee vieraan valtion valtionilma-alusta ja valtionalusta.

Yhteisiä ilmasotaharjoituksia varten varattavista alueista (cross-border area) ei ole aiemmin tehty sopimuksia Suomen ja Ruotsin välillä. Sotilasilmailu hyödyntää harjoitustoiminnassaan kaikkia korkeusalueita ja käyttää harjoitusalueillaan sekä valvottua (keski- ja yläkorkeus) että valvomatonta (alakorkeus) ilmatilaa. Toiminta jakautuu varsin tasaisesti molempiin ilmatilan osiin. Lentoharjoitustoiminnassa tarvittava valvottu ilmatila varataan vain sotilasilmailun käyttöön. Lentäminen valvotussa ja vain sotilaskäyttöön rajoitetussa ilmatilassa edellyttää lennonjohtoelimeltä saatua selvitystä, joten siviili-ilma-alukset eivät pääsääntöisesti lennä kyseisessä ilmatilassa.

Ilmailulain (1194/2009) 118 §:n mukaan puolustusministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö sopivat, miten lennonvarmistuspalvelujen tarjonnassa otetaan huomioon siviili- ja sotilasilmailun tarpeet. Ilmatilan käytössä sovelletaan ilmatila-asetuksen 7 artiklassa tarkoitetulla tavalla ilmatilan joustavan käytön periaatetta.

Valtioiden rajat ylittävää ilmaliikennepalvelun tarjoamista esiintyy laajalti Euroopassa. Eurocontrol on laatinut raportin yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevan lainsäädännön toimeenpanosta. Raportin mukaan ajanjaksolle heinäkuu 2007 – joulukuu 2008 Eurocontrolin jäsenvaltioista viittäkymmentä valtionrajaa koskee rajat ylittävä ilmaliikennepalvelujen tarjoaminen. Eurocontrol on antanut ohjeita rajat ylittävän toiminnan osalta. Suomi on ollut Eurocontrolin jäsen vuodesta 2001 lähtien. Suomen ja Ruotsin välinen sopimus valtion rajat ja lentotiedotusalueiden rajat ylittävästä toiminnasta on valmisteltu siten, että se pääosin perustuu Eurocontrolin laatimaan mallisopimuspohjaan.

Esityksen tavoitteena on saattaa voimaan Suomen ja Ruotsin välinen sopimus valtion rajat ja lentotiedotusalueiden rajat ylittävästä toiminnasta ja sillä tavoin edistää maiden välistä yhteistyötä lennonvarmistuksen ja ilmatilan hallinnan alalla.

Ilmaliikennepalvelujen tarjoamisen delegoinnin osalta sopimuksella luodaan asianmukaiset järjestelyt, jotta Ruotsin ja Suomen valvontaviranomaiset voivat yhteistyössä paremmin valvoa sellaista lennonvarmistuspalvelujen tarjoajaa, jolla on voimassa oleva lupa toisesta valtiosta, mutta joka tarjoaa palveluja myös toisen valtion vastuulle kuuluvassa ilmatilassa. Myös tämä edistää lentoturvallisuutta.

Esityksellä ei arvioida olevan merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

Ilmaliikennepalvelujen tarjoamisen delegointi on yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevien periaatteiden mukainen keino, jolla mahdollistetaan ilmatilan optimaalinen käyttö. Delegoinnin avulla on mahdollista siirtää valtion rajan tuntumassa olevan ilmatila-alueen lennonvarmistus naapurivaltiosta käsin hoidettavaksi. Delegoidulla alueella lentoväylän käyttäjät välttyvät siltä, että heidän lentonsa lennonvarmistus siirretään hetkellisesti maasta toiseen hoidettavaksi. Tarpeettomien siirtojen vähentäminen parantaa lentojen sujuvuutta ja edistää lentoturvallisuutta.

Ilmaliikennepalvelujen tarjoamisen delegoinnin osalta sopimuksella luodaan asianmukaiset järjestelyt, jotta Ruotsin ja Suomen valvontaviranomaiset voivat yhteistyössä paremmin valvoa sellaista lennonvarmistuspalvelujen tarjoajaa, jolla on voimassa oleva lupa toisesta valtiosta, mutta joka tarjoaa palveluja myös toisen valtion vastuulle kuuluvassa ilmatilassa. Myös tämä edistää lentoturvallisuutta.

Toiseksi sopimuksen myötä Ruotsin ja Suomen ilmavoimilla on aiempaa paremmat mahdollisuudet varata harjoitustoimintaansa varten ilmatilaa. Alueet voivat olla kansallisia alueita tai erikseen määriteltyjä molempien valtioiden alueelle ulottuvia rajat ylittäviä alueita. Ruotsin ilmavoimien lentotoiminta Suomen alueella voisi tapahtua vain Suomen sotilasviranomaisten hyväksymällä tavalla. Molempien valtioiden alueiden hyödyntämisellä sovelletaan ilmatilan joustavan käytön periaatetta sekä kehitetään rajat ylittävää ilmatilan käyttöä ja yhteistyötä valtioiden välillä.

