Siirry esitykseen
HE 189/2009
Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi maantielain ja ratalain muuttamisesta
Esityksessä ehdotetaan maantielakia muutettavaksi siten, että hallinnollisia menettelyjä yksinkertaistettaisiin ja lain säännöksiä yhdenmukaistettaisiin vuoden 2008 alusta voimaan tulleen ratalain kanssa. Näkemäalueita koskevien ohjeiden antamista koskeva säännös muutettaisiin asetuksenantovaltuudeksi.
Ratalakiin lisättäisiin näkemäalueiden teknistä ohjeistusta koskeva asetuksenantovaltuus ja rautatien ylittämistä koskevia säännöksiä tarkistettaisiin.
Molempiin lakeihin tehtäisiin lisäksi aluehallintouudistuksesta ja liikennehallinnon virastouudistuksesta johtuvat viittausmuutokset.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
Vuoden 2006 alusta voimaan tulleessa maantielaissa (503/2005) säädetään valtion ylläpitämistä maanteistä ja niiden pidosta. Maantielailla kumottiin yleisistä teistä annettu laki (243/1954) katkaisematta kuitenkaan tielainsäädännön perusperiaatteiden jatkuvuutta. Maantielain voimassaoloaikana on tullut esiin joitakin sellaisia seikkoja, jotka vaatisivat lakiin muutoksia ja lisäyksiä.
Teiden hallinnollisia muutoksia kuten maantien lakkauttamista tai yksityisen tien muuttamista maantieksi tarkoittavat tiesuunnitelmat hyväksyy liikenne- ja viestintäministeriö. Kun ministeriön tehtävänä on hallinnonalan yleinen yhteiskunnallinen ohjaus, olisi tarkoituksenmukaista, että ministeriö hyväksyisi vain sellaiset tiesuunnitelmat, joiden ratkaisuun voivat vaikuttaa muutkin kuin liikenteelliset ja tienpidolliset arvioinnit. Tällaisia suunnitelmia olisivat maanteiden lakkauttamista koskevat tiesuunnitelmat, joiden määrää tulee lähivuosina lisääntymään. Muut tiesuunnitelmat hyväksyisi ehdotuksen mukaan Liikennevirasto.
Voimassa olevan lain mukaan liikenne- ja viestintäministeriö antaa ohjeet maanteiden näkemäalueista. Ohjeiden antamiseen ei välttämättä tarvita laissa olevaa valtuutta, eikä ministeriön ohjeita ole maantielain nojalla annettu. Soveltuvin osin on noudatettu vuodelta 2002 olevaa liikenne- ja viestintäministeriönohjetta yleisten teiden näkemäalueista. Nykyisen ohjeen mukaisesti uudetkin ohjeet koskisivat maantien kaarrekohtien lisäksi eri teiden liittymien sekä maantien ja radan tasoristeyksiä ja niiden näkemiä. Rautatieliikenteeseen liittyviä asioita hoitavat tulevaisuudessa Liikennevirasto radanpitäjänä ja Liikenteen turvallisuusvirasto turvallisuusasioita koordinoivana viranomaisina. Hallinnonalan useiden viranomaisten näkökantoja joudutaan yhteensovittamaan näkemäalueiden määrityksessä, joten asia on selkeimmin hoidettavissa liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.
Vuoden 2008 alussa voimaan tulleessa ratalaissa ei ole mainintaa näkemäalueohjeesta. Liikenne- ja viestintäministeriölle ehdotetaan annettavaksi asetuksenantovaltuus näkemäalueiden teknisessä määrittelyssä. Rautatien ylittäminen maastoajoneuvoilla sallittaisiin radanpitäjän luvalla rautatien ja metsätien tasoristeyksessä sekä rajavartioston, tullin ja poliisin valvontatehtävissä.
Maantielaissa ja ratalaissa säädetään Tiehallinnolle, Ratahallintokeskukselle, Rautatievirastolle, lääninhallituksille ja alueellisille ympäristökeskuksille runsaasti toimivaltaa ja tehtäviä. Tiehallinnon tehtävistä ja toimivallasta osan on katsottava kuuluvan Tiehallinnon keskushallinnolle ja osan tiepiireille. Myös Merenkulkulaitokselle säädetään maantielauttojen ohjausta, kuljettajan pätevyyttä ja katsastusta koskevaa toimivaltaa.
Liikennehallinnon virastouudistuksen toteutuessa Merenkulkulaitos, Ratahallintokeskus ja Tiehallinto on tarkoitus lakkauttaa. Valtion liikenneväylistä huolehtisi perustettava Liikennevirasto. Aluehallinnon uudistuksessa tiepiirit, alueelliset ympäristökeskukset ja osa lääninhallitusten tehtävistä on tarkoitus liittää osaksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia. Merenkulkulaitos on tarkoitus jakaa tuotantoyhtiöksi sekä osaksi Liikennevirastoa ja osaksi Liikenteen turvallisuusvirastoa. Liikenteen turvallisuusvirastoon siirtyisivät myös nykyinen Ajoneuvohallintokeskus, Rautatievirasto ja Ilmailuhallinto.
Merenkulkulaitokselle, Ratahallintokeskukselle, Rautatievirastolle, Tiehallinnon keskushallinnolle, tiepiireille ja alueellisille ympäristökeskuksille säädetty toimivalta ja tehtävät sekä osa lääninhallitusten tehtävistä on siirrettävä joko Liikennevirastolle, Liikenteen turvallisuusvirastolle tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille. Hallinnollisia pakkokeinoja koskeva lääninhallitusten toimivalta siirrettäisiin aluehallintovirastolle.
Suurin osa muutossäännöksistä on aluehallintouudistuksesta ja liikennehallinnon virastouudistuksesta johtuvia viittausmuutoksia. Organisaatiomuutosten vaikutuksia on kuvattu kyseisiä lakeja koskevissa hallituksen esityksissä. Jäljempänä kuvataan ainoastaan maantielakia ja ratalakia koskevista sisällöllisistä muutoksista johtuvia vaikutuksia.
Esityksen pääsisältönä on hallintomenettelyjen yksinkertaistaminen ja merkittävää yhteiskunnan liikenneinfrastruktuuria koskevien lakien yhdenmukaistaminen. Tällä esityksellä ei ole merkittäviä taloudellisia vaikutuksia. Isoista liikennehankkeista päättää eduskunta.
Esityksessä ehdotettu tiesuunnitelmien hyväksymispäätösvallan siirtäminen liikenne- ja viestintäministeriöltä Liikennevirastolle koskee lukumääräisesti suhteellisen harvoja tapauksia, jotka eivät sisällöltään eroa muista Tiehallinnon nyt päätettävissä olevista tiesuunnitelmista. Liikenne- ja viestintäministeriöllä säilyisivät maanteiden lakkauttamisia koskevat erillisratkaisut. Näiden tapausten lukumäärä tulee todennäköisesti lisääntymään. Luvattomien tienvarsimainosten poistamismenettelyjä koskevilla muutosehdotuksilla on tarkoitus keventää kuntien hallintomenettelyjä.
Esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä. Siitä on pyydetty lausunnot maa- ja metsätalousministeriöltä, oikeusministeriöltä, sisäasiainministeriöltä, valtiovarainministeriöltä, ympäristöministeriöltä, Suomen Kuntaliitto ry:ltä, maanmittauslaitokselta, Rajavartiolaitokselta, Ratahallintokeskukselta, Rautatievirastolta, Tiehallinnolta, Tullihallitukselta ja Liikkuvalta poliisilta.
4 §. Maantiet ja niiden luokittelu. Säännöksen 3 momentissa oleva Tiehallintoa koskeva viittaus muutettaisiin viittaukseksi Liikennevirastoon.
6 §. Maantielautat. Säännöksen 1 ja 2 momenteissa olevat viittaukset Merenkulkulaitokseen muutettaisiin viittauksiksi Liikenteen turvallisuusvirastoon.
