Siirry esitykseen
HE 87/2010
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annettua lakia. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset yliopistossa eläinlääketieteen opetus- ja tutkimustehtävissä toimivan ulkomailla eläinlääkärin tutkinnon suorittaneen henkilön väliaikaisesta oikeudesta ammatinharjoittamiseen sekä eläinlääkärirekisterin tietoihin perustuvasta internetin kautta toimivasta kaikille avoimesta julkisesta tietopalvelusta.
Eläinlääketieteen opetus- ja tutkimustehtävät vaativat usein eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain mukaista oikeutta harjoittaa eläinlääkärin ammattia. Eräissä tilanteissa, kun ammatinharjoittaja on suorittanut eläinlääketieteellisen tutkinnon ulkomailla, oikeus harjoittaa eläinlääkärin ammattia Suomessa edellyttää lisäopintojen suorittamista ja suomen tai ruotsin kielen taitoa. Lisäopinto- ja kielitaitovaatimukset saattavat rajoittaa kansainvälisesti arvostettujen huippututkijoiden hakeutumista ja saamista Helsingin yliopiston eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan opetus- ja tutkimustyöhön. Tämän vuoksi lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, joka näissä tilanteissa mahdollistaisi väliaikaisen eläinlääkärinammatin harjoittamisen eläinlääketieteellisten opetus- ja tutkimustehtävien yhteydessä ilman lisäopinto- ja kielitaitovaatimuksia. Esityksen tavoitteena on edistää kansainvälisesti alallaan arvostettujen eläinlääketieteen alan huippututkijoiden ja -asiantuntijoiden saamista Suomeen tutkimus- ja opetustehtäviin.
Julkisen tietopalvelun kautta Elintarviketurvallisuusvirasto voisi luovuttaa sähköisesti eläinlääkärirekisteristä eläinlääkärinammatin harjoittajia koskevia tietoja. Luovutettavat tiedot määriteltäisiin erikseen tietosuojaan liittyvät vaatimukset huomioon ottaen. Tietopalvelusta voisi hakea tietoa vain yksittäishakuina käyttäen hakuperusteena henkilön nimeä tai tunnusnumeroa. Esityksen tavoitteena on helpottaa tiedonsaantia eläinlääkärinammatin harjoittajien ammatinharjoittamisoikeudesta ja edistää valtion hallinnon kehitystä julkisten palveluiden sähköisessä tuottamisessa.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
Eläinlääkärinammatin harjoittamisesta, ammatinharjoittamisoikeudesta ja siihen liittyvästä valvonnasta säädetään eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetussa laissa (ammatinharjoittamislaki, 29/2000). Lain tarkoituksena on varmistaa, että eläinlääkärinammatin harjoittajilla on tarvittava koulutus ja ammattitoiminnan edellyttämät muut valmiudet, sekä järjestää ammatinharjoittamisen valvonta.
1.2 Ulkomailla eläinlääkäritutkinnon suorittaneen oikeus eläinlääkärinammatin harjoittamiseen Suomessa
Yliopiston eläinlääketieteelliseen tutkimus- ja opetustyöhön kuuluu usein tehtäviä, jotka edellyttävät eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain mukaista oikeutta eläinlääkärinammatin harjoittamiseen. Ammatinharjoittamislain 2 §:n mukaan oikeus harjoittaa eläinlääkärin ammattia on vain sillä, joka on tämän lain mukaisesti eläinlääkäriksi laillistettu tai jolla on tämän lain mukainen väliaikainen oikeus eläinlääkärinammatin harjoittamiseen. Nykytilanteessa ammatinharjoittamisoikeuden edellytykset voivat rajoittaa ulkomailla eläinlääketieteellisen tutkinnon suorittaneiden kansainvälisesti alallaan arvostettujen huippututkijoiden saamista Suomeen yliopistolliseen tutkimus- ja opetustyöhön.
Laillistamisen laissa säädetyt edellytykset riippuvat laillistamista hakevan henkilön kansalaisuudesta ja eläinlääketieteellisen tutkinnon suorittamisvaltion sijainnista. Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalainen, joka on suorittanut eläinlääketieteellisen tutkinnon jossakin muussa Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa kuin Suomessa, laillistetaan eläinlääkäriksi Suomessa suoraan ilman lisäopinto- tai kielitaitovaatimuksia. Vastaavasti voidaan laillistaa henkilö, joka on Pohjoismaiden kansalainen ja suorittanut muussa kuin Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa eläinlääketieteellisen tutkinnon, jonka perusteella hänet on oikeutettu toimimaan eläinlääkärinä jossakin Pohjoismaassa, sekä henkilö, jonka laillistamiseen sovelletaan Euroopan unionin säädöksiä tai niihin liittyviä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden toisen osapuolen kanssa tekemiä sopimuksia. Näistä tilanteista säädetään ammatinharjoittamislain 4 §:ssä.
