Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Turkin kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi lokakuussa 2009 tehdyn sopimuksen ja pöytäkirjan.

Sopimus ja pöytäkirja rakentuvat eräin poikkeuksin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimalle malliverosopimukselle. Ne sisältävät määräyksiä, joilla toiselle sopimusvaltiolle myönnetään oikeus verottaa eri tuloja, kun taas toisen sopimusvaltion on vastaavasti luovuttava käyttämästä verolainsäädäntöönsä perustuvaa verottamisoikeuttaan tai muulla tavoin myönnettävä huojennus verosta, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältetään. Lisäksi niissä on muun muassa syrjintäkieltoa ja verotietojen vaihtoa koskevia määräyksiä.

Sopimus ja pöytäkirja tulevat voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään niiden voimaantulolle asetetut edellytykset.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen ja pöytäkirjan eräiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti sopimuksen ja pöytäkirjan kanssa.

---

Suomen ja Turkin välillä on tällä hetkellä voimassa Suomen tasavallan ja Turkin tasavallan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi Ankarassa 9 päivänä toukokuuta 1986 tehty sopimus (SopS 61/1988). Sopimusta sovellettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuodelta 1989 toimitetussa verotuksessa.

Kaksinkertaisen verotuksen välttämisen alalla, OECD:n malliverosopimuksessa ja verotietojenvaihdossa tapahtuneen kehityksen johdosta Turkin kanssa voimassa oleva verosopimus vanhentunut ja siten kaipaa tarkistamista. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen on lisäksi sekä Suomen että Turkin verolainsäädäntöä muutettu olennaisesti. Näistä syistä uuden sopimuksen tekeminen Turkin kanssa on ollut tarkoituksenmukaista.

Sopimusneuvottelut käytiin Ankarassa lokakuussa 2008 ja Helsingissä kesäkuussa 2009, jolloin neuvottelujen päätteeksi valmistui englanninkielinen luonnos.

Tämän jälkeen luonnosta on eräiltä osin tarkistettu sähköpostitse.

Sopimus ja pöytäkirja (jäljempänä "sopimus") allekirjoitettiin Istanbulissa 6 päivänä lokakuuta 2009. Sopimuksen ja pöytäkirjan suomenkielistä versiota (4, 14, 18 ja 19 artikla sekä pöytäkirjan 5 kohta) on sen jälkeen oikaistu 2 ja 7 päivänä syyskuuta 2010 tapahtuneella noottienvaihdolla. Oikaisut on sisällytetty hallituksen esityksen liitteenä olevaan sopimustekstiin.

Sopimus noudattaa pääasiallisesti Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatimaa mallia kahdenkeskiseksi verosopimukseksi (mallisopimus). Poikkeamat tästä mallista koskevat muun muassa kiinteän toimipaikan ja itsenäisen ammatinharjoittamisen tuottaman tulon, koron, rojaltin, luovutusvoiton, työtulon, eläkkeen ja muun tulon verottamista. Sille valtiolle, josta tulo kertyy, on näissä tulolajeissa annettu laajempi verottamisoikeus kuin OECD:n mallisopimuksessa.

Molemmat valtiot soveltavat hyvitysmenetelmää päämenetelmänä kaksinkertaisen verotuksen poistamisessa.

Sopimuksen tarkoituksesta johtuu, että sopimusvaltio ja muut sopimuksessa tarkoitettujen verojen saajat eivät käytä verottamisoikeuttaan sopimuksessa määrätyissä tapauksissa tai että ne sopimuksessa edellytetyllä tavalla muutoin myöntävät huojennuksen verosta. Sopimusmääräysten soveltaminen merkitsee Suomessa sitä, että valtio ja kunnat sekä evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkkokunnan seurakunnat luopuvat vähäisestä osasta verotulojaan, jotta kansainvälinen kaksinkertainen verotus vältetään.