11 §. Tienpitoviranomainen. Säännökseen tehtäisiin aluehallinto- ja virastouudistuksesta johtuvat viittausmuutokset. Säännöksessä todettaisiin, että tienpitoviranomaisena toimisi alueella toimivaltainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Lainkohdassa tarkoitettuja keskuksia olisivat sellaiset, joissa olisi liikenne- ja infrastruktuuriasioita hoitava vastuualue. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimivallasta sekä toimialueista ja niiden laajentamisesta. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksia tulisi olemaan 15, ja näistä yhdeksässä olisi liikenteen ja infrastruktuurin vastuualue.
Säännöksen 2 momentissa olisi maininta Liikenneviraston roolista tieinfrastruktuurin turvallisuuden hallinnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/96/EY (tieturvallisuusdirektiivi) 2 artiklassa tarkoitettuna toimivaltaisena organisaationa. Liikennevirasto vastaisi direktiivin 3 artiklassa tarkoitetusta infrastruktuurihankkeiden tieturvallisuusvaikutusten arvioinnista, 5 artiklassa tarkoitetusta käytössä olevan tieverkon turvallisuuden luokittelusta ja turvallisuuden hallinnasta, 6 artiklassa tarkoitetuista turvallisuustarkastuksista ja 7 artiklassa tarkoitetusta tiedonhallinnasta.
Tiehallinnosta annetun lain (568/2000) 2 §:n 5 momentin mukaan Tiehallinto on Euroopan laajuisen tieverkon tunnelien turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2004/54/EY) (tunneliturvallisuusdirektiivi) 4 artiklassa tarkoitettu hallintoviranomainen. Tiehallinnosta annettu laki kumotaan Liikennevirastoa koskevalla lailla. Hallintoviranomaisen nimi muutettaisiin Liikennevirastoksi
Pykälän 3 momentissa olisi asetuksenantovaltuus, jonka mukaisesti edellä 2 momentissa mainitun toimivaltaisen organisaation ja hallintoviranomaisen tehtävistä ja toimivallasta säädettäisiin tarkemmin liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.
17 §. Tien suunnittelu ja alueiden käytön suunnittelu. Säännöksen 2 ja 3 momentteihin tehtäisiin aluehallintouudistuksesta johtuvat viittausmuutokset.
27 §. Vuorovaikutus. Säännöksen 4 momenttiin tehtäisiin aluehallintouudistuksesta johtuva tarkennus.
31 §. Suunnitelmien voimassaoloaika. Pykälässä säädetään tie- ja yleissuunnitelmien voimassaoloajasta. Pykälän 1 momentin mukaan tiesuunnitelman laatiminen on aloitettava kahdeksan vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jona hankkeesta laadittu yleissuunnitelma on hyväksytty uhalla että yleissuunnitelman hyväksymispäätös raukeaa. Tiesuunnitelman hyväksymispäätöksen vanhentumisesta säädetään pykälän 3 momentissa, jonka mukaan hyväksymispäätös raukeaa, jos tietyötä ei ole aloitettu ennen kuin neljä vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jona tiesuunnitelma on hyväksytty. Sekä yleis- että tiesuunnitelman vanhentumisaika lasketaan siten alkavaksi hyväksymispäätöksen tekemisestä. Valitettaessa yleis- tai tiesuunnitelman hyväksymispäätöksestä valitusta käsittelevä tuomioistuin päättää suunnitelman sisällöstä. Vasta suunnitelman saadessa lainvoiman tienpitoviranomaisella on varmuus siitä, millaisena suunnitelman tarkoittamaa hanketta ryhdytään toteuttamaan. Tämän vuoksi ehdotetaan 31 §:n 1 ja 3 momenttia muutettavaksi siten, että yleis- ja tiesuunnitelman vanhentumisaika laskettaisiin alkavaksi suunnitelman hyväksymispäätöksen lainvoimaiseksi tulosta. Säännökset olisivat tällöin yhdenmukaiset ratalain vastaavien säännösten kanssa.
Säännöksen 3 momenttiin tehtäisiin lisäksi virastouudistuksesta johtuva tarkennus, jonka mukaisesti tiesuunnitelman voimassaolon jatkamisesta päättäisi ensimmäisellä kerralla Liikennevirasto.
41 §. Maantien sulkeminen puomilla. Pykälässä säädetään maantien sulkemisesta puomilla. Pykälän viimeisen virkkeen mukaan puomista maantien ja rautatien tasoristeyksen kohdalla säädetään valtioneuvoston asetuksella. Kun tien ja rautatien tasoristeyksistä säädetään ratalaissa, ehdotetaan 41 §:n viimeinen virke harhaanjohtavana poistettavaksi.
52 §. Tienvarsimainonta ja ilmoittelu. Pykälässä säädetään tienvarsimainonnasta ja -ilmoittelusta. Pykälän 1 momentin mukaan tienvarsimainonta on kiellettyä ja tienpitoviranomainen voi myöntää kieltoon poikkeuksia, jos niitä on pidettävä liikenteen opastuksen tai matkailun kannalta tai muusta sellaisesta syystä tarpeellisina. Pykälän 3 momentin mukaan tienpitoviranomaisen on ennen mainoksen asettamista koskevan asian ratkaisemista pyydettävä lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta ja kunnalta. Säännös on ehdoton, joten niissäkin tapauksissa, jolloin pykälän 1 momentin edellytykset poikkeuksen myöntämiseksi eivät olisi olemassa, on asiasta hankittava mainitut lausunnot. Menettelymuotoja olisi yksinkertaistettava keskittämällä lausuntojen hankkiminen vain tilanteisiin, joissa luvan myöntämisen edellytykset muuten olisivat käsillä ja tienpitoviranomainen harkitsisi lausunnoilla olevan merkitystä lupa-asian yksityiskohtien ja erityisesti lupaehtojen kannalta. Useimmissa tapauksissa lupa-asia koskee siinä määrin vähäistä mainosta, ettei sen sijoittamista koskevalla ratkaisulla ole ympäristövaikutuksia eikä merkitystä kunnalle.
Tämän vuoksi ehdotetaan 52 §:n 3 momenttia muutettavaksi siten, että tienpitoviranomaisen tulisi ennen mainoksen asettamista koskevan ratkaisun tekemistä pyytää lausunto kunnalta, ellei lausunnon pyytäminen ole ilmeisen tarpeetonta.
53 §. Maantietoimitus. Lainkohdan mukaan tietarkoituksiin tarvittavat alueet ja oikeudet lunastetaan maantietoimituksessa. Lunastamisessa noudatetaan, mitä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977), jäljempänä lunastuslaki, säädetään, ellei maantielaista muuta johdu. Maantielaissa ja lunastuslaissa ei ole säännöksiä toimituksessa havaitun virheen korjaamisesta. Tämän vuoksi ehdotetaan 53 §:n 1 momenttiin lisättäväksi viittaussäännös, joka mahdollistaisi toimituksen lopettamisen jälkeen havaitun virheen korjaamista tai oikaisemista koskevien kiinteistönmuodostamislain 22 luvun säännösten soveltamisen maantietoimitukseen. Säännös olisi tällöin yhdenmukainen yksityisistä teistä annetun lain (358/1962) 51 §:n 1 momentin ja ratalakiin ehdotetun 43 §:n 1 momentin kanssa.
59 §. Oikeuksien raukeaminen. Pykälän 1 momentin mukaan tie- ja liitännäisalueeseen kohdistuvat kiinnitykset ja muut erityiset oikeudet raukeavat, kun tiealue siirtyy tienpitäjän omistukseen tai kun tienpitäjä saa tie- tai liitännäisalueeseen tieoikeuden. Tieoikeus on luonteeltaan käyttöoikeus, joten kiinteistö, johon tieoikeus kohdistuu, pysyy omistajallaan. Tieoikeuden käsittävä osa kiinteistöstä kuuluu siihen edelleen, joten kiinnitys ei siltä osin voi raueta sen kohdistuessa koko kiinteistöön. Tieoikeusalueen muodostama käyttöoikeusyksikkö ei ole sellainen kirjaamisen yksikkö, jota koskevana kiinnitys voitaisiin merkitä kyseisen kiinteistön osalta rauenneeksi. Koska tieoikeuden pysyvyys ja käyttötarkoitus on lain 58 §:n 3 momentin mukaan turvattu, ehdotetaan 59 §:n 1 momenttia muutettavaksi selkeyden vuoksi siten, että tiealueeseen kohdistuvat kiinnitykset ja muut erityiset oikeudet raukeaisivat vain silloin kun tiealue siirtyy tienpitäjän omistukseen.