Sen sijaan ammatinharjoittamislain 5 §:ssä tarkoitettu henkilö, joka on Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalainen, ja joka on muussa kuin Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa suorittanut eläinlääketieteellisen tutkinnon, voidaan laillistaa Suomessa vain edellyttäen, että hän on suorittanut tarvittavat lisäopinnot eläinlääketieteen alalta ja osoittanut riittävää suomen tai ruotsin kielen taitoa. Sama koskee henkilöä, joka on Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen ulkopuolisen valtion kansalainen ja suorittanut eläinlääketieteellisen tutkinnon muualla kuin Suomessa. Lisäopinnoista ja kielitaidosta säädetään tarkemmin Euroopan talousalueen ulkopuolisessa valtiossa eläinlääketieteellisen tutkinnon suorittaneen henkilön laillistamiselle asetettavista vaatimuksista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (235/2003). Vaatimukset lisäopinnoista ja kielitaidosta ovat tähän mennessä jonkin verran rajoittaneet 5 §:n soveltamisalaan kuuluvien kansainvälisten huippututkijoiden ja -asiantuntijoiden saamista Suomeen yliopiston eläinlääketieteelliseen opetustyöhön.
Väliaikainen oikeus eläinlääkärinammatin harjoittamiseen voidaan lain mukaan myöntää vain eläinlääketieteen opiskelijalle kolmen vuoden ajaksi tietyin ammatinharjoittamislain 7 §:ssä säädetyin edellytyksin. Lisäksi Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalainen, jolla on laillinen oikeus harjoittaa eläinlääkärin ammattia jossakin muussa Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa kuin Suomessa, voi lain 8 §:ssä säädetyin edellytyksin harjoittaa väliaikaisesti ja satunnaisesti eläinlääkärin ammattia Suomessa ilman eläinlääkäriksi laillistamista. Väliaikaisen ammatinharjoittamisoikeuden edellytykset eivät siten nykytilanteessa lähtökohtaisesti mahdollista lain 5 §:ssä tarkoitettujen henkilöiden harjoittaa eläinlääkärin ammattia eläinlääketieteellisen tutkimus- ja opetustyön yhteydessä ilman eläinlääkäriksi laillistamista.
Kansainvälisten huippututkijoiden ja -asiantuntijoiden yhdenvertainen osallistuminen suomalaiseen eläinlääketieteelliseen tutkimukseen ja opetukseen olisi tärkeää kansallisen osaamisperustan vahvistamiseksi ja suomalaisen tutkimusjärjestelmän kansainvälistämiseksi. Tämän vuoksi eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annettuun lakiin olisi tarpeen lisätä säännökset, jotka tietyin edellytyksin mahdollistaisivat 5 §:ssä tarkoitettujen henkilöiden väliaikaisen ammatinharjoittamisoikeuden ilman lisäopinto- ja kielitaitovaatimuksia eläinlääketieteellisten tutkimus- ja opetustehtävien yhteydessä.
Laissa säädettyjen valvontatehtävien hoitamiseksi Elintarviketurvallisuusvirasto ylläpitää eläinlääkärinammatin harjoittajista rekisteriä. Rekisteristä ja siihen talletettavista tiedoista säädetään ammatinharjoittamislain 32 §:ssä. Pykälän 2 momentin mukaan rekisteriin talletetaan eläinlääkärinammatin harjoittajan nimi, henkilötunnus, tunnusnumero, laillistamispäivä ja tiedot mahdollisesti suoritetusta erikoiseläinlääkäritutkinnosta, sekä työpaikka- ja yhteystiedot ja toiminta itsenäisenä ammatinharjoittajana. Rekisteriin merkitään myös aika, jolloin eläinlääketieteen opiskelijalla on 7 §:n nojalla oikeus väliaikaisesti harjoittaa eläinlääkärin ammattia, ja aika, jolloin ammatinharjoittaja 8 §:n nojalla väliaikaisesti ja satunnaisesti tarjoaa eläinlääkäripalveluja. Lisäksi rekisteriin talletetaan tiedot väliaikaisesta tai toistaiseksi voimassa olevasta ammatinharjoittamisoikeuden rajoittamisesta tai kieltämisestä. Elintarviketurvallisuusvirasto voi tallettaa rekisteriin myös valvontatehtävien hoitamisen edellyttämät tiedot ammatinharjoittajan ammattitoiminnassaan saamasta varoituksesta, sakko- tai vankeusrangaistuksesta sekä viraltapanosta tai virantoimituksesta erottamisesta.
Rekisteritietojen luovuttamisesta säädetään lain 33 §:n 2 ja 3 momentissa. Lainkohtien mukaan aluehallintovirastolla on tämän lain mukaisia valvontatehtäviä varten ja Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion viranomaisella Suomea sitovan kansainvälisen velvoitteen niin edellyttäessä oikeus saada maksutta tietoja eläinlääkärirekisteristä. Eläinlääkärirekisteri voidaan antaa aluehallintoviranomaiselle myös sähköisessä muodossa. Rekisteritietoja voidaan luovuttaa maksutta myös tuomioistuimelle ja muulle viranomaiselle sekä yhteisölle, jolla on tiedonsaantiin laissa säädetty oikeus. Lisäksi Elintarviketurvallisuusvirasto voi antaa rekisteristä puhelimitse tietoja kenelle tahansa koskien ammatinharjoittamisoikeutta tai sen väliaikaista tai toistaiseksi voimassa olevaa rajoittamista tai poistamista.
Elintarviketurvallisuusvirasto julkaisee eläinlääkärirekisterin tietojen perusteella myös yleisön käyttöön tarkoitettua eläinlääkäriluetteloa. Luettelo toimitetaan vuosittain maksutta aluehallintovirastoille, apteekeille ja lääketukkukaupoille. Se voidaan luovuttaa myös sähköisessä muodossa maksutta viranomaisille, apteekeille ja lääketukkukaupoille. Luettelo sisältää eläinlääkäreiden nimi- ja tunnusnumerotietojen ohella, siltä osin kuin siihen on saatu ammatinharjoittajan suostumus, myös työpaikkatietoja ja kotiosoitteita, sekä puhelinnumeroja ja sähköpostiosoitteita. Eläinlääkäriluettelosta säädetään lain 34 §:ssä.
