Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi etsintä- ja pelastuspalvelua merellä koskevaan vuoden 1979 kansainväliseen yleissopimukseen toukokuussa 2004 tehdyt muutokset. Muutokset tulivat kansainvälisesti voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2006. Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimusmuutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Esityksessä ehdotetaan myös, että eduskunta hyväksyisi Suomen liittymisen kansainväliseen COSPAS-SARSAT-ohjelmaan käyttäjävaltiona. Esitykseen sisältyy lakiehdotus Suomen liittymisilmoituksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. COSPAS-SARSAT-etsintä- ja pelastussatelliittijärjestelmään liittyvien asioiden kansallinen yhteensovittaminen olisi rajavartiolaitoksen tehtävä.

Esityksessä ehdotetaan lisäksi muutettavaksi meripelastuslakia meripelastustoimen suoritusedellytysten parantamiseksi sekä eri toimijoiden aseman selkeyttämiseksi.

Meripelastustoimen määritelmää tarkennettaisiin Kansainvälisen merenkulkujärjestön toimintamallien mukaisesti ja rajavartiolaitoksen asemaa johtavana meripelastusviranomaisena täsmennettäisiin. Meripelastusviranomaisten sekä muiden valtion viranomaisten ja toimijoiden velvollisuudesta osallistua meripelastukseen korvauksetta otettaisiin lakiin nimenomainen säännös. Samassa yhteydessä selkeytettäisiin myös terveysviranomaisten asemaa meripelastustoimessa.

Meripelastuksen valmiusvaatimuksia täsmennettäisiin, ja rajavartiolaitoksella olisi oikeus tiedon saamiseen myös meripelastustoimen valmiussuunnittelua varten.

Lisäksi ehdotetaan, että valtio maksaisi korvauksen meripelastustehtävässä turmeltuneista tai hävinneistä työvälineistä, vaatteista ja varusteista myös omatoimisesti pelastustehtävään lähteneelle yksityishenkilölle.

Muilta osin ehdotetut muutokset ovat lähinnä teknisiä ja viranomaisten tehtäväkentässä tapahtuneista muutoksista johtuvia.

Laki etsintä- ja pelastuspalvelusta merellä tehdyn yleissopimuksen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana mahdollisimman pian.

Liittyminen COSPAS-SARSAT-ohjelmaan käyttäjävaltiona tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuksen tallettaja on vastaanottanut allekirjoitetun liittymisilmoituksen. Laki Suomen liittymisilmoituksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti liittymisilmoituksen voimaantulon kanssa.

Laki meripelastuslain muuttamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

---

Sisäasiainministeriö asetti maaliskuussa 2008 hankkeen meripelastusta koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. Hankkeen keskeisenä tavoitteena oli saada eduskunnan hyväksyntä liittymiselle kansainväliseen COSPAS-SARSAT-ohjelmaan käyttäjävaltiona sekä etsintä- ja pelastuspalvelusta merellä 27 päivänä huhtikuuta 1979 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen tehdyille muutoksille (SopS 89/1986, jäljempänä Hampurin sopimus). Samalla oli tarkoitus valmistella muutoin tarpeelliseksi osoittautuneet muutokset meripelastuslakiin (1145/2001). Arvioinnin kohteena olivat erityisesti viranomaisten organisaatiorakenteissa tapahtuneiden muutosten vaikutukset meripelastustoimen tehtäviin osallistumiselle.

Voimassa olevaa meripelastuslakia sovelletaan merellä vaarassa olevien ihmisten etsimiseen ja pelastamiseen, heille annettavaan ensiapuun sekä vaaratilanteeseen liittyvän radioviestinnän hoitamiseen, mitä kokonaisuudessaan voidaan kutsua meripelastustoimeksi. Meripelastuslaissa säädetään myös merenkulun turvallisuusradioviestinnän vastuuviranomaisista, eräiden hätämerkinantovälineiden käyttämisen luvanvaraisuudesta sekä perustason sairaankuljetuksesta merialueella. Lakia ei kuitenkaan sovelleta ihmishengen pelastamiseen satamassa maihin kiinnitettynä olevalla aluksella. Erikseen säädetään aluksen ja siinä olevan lastin pelastamisesta sekä alusöljy- ja aluskemikaalivahingon torjunnasta.