99 §. Päätöksenteko. Pykälän mukaan liikenne- ja viestintäministeriö hyväksyy tiesuunnitelmat, jotka koskevat yksityisen tien tai kadun muuttamista maantieksi taikka maantien lakkauttamista. Muut tiesuunnitelmat ja yleissuunnitelmat hyväksyy Tiehallinto. Kadun muuttaminen maantieksi on hallinnollisesti ratkaistu sitovalla tavalla asemakaavassa, joten vain hallinnollisessa muutoksessa tarkoitetun tiesuunnitelman hyväksyminen on asemakaavan toteuttamista vailla erityisempää harkintavaltaa. Perusteltua aihetta ei ole myöskään sille, että yksityisen tien muuttaminen maantieksi ja uuden maantien rakentaminen yksityisen tien viereen vaatisi erilaisen tiesuunnitelman hallinnollisen käsittelyn. Yksityisen tien tai kadun muuttaminen maantieksi on normaalia tieolojen kehittämistä eikä menettelyihin sisälly sellaisia erityispiirteitä, jotka edellyttäisivät muista tiesuunnitelmista poiketen ratkaisuvallan pysyttämistä liikenne- ja viestintäministeriöllä. Tämän vuoksi ehdotetaan 99 §:ää muutettavaksi siten, että liikenne- ja viestintäministeriö hyväksyisi vain sellaiset tiesuunnitelmat, jotka koskevat maantien lakkauttamista erillisenä tien rakentamisesta riippumattomana toimenpiteenä. Tällaiset maantien lakkauttamiset voivat sisältää liikenteellisten tekijöiden lisäksi sellaisia alue- ja yhteiskuntapoliittisia arviointeja, jotka vaativat asian ratkaisemista ministeriötasolla. Muut tiesuunnitelmat mukaan lukien myös yksityisen tien ja kadun muuttamista maantieksi tarkoittavat tiesuunnitelmat hyväksyisi Liikennevirasto. Ehdotus vastaisi aluehallinnon uudistamisen suuntaviivoja arvioitaessa ministeriöistä siirrettäviä toimeenpanotehtäviä. Maantien lakkaamisesta kadunpitopäätöksen yhteydessä säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 86 a §:ssä.
101 §. Hallinnolliset pakkotoimet. Säännökseen tehtäisiin aluehallintouudistuksesta johtuvat viittausmuutokset muuttamalla lääninhallitusta koskeva viittaus viittaukseksi aluehallintovirastoon.
104 §. Päätösten ilmoittaminen muistutuksen tehneille ja viranomaisille. Säännökseen tehtäisiin liikennehallinnon virastouudistuksesta ja aluehallintouudistuksesta johtuvat viittausmuutokset.
105 §. Muutoksenhaku. Säännökseen tehtäisiin aluehallintouudistuksesta johtuva viittausmuutos.
107 §. Päätösten välitön täytäntöönpano. Pykälän 1 momentin mukaan yleis- ja tiesuunnitelman hyväksymistä koskeva päätös voidaan panna täytäntöön valituksesta huolimatta. Maantiehankkeiden ohjelmoinnin ja toteuttamisaikataulujen kannalta olisi joissakin tapauksissa perusteltua tarvetta sille, että tiehanke voitaisiin käynnistää valituksesta huolimatta silloinkin, kun kysymyksessä on tiesuunnitelman hyväksymispäätöksen voimassaoloajan pidentämistä koskeva päätös 31 §:n 3 momentin mukaisesti. Valitusta käsittelevä tuomioistuin voisi tällöin kuten muissakin 107 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa keskeyttää toimenpiteen. Pykälän 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi siten, että myös tiesuunnitelman hyväksymispäätöksen voimassaoloajan pidentämistä koskeva päätös olisi välittömästi täytäntöön pantavissa. Säännös olisi tällöin yhdenmukainen ratalain vastaavan säännöksen kanssa.
109 §. Tarkemmat säännökset ja määräykset. Säännöksen nykyisen 2 momentin mukaan liikenne- ja viestintäministeriö antaa ohjeet maanteiden näkemäalueista. Ohjeiden antamiseen ei välttämättä tarvita laissa olevaa valtuutta, eikä ohjeita toisaalta ole maantielain nojalla annettu. Ohjeet koskisivat teiden liittymien lisäksi maantien ja radan tasoristeyksiä ja niiden näkemiä. Rautatieliikenteeseen liittyviä asioita hoitavat virastouudistuksen toteuduttua Liikennevirasto radanpitäjänä ja Liikenteen turvallisuusvirasto turvallisuusasioita koordinoivana viranomaisena. Näkemäalueiden määrittelyssä sovitetaan yhteen hallinnonalan useiden viranomaisten näkemyksiä, joten asia on selkeimmin hoidettavissa liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella. Sen vuoksi säännöksen 2 momentissa oleva ohjeidenantovaltuus muutettaisiin liikenne- ja viestintäministeriön asetuksenantovaltuudeksi.
Säännöksen 3 momenttiin tehtäisiin virastouudistuksesta johtuva viittausmuutos, jolla Tiehallintoa koskevat viittaukset muutettaisiin viittauksiksi Liikennevirastoon ja Liikenteen turvallisuusvirastoon.
3 §. Määritelmät. Säännöksen 9 ja 10 kohtiin tehtäisiin virastouudistuksesta johtuvat viittausmuutokset muuttamalla Ratahallintokeskusta koskeva viittaus viittaukseksi Liikennevirastoon.
7 §. Liikennevirasto, radanpitäjä ja radanpidon kustannukset. Säännöksen otsikkoon ja 1 momenttiin tehtäisiin virastouudistuksesta johtuvat viittausmuutokset.
8 §. Yleistä rautatien suunnittelusta. Säännöksen 2 momenttiin tehtäisiin aluehallintouudistuksesta johtuva viittausmuutos muuttamalla alueellista ympäristökeskusta koskeva viittaus viittaukseksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen.
10 § . Rautatiealueen suunnittelu ja alueiden käytön suunnittelu. Säännöksen 3 ja 4 momentteihin tehtäisiin aluehallintouudistuksesta johtuvat viittausmuutokset muuttamalla alueellista ympäristökeskusta koskevat viittaus viittauksiksi elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen.
17 §. Tasoristeyksen perustaminen ja rautatien ylittäminen. Oikeus pysyvään tasoristeykseen on vahvistettava maanmittaustoimituksessa. Maanmittaustoimituksina tulevat kyseeseen kaikki sellaiset toimitukset, joissa perustetaan uusia tieoikeuksia. Konkreettinen tasoristeyksen rakentamistyö vaatisi aina radanpitäjän luvan, jonka tienpitäjä tai kiinteistön omistaja hakee. Pääsääntöisesti radanpitäjän aloitteesta tehtävät tasoristeyksiä koskevat järjestelyt toteutettaisiin ratasuunnitelman nojalla. Tienpitäjän tai maanomistajien aloitteesta tehtävät tasoristeysmuutokset edellyttävät aina radanpitäjän myöntämää lupaa.
Pykälän 1 momentin uusittavaksi ehdotetulla säännöksellä laajennettaisiin runkoverkolla olevan tasoristeyksen siirtämismahdollisuuksia. Ehdotetun säännöksen mukaan runkoverkolla voitaisiin siirtää jotakin olemassa olevaa tasoristeystä toiseen, liikenneturvallisuuden tai kulkemisen kannalta tarkoituksenmukaisempaan paikkaan. Siirtämiselle tulee olla erityisiä perusteita, kuten merkittävät kustannussäästöt, liikenneturvallisuuden huomattava parantuminen alkuperäiseen tilanteeseen verrattuna tai rautatien molemminpuolinen liikenteellinen tarve.