Eläinlääkärirekisterin sisältämiin eläinlääkärinammatin harjoittajia koskeviin tietoihin kohdistuu monelta taholta erilaisia tiedonsaantitarpeita. Rekisteritietoja tarvitsevat toiminnassaan esimerkiksi valtion ja kuntien viranomaiset, apteekit, ammattijärjestöt, lääketukkukauppiaat sekä eläinlääkäripalveluja tuottavat toimijat. Myös yksittäiset kansalaiset tiedustelevat eläinlääkärinammatin harjoittajia koskevia tietoja. Tiedonsaantipyynnöt esitetään Elintarviketurvallisuusvirastolle pääsääntöisesti puhelimitse, muilla sähköisillä välineillä tai postitse. Puhelimitse annettava tietopalvelu on käytettävissä käytännössä vain virka-aikana, sillä valtion aluehallintoviranomaisten järjestämä läänineläinlääkäripäivystys on tarkoitettu ensisijaisesti eläintautilain (55/1980) ja helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetun lain (488/1960) mukaiseen kiireelliseen viranomaistoimintaan. Vuosittain kirjallisena julkaistava yleisön käyttöön tarkoitettu eläinlääkäriluettelo palvelee laajana tietolähteenä täydentäen erityisesti puhelinpalvelua, mutta luettelon sisältämät tiedot eivät ole välttämättä ajantasaisia, koska sitä päivitetään vain kerran vuodessa.
Julkisen hallinnon piirissä yleisenä kehityssuuntana on palveluiden tuottaminen sähköisesti. Tietotekninen palvelukehitys lisää vastaavasti tarvetta tuottaa myös eläinlääkärinammatin harjoittajia koskevia tietoja internet-verkon kautta käytettävänä sähköisenä palveluna. Sähköinen palvelu lisäisi kansalaisten ja muiden tahojen tiedonsaantimahdollisuuksia kaikille avoimena, ajantasaisena ja jatkuvasti käytettävissä olevana eläinlääkärirekisterin tietoihin perustuvana tietopalveluna. Julkinen tietopalvelu edistäisi myös viranomaisten eläinlääkärinammatin harjoittajien toimintaa koskevien valvontatehtävien hoitamista.
2.1 Väliaikainen oikeus eläinlääkärinammatin harjoittamiseen eläinlääketieteen opetus- ja tutkimustehtävissä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annettuun lakiin lisättäisiin säännökset, jotka mahdollistaisivat lain 5 §:ssä tarkoitetuille henkilöille oikeuden väliaikaiseen eläinlääkärinammatin harjoittamiseen ilman lisäopinto- ja kielitaitovaatimuksia eläinlääketieteellisten tutkimus- ja opetustehtävien yhteydessä. Esityksen tarkoituksena on edistää kansainvälisesti alallaan arvostettujen eläinlääketieteen alan huippututkijoiden ja -asiantuntijoiden hakeutumista ja saamista Suomeen yliopistollisiin tutkimus- ja opetustehtäviin. Huippututkijoiden osallistuminen suomalaiseen tutkimukseen ja opetukseen vahvistaisi kansallista eläinlääketieteellistä osaamista ja kansainvälistäisi kotimaista tutkimusjärjestelmää.
Väliaikaisesta oikeudesta eläinlääkärinammatin harjoittamiseen yliopiston tutkimus- ja opetustehtävissä ehdotetaan säädettäväksi uudessa 7 a §:ssä. Pykälässä määriteltäisiin tarkemmin väliaikaisen oikeuden myöntämisen edellytykset ja oikeuden rajoitukset. Väliaikaisen oikeuden myöntäisi Elintarviketurvallisuusvirasto.
Mitä eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetussa laissa säädetään eläinlääkärinammatin harjoittajasta, sovellettaisiin myös ehdotettavan 7 a §:n nojalla yliopiston tutkimus- ja opetustehtävissä väliaikaisesti eläinlääkärinammattia harjoittavaan henkilöön. Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan lain 9 §:ää muutettavaksi siten, että 7 a §:n nojalla eläinlääkärinammattia väliaikaisesti harjoittavalle henkilölle annettaisiin oikeus käyttää eläinlääkäri-nimikettä. Valvonnallisista syistä johtuen henkilön tiedot tulisi myös tallettaa Elintarviketurvallisuusviraston ylläpitämään eläinlääkärirekisteriin siten kuin lain 32 §:ssä säädetään. Samalla ammatinharjoittaja saisi tunnusnumeron. Esityksessä ehdotetaan lisäksi lain 32 §:n 2 momenttiin lisättäväksi säännös, joka mahdollistaisi rekisteriin merkittäväksi sen määräajan, jolloin henkilöllä olisi 7 a §:n nojalla oikeus väliaikaisesti harjoittaa eläinlääkärinammattia.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annettuun lakiin lisättäisiin säännökset tiettyihin eläinlääkärirekisteriin talletettuihin tietoihin perustuvasta internet-selaimen avulla toimivasta julkisesta tietopalvelusta. Esityksen tarkoituksena on helpottaa tiedonsaantia eläinlääkärinammatin harjoittajien ammatinharjoittamisoikeudesta ja saattaa Elintarviketurvallisuusviraston tätä koskeva tietopalvelu sähköisesti käytettävissä olevaan muotoon. Esityksessä ei ehdoteta muutoksia koskien ammatinharjoittamislain 34 §:n nojalla julkaistavaa eläinlääkäriluetteloa.