Sopimuksen voidaan arvioida lisäävän jonkin verran Liikenteen turvallisuusviraston työmäärää valvonnan lisääntymisen johdosta.

Rajat ylittävä yhteistyö ilmatilan osalta edistää lentoturvallisuutta ja sujuvuutta sekä siviili- ja sotilasilmailun yhteensovittamista yli rajojen.

Hallituksen esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä yhteistyössä Liikenteen turvallisuusviraston kanssa. Sopimuksen valmisteluun ja neuvotteluihin on osallistunut edustajia liikenne- ja viestintäministeriöstä, ulkoasiainministeriöstä, puolustusministeriöstä, Ilmavoimista, Liikenteen turvallisuusvirastosta ja Finavia Oyj:stä.

Viranomaisten välisiä alustavia keskusteluja käytiin loka- ja joulukuussa 2007. Neuvotteluvaltuuskunta asetettiin valtioneuvoston päätöksellä 13 päivänä maaliskuuta 2008 ja varsinaiset sopimusneuvottelut aloitettiin keväällä 2008. Sopimus allekirjoitettiin Tukholmassa 23 päivänä kesäkuuta 2010.

Valtioiden välisen sopimuksen yhteydessä Suomen ja Ruotsin viranomaiset ovat valmistelleet viranomaisten välisiä sopimuksia ilmaliikennepalvelun tarjoamisen delegointiin sekä rajat ylittävien harjoitusalueiden perustamiseen liittyen. Viranomaisten välisillä sopimuksilla pantaisiin täytäntöön hallitusten välisen sopimuksen määräyksiä.

Toimivaltaisten viranomaisten välisten sopimusten voimaantulo kytkeytyy valtioiden välisen sopimuksen voimaantuloon.

Hallituksen esityksestä on pyydetty lausunnot ulkoasiainministeriöltä, oikeusministeriöltä, puolustusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, Liikenteen turvallisuusvirastolta sekä Finavia Oyj:ltä. Kaikilta mainituilta tahoilta myös saatiin lausunnot. Lisäksi puolustusministeriön lausuntoon oli liitetty pääesikunnan puolustusministeriölle asiasta antama lausunto.

Annetuissa lausunnoissa kannatettiin yleisesti hallituksen esityksen antamista. Pääosa lausunnonantajista piti sopimusta tarpeellisena ja ilmatilan tehokasta käyttöä edistävänä. Lausunnonantajat esittivät lisäksi useita yksityiskohtaisia ja osin teknisiä tarkennuksia ja lisäyksiä esityksen perusteluteksteihin. Ehdotetut muutokset on pyritty huomioimaan esityksen jatkovalmistelussa.

Sopimuksen johdanto-osassa Suomi ja Ruotsi ilmaisevat tahtonsa tehostaa ilmatilan käyttöä ja mahdollistaa valtion rajat ja lentotiedotusalueiden rajat ylittävien lentosotaharjoitusten pitäminen. Johdanto-osassa viitataan lisäksi Kansainväliseen siviili-ilmailun yleissopimukseen (SopS 11/1949, jäljempänä Chicagon yleissopimus), palveluntarjonta-asetukseen ja ilmatilan joustavaa käyttöä koskevaan asetukseen. Lisäksi tuodaan esille, ettei sopimus vaikuta valtion suvereniteettiin sen alueen yläpuolella olevan ilmatilan osalta eikä rajoita jokaisen valtion kelpoisuutta harjoittaa turvallisuuteen ja puolustukseen liittyviä valtaoikeuksiaan kansallisessa ilmatilassaan.

1 artikla. Valtion rajat ja lentotiedotusalueiden rajat ylittävä toiminta. Artiklan 1 kappaleessa sopimuspuolet antavat toisilleen luvan suorittaa valtion rajat ja lentotiedotusalueiden rajat ylittävää toimintaa toistensa ilmatilassa. Artiklan 2 kappaleessa määritellään edellä mainittu toiminta. Tällaista toimintaa ovat a) sopimuspuolten valtakunnan rajat ja lentotiedotusalueiden rajat ylittävien yhteisten rajat ylittävien alueiden osoittaminen ja yhteiskäyttö sotilastoimintaa varten; b) yhden sopimuspuolen toimivaltaan kuuluvassa ilmatilassa kokonaan sijaitsevien kansallisten alueiden (tilapäiset erillisvaraus-alueet/tilapäiset ilmatilavarausalueet, mukaan lukien ilmatilan hallintayksikön alaiset vaara- ja rajoitusalueet) osoittaminen ja yhteinen käyttö sotilastoimintaa varten; c) ilmaliikennepalvelun tarjoamiseen liittyvän vastuun delegointi toiselle sopimuspuolelle sopimuksen liitteessä määritellyssä ilmatilassa. Artiklan 3 kappaleen mukaan sopimuspuolet sopivat, että rajat ylittävä toiminta toteutetaan tämän puitesopimuksen mukaisesti.