Pykälän 6 momentista poistettaisiin viittaus moottorikelkkareitteihin, koska maastoliikennelain mukaan kiskot eivät ole maastoa eikä reittiä voi perustaa niiden yli. Lupa ylittää rautatie varataan muulta moottorikäyttöiseltä ajoneuvoliikenteeltä suljetuilla metsäteillä oleviin tasoristeyksiin maastoliikennelain (1710/1995) 24 §:n 1 momentin mukaisesti. Lupaa ei saa kuitenkaan myöntää maastoliikennelaissa tarkoitettua moottorikelkkareittiä varten. Lupa on määräaikainen ja siihen voidaan liittää ehtoja, joilla varmistetaan rautatien turvallinen ylittäminen ja toisaalta pyritään estämään radan rakenteiden vahingoittuminen. Tämä lupa ei luonnollisestikaan korvaa kiinteistönomistajan suostumusta tai muita tarvittavia lupia.
Pykälän 7 momentissa mainituille viranomaisille voitaisiin valvontatehtävien hoitamiseksi myöntää lupa ylittää rautatie muillakin maastoajoneuvoilla kuin moottorikelkalla eli ympärivuotisesti ja muuallakin kuin 6 momentissa mainituilla rataosuuksilla sijaitsevissa tasoristeyksissä. Tieliikennelaissa mahdollistetaan ylitykset rajatuissa tilanteissa lähinnä hälytysajossa oleville ajoneuvoille, mutta ei valvontatehtävissä tapahtuville tasoristeysylityksille. Myös tässä momentissa tarkoitettu lupa olisi määräaikainen ja siihen voitaisiin liittää radanpitoon ja liikenteen turvallisuuteen liittyviä, radanpitäjän tarpeellisiksi katsomia lupaehtoja.
22 §. Vuorovaikutus. Säännöksen 4 momenttiin tehtäisiin aluehallintouudistuksesta johtuva viittausmuutos.
26 §. Suunnitelmien voimassaoloaika. Säännöksen 1 momenttiin tehtäisiin virastouudistuksesta johtuva viittausmuutos.
27 §. Seuranta. Säännökseen tehtäisiin virastouudistuksesta johtuva viittausmuutos.
28 §. Suunnitelmien hyväksyminen. Säännökseen tehtäisiin virastouudistuksesta ja aluehallintouudistuksesta johtuvat viittausmuutokset. Vastaavalla tavalla kuin maantielain 99 §:ään ehdotetun muutoksen osalta ehdotetaan, että liikenne- ja viestintäministeriö hyväksyisi vain sellaiset ratasuunnitelmat, jotka koskevat rautatien lakkauttamista erillisenä rautatien rakentamisesta riippumattomana toimenpiteenä.
30 §. Rataosuuden rajoitettu kunnossapito. Säännökseen tehtäisiin virastouudistuksesta johtuva viittausmuutos.
31 §. Liikenteen tilapäinen kieltäminen. Säännökseen tehtäisiin virastouudistuksesta johtuva viittausmuutos.
32 §. Tilapäinen kulkutie. Säännökseen tehtäisiin virastouudistuksesta johtuva viittausmuutos.
33 §. Kiireellinen ratatyö. Säännökseen tehtäisiin virastouudistuksesta johtuvat viittausmuutokset.
34 §. Tasoristeyksen ja sinne johtavan tien tekeminen, muuttaminen ja hoito. Säännöksen 1 ja 3 momentteihin tehtäisiin virastouudistuksesta johtuvat viittausmuutokset.
35 §. Ratatöiden vaikutus tasoristeyksiin. Säännöksen 2 momenttiin tehtäisiin virastouudistuksesta johtuvat viittausmuutokset.
43 §. Ratatoimitus. Lainkohdan mukaan radanpidon tarpeisiin tarvittavat alueet ja oikeudet lunastetaan ratatoimituksessa. Lunastamisessa noudatetaan, mitä lunastuslaissa säädetään, ellei ratalaista muuta johdu. Ratalaista, kuten maantielaista ja lunastuslaistakin, puuttuvat säännökset toimituksessa havaitun virheen korjaamisesta. Tämän vuoksi ehdotetaan 43 §:n 1 momenttiin lisättäväksi viittaussäännös, joka mahdollistaisi toimituksen lopettamisen jälkeen havaitun virheen korjaamista tai oikaisemista koskevien kiinteistönmuodostamislain 22 luvun säännösten soveltamisen ratatoimitukseen. Säännös olisi tällöin yhdenmukainen yksityisistä teistä annetun lain (358/1962) 51 §:n 1 momentin ja ehdotetun maantielain 53 §:n 1 momentin muutoksen kanssa.
47 §. Lunastuksen kohteen vahvistaminen ja omistusoikeuden syntyminen rautatiealueeseen. Säännöksen 1 momenttiin tehtäisiin virastouudistuksesta johtuva viittausmuutos.
49 §. Oikeuksien raukeaminen. Säännös muutettaisiin vastaamaan maantielain 59 §:n muutettavaksi ehdotettua sanamuotoa. Maantielain 59 §:n perusteluissa tieoikeuden osalta sanottu koskee myös radanpitäjän saamaa käyttöoikeutta.
74 §. Korvauksettomat luovutukset. Säännökseen tehtäisiin virastouudistuksesta johtuva viittausmuutos. Samalla toisen virkkeen kirjoitusasua lyhennettäisiin.
78 §. Rautatien lakkauttaminen rautatietä rakennettaessa. Säännökseen tehtäisiin virastouudistuksesta johtuva viittausmuutos.
79 §. Rautatien lakkauttaminen muussa yhteydessä. Säännöksen 1 ja 2 momentteihin tehtäisiin virastouudistuksesta johtuvat viittausmuutokset. Lisäksi säännöksen 3 momentissa oleva liikenne- ja viestintäministeriötä koskeva virheellinen viittaus korjattaisiin.
80 §. Rautatiealueen luovuttaminen rautatien lakkauttamisen yhteydessä. Säännökseen tehtäisiin virastouudistuksesta johtuvat viittausmuutokset.
81 §. Lakkautetun ja luovutettavan rautatiealueen rakenteet ja laitteet. Säännökseen tehtäisiin virastouudistuksesta johtuva viittausmuutos.
82 §. Lakkautettua rautatiealuetta koskevat menettelyt. Säännöksen 1 momenttiin tehtäisiin virastouudistuksesta johtuva viittausmuutos.
83 §. Liitännäisalueen lakkauttaminen. Säännöksen 1 ja 2 momentteihin tehtäisiin virastouudistuksesta johtuvat viittausmuutokset.
87 §. Hallinnolliset pakkotoimet. Säännökseen tehtäisiin aluehallintouudistuksesta ja virastouudistuksesta johtuvat viittausmuutokset.
91 §. Päätösten ilmoittaminen muistutuksen tehneille ja viranomaisille. Säännöksen 2 momenttiin tehtäisiin aluehallintouudistuksesta johtuva viittausmuutos.
92 §. Muutoksenhaku. Säännöksen 2 momenttiin tehtäisiin aluehallintouudistuksesta johtuva viittausmuutos.
94 §. Päätösten välitön täytäntöönpano. Säännöksen 2 momenttiin tehtäisiin aluehallintouudistuksesta johtuva viittausmuutos.
95 §. Kuuluttaminen. Säännökseen tehtäisiin virastouudistuksesta johtuva viittausmuutos.