Julkaistaessa henkilötietoja avoimessa internet-verkossa kyseessä on näiden tietojen sähköinen luovuttaminen. Viranomaisen rekisterissä olevien tietojen luovuttamiseen sovelletaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 16 §:n 3 momentin säännöksiä, joiden mukaan sähköinen tietojen luovutus viranomaisen henkilötietorekisteristä on sallittua, jollei laissa ole toisin erikseen säädetty, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää kyseisiä tietoja. Koska internetin kautta luovutettavien tietojen vastaanottajia tai tietojen käyttötarkoitusta ei ole mahdollista varmistaa, on henkilötietojen luovuttaminen internet-verkon kautta mahdollista vain joko säätämällä asiasta erikseen laissa, tai henkilötietolain (523/1999) 8 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla asianomaisten henkilöiden antaman suostumuksen perusteella. Koska eläinlääkärirekisterin sisältämien tietojen sähköiseen luovuttamiseen ei ole käytännössä mahdollista hankkia kaikkien ammatinharjoittajien suostumusta näiden suuren määrän vuoksi ja kun tietopalvelun yleisen luotettavuuden kannalta palveluun tulisi kuitenkin sisällyttää kattavasti olennaiset tiedot, asiasta säädettäisiin erikseen ammatinharjoittamislaissa.
Ehdotettavassa julkista tietopalvelua koskevassa säännöksessä määriteltäisiin tarkemmin ne tiedot, joita luovuttaminen koskee. Luovuttaminen koskisi ainoastaan kaikista keskeisimpiä eläinlääkärinammatin harjoittajan ammattipätevyyden arvioinnin kannalta tarvittavia tietoja. Tietopalvelun kautta ei luovutettaisi salassa pidettäväksi katsottavia tietoja. Siihen ei myöskään sisällytettäisi kuolleita ammatinharjoittajia koskevia tietoja. Yksityisyyden suojan turvaamiseksi julkisesta tietopalvelusta voisi hakea tietoja vain yksittäishakuina henkilön nimellä tai tunnusnumerolla. Henkilötietoja sisältävän julkisen tietopalvelun toteuttamisessa olisi otettava huomioon erityisesti tietosuojaan liittyvät laissa säädetyt vaatimukset.
Esityksessä ehdotettavalla yliopiston tutkimus- ja opetushenkilöstöä koskevalla väliaikaisella ammatinharjoittamisoikeudella ei arvioida olevan taloudellisia vaikutuksia.
Ehdotettavan eläinlääkärirekisterin tietoihin perustuvan julkisen tietopalvelun perustamisvaiheen kustannuksiksi, sisältäen laite- ja ohjelmistohankinnat, arvioidaan noin 100 000 euroa. Tietokannan ylläpitokustannukset kolmen ensimmäisen vuoden jälkeen voidaan arvioida olevan noin 45 000 euroa vuodessa. Kustannukset katettaisiin Elintarviketurvallisuusviraston toimintamenoista valtion talousarviossa ja valtiotalouden budjettikehyksissä varattujen määrärahojen puitteissa.
Esityksellä ei ole vaikutuksia viranomaisten keskinäisiin tehtäviin tai toimivaltasuhteisiin.
Julkisen tietopalvelun perustamisvaiheessa Elintarviketurvallisuusviraston työmäärä lisääntyy jonkin verran, mutta palvelun käyttöönoton myötä Elintarviketurvallisuusviraston ja valtion aluehallintoviranomaisten työ todennäköisesti helpottuu nykyisestä, kun automaattinen tietopalvelu korvaa muilla tavoin annettavaa henkilökohtaista tietopalvelua. Julkisen tietopalvelun ylläpidon ei arvioida edellyttävän sanottavaa työpanosta.
Mahdollisuus myöntää väliaikainen ammatinharjoittamisoikeus yliopiston tutkimus- ja opetustehtävissä toimiville ulkomaalaisille eläinlääkäreille edistäisi kansainvälisten huippututkijoiden saamista Suomeen tutkimus- ja opetustehtäviin, ja sitä kautta vahvistaisi kansallista eläinlääketieteellistä osaamisperustaa sekä kansainvälistäisi eläinlääkäreiden tutkimusjärjestelmää.
Julkisen tietopalvelun perustaminen parantaisi erityisesti kansalaisten tiedonsaantimahdollisuuksia eläinlääkärinammatin harjoittajista ja heidän ammatinharjoittamisoikeudestaan. Tietopalvelun käytön maksuttomuudesta johtuen kansalaisilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet ajantasaisten rekisteritietojen käyttämiseen. Julkinen tietopalvelu palvelisi myös eläinlääkäripalveluja tuottavien toimijoiden tiedonsaantitarpeita jatkuvasti käytössä olevana ajantasaisena palveluna. Internet-verkon kautta käytettävissä oleva tietopalvelu edistäisi myös valtion hallinnon kehitystä julkisten palveluiden sähköisessä tuottamisessa.