Aluevalvontalain (755/2000) 9 §:n mukaan vieraan valtion sotilas tai sotilasosasto ei saa ilman lupaa osallistua sotilaalliseen harjoitukseen tai panna toimeen sotilaallista harjoitusta Suomen alueella, ellei Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Sama koskee vieraan valtion valtionilma-alusta ja valtionalusta. Ilmailulain 114 §:ssä säädetään ilmatilan jäsentämisestä. Pykälän mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto vahvistaa ilmaliikennepalvelun tarjoajan esityksestä tilapäiset erillisvarausalueet. 1 artiklan sisältämien määräysten on näin ollen katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

2 artikla. Määritelmät. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytetyt käsitteet. Määritelmät vastaavat pääosin yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa koskevassa lainsäädännössä käytettyjä käsitteitä. Sopimukseen sisältyvät määritelmät lennonvarmistuspalvelun tarjoajasta, ilmatilan hallinnasta, ilmatilan hallintayksiköstä, ilmaliikenteen neuvontapalveluista, lennonjohtopalveluista, ilmaliikenne-palveluista, ilmaliikennepalveluyksiköstä, hälytyspalvelusta, ilmatilan hallintayksikön hallitsemasta alueesta, asianomaisesta sotilasviranomaisesta, valtion rajat ja lentotiedotusaluerajat ylittävästä ilmatilankäytöstä ja ilmaliikennepalvelun tarjoamisesta, rajat ylittävästä alueesta, vaara-alueesta, lentotiedotusalueesta, lentotiedotuspalvelusta, puitesopimuksesta, yleisestä ilmaliikenteestä, rajoitusalueesta, tilapäisestä erillisvarausalueesta, tilapäisestä varausalueesta ja ylälentotiedotusalueesta.

Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp). Sopimuksen 2 artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

3 artikla. Suvereniteetti. Artiklan mukaan puitesopimuksella ei rajoiteta sopimuspuolten täysivaltaisuutta ilmatilassaan tai vaikuteta niiden Chicagon yleissopimuksesta tai muusta kansainvälisestä oikeudesta johtuviin oikeuksiin tai velvollisuuksiin.

4 artikla. Turvallisuus ja puolustus. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuksella ei rajoiteta sopimuspuolten turvallisuus- ja puolustuspoliittisia tarpeita. Artiklan 2 kappaleen mukaan ammusten kuljettaminen tai minkäänlainen aseiden käyttö aktivoidulla raja-alueella ei ole sallittu toisen sopimuspuolen alueella, jollei toisin sovita toimivaltaisten sotilasviranomaisten välillä. Aluevalvonta-lain 4 §:n 2 momentin mukaan vieraan valtion sotilaalla ei saa olla ampuma-asetta Suomen alueella, ellei siihen ole myönnetty lupaa tai Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Artiklan määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

5 artikla. Toimivaltaiset viranomaiset. Artiklassa määritellään toimivaltaiset viranomaiset. Ne ovat Suomen osalta Liikenteen turvallisuusvirasto ja Ruotsin osalta Transportstyrelsen. Artiklan mukaan toimivaltaisen viranomaisen muuttumisesta tulee ilmoittaa toiselle sopimuspuolelle. Sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä Ruotsille on ilmoitettu Suomen toimivaltaisen viranomaisen muuttumisesta Liikenteen turvallisuusvirastoksi. Liikenteen turvallisuusviraston tehtävistä on säädetty Liikenteen turvallisuusvirastosta annetussa laissa (863/2009). Ilmailuhallinnolle aiemmin kuuluneet tehtävät on vuoden 2010 alussa voimaan tulleessa liikennehallinnon virastouudistuksessa käytännössä siirretty Liikenteen turvallisuusvirastolle, joka on siten nykyisin Suomen siviili-ilmailuviranomainen.

6 artikla. Toimivaltaisten viranomaisten valtuutus. Artiklassa annetaan toimivaltaisille viranomaisille oikeus tehdä tarvittavat järjestelyt valtion rajat ja lentotiedotusalueiden rajat ylittävän toiminnan turvalliseksi ja tehokkaaksi toteuttamiseksi. Järjestelyistä on tehtävä sopimukset, joihin sisältyy sääntely-, toiminnallisia ja teknisiä määräyksiä ja jotka koskevat ilmaliikennepalvelun tarjoamiseen liittyvän vastuun delegointia. Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuksissa on sovittava muun muassa: a) soveltuvien TSA/TRA- alueiden ja D- ja R- alueiden määrittelystä, b) tarkemmasta vastuun määräytymisestä tarjottaessa ilmaliikennepalveluja 1 artiklan 2 kappaleen c alakohdassa määritellyllä alueella sekä c) valvontaa ja poikkeamailmoituksia koskevista järjestelyistä. TSA-alueilla tarkoitetaan tilapäisiä erillisvarausalueita, TRA-alueilla tilapäisiä varausalueita, D-alueilla vaara-alueita ja R-alueilla rajoitusalueita.