96 §. Tarkemmat säännökset ja määräykset. Ratalaissa ei, toisin kuin maantielaissa, ole mainintaa näkemäalueohjeiden antamisesta, koska ohjeiden antamiseen ei tarvita laissa olevaa valtuutta. Näkemäalueella ei periaatteessa saa pitää rakennuksia, ja radanpitäjällä on oikeus poistaa näkemäalueelta kasvillisuus ja luonnonesteet. Rautatieliikenteeseen liittyviä asioita hoitaisivat suunnitelmien mukaan 1 päivästä tammikuuta 2010 alkaen Liikennevirasto radanpitäjänä ja Liikenteen turvallisuusvirasto turvallisuusasioita koordinoivana viranomaisina. Näkemäalueiden määrittelyssä sovitetaan yhteen hallinnonalan useiden viranomaisten näkemyksiä. Siksi näkemäalueiden määrittely tapahtuisi parhaiten liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella. Samaan asetukseen on tarkoitus sisällyttää määräykset sekä maantien että radan tasoristeyksen näkemäalueista.
Lait ehdotetaan tuleviksi voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.
Maantielain muuttamisesta annetun lain voimaan tullessa liikenne- ja viestintäministeriössä vireillä olevat kadun tai yksityisen tien muuttamista maantieksi koskevat tiesuunnitelmat samoin kuin Tiehallinnossa vireillä olevat tienvarsimainonnan poikkeuslupa-asiat käsiteltäisiin ja ratkaistaisiin lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
Lakiehdotukset
1.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 23 päivänä kesäkuuta 2005 annetun maantielain (503/2005) 4 §:n 3 momentti, 6 §:n 1 ja 2 momentti, 11 §, 17 §:n 2 ja 3 momentti, 27 §:n 4 momentti, 31 §:n 1 ja 3 momentti, 41 §, 52 §:n 3 momentti, 53 §:n 1 momentti, 59 §:n 1 momentti, 99 §, 101 §:n 1 momentti, 104 §:n 2 momentti, 105 §:n 2 momentti, 107 §:n 1 momentti ja 109 §:n 2 ja 3 momentti seuraavasti:
4 §Maantiet ja niiden luokittelu
Liikenne- ja viestintäministeriö määrää, mitkä maantiet ovat valtateitä ja mitkä kantateitä sekä miltä osin ne ovat valtakunnallisesti merkittäviä runkoteitä. Liikennevirasto määrää, mitkä maantiet ovat seututeitä ja mitkä yhdysteitä.
6 §
Maantielautat
Maantiehen kuuluu myös lautta väylineen ja laituri. Lautta voi olla ohjausköyden tai sitä korvaavan Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymän muun laitteiston ohjaama lautta (lossi) taikka vapaasti ohjailtava lautta (lautta-alus).
Lautoista on voimassa, mitä niistä erikseen säädetään ja määrätään. Lautta-alusten osalta on lisäksi soveltuvin osin voimassa, mitä merilaissa (674/1994) ja sen nojalla säädetään ja määrätään kauppa-aluksista. Lossin kuljettajalla tulee olla riittävä terveys sekä riittävät tiedot ja taidot lossin kuljettamiseksi ja koneiston hoitamiseksi samoin kuin riittävät tiedot vesiliikenteen säännöistä. Liikenteen turvallisuusvirasto antaa tarkempia määräyksiä lossin kuljettajan pätevyydestä ja tältä vaadittavasta todistuksesta. Liikenteen turvallisuusvirasto määrää lossien katsastuksesta ja tienpitoviranomainen lossin miehityksestä.
11 §
Tienpitoviranomainen
Tienpitoviranomaisena toimii toimivaltainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää jokin muu valtion viranomainen kuin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tienpitoviranomaiseksi, jos sitä tienpidon kannalta on pidettävä tarkoituksenmukaisena.
Liikennevirasto on tieinfrastruktuurin turvallisuuden hallinnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/96/EY (tieturvallisuusdirektiivi) 2 artiklassa tarkoitettu toimivaltainen organisaatio ja Euroopan laajuisen tieverkon tunnelien turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2004/54/EY) 4 artiklassa tarkoitettu hallintoviranomainen.
Liikenneviraston tehtävistä ja toimivallasta 2 momentissa tarkoitettuna toimivaltaisena organisaationa ja hallintoviranomaisena säädetään liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.
17 §Tien suunnittelu ja alueiden käytön suunnittelu
Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä maakuntakaava ja yleiskaava on otettava huomioon siten kuin maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetään. Yleissuunnitelmaa ei saa hyväksyä vastoin maakuntakaavaa tai oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Yleissuunnitelma voidaan hyväksyä vastoin voimassa olevaa asemakaavaa, jos kunta sitä puoltaa. Tiesuunnitelmaa ei saa hyväksyä vastoin oikeusvaikutteista kaavaa.
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, voidaan maantie suunnitella, jos tien luonne huomioon ottaen tien sijainti ja suhde muuhun alueiden käyttöön voidaan ilman kaavaakin riittävästi selvittää yhteistyössä kunnan ja maakunnan liiton kanssa.
27 §
Vuorovaikutus
Tienpitoviranomaisen on pyydettävä suunnitelmasta lausunto niiltä maakunnan liitoilta ja kunnilta, joiden alueelle suunnitelma sijoittuu tai joiden alueella suunnitelman vaikutukset muutoin ilmenevät. Tienpitoviranomaisen on pyydettävä muulta viranomaiselta lausunto, jos se on päätösharkinnassa tarpeen. Jos tienpitoviranomainen on muu kuin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, myös keskukselta on pyydettävä lausunto.
31 §
Suunnitelmien voimassaoloaika
Tiesuunnitelman laatiminen on aloitettava kahdeksan vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jona hankkeesta laadittu yleissuunnitelma on saanut lainvoiman. Muuten yleissuunnitelman hyväksymispäätös raukeaa. Tiesuunnitelman laatimisen katsotaan alkaneeksi, kun siitä on ilmoitettu 16 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla.
Päätös tiesuunnitelman hyväksymisestä raukeaa, jos tietyötä ei ole aloitettu ennen kuin neljä vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jona tiesuunnitelma on saanut lainvoiman. Liikennevirasto voi pidentää määräaikaa enintään neljällä vuodella ja erityisistä syistä liikenne- ja viestintäministeriö sen lisäksi yhdellä enintään neljän vuoden ajanjaksolla. Tietyö katsotaan alkaneeksi, kun tietarkoituksiin tarvittava alue on otettu tienpitäjän haltuun 56 §:n mukaisesti.
41 §Maantien sulkeminen puomilla
Maantiellä ei saa pitää muuta puomia kuin sellaista, joka on tarpeen liikenneturvallisuuden vuoksi tai tienpitoa varten taikka tulli- tai rajavalvonnan takia. Puomi on tehtävä tienpidon ja liikenneturvallisuuden vaatimuksia vastaavaksi ja puomin pitäjän on kustannuksellaan pidettävä puomi kunnossa.
52 §Tienvarsimainonta ja ilmoittelu
Mainos ja ilmoitus on laadittava ja sijoitettava siten, että se sopeutuu mahdollisimman hyvin ympäristöön. Ennen mainoksen asettamista koskevan asian ratkaisemista tienpitoviranomaisen on pyydettävä kunnan lausunto, ellei lausunnon pyytäminen ole ilmeisen tarpeetonta. Jos tienpitoviranomainen on muu kuin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, myös keskukselta on pyydettävä lausunto.
53 §Maantietoimitus
Tietä varten tarvittavat alueet ja oikeudet lunastetaan maantietoimituksessa ja lunastamisessa noudatetaan, mitä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977), jäljempänä lunastuslaki, säädetään, jollei tästä laista muuta johdu. Maantietoimituksessa havaitun virheen korjaamisesta, virheen oikaisemisesta ja toimituksen tai päätöksen purkamista koskevasta esityksestä on soveltuvin osin voimassa, mitä kiinteistönmuodostamislaissa (554/1995) kiinteistötoimituksesta säädetään.
59 §
Oikeuksien raukeaminen
Tiealueen siirtyessä tienpitäjän omistukseen raukeavat tiealueeseen kohdistuvat kiinnitykset ja muut erityiset oikeudet.