Esitys on valmisteltu maa- ja metsätalousministeriössä. Valmistelun aikana on neuvoteltu Elintarviketurvallisuusviraston ja Tietosuojavaltuutetun toimiston edustajien kanssa.
Esitysluonnoksesta on pyydetty lausunnot seuraavilta tahoilta: oikeusministeriö, opetusministeriö, sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtionvarainministeriö, Tietosuojavaltuutettu, Elintarviketurvallisuusvirasto, valtion aluehallintovirastot, Suomen Kuntaliitto, Helsingin yliopisto, Yliopistollinen eläinsairaala, Lääkelaitos, Suomen Eläinlääkäriliitto ry, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Svenska Lantbrukproducenternas Centralförbund SLC rf, Suomen Kalankasvattajaliitto ry, Suomen Kennelliitto ry, Suomen Kissaliitto ry, Suomen Ratsastajainliitto ry, Suomen Turkiseläinten Kasvattajain liitto ry, Eläinsuojeluliitto Animalia ry ja Suomen eläinsuojeluyhdistys ry.
Lausunnoissa esitykseen suhtauduttiin myönteisesti. Esitystä pidettiin yleisesti tarpeellisena ja kannatettavana. Lausunnoissa todettiin kuitenkin väliaikaiselle ammatinharjoittamisoikeudelle ehdotetun kolmen vuoden määräajan olevan liian lyhyt ottaen huomioon tieteellisen tutkimus- ja opetustyön luonne. Lausunnoissa myös vastustettiin eläinlääkärin syntymävuositiedon luovuttamista julkisen tietopalvelun välityksellä. Lausuntojen johdosta esitystä on päätetty muuttaa pidentämällä väliaikaisen ammatinharjoittamisoikeuden määräaikaa viiteen vuoteen ja poistamalla syntymävuositiedot julkisen tietopalvelun kautta luovutettavista tiedoista. Lisäksi esitykseen on tehty eräitä lähinnä lakiteknisiä tarkistuksia.
7 a §. Väliaikainen oikeus eläinlääkärinammatin harjoittamiseen eläinlääketieteen opetus- ja tutkimustehtävissä. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Elintarviketurvallisuusvirasto voisi hakemuksesta myöntää lain 5 §:ssä tarkoitetulle Euroopan unionin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion kansalaiselle, joka on muussa kuin Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa suorittanut eläinlääketieteellisen tutkinnon, tai henkilölle, joka on Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen ulkopuolisen valtion kansalainen, ja joka on muualla kuin Suomessa suorittanut eläinlääketieteellisen tutkinnon, väliaikaisen oikeuden harjoittaa eläinlääkärinammattia yliopiston tutkimus- ja opetustehtävissä.
Väliaikainen oikeus myönnettäisiin ilman lain 5 §:ssä tarkoitettuja lisäopinto- tai kielitaitovaatimuksia. Säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa Suomeen saapuvien huippututkijoiden ja -asiantuntijoiden ammatinharjoittamisoikeuden alaan kuuluvat tehtävät silloin kun ne välittömästi liittyvät tutkimus- tai opetustehtäviin. Kansainvälisten huippututkijoiden tutkimus- ja opetustehtävien väliaikaisesta luonteesta johtuen ammatinharjoittamisoikeudelle säädettäisiin enintään viiden vuoden voimassaoloaika, jota tarvittaessa voitaisiin jatkaa kerran uudella viiden vuoden jaksolla. Väliaikainen oikeus voitaisiin myöntää vain erityisala- ja toimipaikkakohtaisena ottaen huomioon henkilön ammatillinen erikoistuminen ja yliopiston tarpeet. Väliaikaista oikeutta koskevaan hakemukseen tulisi liittää lain 5 a §:n 1 momentin 1—3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat; selvitys hakijan kansalaisuudesta ja tutkintotodistus, sekä todistus siitä, ettei hakijalle muussa maassa myönnettyä oikeutta harjoittaa eläinlääkärin ammattia ole poistettu tai rajoitettu vakavan ammatillisen virheen tai laiminlyönnin taikka muun vastaavan syyn vuoksi. Liiteasiakirjat tulisi esittää 5 a §:n 3 momentin mukaisesti alkuperäisinä tai oikeaksi todistettuina jäljennöksinä, ja hakemukseen tulisi liittää myös viralliset käännökset muista kuin pohjoismaisella kielellä kirjoitetuista liiteasiakirjoista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin väliaikaisen oikeuden myöntämisen edellytyksistä. Väliaikainen oikeus ammatinharjoittamiseen yliopiston opetus- ja tutkimustehtävien yhteydessä voitaisiin myöntää vain henkilölle, jonka ammatillisen osaamisen voidaan arvioida olevan erityisen korkealla tasolla. Hakijan ammatillisen osaamisen tason arvioisi Elintarviketurvallisuusvirasto hakemuksen perusteella. Edellytyksellä turvattaisiin hakijoiden ammattitaidon taso tilanteessa, jossa eläinlääketieteellistä koulutusta koskevista laissa säädetyistä vaatimuksista poikettaisiin lieventämällä niitä. Hakijalla tulisi myös olla lähtömaassaan voimassaoleva rajoittamaton oikeus eläinlääkärinammatin harjoittamiseen. Väliaikaisen oikeuden myöntämisen edellytyksenä olisi lisäksi, että yliopisto nimeää hakijalle samassa toimipaikassa toimivan vastuuhenkilön, joka on Suomessa eläinlääkäriksi laillistettu. Vastuuhenkilön tehtävänä olisi valvoa ja tarvittaessa ohjata väliaikaisen oikeuden saaneen toimintaa tämän suorittaessa lain 2 §:ssä tarkoitettuja eläinlääkärinammatin harjoittamiseen kuuluvia tehtäviä. Vastuuhenkilö huolehtisi käytännössä erityisesti siitä, että lääkkeiden määrääminen, luovuttaminen ja muut eläinlääkärinammatin harjoittamiseen liittyvät kotimaisen lainsäädännön tuntemusta ja kotimaisten kielten taitoa vaativat tehtävät voidaan hoitaa lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisesti.