Liikenteen turvallisuusvirasto perustettiin osana liikennehallinnon virastouudistusta vuoden 2010 alussa, kun Liikenteen turvallisuusvirastoon yhdistettiin Ilmailuhallinnon ohella muut liikennehallinnon turvallisuusviranomaiset. Viraston perustamista koskevan hallituksen esityksen (HE 142/2009 vp, EV 147/2009 vp) yleisperustelujen mukaan Ilmailuhallinto on Suomen siviili-ilmailuviranomainen, joka huolehtii ilmailun yleisestä turvallisuudesta, hoitaa lentoliikenteeseen ja liikenteen sujuvuuteen liittyviä asioita, osallistuu siviili-ilmailun kansainväliseen ja EU:ssa tapahtuvaan yhteistyöhön sekä antaa kansalliset ilmailumääräykset. Kyseiset Ilmailuhallinnolle aiemmin kuuluneet tehtävät siirrettiin virastouudistuksessa Liikenteen turvallisuusvirastolle, joka on nykyisin siten Suomen siviili-ilmailuviranomainen.

Liikenteen turvallisuusvirastosta annetun lain (863/2009) 1 §:n mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto vastaa liikennejärjestelmän sääntely- ja valvontatehtävistä. Lain 2 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan viraston tehtävänä on tehdä valtuuksiensa puitteissa kansainvälisiä teknisluontoisia sopimuksia, jotka eivät koske lainsäädännön alaa. Kohdan yksityiskohtaisten perustelujen mukaan (HE 142/2009 vp) liikenneala on perinteisesti ollut hyvin kansainvälinen ja alalla on tehty lukuisia kansainvälisiä kahden- ja monenkeskisiä sopimuksia, jotka ovat usein teknisluonteisia. Perustelujen mukaan Liikenteen turvallisuusvirastolle olisi tämän vuoksi tarpeen säätää toimivalta neuvotella ja tehdä tällaisia kansainvälisiä teknisluontoisia sopimuksia, jotka eivät kuulu lainsäädännön alaan.

Artiklan perusteella tehtävissä viranomaisten välisissä sopimuksissa määrättäisiin sellaisista puitesopimuksen alaan kuuluvista asioista, joista on tarkoituksenmukaisinta sopia viranomaistasolla niiden teknisyyden ja yksityiskohtaisuuden vuoksi. Sopimuksentekovaltuutus rajoittuu puitesopimuksessa sovittujen velvoitteiden alaan, eikä sillä osoiteta Liikenteen turvallisuusvirastolle valtaa sopia puitesopimuksen luonteeseen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista sopimussuhteeseen eikä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat eduskunnan toimivaltaan.

Artiklan 3 kappaleen mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa palveluntarjoajille tai ilmaliikennepalveluyksiköille oikeuden neuvotella toistensa tai sotilasviranomaisten kanssa yhteistoimintasopimuksia (Letters of Agreement) viranomaissopimuksen alaan kuuluvista operationaalisista tai teknisistä yksityiskohdista. Suomessa toimivaltainen viranomainen on Liikenteen turvallisuusvirasto, ja palveluntarjoajilla ja ilmaliikennepalveluyksiköillä tarkoitetaan käytännössä nykyisin Finavia Oyj:tä. Artiklan 4 kappaleen mukaan toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät palveluntarjoajien ja ilmaliikennepalveluyksiköiden tekemät yhteistoimintasopimukset.

Palveluntarjoajien, ilmaliikennepalveluyksiköiden ja sotilasviranomaisten välisissä yhteistoimintasopimuksissa sovittaisiin rajat ylittävässä toiminnassa noudatettavista tarkemmista säännöistä ja prosesseista koskien muun muassa ilmatilan hallintayksikköjen tehtäviä, rajat ylittävien alueiden varaamista ja jakamista eri käyttäjille, yksiköiden välistä tietojen vaihtoa ja käytettävää kieltä.

Sopimuksen 6 artiklan sisältämät määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan.

7 artikla. Sääntöjen ja menetelmien soveltaminen. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuksen liitteessä määritellyssä ilmatilassa on noudatettava ilmaliikennepalvelun tarjoamisesta vastaavalle yksikölle toimiluvan antaneen sopimuspuolen ilmaliikennepalvelujen tarjoamista koskevia sääntöjä ja menetelmiä. Tästä voidaan poiketa toimivaltaisten viranomaisten välisellä sopimuksella. Artiklan 2 kappaleen mukaan 1 kappaleessa tarkoitetut säännöt on määrättävä toimivaltaisten viranomaisten keskinäisessä sopimuksessa. Artiklan 3 kappaleen mukaan ilmatilan käytön periaatteista rajat ylittävillä alueilla on sovittava toimivaltaisten viranomaisten kesken. Artiklan 4 kappaleen mukaan ilmasotaharjoituksia koskevista säännöistä ja menetelmistä on sovittava asianomaisten sotilasviranomaisten välillä.