99 §
Päätöksenteko
Liikenne- ja viestintäministeriö hyväksyy tiesuunnitelmat, jotka koskevat maantien lakkauttamista muulloin kuin maantien rakentamisen yhteydessä. Muut tiesuunnitelmat sekä yleissuunnitelmat hyväksyy Liikennevirasto. Jos kunta, maakunnan liitto tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on suunnitelman olennaisista kohdista eri mieltä Liikenneviraston kanssa, asia on siirrettävä liikenne- ja viestintäministeriön ratkaistavaksi. Liikennevirasto voi erityisistä syistä muutenkin siirtää suunnitelman liikenne- ja viestintäministeriön hyväksyttäväksi.
101 §Hallinnolliset pakkokeinot
Aluehallintovirasto voi kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, jatkamasta tai toistamasta lainvastaista menettelyä. Aluehallintovirasto voi myös määrätä sen, joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, täyttämään velvollisuutensa. Aluehallintovirasto voi tehostaa päätöstään uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide tehdään laiminlyöjän kustannuksella tai toiminta keskeytetään. Uhkasakkoa, teettämisuhkaa ja keskeyttämisuhkaa koskevaan asiaan sovelletaan, mitä uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.
104 §
Päätöksestä ilmoittaminen muistutuksen tehneille ja viranomaisille
Liikenneviraston on lähetettävä ilmoitus yleis- ja tiesuunnitelman hyväksymispäätöksestä kunnalle, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja maakunnan liitolle sekä tarvittaessa muullekin viranomaiselle. Ilmoitukseen on tarvittaessa liitettävä jäljennös suunnitelmasta.
105 §Muutoksenhaku
Kunnalla, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella sekä maakunnan liitolla on oikeus hakea valittamalla muutosta sellaiseen yleis- ja tiesuunnitelman hyväksymispäätökseen, jonka vaikutukset ulottuvat kunnan alueelle tai viranomaisen toimialueelle.
107 §
Päätösten välitön täytäntöönpano
Yleis- tai tiesuunnitelman hyväksymistä taikka tiesuunnitelman hyväksymispäätöksen voimassaoloajan pidentämistä koskeva päätös voidaan panna täytäntöön valituksesta huolimatta, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää.
109 §
Tarkemmat säännökset ja määräykset
Säännökset maantien näkemäalueiden määrittelystä annetaan liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.
Liikennevirasto antaa maanteiden pitoa koskevat tekniset ohjeet sekä Euroopan laajuisen tieverkon tunnelien turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/54/EY täytäntöönpanoa ja soveltamista koskevat tekniset määräykset. Maanmittauslaitoksen keskushallinto antaa maantietoimituksen ohjaamiseksi tarpeelliset asiakirjojen kaavat, määräykset rajamerkeistä ja muista maastomerkeistä sekä maantietoimituksessa tehtävien mittausten tarkkuudesta.
Tämä laki tulee voimaan xx päivänä xx kuuta 20xx.
Tämän lain voimaan tullessa Tiehallinnossa vireillä olevat tienvarsimainonnan poikkeuslupahakemukset käsitellään ja ratkaistaan tämän lain voimaan tullessa olleiden säännösten mukaan.
Liikenne- ja viestintäministeriössä tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat yksityisen tien ja kadun muuttamista maantieksi koskevat tiesuunnitelmat käsitellään ja ratkaistaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaan.
2.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 2 päivänä helmikuuta 2007 annetun ratalain (110/2007) 3 §:n 9 ja 10 kohta, 7 §:n otsikko ja 1 momentti, 8 §:n 2 momentti, 10 §:n 3 ja 4 momentti, 17 §:n otsikko sekä 1 ja 6 momentti, 22 §:n 4 momentti, 26 §:n 1 momentti, 27 ja 28 § ja 30–33 §, 34 §:n 1 ja 3 momentti, 35 §:n 2 momentti, 43 §:n 1 momentti, 47 §:n 1 momentti, 49 §:n 1 momentti, 74 ja 78 §, 79 §:n 1 momentin johdantokappale sekä 2 ja 3 momentti, 80 ja 81 §, 82 §:n 1 momentti, 83 §:n 1 ja 2 momentti 87 §, 91 §:n 2 momentti, 92 §:n 2 momentti, 94 §:n 2 momentti ja 95 § sekä
lisätään 17 §:ään uusi 7 momentti sekä 96 §:ään uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, seuraavasti:
3 §Määritelmät
Tässä laissa tarkoitetaan:
9) rataverkolla Liikenneviraston hallinnassa olevia valtion omistamia rautateitä;
10) yksityisraiteella muuta kuin valtion omistamaa ja Liikenneviraston hallinnoimaa rautatietä, jolla on liityntä rataverkkoon;
7 §
Liikennevirasto, radanpitäjä ja radanpidon kustannukset
Liikennevirasto toimii radanpitoviranomaisena ja hallinnassaan olevan rataverkon radanpitäjänä. Valtio vastaa omistamansa rataverkon radanpidon kustannuksista. Muu taho voi osallistua valtion omistaman rataverkon radanpidon kustannuksiin Liikenneviraston kanssa tehtävän sopimuksen nojalla, jos osallistumiseen on erityinen syy.
8 §
Yleistä rautatien suunnittelusta
Suunnitelmia tehtäessä radanpitäjä toimii yhteistyössä maakunnan liittojen, kuntien, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä muiden viranomaisten kanssa. Suunnittelun on perustuttava rautatien kehittämisen tarpeisiin, valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin sekä muuhun alueidenkäytön suunnitteluun.
10 §
Rautatiealueen suunnittelu ja alueiden käytön suunnittelu
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, voidaan olemassa olevan rautatien rakentamista koskeva yleissuunnitelma ja ratasuunnitelma laatia, jos hankkeen luonne huomioon ottaen suunnitelman suhde muuhun alueiden käyttöön voidaan riittävästi selvittää yhteistyössä liikenneviranomaisten, kunnan, maakunnan liiton sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa.
Yleissuunnitelmaa ei saa hyväksyä vastoin maakuntakaavaa tai oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Yleissuunnitelma voidaan hyväksyä vastoin voimassa olevaa asemakaavaa, jos kunta sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sitä puoltavat. Ratasuunnitelmaa ei saa hyväksyä vastoin oikeusvaikutteista kaavaa.
17 §
Tasoristeysten perustaminen ja rautatien ylittäminen
Uuden pysyvän tasoristeyksen saa rakentaa vain muun rataverkon kuin runkoverkon vähäliikenteiselle osalle. Runkoverkolla olevan tasoristeyksen paikkaa voidaan siirtää, jos siirrolla voidaan merkittävästi parantaa tasoristeyksen turvallisuutta taikka muusta erityisestä syystä. Tasoristeyksen rakentamiseen tai siirtämiseen on oltava radanpitäjän lupa.
Radanpitäjä voi myöntää luvan ylittää rautatie moottorikelkalla lumipeitteen aikana tasoristeyksessä, joka sijaitsee muulta moottorikäyttöiseltä liikenteeltä kuin moottorikelkkojen liikenteeltä suljetulla metsätiellä. Lupa voidaan myöntää runkoverkon ulkopuoliselle vähäliikenteiselle rataosalle korkeintaan viiden vuoden määräajaksi ja vain, jos lupaehdoin voidaan varmistaa, että moottorikelkan käyttö ei vahingoita rataa tai rautatiealueen rakenteiden toimivuutta, haittaa radanpitoa eikä vaaranna liikenneturvallisuutta.
Poliisi, tullilaitos ja rajavartiolaitos voivat maastossa tapahtuvien valvontatehtävien vuoksi saada radanpitäjältä määräajaksi luvan ylittää rautatietasoristeys moottorikelkalla ja muulla maastoajoneuvolla myös muualla kuin edellä 6 momentissa tarkoitetulla rataosalla luvassa tarkemmin määritellyin ehdoin.