Uudessa sopimuksessa osingon lähdeverokanta alenee, mikä on sopimuksen taloudellisesti merkittävin seuraus. Tämän mukaisesti Turkkiin maksettavasta osingosta Suomessa saatava lähdeverotuottokin alenee. Suomalaiselle portfoliosijoittajalle Turkista kertyvästä osingosta kannettava Turkin veron määrä alenee, joten samalla alenee määrä, joka Suomen on vähennettävä osingosta kannettavasta Suomen verosta, mikä vähentää verokuluja. Suoran osingon osalta Turkin lähdeveron aleneminen on Suomen verotuottojen kannalta vailla merkitystä, koska suora osinko on Suomessa verovapaa. Alempi lähdeverokanta kuitenkin lisää suomalaisten yritysten kassavirtaa.

Myös koron lähdeverokanta alenee. Tällä on tosiasiallisesti merkitystä vain Turkin osalta, koska Suomi ei sisäisen tuloverolainsäädäntönsä mukaan kanna ulkomaille maksetusta korosta lähdeveroa eikä aleneminen siis vaikuta Suomen lähdeverotuottoihin. Turkista Suomeen maksettavasta korosta kannettavan Turkin lähdeveron määrä alenee, joten samalla alenee määrä, joka Suomen on vähennettävä korosta maksettavasta Suomen verosta, mikä vähentää verokuluja.

Rojaltin verokanta ei muutu.

Vuonna 2008 Suomesta maksettiin Turkkiin osinkoa ja korkoa 69 619 euroa ja siitä kannettiin lähdeveroa 1 043 euroa. Kaikki Turkkiin maksetut tulot (palkka, eläke, korko, osinko, muu suoritus kuten stipendi, vakuutuskorvaus ja henkilöstörahasto-osuus) olivat yhteensä 650 318 euroa ja kannettu lähdevero 73 016 euroa.

Kun otetaan huomioon verojen suuruusluokka ja se, että verokanta-alennusten vaikutukset ovat osin vastakkaisia, voidaan arvioida, ettei esityksellä ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia.

1 artikla. Tässä artiklassa määritetään ne henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan. Artikla on OECD:n mallisopimuksen mukainen. Sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa. Sanonta sopimusvaltiossa asuva henkilö määritellään 4 artiklassa.

Eräissä tapauksissa sopimusta voidaan soveltaa myös kolmannessa valtiossa asuvaan henkilöön. Syrjintäkieltoa koskevan 23 artiklan määräykset ja tietojen vaihtamista koskevan 25 artiklan mukaan vaihdettavat tiedot voivat nimittäin koskea henkilöitä, jotka eivät asu kummassakaan sopimusvaltiossa.

2 artikla. Verot, joihin sopimusta sovelletaan, määritellään ja mainitaan tässä artiklassa.

3—5 artikla. Näissä artikloissa määritellään eräät sopimuksessa esiintyvät sanonnat. Artiklat ovat pääosin OECD:n mallisopimuksen mukaisia.

Sopimuksen 3 artiklassa on yleisiä määritelmiä. Määritelmiä on myös sopimuksen muissa artikloissa. Niinpä esimerkiksi sanonnat osinko, korko ja rojalti määritellään näiden tulolajien verotusta käsittelevissä artikloissa (10, 11 ja 12 artikla).

Sanonta sopimusvaltiossa asuva henkilö määritellään 4 artiklassa. Siinä mainitaan myös valtio, paikallisviranomainen ja pöytäkirjan 5 kohdassa esimerkein tarkennettu julkisyhteisö. Sopimuksen 4 artiklan määräykset poikkeavat OECD:n mallisopimuksesta lähinnä siinä, että oikeushenkilön asuinpaikka määritetään kaksoisasumistilanteessa sen mukaan, missä oikeushenkilö on perustettu (3 kappale).

Sanonta kiinteä toimipaikka, joka määritellään 5 artiklassa, on tärkeä erityisesti liiketulon verotusta koskevan 7 artiklan soveltamisen kannalta.