8 artikla. Taloudelliset järjestelyt. Artiklan mukaan sopimuspuolet vastaavat omista kustannuksistaan, jollei toisin etukäteen kirjallisesti sovita.

9 artikla. Vastuu. Artiklan 1 kappaleen mukaan lennonvarmistuspalvelujen tarjoaja on vastuussa vahingosta, jonka se tai sen henkilökuntaan kuuluva tai edustaja on aiheuttanut tuottamuksellaan. Henkilökuntaan kuuluva tai edustaja ei ole suoraan vastuussa vahingosta, joka on aiheutunut työtehtäviä suoritettaessa. Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuspuoli, jonka alueella vahinko on tapahtunut, voi nostaa kanteen toista sopimuspuolta vastaan tuottamuksella aiheutetusta vahingosta. Artiklan 3 kappaleen mukaan sama koskee lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan tai sen henkilökunnan taikka edustajan aiheuttamaa vahinkoa. Artiklan 4 kappaleen mukaan tapauksissa, joissa sopijapuolet ovat myötävaikuttaneet vahingon syntymiseen, lennonvarmistuspalvelujen tarjoajalla on takautumisoikeus kolmannelle artiklan 1 kappaleen mukaisesti maksamastaan korvauksesta myötävaikutusta vastaavalta osalta.

Suomessa vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974). Artiklan sisältämät määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

10 artikla. Ympäristönäkökohdat. Artiklan 1 kappaleen mukaan valtion rajat ja lentotiedotusalueiden rajan ylittävän toiminnan laajuutta määriteltäessä on otettava huomioon ympäristönäkökohdat. Artiklan 2 kappaleen mukaan toiminta toteutetaan noudattaen sen sopijapuolen ympäristölainsäädäntöä ja -määräyksiä, jonka ilmatilassa toiminta tapahtuu.

11 artikla. Diplomaattinen selvitys. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopijapuolten sotilasilma-alukset voivat lentää aktivoidulla rajat ylittävällä alueella, joka sijaitsee sopijapuolten maa-alueen ja aluevesien yläpuolella, ilman etukäteistä diplomaattista tai muuta erityislupaa. Artiklan 2 kappaleen mukaan niillä alueilla, joilla ilmaliikennepalvelun tarjoaminen on delegoitu, eivät muiden valtioiden sotilasilma-alukset taikka tullin, poliisin tai rajavartiolaitosten ilma-alukset saa tulla kyseisen sopimuspuolen ilmatilaan ilman etukäteislupaa.

Aluevalvontalain 5 §:n 1 momentin mukaan vieraan valtion valtionilma-alus saa eräin poikkeuksin tulla Suomen alueelle ja olla maassa vain Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen tai luvan perusteella.

Artiklan sisältämät määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

Artikla 12. Onnettomuuksien tai vakavien vaaratilanteiden tutkinta. Artiklan 1 mukaan sopimuspuolen on ilmoitettava alueellaan tapahtuneista onnettomuuksista tai vakavista vaaratilanteista ja tutkittava niiden olosuhteet. Artiklan 2 kappaleen mukaan tutkintaa suorittava sopimuspuoli on oikeutettu pyynnöstä saamaan tapaukseen liittyviltä ilmaliikennepalveluyksiköiltä tai viranomaisilta tarvittavat tiedot ja materiaalin tutkinnan suorittamiseksi. Artiklan 3 kappaleen mukaan sopimuspuolten on sallittava alueellaan tapahtuva tarpeellinen tutkinta ja varmistettava pääsy ilmaliikennepalveluyksikön ja viranomaisen tiloihin sekä oikeus tietojen ja materiaalin saamiseen. Artiklan 4 kappaleen mukaan toisella sopimuspuolella on oltava mahdollisuus asettaa tarkkailijoita toisen sopimuspuolen suorittamaan tutkintaan ja saada pyynnöstä tietoonsa tutkintaraportti ja muut tutkinnassa tehdyt havainnot.

Sotilasilmailuonnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta säädetään sotilasilmailuasetuksen 6 luvussa. Suuronnettomuus ja sen vaaratilanne tutkitaan kuitenkin onnettomuuksien tutkinnasta annetun lain (373/1985) mukaisesti. Onnettomuuksien tutkinnasta annetun lain 20 §:n mukaan ilmailuonnettomuus ja sen vaaratilanne on tutkittava siten kuin siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnan perusperiaatteista annetussa neuvoston direktiivissä (94/56/EY) määrätään. Tämän lisäksi tutkinta on toimitettava, niin kuin siitä kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksessa (SopS 11/49) ja sen liitteessä 13 on sovittu. Artiklan sisältämät määräykset kuuluvat siten lainsäädännön alaan.

13 artikla. Valvonta. Artiklan mukaan toimivaltaiset viranomaiset tekevät tarvittavat järjestelyt valvoakseen asianmukaisesti niitä toisen sopimuspuolen ilmaliikennepalvelujen tarjoajia, jotka tarjoavat palveluja toisen sopimuspuolen ilmatilassa. Toimivaltaiset sotilasviranomaiset tekevät tarvittavat järjestelyt sotilasoperaatioiden valvomiseksi.