Meripelastuslain mukaan rajavartiolaitos on johtava meripelastusviranomainen, joka vastaa meripelastustoimen järjestämisestä Suomessa. Meripelastustoimen tehtäviin ovat velvollisia osallistumaan myös Hätäkeskuslaitos, Merenkulkulaitos, Ilmatieteen laitos, puolustusvoimat, tullilaitos, poliisi, alueen pelastustoimi sekä sosiaali- ja terveysviranomaiset ja ympäristöviranomaiset. Meripelastustoimessa voidaan lisäksi käyttää apuna vapaaehtoisia yhdistyksiä ja muita yhteisöjä lukuun ottamatta tehtäviä, jotka sisältävät merkittävää julkisen vallan käyttöä. Tällaisia meripelastukseen osallistuvia muita kuin valtion viranomaisia ja laitoksia voivat olla muun muassa Suomen ja Ahvenanmaan meripelastusseurat ja Suomen Punainen Risti.

Meripelastusjärjestelmä rakentuu rajavartiolaitoksen organisaatioon ja aluejakoon. Meripelastustoimeen osallistuvat muut viranomaiset ja vapaaehtoiset järjestöt sovittavat toimintansa meripelastusjärjestelmään pääsääntöisesti omaa organisaatiotaan ja aluejakoaan muuttamatta. Ne osallistuvat siten meripelastustoimeen ensisijaisesti omalla toiminta-alueellaan.

Suomen meripelastustoimen vastuualue on nykyisin jaettu kahden merivartioston vastuulla oleviin Länsi-Suomen ja Suomenlahden meripelastuslohkoihin. Meripelastustoimesta Länsi-Suomen meripelastuslohkolla vastaa Länsi-Suomen merivartiosto. Meripelastustoimen etsintä- ja pelastustehtäviä johdetaan Länsi-Suomen meripelastuslohkolla Turun meripelastuskeskuksesta (Maritime rescue co-ordination centre, MRCC) ja sen alaisena toimivasta Vaasan meripelastuslohkokeskuksesta (Maritime rescue sub-centre, MRSC). Meripelastustoimesta Suomenlahden meripelastuslohkolla vastaa Suomenlahden merivartiosto. Suomenlahden meripelastuslohkolla meripelastustoimen etsintä- ja pelastustehtäviä johdetaan Helsingin meripelastuslohkokeskuksesta. Kaikkia näitä keskuksia kutsutaan yleisnimityksellä meripelastuksen johtokeskus.

Turun meripelastuskeskus ja Helsingin meripelastuslohkokeskus toimivat merivartiostojen esikuntien yhteydessä ja ne vastaavat itsenäisesti lohkonsa meripelastustehtävistä. Vaasan meripelastuslohkokeskus toimii Turun meripelastuskeskuksen alaisuudessa. Molemmilla meripelastuslohkolla on meripelastuslohkon johtoryhmä, jonka avulla sovitetaan yhteen alueellisesti viranomaisten ja yhteisöjen toiminta meripelastustoimessa.

Pääosa meripelastustapahtumista johdetaan meripelastuskeskuksen ja lohkokeskusten päivystyshenkilöstön avulla siten kuin merivartioston komentajan hyväksymässä meripelastussuunnitelmassa tarkemmin määrätään. Keskusten johtamisorganisaatioita voidaan vakavimmissa onnettomuustilanteissa vahvistaa tarvittavalla lisähenkilöstöllä. Lisäksi paikalle voidaan hälyttää meripelastuslohkon johtoryhmä tai osia siitä. Merivartioston komentaja voi tarvittaessa kutsua johtoryhmään myös muiden alojen asiantuntijoita.