Pöytäkirjan 5 kohtaa, joka koskee 4, 18 ja 19 artiklaa, on oikaistu 2 ja 7 päivänä syyskuuta 2010 tapahtuneella noottienvaihdolla siten, että allekirjoitetussa suomenkielisessä sopimustekstissä olleen ilmaisun uskonnolliset laitokset sijasta käytetään ilmaisua uskonnollisten asioiden puheenjohtajisto.

6 artikla. Kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on. Tällaiseen tuloon rinnastetaan, OECD:n mallisopimuksesta poiketen, artiklan mukaan muun muassa tulo, joka saadaan kiinteistöyhteisön osakkeen tai muun yhteisöosuuden perusteella hallitun huoneiston käytöstä tai vuokralleannosta. Niin ollen voidaan esimerkiksi tuloa, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston vuokralleannosta, verottaa Suomessa.

7 artikla. Tämän artiklan mukaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta liiketulosta voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa vain, jos yritys harjoittaa toimintaansa viimeksi mainitussa valtiossa olevasta kiinteästä toimipaikasta. Käsite kiinteä toimipaikka määritellään sopimuksen 5 artiklassa ja pöytäkirjan 1 kappaleessa. Liiketuloa, josta kiinteän toimipaikan sijaintivaltio voi verottaa, on vain se tulo, joka on luettava kuuluvaksi itse kiinteään toimipaikkaan (1 kappale). Jos liiketuloon sisältyy tuloa, jota käsitellään erikseen sopimuksen muissa artikloissa, siihen sovelletaan sitä koskevia erityismääräyksiä (7 kappale). Artiklan määräykset vastaavat pääosin OECD:n malliverosopimuksen määräyksiä.

8 artikla. Tämä artikla sisältää merenkulusta ja ilmakuljetuksesta ja, OECD:n mallisopimuksesta poiketen, myös maantiekuljetuksesta saadun tulon osalta poikkeuksia 7 artiklan määräyksiin. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainvälisestä merenkulusta tai ilma- tai tiekuljetuksesta, verotetaan vain tässä valtiossa, silloinkin kun tulo on luettava kuuluvaksi kiinteään toimipaikkaan, joka yrityksellä on toisessa sopimusvaltiossa (1 kappale).

9 artikla. Etuyhteydessä keskenään olevien yritysten saamaa tuloa saadaan tämän artiklan mukaan oikaista, jos perusteetonta voitonsiirtoa voidaan osoittaa tapahtuneen. Suomessa tällä määräyksellä on merkitystä verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 31 §:n soveltamisen kannalta.

Artikloihin 1—9 ei ole tehty merkittäviä muutoksia.

10 artikla. Osingosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon saaja asuu (1 kappale).

Jos turkkilaisen yhtiön maksaman osingon saajana on suomalainen yhtiö, osinko on Suomessa vapautettu verosta, jos saaja hallitsee välittömästi vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä (22 artiklan 2 kappaleen b kohta).

Osingosta voidaan artiklan 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksavan yhtiön kotipaikka on (lähdevaltio). Artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaan vero lähdevaltiossa on rajoitettu 5 prosenttiin osingon kokonaismäärästä, jos osingonsaaja on yhtiö, joka suoraan omistaa vähintään 25 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta. Muissa tapauksissa vero saa olla enintään 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä. Voimassa olevassa sopimuksessa nämä verokannat ovat 15 ja 20 prosenttia. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan mainittuja rajoituksia (5 kappale), jos osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan.

Jos sopimusvaltiossa asuva yhtiö harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta, yhtiön tuloa voidaan verottaa viimeksi mainituissa valtiossa, mutta vasta sen jälkeen kun tulosta on verotettu 7 artiklan mukaan ja vain jäljellä jääneestä määrästä. Verokanta ei saa olla suurempi kuin 5 prosenttia, jos tulo on vapautettu verosta yhtiön asuinvaltiossa ja 15 prosenttia muussa tapauksessa. Voimassa olevassa sopimuksessa verokanta on aina 15 prosenttia. Määräystä soveltaa vain Turkki, koska Suomi ei lainsäädäntönsä mukaan kanna tällaista niin sanottua sivukonttoriveroa (branch tax).

Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan näissä tapauksissa Suomessa veronhyvityksellä 22 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Pöytäkirjan 2 kohdassa on määräys, joka koskee ilmaisun osinko soveltamisalaa Turkin osalta.

Artikla vastaa OECD:n mallisopimuksen 10 artiklaa suurelta osin.

11 artikla. Korosta voidaan sekä uuden että voimassa olevan sopimuksen mukaan verottaa kummassakin sopimusvaltiossa (1 ja 2 kappale).

Koron verokanta sopimusvaltiossa, josta korko kertyy (lähdeverokanta), on voimassa olevan sopimuksen mukaan 15 prosenttia kaikissa tapauksissa. Uuden sopimuksen mukaan lähdeverokanta on 5 prosenttia, jos kyseessä laina tai luotto, jonka on myöntänyt, taannut tai vakuuttanut artiklan 2 kappaleessa mainittu tai määritelty vienninedistämisyksikkö. Verokanta on 10 prosenttia, jos koron saa pankki, ja muissa tapauksissa 15 prosenttia. Jos koron saaja on sopimusvaltio tai sen keskuspankki, korko on kuitenkin verovapaa.

Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan 1 ja 2 kappaleissa olevia rajoituksia, jos koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan (5 kappale).

Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 22 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Lähdevaltion verottamisoikeutta koskevilla määräyksillä ei ole Suomessa juuri mitään käytännön merkitystä, koska rajoitetusti verovelvollisen on tuloverolain (1535/1992) 9 §:n 2 momentin mukaan vain eräissä harvinaisissa ja vähämerkityksissä tapauksissa suoritettava Suomessa veroa täältä saadusta korosta.

Artikla vastaa OECD:n mallisopimuksen 11 artiklaa tai sen kommentaareja.

12 artikla. Rojaltista voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa rojaltin saaja asuu. OECD:n mallisopimuksesta poiketen rojaltista voidaan kuitenkin 2 kappaleen mukaan verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy (lähdevaltio). Vero saa silloin olla enintään 10 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä, joten verokanta on sama kuin voimassa olevassa sopimuksessa. Lähdevaltio ei ole velvollinen noudattamaan tätä rajoitusta (4 kappale), jos rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy lähdevaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Rojaltista, joka maksetaan kiinteän omaisuuden käyttöoikeudesta, sekä kaivoksen tai muiden luonnon varojen hyväksikäytöstä verotetaan 6 artiklan mukaan. Syntynyt kaksinkertainen verotus poistetaan Suomessa veronhyvityksellä 22 artiklan 2 kappaleen a kohdan määräysten mukaisesti.

Pöytäkirjan 3 kohdassa on 12 artiklan soveltamisalaa koskeva määräys.

13 artikla. Myyntivoiton verottaminen säännellään tässä artiklassa. Kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadusta myyntivoitosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on (1 kappale). Kiinteistöyhteisön osakkeen tai muun osuuden luovutuksesta saatu myyntivoitto rinnastetaan kiinteän omaisuuden luovutuksesta saatuun myyntivoittoon (4 kappale). Esimerkiksi myyntivoitosta, jonka suomalaisen asunto-osakeyhtiön osakkeenomistaja saa niin sanotun osakehuoneiston luovutuksesta, siis voidaan verottaa Suomessa. Jos sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on toisessa sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, toimipaikan tai paikan ja sen liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa eli toimipaikan tai paikan sijaintivaltiossa (2 kappale). Myyntivoitosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa kansainvälisessä liikenteessä käytetyn laivan, ilma-aluksen tai maantiekulkuneuvon ja niiden käyttöön liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain tässä sopimusvaltiossa eli yrityksen asuinvaltiossa (3 kappale).