14 artikla. Neuvottelut. Artiklan mukaan sopimuspuoli voi milloin tahansa pyytää neuvotteluja sopimuksen täytäntöönpanoon, tulkintaan, soveltamiseen ja asianmukaiseen noudattamiseen liittyvissä kysymyksissä. Neuvottelut on aloitettava 60 päivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, jollei toisin sovita.

15 artikla. Riidanratkaisu. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuksen soveltamista ja tulkintaa koskevat erimielisyydet on ensisijaisesti pyrittävä ratkaisemaan neuvottelemalla. Artiklan 2 kappaleen mukaan neuvottelujen jäädessä tuloksettomiksi on riita annettava sopimuspuolten määräämän väli-miehen ratkaistavaksi. Artiklan 3 kappaleen mukaan sopimuspuolet vastaavat välimieskustannuksista tasapuolisesti.

Artiklan mukaisessa riitojenratkaisumenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä, lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Määräys kuuluu siten lainsäädännön alaan.

16 artikla. Muuttaminen. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuspuoli voi pyytää neuvotteluja sopimuksen muuttamiseksi. Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimuksen muutokset tulevat voimaan 21 artiklan mukaisesti.

17 artikla. Keskeyttäminen. Artiklan 1 kappaleen mukaan sodan tai hätätilan vuoksi, yleisen turvallisuuden takaamiseksi tai muissa poikkeuksellisissa olosuhteissa sopimuspuolella on oikeus keskeyttää sopimuksen tai sen osan soveltaminen. Tästä on ilmoitettava toiselle sopimuspuolelle. Artiklan 2 kappaleen mukaan soveltamisen keskeyttäminen on peruutettava niin pian kuin mahdollista. Artiklan 3 kappaleen mukaan soveltamisen keskeyttänyt osapuoli vastaa niistä kustannuksista, jotka keskeytyksestä aiheutuivat.

18 artikla. Päättyminen. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuksen päättäminen voidaan tehdä ilmoittamalla siitä kirjallisesti toiselle sopimuspuolelle. Artiklan 2 kappaleen mukaan sopimus katsotaan päättyneeksi kahden vuoden kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta, ellei ilmoitusta ole peruttu. Artiklan 3 kappaleen mukaan sopimuksen päättymisestä aiheutuvat kustannukset määritellään yhdessä.

19 artikla. Toiminnassa olevien järjestelyjen siirtymätoimet. Artiklan mukaan sopimuksen voimaan tullessa jo käytössä olevat järjestelyt on arvioitava uudelleen niiden mahdolliseksi muuttamiseksi tämän sopimuksen määräysten mukaisesti.

20 artikla. Rekisteröinti Kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestössä. Artiklan mukaan sopimus ja sen nojalla tehtävät viranomaisten väliset sopimukset on rekisteröitävä Kansainvälisessä siviili-ilmailujärjestössä ICAO:ssa Chicagon yleissopimuksen 83 artiklan mukaisesti.

21 artikla. Voimaantulo ja voimassaoloaika. Artiklan 1 kappaleen mukaan sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen kirjallisesti sopimuksen voimaan saattamiseksi tarvittavien valtionsisäisten menettelyjensä loppuunsaattamisesta. Sopimus tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun jälkimmäinen ilmoitus siitä, että sopimuksen voimaansaattamiseksi tarvittavat kansalliset toimenpiteet on saatettu loppuun, on otettu vastaan. Sopimus on voimassa, jollei sitä irtisanota 18 artiklan mukaisesti. Artiklan 2 kappaleen mukaan rajat ylittävien toimintojen käyttöönotosta sovitaan toimivaltaisten viranomaisten välisellä kirjeenvaihdolla.

1 §. Lain 1 § sisältää tavanomaisen blankettilain säännöksen, jolla saatetaan voimaan ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten sisältöä on selvitetty yksityiskohtaisten perustelujen kohdassa 1 ja 4.

2 §. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen kirjallisesti tämän puitesopimuksen voimaantuloa varten tarpeellisten perustuslaillisten vaatimustensa täyttämisestä. Sopimus tulee voimaan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä myöhemmän ilmoituksen vastaanottamisen jälkeen. Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan.

Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 59 §:n mukaan jos valtiosopimus tai muu kansainvälinen velvoite, johon Suomi sitoutuu, sisältää määräyksen itsehallintolain mukaan maakunnan toimivaltaan kuuluvassa asiassa, maakuntapäivien on, jotta määräys tulisi voimaan maakunnassa, hyväksyttävä säädös, jolla määräys saatetaan voimaan. Itsehallintolain 27 §:n 14 kohdan mukaan valtakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat ilmailua. Näin ollen nyt hyväksyttäväksi esitetty sopimus ei kuulu maakunnan lainsäädäntövaltaan.