Meripelastustoimessa Suomen kansainvälisenä yhteyspisteenä toimii Turussa sijaitseva meripelastuskeskus, joka huolehtii pelastusyhteistyön edellyttämien toiminnallisten yhteyksien ylläpidosta muiden valtioiden meripelastusjärjestelmiin sekä ulkomaille suunnattavan tai sieltä pyydettävän avun käytännön järjestelyistä. Helsingin meripelastuslohkokeskus huolehtii Suomenlahden meripelastuslohkolla vastaavasta yhteydenpidosta Pietarin ja Tallinnan meripelastuskeskuksiin.

Rajavartiolaitoksen tilastojen mukaan vuosina 2006—2008 Suomen meripelastustoimen vastuualueella on ollut meripelastustehtäviä vuosittain keskimäärin noin 1 700. Meriradioiden käyttö hälytyksen teossa on vähentynyt ja matkapuhelimien käyttö lisääntynyt. Matkapuhelimella tehtyjen hälytysten osuus on kasvanut jatkuvasti, ja se on nykyisin jo noin 77 prosenttia kaikista hälytyksistä. Noin kuusi prosenttia hälytyksistä tehtiin COSPAS-SARSAT-järjestelmän kautta.

Yleisimpänä syynä avuntarpeeseen rajavartiolaitos on arvioinut aluksen teknisen vian. Myös puutteellinen navigointitaito tai muu merimiestaidollinen virhe on rajavartiolaitoksen tilastoissa merkitty yleisimpinä syinä avuntarpeelle. Ilkivaltaisia etsintä- ja pelastustoimintaan johtaneita virhehälytyksiä on ollut vuosittain keskimäärin hieman yli 20. Ilkivaltaisissa hälytyksissä hälytyksen tekovälineenä on yleensä ollut jokin hätämerkinantoväline.

Vuosina 2006—2008 meripelastustehtäviin osallistuneiden etsintä- ja pelastusyksiköiden toiminta-aika vuositasolla on ollut keskimäärin hieman yli 2 000 tuntia. Tästä toiminta-ajasta rajavartiolaitoksen yksiköiden osuus on ollut keskimäärin noin 65 prosenttia. Toiseksi suurimpana toimijana ovat vapaaehtoiset meripelastajat, joiden osuus on ollut yhteensä noin 28 prosenttia. Tämän lisäksi meripelastuksen johtokeskukset ovat käyttäneet vuositasolla keskimäärin 3 500 tuntia meripelastustoimen etsintä- ja pelastustehtävien johtamiseen. Meripelastuspalvelun suoritteiden kohteena on seurantajakson aikana vuosittain ollut keskimäärin 5 000 ihmistä.

Meripelastuslakia on muutettu sen voimaantulon jälkeen vain vähän. Vuonna 2003, 2004 ja 2009 voimaan tulleilla laeilla (402/2003, 521/2004 ja 959/2008) päivitettiin eräitä säädösviittauksia sekä tehtiin muita teknisluonteisia muutoksia. Tammikuun 1 päivänä 2004 voimaan tulleella lailla (1215/2003) muutettiin meripelastuslohkokeskusta koskeva määritelmä vastaamaan organisaatiomuutoksen jälkeistä tilaa sekä lisättiin uusi pykälä etsintä- ja pelastusalueen eristämisestä. Syyskuun 1 päivänä 2005 ja tammikuun 1 päivänä 2006 voimaan tulleilla laeilla (597/2005 ja 1252/2005) meripelastuslakia muutettiin Ilmailulaitoksen aseman muuttuessa liikelaitokseksi, ja rajavartiolaitokselle säädettiin oikeus saada Ilmailulaitokselta meripelastustoimen suunnittelussa tarvittavat tämän toimintavalmiutta ja sijoittautumista koskevat tiedot sekä henkilöstön valmius-, tunniste- ja yhteystiedot.