Voitosta, joka saadaan sellaisen omaisuuden luovutuksesta, jota ei tarkoiteta 1—4 kappaleessa, verotetaan vain luovuttajan asuinvaltiossa (5 kappaleen ensimmäinen lause). Jos tällainen voitto saadaan toisesta valtiosta, voitosta voidaan kuitenkin verottaa tässä toisessa valtiossa, jos omaisuuden hankinnan ja luovutuksen välinen aika ei ole vuotta pidempi (5 kappaleen toinen lause).

Nämä määräykset eivät muuta voimassa olevaa sopimuksen vastaavia määräyksiä ja vastaavat pääosin OECD:n mallisopimuksen 13 artiklan tai artiklan kommentaarin määräyksiä.

Pöytäkirjan 3 kohdassa on 13 artiklan soveltamisalaa koskeva määräys.

14 artikla. Itsenäisestä ammatinharjoittamisesta saatua tuloa verotetaan vain tulon saajan asuinvaltiossa. Tulosta voidaan kuitenkin verottaa myös toisessa sopimusvaltiossa, jos itsenäinen ammatinharjoittaja toimintansa harjoittamista varten oleskelee tässä toisessa sopimusvaltiossa vähintään 183 päivää yhtäjaksoisen 12 kuukauden ajanjakson aikana tai hänellä on toimintansa harjoittamista varten siellä kiinteä paikka, esimerkiksi vastaanotto- tai toimistohuoneisto. Veroa voidaan kantaa vain siitä tulon osasta, joka on luettava kuuluvaksi kiinteään paikkaan tai joka saadaan toiminnan harjoittamisesta aikana, jolloin henkilö oleskelee tässä toisessa valtiossa (1 kappale). Näitä periaatteita sovelletaan myös silloin kun toimintaa harjoittaa yritys. Yrityksellä on kuitenkin mahdollisuus valita 7 artiklan (kiinteä toimipaikka) mukainen verotus (2 kappale).

OECD:n mallisopimus ei enää sisällä 14 artiklaa. Itsenäinen ammatinharjoittaminen rinnastetaan liiketoimintaan ja siihen sovelletaan aina 7 artiklaa.

Artiklan 1 kappaletta on oikaistu 2 ja 7 päivänä syyskuuta 2010 tapahtuneella noottienvaihdolla siten, että allekirjoitetussa suomenkielisessä sopimustekstissä olleen ilmaisu luonnollisesti henkilö sijasta käytetään ilmaisua luonnollinen henkilö.

15—17 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät määräykset, jotka koskevat työtuloa mukaan lukien työvoiman vuokraus (15 artikla ja pöytäkirjan 4 kohta), johtokunnan jäsenen palkkiota (16 artikla) sekä taiteilijoita ja urheilijoita (17 artikla), ovat eräin täsmennyksin ja poikkeamin OECD:n mallisopimuksen ja Suomen verosopimuksissaan noudattaman käytännön mukaiset.

18 artikla. Yksityiseen palvelukseen perustuvaa eläkettä ja muuta samanluonteista hyvitystä verotetaan vain eläkkeensaajan asuinvaltiossa (1 kappale). Eläkettä, jonka sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tai niiden perustama rahasto maksaa luonnolliselle henkilölle työstä, joka on tehty niiden palveluksessa, ja eläkettä, joka maksetaan sopimusvaltion sosiaaliturvalainsäädännön mukaan (esimerkiksi Suomen TEL-eläke), ja muuta suoritusta, joka tapahtuu tämän lainsäädännön mukaan, verotetaan kuitenkin vain tässä valtiossa eli lähdevaltiossa (2 kappaleen ensimmäinen lause). Tällaista eläkettä ja muuta suoritusta verotetaan kuitenkin vain eläkkeensaajan asuinvaltiossa, jos hän on tämän valtion kansalainen (2 kappaleen toinen lause). Nämä määräykset ovat täysin samanlaiset kuin voimassa olevassa sopimuksessa.

Artiklan 2 kappaleen toista lausetta lukuun ottamatta määräykset vastaavat OECD:n mallisopimuksen 18 artiklan kommentaarin vaihtoehtoisia määräyksiä.