Ahvenanmaan osalta on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota maakunnan asemaan demilitarisoituna alueena. Mikäli tulevaisuudessa viranomaisten välisin sopimuksin perustetaan lisää rajat ylittävään sotilaalliseen lentoharjoitustoimintaan tarkoitettuja alueita, tulee varmistaa, etteivät nämä alueet sijaitse Ahvenanmaan demilitarisoidulla alueella eivätkä sen välittömässä läheisyydessä.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan määräys on luettava lainsäädännön alaan kuuluvaksi, jos se koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla, tai jos määräyksessä tarkoitetusta asiasta on jo voimassa lain säännöksiä taikka siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Perustus-lakivaliokunnan mukaan kansainvälisen velvoitteen määräys kuuluu näiden perusteiden mukaan lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (ks. esimerkiksi PeVL 11/2000 vp ja PeVL 12/2000 vp).

Suomen ja Ruotsin välinen valtion rajat ja lentotiedotusalueiden rajat ylittävää toimintaa koskeva sopimus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan hyväksyntä on tältä osin tarpeen perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti.

Sopimuksen 1 artiklassa määrätään valtion ja lentotiedotusalueen rajat ylittävästä toiminnasta. Aluevalvontalain (755/2000) 5 §:n mukaan vieraan valtion valtionilma-alus saa tulla Suomen alueelle ja olla maassa pääsääntöisesti vain Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen tai luvan perusteella. Edelleen aluevalvontalain 9 §:n mukaan vieraan valtion sotilas tai sotilasosasto ei saa ilman lupaa osallistua sotilaalliseen harjoitukseen tai panna toimeen sotilaallista harjoitusta Suomen alueella, ellei Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Sama koskee vieraan valtion valtionilma-alusta ja valtionalusta. Ilmailulain 114 §:ssä säädetään ilmatilan jäsentämisestä. Pykälän mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto vahvistaa ilmaliikennepalvelun tarjoajan esityksestä tilapäiset erillisvarausalueet. Edellä olevin perustein määräys kuuluu lainsäädännön alaan ja edellyttää eduskunnan suostumusta.

Sopimuksen 2 artikla sisältää sopimuksessa käytettyjen käsitteiden määritelmät. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten sopimusmääräysten sisältöön ja soveltamiseen välillisesti vaikuttavat määräykset kuuluvat lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp). Näin ollen sopimuksen 2 artiklan määräysten on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 4 artikla sisältää määräyksiä turvallisuuden ja maanpuolustuksen osalta. Artiklan 2 kappaleen mukaan ammusten kuljettaminen tai minkäänlainen aseiden käyttö aktivoidulla raja-alueella ei ole sallittu toisen sopimuspuolen alueella, jollei toisin sovita toimivaltaisten sotilasviranomaisten välillä. Aluevalvontalain 4 §:n 2 momentin mukaan vieraan valtion sotilaalla ei saa olla ampuma-asetta Suomen alueella, ellei siihen ole myönnetty lupaa tai Suomea velvoittavasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Sopimusmääräys mahdollistaisi siten mainitussa lainkohdassa säädetyn poikkeuksen ampuma-asekiellosta ja edellyttää voimaantullakseen eduskunnan suostumuksen.

Sopimuksen 6 artiklan 1 ja 2 kappaleessa oikeutetaan sopimuksen 5 artiklassa määrätyt toimivaltaiset viranomaiset tekemään tarvittavia järjestelyjä valtion rajat ja lentotiedotusalueiden rajat ylittävän toiminnan turvalliseksi ja tehokkaaksi toteuttamiseksi. Järjestelyistä on tehtävä sopimukset, joihin sisältyy sääntely-, toiminnallisia ja teknisiä näkökohtia ja jotka koskevat ilmaliikennepalvelun tarjoamiseen liittyvän vastuun delegointia.

Sopimuksen 5 artiklassa mainitun Suomen toimivaltaisena viranomaisena toimivan Ilmailuhallinnon tehtävät on 1 päivästä tammikuuta 2010 lähtien siirretty Liikenteen turvallisuusvirastolle lailla 863/2009. Liikenteen turvallisuusvirastosta annetun lain 1 §:n mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto vastaa liikennejärjestelmän sääntely- ja valvontatehtävistä. Lain 2 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan viraston tehtävänä on tehdä valtuuksiensa puitteissa kansainvälisiä teknisluontoisia sopimuksia, jotka eivät koske lainsäädännön alaa. Kohdan yksityiskohtaisten perustelujen mukaan (HE 142/2009 vp) liikenneala on perinteisesti ollut hyvin kansainvälinen ja alalla on tehty lukuisia kansainvälisiä kahden- ja monenkeskisiä sopimuksia, jotka ovat usein teknisluonteisia. Perustelujen mukaan Liikenteen turvallisuusvirastolle olisi tämän vuoksi tarpeen säätää toimivalta neuvotella ja tehdä tällaisia kansainvälisiä teknisluontoisia sopimuksia, jotka eivät kuulu lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 5 ja 6 artiklan määräysten soveltamisessa yhdessä Liikenteen turvallisuusvirastosta annetun lain 2 §:n 1 momentin 9 kohdan kanssa on kyse sopimuksentekovallan delegoinnista. Määräyksillä siirretään Liikenteen turvallisuusvirastolle oikeus sopia sellaisten hallitusten välisen sopimuksen alaan kuuluvien asioiden yksityiskohtaisesta täytäntöönpanosta, joista on tarkoituksenmukaisinta sopia viranomaistasolla määräysten teknisyyden ja yksityiskohtaisuuden vuoksi.