9 §. Eläinlääkäri-nimikkeen käyttäminen. Pykälää muutettaisiin lisäämällä siihen viittaus ehdotettavan 7 a §:n nojalla väliaikaisesti eläinlääkärinammattia harjoittavaan henkilöön, jolloin myös tällä olisi oikeus käyttää eläinlääkäri-nimikettä.
32 §. Eläinlääkärirekisteri. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin lisäämällä siihen säännös, jonka mukaan rekisteriin merkittäisiin se aika, jolloin henkilöllä on 7 a §:n nojalla oikeus harjoittaa eläinlääkärin ammattia yliopiston tutkimus- ja opetustehtävien yhteydessä. Säännös lisättäisiin pykälän 2 momentin uudeksi 4 -kohdaksi, jolloin nykyiset 4—6 kohdat siirtyisivät 5—7 kohdiksi.
33 a §. Julkinen tietopalvelu. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin, että Elintarviketurvallisuusvirasto voi luovuttaa julkisen tietoverkon välityksellä eläinlääkärirekisteriin sisältyvät tiedot eläinlääkärinammatin harjoittajan nimestä ja tunnusnumerosta sekä ammatinharjoittamisoikeudesta ja sen rajoittamisesta. Näin muodostuvista tiedoista käytettäisiin nimeä julkinen tietopalvelu.
Eläinlääkärirekisteri sisältää tällä hetkellä noin 2000 ammatinharjoittajan tiedot. Rekisteritietojen laajuuden vuoksi ammatinharjoittajien yksilöiminen julkisessa tietopalvelussa yksinomaan nimen perusteella ei olisi riittävää. Tämän vuoksi ammatinharjoittajien yksilöintimahdollisuuksia parannettaisiin tiedolla ammatinharjoittajan tunnusnumerosta. Ammatinharjoittamisoikeuden osalta tietopalvelusta ilmenisi eläinlääkärinammatin harjoittajan laillistamispäivä sekä tiedot mahdollisesta erikoiseläinlääkäritutkinnosta. Näiden lisäksi ammatinharjoittamisoikeutta koskevina tietoina ilmenisi 7 §:n nojalla eläinlääkärinammattia väliaikaisesti harjoittavan eläinlääketieteen opiskelijan, ja ehdotettavan 7 a sekä 8 §:n nojalla väliaikaisesti eläinlääkärinammattia harjoittavan henkilön osalta tieto oikeuden väliaikaisuudesta ja voimassaoloajasta.
Jos ammatinharjoittajan ammatinharjoittamisoikeutta on väliaikaisesti tai toistaiseksi rajoitettu, tämä samoin kun rajoituksen sisältö kävisi ilmi tietopalvelusta, koska tiedolla on merkitystä esimerkiksi eläinlääkäripalveluiden käyttäjille, eläinlääkäripalveluja tuottaville toimijoille sekä apteekeille. Sen sijaan se tieto, että henkilön ammatinharjoittamisoikeus on poistettu määräajaksi tai lopullisesti, ei ilmenisi julkisessa tietopalvelussa, vaan tällaisessa tilanteessa henkilön kaikki tiedot poistettaisiin tietopalvelusta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tietosuojaan liittyvien vaatimusten mukaisesti, että tietopalvelun tietoja voisi hakea vain yksittäisinä hakuina käyttäen hakuperusteena joko rekisteröidyn nimeä tai tunnusnumeroa.
Julkinen tietopalvelu ei sisältäisi tietoa kuolleista ammatinharjoittajista, ja kuolleen henkilön tiedot poistettaisiin tietopalvelusta välittömästi sen jälkeen, kun Elintarviketurvallisuusvirasto on saanut väestötietojärjestelmän kautta tiedon kuolemasta. Muilta osin, kuin ammatinharjoittajan kuoleman tai ammatinharjoittamisoikeuden poistamisen osalta, tietopalveluun merkittyjen tietojen säilyttämiseen sovellettaisiin mitä eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain 33 §:n 1 momentissa tietojen säilyttämisestä säädetään.
Tietojen poistamista ja säilyttämistä koskeva säännös sisältyisi ehdotettavan pykälän 3 momenttiin.