22 §Vuorovaikutus
Radanpitäjän on pyydettävä yleis- ja ratasuunnitelmasta lausunto niiltä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksilta, maakunnan liitoilta ja kunnilta, joiden alueelle suunnitelma sijoittuu ja joiden alueella suunnitelman vaikutukset muutoin ilmenevät. Radanpitäjän tulee pyytää muulta viranomaiselta lausunto, jos se on päätösharkinnassa tarpeen.
26 §
Suunnitelmien voimassaoloaika
Ratasuunnitelman laatiminen on aloitettava kahdeksan vuoden kuluessa sen vuoden päättymisestä, jona hankkeesta laadittu yleissuunnitelma on saanut lainvoiman. Muuten yleissuunnitelman hyväksymispäätös raukeaa. Liikennevirasto voi pidentää yleissuunnitelman voimassaoloaikaa enintään neljällä vuodella. Voimassaoloaikaa voidaan jatkaa vain, jos 10 ja 12 §:n edellytykset täyttyvät. Ratasuunnitelman laatimisen katsotaan alkaneen, kun siitä on ilmoitettu 9 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla.
27 §
Seuranta
Liikenneviraston on järjestelmällisesti seurattava, miten ratahankkeen arvioidut ja muut vaikutukset toteutuvat ja käytettävä hyväksi seurannan tuloksia tulevien hankkeiden vaikutusarvioinnissa ja suunnitteluratkaisujen valinnassa.
28 §Suunnitelmien hyväksyminen
Liikenne- ja viestintäministeriö hyväksyy rautatien lakkauttamista koskevat ratasuunnitelmat, jotka koskevat rautatien lakkauttamista muulloin kuin rautatien rakentamisen yhteydessä. Muut ratasuunnitelmat ja yleissuunnitelmat hyväksyy Liikennevirasto. Jos kunta, maakunnan liitto tai elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on suunnitelman olennaisista kohdista eri mieltä Liikenneviraston kanssa, on asia siirrettävä liikenne- ja viestintäministeriön ratkaistavaksi. Liikennevirasto voi erityisistä syistä muutoinkin siirtää suunnitelman liikenne- ja viestintäministeriön hyväksyttäväksi.
30 §Rataosuuden rajoitettu kunnossapito
Liikennevirasto voi erityisestä syystä päättää, että jotakin rataosuutta ei pidetä 29 §:ssä tarkoitetussa kunnossa.
31 §Liikenteen tilapäinen kieltäminen tai rajoittaminen
Liikennevirasto voi määräajaksi kieltää liikenteen radalla tai sen osalla taikka rajoittaa sitä, jos rata on sellaisessa kunnossa, ettei radalla voida turvallisesti liikennöidä tai jos rautatieliikenne saattaa vaurioittaa rataa, joka roudan sulamisen tai sateen vuoksi taikka muusta syystä on rakenteeltaan heikentynyt.
32 §Tilapäinen kulkutie
Jos radan sortumisen vuoksi tai muusta yllättävästä syystä taikka poikkeuksellisten luonnonolosuhteiden johdosta liikenne radalla estyy, Liikennevirastolla on oikeus järjestää toisen maalle tilapäinen kulkutie esteen poistamisen ajaksi. Ennen kulkutien järjestämistä on asianomaiselle kiinteistön omistajalle tai haltijalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi, jos se on mahdollista.
33 §Kiireellinen ratatyö
Jos radan sortumisen vuoksi tai muusta yllättävästä syystä taikka poikkeuksellisten luonnonolosuhteiden johdosta rautatie on vaarassa vaurioitua ja tämän vuoksi liikenne radalla estyisi, on Liikennevirastolla oikeus rakentaa toisen maalle tilapäinen rakennelma, laite, oja, rumpu tai penger. Ennen rakentamista on asianomaiselle kiinteistön omistajalle tai haltijalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi, jos se on mahdollista.
Jos 1 momentissa mainittu rakennelma, laite tai penger jää pysyvästi toisen maalle, Liikenneviraston on käynnistettävä viivytyksettä ratasuunnitelman laatiminen, jollei se ole 14 §:n 2 momentin perusteella tarpeetonta.
34 §Tasoristeyksen ja sinne johtavan tien tekeminen, muuttaminen ja hoito
Tienpitäjä tai kiinteistön omistaja on velvollinen tekemään tasoristeykseen liittyvän tienosan ja pitämään sen kunnossa Liikenneviraston ohjeiden mukaan sillä tavoin, ettei siitä ole vaaraa liikenteelle tai junaturvallisuudelle eikä haittaa radan kunnossapidolle.
Tienpitäjä tai kiinteistön omistaja on velvollinen poistamaan tai vähentämään tasoristeyksen merkittävästi lisääntyneestä tai muuttuneesta käytöstä liikenteelle aiheutuvan vaaran tai radanpidolle aiheutuvan haitan muuttamalla tietä tai tekemällä risteysjärjestelyjä Liikenteen turvallisuusviraston määräyksissä edellytetyllä tavalla. Jos tienpitäjä tai kiinteistön omistaja laiminlyö velvollisuutensa, Liikennevirasto voi suorittaa tai teettää tässä momentissa tarkoitetut toimenpiteet tienpitäjän tai kiinteistön omistajan kustannuksella siten kuin uhkasakkolaissa (1113/1990) säädetään.
35 §Ratatöiden vaikutus tasoristeyksiin
Jos rautatien rakentamisen yhteydessä tasoristeyksen olosuhteet heikkenevät vaarantaen liikenneturvallisuuden tai muuttuvat Liikenteen turvallisuusviraston määräysten vastaisiksi olennaisilta osiltaan, radanpitäjä on velvollinen korjaamaan tasoristeykseen liittyvän tien Liikenteen turvallisuusviraston määräysten mukaiseksi tai entistä vastaavaksi taikka poistamaan tasoristeyksen.
43 §Ratatoimitus
Radanpidon tarpeisiin tarvittavat alueet ja oikeudet lunastetaan sekä tasoristeyksiin liittyvät oikeudet muutetaan ratatoimituksessa. Lunastamisessa ja tasoristeyksiin liittyvien oikeuksien muuttamisessa noudatetaan, mitä kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/1977), jäljempänä lunastuslaki, säädetään, jollei tästä laista muuta johdu. Ratatoimituksessa havaitun virheen korjaamisesta, virheen oikaisemisesta ja toimituksen tai päätöksen purkamista koskevasta esityksestä on soveltuvin osin voimassa, mitä kiinteistönmuodostamislaissa (554/1995) säädetään kiinteistötoimituksesta.
47 §
Lunastuksen kohteen vahvistaminen ja omistusoikeuden syntyminen rautatiealueeseen
Lunastuspäätöksessä vahvistetaan lunastuksen kohde ratasuunnitelman tai 14 §:n 2 momentissa tarkoitetun kirjallisen suostumuksen perusteella tarvittaessa Liikenneviraston osoituksen mukaan. Ratasuunnitelmasta voidaan vähäisessä määrin poiketa, jos siihen on erityinen syy.
49 §
Oikeuksien raukeaminen
Rautatiealueen siirtyessä radanpitäjän omistukseen raukeavat lunastettavaan rautatiealueeseen kohdistuvat kiinnitykset, käyttöoikeudet ja muut erityiset oikeudet.
74 §
Korvauksettomat luovutukset
Valtiolla ei ole oikeutta tässä laissa tarkoitettuun korvaukseen Liikennevirastolta. Korvaukseen oikeutettuja ovat kuitenkin valtion liikelaitoksista annetun lain (1185/2002) mukaiset liikelaitokset. Valtioneuvosto voi päättää valtion korvausoikeudesta toisin, jos tähän on erityisiä syitä.
78 §Rautatien lakkauttaminen rautatietä rakennettaessa
Jos rautatietä rakennettaessa rautatie on siirretty uuteen paikkaan eikä ratasuunnitelmassa ole määrätty, että rata jää entisellä paikallaan edelleen rautatieksi, se lakkautetaan siltä osin rautatienä Liikenneviraston hyväksymän ratasuunnitelman perusteella. Tämän estämättä radanpitäjä saa käyttää entistä rautatiealuetta muihin radanpidon tarpeisiin, jos ratasuunnitelmassa niin määrätään.