Pöytäkirjan 5 kohtaa, joka koskee 4, 18 ja 19 artiklaa, on oikaistu 2 ja 7 päivänä syyskuuta 2010 tapahtuneella noottienvaihdolla siten, että allekirjoitetussa suomenkielisessä sopimustekstissä olleen ilmaisun uskonnolliset laitokset sijasta käytetään ilmaisua uskonnollisten asioiden puheenjohtajisto.

19 artikla. Artikla koskee vain julkisesta palveluksesta saatua palkkaa ja muuta sellaista tuloa mutta ei eläkettä, jota koskee 18 artikla.

Julkisesta palveluksesta saatua tuloa verotetaan 1 kappaleen a kohdassa olevan pääsäännön mukaan vain siinä sopimusvaltiossa, josta maksu tapahtuu, eli lähdevaltiossa. Artiklan 1 kappaleen uudessa b kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tuloa verotetaan kuitenkin vain saajan kotivaltiossa. Artiklan 2 kappaleessa mainituin edellytyksin tuloa verotetaan kuitenkin 15—17 artiklan mukaan.

Artikla on sanamuodoltaan muutettu vastaamaan OECD:n mallisopimuksen 19 artiklan viimeisintä versiota.

Pöytäkirjan 5 kohtaa, joka koskee 4, 18 ja 19 artiklaa, on oikaistu 2 ja 7 päivänä syyskuuta 2010 tapahtuneella noottienvaihdolla siten, että allekirjoitetussa suomenkielisessä sopimustekstissä olleen ilmaisun uskonnolliset laitokset sijasta käytetään ilmaisua uskonnollisten asioiden puheenjohtajisto.

20 artikla. Sopimuksen 20 artiklassa on määräyksiä opiskelijoiden ja harjoittelijoiden saamien tulojen verovapaudesta eräissä tapauksissa. Artikla vastaa OECD:n mallisopimusta eikä siihen ole tehty merkittäviä muutoksia.

21 artikla. Tulosta, jota ei käsitellä 6—20 artiklassa, verotetaan vain tulon saajan asuinvaltiossa (1 kappale). Jos tulo kertyy toisesta sopimusvaltiosta (lähdevaltio), tuloa voidaan kuitenkin 3 kappaleen mukaan verottaa myös tässä valtiossa.

Artikla vastaa OECD:n mallisopimuksen 21 artiklaa 1 ja 2 kappaleen osalta.

22 artikla. Tämän artiklan mukaan kumpikin sopimusvaltio käyttää kaksinkertaisen verotuksen poistamisessa päämenetelmänä hyvitysmenetelmää. Turkkia koskevat määräykset ovat 1 kappaleessa ja Suomea koskevat määräykset 2 kappaleessa. Artiklan 2 kappaleen a kohdan määräys rakentuu sille periaatteelle, että tulon saajaa verotetaan Suomessa (sen ollessa asuinvaltio) myös sellaisesta tulosta, josta sopimuksen mukaan voidaan verottaa Turkissa (lähdevaltio). Suomessa maksettavasta verosta vähennetään kuitenkin vero, joka sopimuksen mukaisesti on maksettu samasta tulosta Turkissa. Kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta on lisäksi voimassa, mitä kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetussa laissa (1552/1995) säädetään. Hyvitysmenetelmää ei luonnollisestikaan sovelleta Suomessa niissä tapauksissa, joissa osinko on vapaa Suomen verosta 2 kappaleen b kohdan määräyksen nojalla.

Voimassa olevan sopimuksen 22 artiklan 1 kappaleen d kohdan mukaan Suomessa portfolio-osingosta, korosta tai rojaltista kannettavasta verosta vähennetään eräissä tapauksissa sellainen Turkin vero, jota ei ole tosiasiallisesti maksettu, mutta joka olisi ollut maksettava, jollei siitä olisi myönnetty vapautusta tai alennusta Turkin talouskehityksen edistämistä koskevien määräysten mukaan (hyvitys fiktiivisen veron perusteella eli Tax Sparing). Uuden sopimuksen 22 artiklan 2 kappaleen d kohdassa on samanlainen, eräitä muutoksia sisältävä määräys, jota pöytäkirjan 6 kohdan mukaan sovelletaan viideltä ensimmäiseltä uuden sopimuksen soveltamisvuodelta.