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
Ennen lain voimaantuloa voitaisiin ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Perustuslain 123 §:n 1 momentin mukaan yliopistoilla on itsehallinto siten kuin lailla tarkemmin säädetään. Perustuslain säätämiseen liittyvän hallituksen esityksen (HE 1/1998 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan itsehallinnolla tarkoitetaan tässä yhteydessä ennen muuta sitä, että yliopiston sisäisestä hallinnosta päättävät laissa säädetyin rajoituksin asianomaisen yliopiston omat eivätkä valtion hallintoviranomaiset, kuten perustuslakivaliokunta on hallitusmuodon 77 §:n 1 momenttia koskevassa tulkintakäytännössä vakiintuneesti katsonut. Lailla säätämisen vaatimuksen kohdalla tulkinnan lähtökohtana olisi edellä mainitun hallituksen esityksen perustelujen mukaan pidettävä perustuslakivaliokunnan tulkintakannanottoja hallitusmuodon 77 §:n 2 momentin säännöksestä, jonka mukaan ”uusia säännöksiä yliopiston järjestysmuodon perusteista annetaan lailla”. Lailla olisi perustelujen mukaan siten säädettävä yliopistojen hallinnon, organisaation ja toiminnan kannalta keskeisistä seikoista.
Väliaikaisen oikeuden myöntämistä eläinlääkärinammatin harjoittamiseen yliopiston tutkimus- ja opetustehtävien yhteydessä henkilölle, joka on suorittanut eläinlääkärin tutkinnon ulkomailla, ei ole pidettävä yliopiston sisäiseen hallintoon tai yliopiston järjestysmuodon perusteisiin kuuluvana asiana, vaikkakin oikeus harjoittaa eläinlääkärin ammattia kytkeytyy yliopistojen opetus- ja tutkimustehtäviin. Ammatinharjoittamisoikeuden kelpoisuusvaatimukset liittyvät perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaisiin oikeuksiin työn ja ammatinvalinnan vapaudesta, jonka vuoksi kelpoisuusvaatimusten perusteista säädettäisiin lailla (PeVL 11/2009).
Perustuslain 6 §:ssä säädetään ihmisten yhdenvertaisuudesta lain edessä. Esityksessä ehdotetaan, että tiettyihin ulkomaalaisiin eläinlääkäreihin sovellettaisiin väliaikaisia poikkeuksia ammatinharjoittamisoikeuden kelpoisuusvaatimuksista. Tarkoitus ei ole sallia tietylle taholle pysyvää oikeutta harjoittaa eläinlääkärinammattia lievemmin vaatimuksin kuin muut, vaan poiketa määräajaksi ja rajoitetusti kelpoisuusvaatimuksista tilanteessa, jossa poikkeaminen edistäisi eläinlääketieteellistä opetus- ja tutkimustyötä ja sitä kautta hyödyttäisi laajemmin koko ammattikuntaa. Esitys ei siten muodostu perustuslain 6 §:n 2 momentin tarkoittamassa mielessä syrjiväksi tai muutoin perustuslain yhdenvertaisuussäännöstön vastaiseksi.
Perustuslain 17 §:n mukaan jokaisen oikeus käyttää viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla. Vastaavasti yliopistolain (558/2009) 35 §:ssä säädetään, että jokaisella on omassa asiassaan oikeus käyttää suomea tai ruotsia ja saada toimituskirjansa käyttämällään kielellä. Kielilaki (423/2003) ja julkiyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annettu laki (424/2003) eivät kuitenkaan edellytä viranomaisen kaikilta työntekijöiltä suomen- tai ruotsinkielen taitoa. Yliopiston on kuitenkin viimeksi mainitun lain 2 §:n nojalla huolehdittava siitä, että henkilöstöllä on riittävä kielitaito tehtäviensä hoitamiseksi kielilaissa ja muussa lainsäädännössä asetettujen vaatimusten mukaisesti. Näin ollen, silloin kun on kyse yliopistollisen eläinsairaalan tuottamista kunnallisista palveluista, eläimen omistaja- tai haltijataholla on oltava mahdollisuus käyttää kotimaisia kieliä muun ohella taudinmääritykseen, hoitoon ja lääkitykseen liittyvissä asioissa, vaikka eläinsairaalassa eläintä hoitaisi kotimaisia kieliä taitamaton ammattihenkilö esityksen mukaisen väliaikaisen oikeuden nojalla.
Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on useassa lausunnossaan todennut, että henkilötietojen suojaa koskevan perusoikeussäännöksen kannalta tärkeitä sääntelykohteita ovat ainakin rekisteröinnin tavoite, rekisteröitävien henkilötietojen sisältö, niiden sallitut käyttötarkoitukset mukaan lukien tietojen luovutettavuus ja tietojen säilytysaika rekisterissä sekä rekisteröidyn oikeusturva samoin kuin näiden seikkojen sääntelemisen kattavuus ja yksityiskohtaisuus lain tasolla. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annettuun lakiin lisättäisiin säännökset, joiden nojalla osasta eläinlääkärirekisterin tietoja voitaisiin muodostaa internet-selaimen kautta toimiva julkinen tietopalvelu. Henkilötietojen julkaiseminen avoimessa internet-verkossa tarkoittaa näiden tietojen sähköistä luovuttamista. Koska kyseessä on viranomaisen rekisterissä olevat tiedot, tietojen luovuttamiseen sovelletaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 16 §:n 3 momentin säännöksiä, joiden mukaan sähköinen tietojen luovutus viranomaisen henkilötietorekisteristä on sallittua, jollei laissa ole toisin erikseen säädetty, jos luovutuksensaajalla on henkilötietojen suojaa koskevien säännösten mukaan oikeus tallettaa ja käyttää kyseisiä tietoja. Internetin kautta luovutettavien tietojen vastaanottajia tai tietojen käyttötarkoitusta ei ole mahdollista varmistaa. Siten edellä mainitussa lainkohdassa asetettu luovutuksensaajaa koskeva edellytys ei täyty. Henkilötietojen luovuttaminen internet-verkon kautta on tässä tilanteessa mahdollista vain joko säätämällä asiasta erikseen laissa tai henkilötietolain (523/1999) 8 §:n 1 momentin 1 -kohdan nojalla asianomaisten henkilöiden antaman suostumuksen perusteella. Julkiseen tietopalveluun sisällytettävien henkilötietojen kattavuuden ja palvelun yleisen luotettavuuden vuoksi asiasta säädettäisiin laissa.