Hampurin sopimus

Kansainvälisen merenkulkujärjestön meriturvallisuuskomitea hyväksyi 78. istunnossaan 20 päivänä toukokuuta 2004 päätöslauselmallaan MSC.155(78) muutoksia Hampurin sopimukseen. Muutokset tulivat kansainvälisesti voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2006. Muutokset koskevat merihädässä olevan henkilön käsitettä sekä eräitä viranomaisten toimintaa koskevia järjestelyjä. Koska muutokset sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, niille on tarpeen saada eduskunnan hyväksyntä. Määräykset eivät kuitenkaan edellytä muutoksia voimassa olevaan lainsäädäntöön. Sopimusmuutosten sisältö on selvitetty tarkemmin yksityiskohtaisten perustelujen 1 luvussa.

Hampurin sopimukseen tehtiin edellisen kerran muutoksia vuonna 1998. Muutokset saatettiin voimaan meripelastuslainsäädännön uudistamisen yhteydessä, ja ne tulivat Suomessa voimaan 1 päivänä helmikuuta 2002 (SopS 5/2002).

COSPAS-SARSAT-ohjelma

COSPAS-SARSAT (Cosmicheskay Sistyema Poiska Avariynich Sudov/Search And Rescue Satellite Aided Tracking) on maailmanlaajuinen etsintä- ja pelastussatelliittijärjestelmä. Järjestelmän perustamisesta on sovittu vuonna 1988 Kanadan, Ranskan, Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välisellä COSPAS-SARSAT-ohjelmasopimuksella. COSPAS-SARSAT-järjestelmän avulla välitetään satelliitin kautta erilaisia merenkulun-, ilmailun ja henkilökohtaisten hätälähettimien hätäviestejä lähimmälle etsintä- ja pelastusviranomaiselle. Järjestelmä koostuu avaruussegmenteistä, maasegmenteistä ja hätäpoijuista, ja sen peittoalue kattaa koko maapallon.

COSPAS-SARSAT-ohjelmasopimukseen liittyminen on avoin kaikille valtioille, jotka sitoutuvat antamaan järjestelmän käyttöön vähintään yhden avaruussegmentin. Lisäksi COSPAS-SARSAT-ohjelmaan on mahdollista liittyä joko käyttäjävaltiona tai maasegmentin ylläpitäjänä. Toistaiseksi muita valtioita ei ole liittynyt varsinaisen ohjelmasopimuksen osapuoliksi, mutta käyttäjävaltioksi tai maasegmentin ylläpitäjäksi on liittynyt valtaosa teollisuusmaiden rannikkovaltioista. Maasegmenttejä on yhteensä 25 maassa. Euroopassa niitä on Norjassa, Isossa-Britanniassa, Italiassa, Espanjassa ja Kreikassa. Lisäksi käyttäjävaltioiksi ovat liittyneet Ruotsi, Tanska, Saksa, Alankomaat, Sveitsi, Puola, Kypros, Tunisia ja Madagaskar.

Suomi ei ole toistaiseksi liittynyt COSPAS-SARSAT-ohjelmaan eikä se siten ole COSPAS-SARSAT-järjestelmän virallinen käyttäjä. Suomi saa kuitenkin hätäilmoitustietoja COSPAS-SARSAT-järjestelmästä muiden järjestöjen, kuten Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO), Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) tai Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) kautta. Suomi kuuluu hätäpoijulähetysten osalta Norjan valvonta-alueeseen (Bodön koordinaatiokeskus). COSPAS-SARSAT-järjestelmän kautta lähetetyt hätäsanomat lähetetään vakiintuneen käytännön mukaisesti Turun meripelastuskeskukseen, joka välittää ne edelleen asianomaiselle viranomaiselle esimerkiksi lentopelastus-, etsintä- ja muita pelastustehtäviä varten.

Suomessa COSPAS-SARSAT-järjestelmää hyödyntävät erityisesti rajavartiolaitos meripelastustehtävissä, Merenkulkulaitos alusturvallisuuteen liittyen, Ilmailulaitos lentopelastuspalvelun toiminnoissa, poliisi maastoetsinnöissä, pelastusviranomaiset maastossa tapahtuvissa pelastustehtävissä sekä Viestintävirasto radiolupa-asioissa. Rajavartiolaitos on toiminut epävirallisesti COSPAS-SARSAT-järjestelmään liittyviä asioita koordinoivana viranomaisena Suomessa. Rajavartiolaitos jakaa kansallisesti epävirallista COSPAS-SARSAT-tietoa laitteiden maahantuojille, myyjille ja käyttäjille muun muassa hätäpoijujen koodaukseen, asianmukaiseen käyttöön ja huoltoon liittyvistä asioista. Rajavartiolaitos jakaa myös tietoa siitä, mitä aiheeton hätäilmoitus merkitsee ja miten aiheeton hätäilmoitus peruutetaan.