79 §Rautatien lakkauttaminen muussa yhteydessä
Liikenne- ja viestintäministeriö voi lakkauttaa rautatien Liikenneviraston valmisteleman ratasuunnitelman perusteella, jos:
Lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö voi lakkauttaa rautatien Liikenneviraston valmisteleman ratasuunnitelman perusteella, jos rautatien liikenne on vähäistä eikä rautatietä ole taloudellisesti kannattavaa pitää valtion varoilla turvallisesti liikennöitävässä, 29 tai 30 §:ssä tarkoitetussa kunnossa ja jos alueen saavutettavuus sekä kuljetustarpeet on turvattu muulla tavoin.
Liikenne- ja viestintäministeriön tulee ennen tässä pykälässä tarkoitetun päätöksen tekemistä kuulla tarvittaessa asianomaisia ministeriöitä, maakunnan liittoja ja kuntia.
80 §Rautatiealueen luovuttaminen rautatien lakkauttamisen yhteydessä
Liikennevirasto luovuttaa 78 tai 79 §:ssä tarkoitetun päätöksen perusteella rautatiealueen, jollei alueen säilyminen viraston hallinnassa ole perusteltua. Alueiden luovutuksessa menetellään siten kuin oikeudesta luovuttaa valtion kiinteistövarallisuutta annetussa laissa (973/2002) säädetään.
Liikennevirasto voi ratasuunnitelmassa päättää luopua rautatiealueesta korvauksetta, jos rautatie on lakkautettu ja alueella on vähäinen arvo tai merkitys. Rautatiealue siirtyy siihen rajoittuviin kiinteistöihin radan raiteen tai raiteiden muodostaman alueen keskilinjaa myöten. Rajaa saadaan entisellä rautatiealueella rajankäynnissä oikoa ja suorittaa muita kiinteistöjaotuksen kannalta tarkoituksenmukaisia rajansovituksia siten, että pinta-alaltaan ja arvoltaan vähäisiä alueita vaihtuu kiinteistöjen kesken tai, jollei sopivaa vastikemaata ole, siirtyy kiinteistöstä toiseen. Rautatiealue siirtyy kuitenkin kunnan omistukseen asemakaava-alueella ja alueella, jolle kunta on päättänyt laatia asemakaavan.
Kun rautatie on lakkautettu eikä rautatiealuetta ole määrätty käytettäväksi muihin radanpidon tarpeisiin taikka kun Liikennevirasto lakkauttaa rautatiealueen käyttämisen muihin tarpeisiin, lakkaa siihen kohdistunut 48 §:n 1 momentin mukainen käyttöoikeus.
Ratasuunnitelmassa on määrättävä, mistä lukien alue lakkaa olemasta rautatie.
81 §Lakkautetun ja luovutettavan rautatiealueen rakenteet ja laitteet
Ratasuunnitelmassa on osoitettava, tarvitaanko aluetta tiealueeksi, museorautatieksi tai muuhun tarkoitukseen ja kuuluuko alueeseen erityistä hoitoa vaativia rakenteita tai laitteita. Jos näin on, alue on jätettävä sellaiseksi, ettei sen käyttö mainittuun tarkoitukseen vaikeudu. Jos edellä tarkoitettua käyttöä ei ole, ratasuunnitelmassa on tarvittaessa osoitettava toimenpiteet, jotka ovat tarpeen entisen rautatiealueen palauttamiseksi ennalleen. Liikennevirasto poistaa rautatiealueelle radanpitoa varten rakennetut tai sijoitetut rakenteet ja laitteet ja tekee mahdolliset ennallistamistoimenpiteet kahden vuoden kuluessa rautatien lakkauttamista koskevan päätöksen voimaantulosta, jollei luovutuksensaajan kanssa sovita toisin.
82 §Lakkautettua rautatiealuetta koskevat menettelyt
Radanpitäjän on haettava viipymättä ratatoimituksen pitämistä, kun rautatie on lakkautettu ja Liikennevirasto on päättänyt luopua rautatiealueesta.
83 §
Liitännäisalueen lakkauttaminen
Liikennevirasto lakkauttaa liitännäisalueen, jos sitä ei enää tarvita siihen tarkoitukseen, jota varten se on perustettu. Liitännäisalueen lakkauttamista koskevasta menettelystä on soveltuvin osin voimassa, mitä ratasuunnitelmasta säädetään. Kun liitännäisalue lakkautetaan, lakkaa samalla siihen kohdistunut käyttöoikeus.
Jos liitännäisalueen lakkauttamisesta aiheutuu jollekulle hyötyä, jota ei ole pidettävä vähäisenä, hyödynsaaja on velvollinen korvaamaan Liikennevirastolle saamansa hyödyn. Jollei korvauksesta sovita, asia on ratkaistava ratatoimituksessa.
87 §
Hallinnolliset pakkokeinot
Aluehallintovirasto voi kieltää sitä, joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, jatkamasta tai toistamasta lainvastaista menettelyä. Aluehallintovirasto voi myös määrätä sen, joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä, täyttämään velvollisuutensa. Aluehallintovirasto voi tehostaa päätöstään uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide tehdään laiminlyöjän kustannuksella tai toiminta keskeytetään. Uhkasakkoa, teettämisuhkaa ja keskeyttämisuhkaa koskevaan asiaan sovelletaan, mitä uhkasakkolaissa säädetään.
Jos kiireellinen toimenpide on tarpeen liikennettä välittömästi uhkaavan vaaran poistamiseksi taikka jos kysymys on rautatiealueeseen kohdistuvan luvattoman toimenpiteen oikaisemisesta, Liikenteen turvallisuusvirastolla ja Liikennevirastolla on oikeus toimenpiteeseen tai luvattoman toimenpiteen oikaisemiseen siihen velvollisen kustannuksella.
Jos joku estää Liikenteen turvallisuusvirastoa tai Liikennevirastoa toimittamasta 2 momentissa tarkoitettua virkatehtävää tai 9 §:n 1 momentissa tarkoitettua tutkimustyötä, poliisin on annettava Liikenteen turvallisuusviraston tai Liikenneviraston pyynnöstä virka-apua.
91 §Päätösten ilmoittaminen muistutuksen tehneille ja viranomaisille
Radanpitäjän on lähetettävä yleis- ja ratasuunnitelman hyväksymispäätöksestä ilmoitus kunnalle, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja maakunnan liitolle sekä tarvittaessa muullekin viranomaiselle. Ilmoitukseen on tarvittaessa liitettävä jäljennös suunnitelmasta.
92 §Muutoksenhaku
Kunnalla, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella ja maakunnan liitolla on oikeus hakea valittamalla muutosta sellaiseen yleis- ja ratasuunnitelman hyväksymispäätökseen, jonka vaikutukset ulottuvat kunnan alueelle tai viranomaisen toimialueelle.
94 §
Päätösten välitön täytäntöönpano
Päätöksessä, jonka Liikennevirasto antaa 41 §:n 2 momentin nojalla, voidaan määrätä, että päätös on pantavissa täytäntöön valituksesta huolimatta.
95 §Kuuluttaminen
Milloin tämän lain nojalla on julkaistava kuulutus, määräys, kielto tai muu asia yleisesti tiedoksi eikä tiedoksi antamisen tavasta ole erikseen säädetty, on Liikenneviraston tiedotettava asiasta kuuluttamalla siitä vähintään 30 päivän ajan asianomaisen kunnan ilmoitustaululla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa (34/1925) säädetään. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettava ainakin yhdessä toiminnan vaikutusalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä, jollei asian merkitys ole vähäinen tai ilmoittaminen ole muutoin ilmeisen tarpeetonta.
96 §Tarkemmat säännökset ja määräykset
Säännökset radan näkemäalueiden määrittelystä annetaan liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.
Tämä laki tulee voimaan xx päivänä xx kuuta 20xx.
Helsingissä 9 päivänä lokakuuta 2009
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Ministeri
Sirkka-Liisa Anttila