Sopimuksentekovallan osoittaminen viranomaiselle muodostaa poikkeuksen perustuslain 93 ja 94 §:n mukaisesta sääntelystä, jonka mukaan sopimuksentekovalta kuuluu lähtökohtaisesti tasavallan presidentin toimivaltuuksiin ja eduskunta osallistuu kansainvälisten velvoitteiden hyväksymiseen (PeVL 40/2000 vp). Sopimuksentekovaltaa voidaan siirtää alemmalle tasolle vain lailla, joko kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamislailla taikka muulla kansallisella lailla. Sopimuksentekovallan delegointi voi sisältyä myös itse kansainväliseen velvoitteeseen, joka on tällöin voimaansaatettava lailla. Valtuutussäännöksessä tulee yksilöidä valtuutuksen saaja ja rajoittaa valtuuden asiallista sisältöä riittävän täsmällisesti sekä ilmaista ne kansainvälisen oikeuden subjektit, joiden kanssa valtuutuksen saaja voi tehdä sopimuksen (PeVL 16/2004 vp).

Sopimuksentekovaltuutus rajoittuu pääsopimuksessa sovittujen velvoitteiden alaan, eikä sillä osoiteta Liikenteen turvallisuusvirastolle valtaa sopia puitesopimuksen luonteeseen tai tavoitteisiin vaikuttavista muutoksista sopimussuhteeseen eikä asioista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat eduskunnan toimivaltaan (PeVL 13/2008 vp ja PeVL 36/2006 vp). Sopimuksentekovallan sisältöä on rajattu myös sitomalla se pääsopimuksen velvoitteisiin, mikä merkitsee, ettei sopimus voi sisältää kokonaan uudentyyppisiä tai olennaisesti erilaisia määräyksiä kuin itse pääsopimuksessa on. Myös perustuslain 94 §:n 1 momentin vaatimus lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä sisältävien kansainvälisten velvoitteiden saattamisesta eduskunnan hyväksyttäväksi rajoittaa itsessään Liikenteen turvallisuusviraston sopimuksentekovaltaa (PeVL 14/2010 vp).

Sopimuksen 9 artiklassa määrätään vahingonkorvausvastuusta. Suomessa vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).

Sopimuksen 11 artiklassa määrätään diplomaattisesta selvityksestä. Aluevalvontalain 5 §:n 1 momentin mukaan vieraan valtion valtionilma-alus saa eräin poikkeuksin tulla Suomen alueelle ja olla maassa vain Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen tai luvan perusteella.

Sopimuksen 12 artiklassa määrätään onnettomuuksien tai vakavien vaaratilanteiden tutkinnasta. Sotilasilmailuonnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta säädetään sotilasilmailuasetuksen 6 luvussa. Suuronnettomuus ja sen vaaratilanne tutkitaan kuitenkin onnettomuuksien tutkinnasta annetun lain (373/1985) mukaisesti. Onnettomuuksien tutkinnasta annetun lain 20 §:n mukaan ilmailuonnettomuus ja sen vaaratilanne on tutkittava siten kuin siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnan perusperiaatteista annetussa neuvoston direktiivissä (94/56/EY) määrätään. Tämän lisäksi tutkinta on toimitettava, niin kuin siitä kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksessa (SopS 11/49) ja sen liitteessä 13 on sovittu.

Sopimuksen 15 artiklassa määrätään riidanratkaisusta. Tällaisessa riitojenratkaisumenettelyssä voi tulla Suomea sitovalla tavalla vahvistetuksi, miten tiettyä, lainsäädännön alaan kuuluvaa sopimusmääräystä on tulkittava. Määräys kuuluu siten lainsäädännön alaan.

Sopimus ei sisällä määräyksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sopimus voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä äänten enemmistöllä ja ehdotus sen voimaansaattamislaiksi voidaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi Tukholmassa 23 päivänä kesäkuuta 2010 Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä valtion rajat ja lentotiedotusalueiden rajat ylittävästä toiminnasta tehdyn sopimuksen.

Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

              

                Lakiehdotus
              
            

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Valtion rajat ja lentotiedotusalueiden rajat ylittävästä toiminnasta Suomen tasavallan hallituksen ja Ruotsin kuningaskunnan hallituksen välillä Tukholmassa 23 päivänä kesäkuuta 2010 tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 10 päivänä joulukuuta 2010

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Liikenneministeri
Anu Vehviläinen