Hallitus katsoo edellä olevan perusteella, että esitykseen sisältyvä laki voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Lakiehdotus
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain (29/2000) 9 § ja 32 §:n 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa 301/2006, sekä
lisätään lakiin uusi 7 a ja 33 a § seuraavasti:
7 a §Väliaikainen oikeus eläinlääkärinammatin harjoittamiseen eläinlääketieteen opetus- ja tutkimustehtävissä
Elintarviketurvallisuusvirasto voi hakemuksesta myöntää 5 §:ssä tarkoitetulle henkilölle väliaikaisen oikeuden harjoittaa eläinlääkärin ammattia yliopiston tutkimus- ja opetustehtävissä ilman lisäopinto- tai kielitaitovaatimuksia. Väliaikainen oikeus voidaan myöntää enintään viideksi vuodeksi erityisala- ja toimipaikkakohtaisesti rajoitettuna, ja sen voimassaoloa voidaan tarvittaessa jatkaa kerran. Väliaikaista oikeutta koskevaan hakemukseen liitettävistä asiakirjoista on voimassa mitä 5 a §:n 1 momentin 1—3 kohdassa ja 3 momentissa säädetään.
Väliaikaisen oikeuden myöntämisen edellytyksenä on, että hakija on erityisen taitava ja kokenut alallaan ja hänellä on lähtömaassaan voimassaoleva rajoittamaton oikeus eläinlääkärinammatin harjoittamiseen. Väliaikaisen oikeuden saanut voi harjoittaa eläinlääkärin ammattia vain yliopiston nimeämän samassa toimipaikassa toimivan Suomessa eläinlääkäriksi laillistetun vastuuhenkilön valvonnan ja ohjauksen alaisena.
9 §Eläinlääkäri-nimikkeen käyttäminen
Ainoastaan tämän lain nojalla laillistettu eläinlääkäri sekä 7 a ja 8 §:ssä tarkoitettu henkilö saavat käyttää eläinlääkärin nimikettä. Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella annetaan Euroopan yhteisön lainsäädännössä edellytetyt säännökset eläinlääketieteellisten tutkintonimikkeiden käyttämisestä Suomessa.
32 §Eläinlääkärirekisteri
Rekisteriin talletettavia tietoja ovat:
1) eläinlääkärinammatin harjoittajan nimi, henkilötunnus, tunnusnumero, laillistamispäivä ja tiedot mahdollisesti suoritetusta erikoiseläinlääkäritutkinnosta;
2) eläinlääkärinammatin harjoittajan työpaikka- ja yhteystiedot sekä toiminta itsenäisenä ammatinharjoittajana;
3) aika, jolloin eläinlääketieteen opiskelijalla on 7 §:n nojalla oikeus väliaikaisesti harjoittaa eläinlääkärin ammattia;
4) aika, jolloin henkilöllä on 7 a §:n nojalla oikeus väliaikaisesti harjoittaa eläinlääkärin ammattia;
5) aika, jolloin eläinlääkärinammatin harjoittaja 8 §:n nojalla väliaikaisesti tarjoaa eläinlääkäripalveluja;
6) ammatinharjoittamisoikeuden väliaikainen rajoittaminen tai kieltäminen; ja
7) toistaiseksi voimassa oleva ammatinharjoittamisoikeuden rajoittaminen tai kieltäminen.
33 a §
Julkinen tietopalvelu
Elintarviketurvallisuusvirasto voi luovuttaa julkisen tietoverkon välityksellä eläinlääkärirekisteristä tiedon eläinlääkärinammatin harjoittajan nimestä ja tunnusnumerosta sekä ammatinharjoittamisoikeudesta ja sen rajoittamisesta (julkinen tietopalvelu). Eläinlääkärinammattia 7, 7 a tai 8 §:n nojalla väliaikaisesti harjoittavasta voidaan luovuttaa myös tieto siitä ajasta, jolloin väliaikainen ammatinharjoittamisoikeus on voimassa.
Julkisesta tietopalvelusta tietoja voi hakea ainoastaan yksittäisinä hakuina käyttäen hakuperusteena rekisteröidyn nimeä tai tunnusnumeroa.
Elintarviketurvallisuusviraston tulee poistaa eläinlääkärinammatin harjoittajaa koskevat tiedot julkisesta tietopalvelusta välittömästi sen jälkeen, kun ammatinharjoittamisoikeus on poistettu tai kun se on saanut tiedon ammatinharjoittajan kuolemasta. Muilta osin julkiseen tietopalveluun merkittyjen tietojen säilyttämiseen sovelletaan, mitä 33 §:n 1 momentissa säädetään eläinlääkärirekisteriin merkittyjen tietojen säilyttämisestä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
Helsingissä 11 päivänä kesäkuuta 2010
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Maa- ja metsätalousministeri
Sirkka-Liisa Anttila