23-27 artikla. Näihin artikloihin sisältyvät syrjintäkieltoa (23 artikla), keskinäistä sopimusmenettelyä (24 artikla ja pöytäkirjan 7 kohta), verotietojen vaihtamista (25 artikla), verojen perinnässä annettavaa virka-apua (26 artikla, joka on uusi määräys) ja diplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen jäseniä (27 artikla) koskevat määräykset. Syrjintäkielto, tietojenvaihto ja verojen perinnässä annettava virka-apu koskevat kaikenlaatuisia veroja. Tietojenvaihtoartikla on OECD:n mallisopimuksen viimeisimmän laajan artiklan mukainen, ja myös muut artiklat vastaavat pääosin OECD:n mallisopimusta.

28 artikla.Sopimuksen voimaantuloa koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan.

29 artikla. Sopimuksen päättymistä koskevat määräykset sisältyvät tähän artiklaan. Sopimuksen on määrä olla voimassa toistaiseksi.

Perustuslain 95 §:n 1 momentissa edellytetään, että kansainvälisen velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan valtionsisäisesti voimaan erityisellä voimaansaattamislailla.

Esitys sisältää ehdotuksen laiksi Turkin kanssa tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen ja pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

1 §. Lakiehdotuksen 1 §:llä saatetaan voimaan sopimuksen ja pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset.

2 §. Tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §. Voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella. Laki on tarkoitus saattaa voimaan samanaikaisesti sopimuksen ja pöytäkirjan kanssa.

Sopimus ja pöytäkirja tulevat voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään niiden voimaantulolle asetetut edellytykset. Voimaantulon jälkeen niitä sovelletaan Suomessa lähdeveron osalta tuloon, joka saadaan voimaantulovuotta välittömästi seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen, sekä muiden tuloverojen osalta veroihin, jotka määrätään voimaantulovuotta välittömästi seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta. Turkissa sopimusta ja pöytäkirjaa sovelletaan veroihin kaikilta sellaisilta verokausilta, jotka alkavat sopimuksen ja pöytäkirjan voimaantulovuotta seuraavan vuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Sopimuksen tulon verottamista koskevat 6—21 artikla ja pöytäkirjan 1-6 kohdat, joissa määrätään tulon verottamisoikeuden jaosta tai kansallisen veron alentamisesta taikka siitä vapauttamisesta, sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Tämän vuoksi sopimus ja pöytäkirja vaativat näiltä osin eduskunnan hyväksymisen.

Sopimuksen kaksinkertaisen verotuksen poistamista koskeva 22 artikla, erityisiä määräyksiä koskevat 22-27 artikla ja pöytäkirjan 7 kohta sisältävät joko suoraan tai välillisesti verotukseen liittyviä määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Myös näiltä osin sopimuksen ja pöytäkirjan määräykset edellyttävät eduskunnan hyväksymistä.

Sopimuksen ja pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset eivät ole sellaisia, jotka edellyttäisivät perustuslain 94 §:n 2 momentissa tarkoitettua säätämisjärjestystä. Esitykseen sisältyvä lakiehdotus voidaan siten hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Istanbulissa 6 päivänä lokakuuta 2009 Suomen tasavallan ja Turkin tasavallan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen ja pöytäkirjan.

Koska sopimus ja pöytäkirja sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:

Lakiehdotus

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Istanbulissa 6 päivänä lokakuuta 2009 Suomen tasavallan ja Turkin tasavallan välillä tuloveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen ja pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

Helsingissä 1 päivänä lokakuuta 2010

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Hallinto- ja kuntaministeri
Tapani Tölli