Hampurin sopimukseen vuonna 2004 hyväksytyt muutokset ovat tulleet kansainvälisesti voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2006. Koska sopimusmuutokset sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, niille on tarpeen saada eduskunnan hyväksyntä. Sopimusmuutokset eivät kuitenkaan edellytä voimassa olevan lainsäädännön tai viranomaisten käytäntöjen muuttamista.

Suomi ei ole toistaiseksi liittynyt COSPAS-SARSAT-ohjelmaan. Koska Suomi ei ole COSPAS-SARSAT-järjestelmän virallinen käyttäjävaltio, se ei saa tietoa järjestelmän muutoksista suoraan COSPAS-SARSAT-ohjelmaan kuuluvien tavoin. Tiedot saadaan hajanaisesti lähinnä muiden kansainvälisten tahojen kautta. Liittyminen COSPAS-SARSAT-ohjelmaan käyttäjävaltiona antaisi suoran tiedonsaannin lisäksi mahdollisuuden osallistua järjestelmän kehittämiseen. COSPAS-SARSAT-ohjelmaan osallistumisen myötä Suomi saisi myös muilta mailta tietoa, jonka avulla voitaisiin Suomessa ennalta minimoida tiettyjä järjestelmän käyttötapaan tai toimintaan liittyviä riskejä.

COSPAS-SARSAT-järjestelmän ja siihen liittyvän kansallisen viranomaisyhteistyön merkityksen odotetaan jatkossa kasvavan, koska henkilökohtaisten kannettavien hätälähettimien (Personal Locator Beacon, PLB) arvioidaan lisääntyvän veneilijöiden, matkailuyrittäjien, retkeilijöiden ja muiden harrastajien keskuudessa. Etenkin retkeilijöiden keskuudessa lisääntyvät PLB-laitteet aiheuttanevat jatkossa entistä enemmän sisämaassa tapahtuvia etsintöjä. Laitteiden kautta tehdyt hälytykset ohjautuvat Turun meripelastuskeskuksen kautta poliisille, jolla on johtovastuu maa-alueilla tapahtuvista etsinnöistä.

Vuonna 2002 voimaan tullut meripelastuslaki vastaa edelleen suhteellisen hyvin meripelastustoimen tarpeita. Lain kannalta merkittävimmät muutostarpeet aiheutuvat viranomaisten työnjaossa ja toiminnoissa lain voimaantulon jälkeen tapahtuneista muutoksista sekä hätäradioliikenteen ja hätäradioilmoitusten teknisten välitysjärjestelmien kehityksestä.

Erityisesti olisi tarpeen selkeyttää terveysviranomaisten asemaa meripelastustoimessa ja säätää laissa myös perustason sairaankuljetusta vaativammista meripelastustoimen tehtävistä. Lisäksi olisi tarpeen täsmentää meripelastuslain soveltamisalaa sekä määritellä kansallisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön käyttämät käsitteet merenkulun avustuspalvelusta ja puhelinvälitteisistä lääkäripalveluista.

Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa painotetaan viranomaisten varautumista merellisiin monialaonnettomuuksiin. Tämän vuoksi meripelastuslaissa olisi tarpeen täsmentää meripelastustoimen valmiusvaatimuksia sekä rajavartiolaitoksen tiedonsaantia myös meripelastustoimen valmiussuunnittelua varten.

Voimassa oleva meripelastuslaki ei mahdollista luvan antamista hätämerkkien käytön harjoitteluun aluksella tai ilma-aluksella, mikä on koettu ongelmalliseksi sekä tiettyjen hätämerkinantovälineiden harjoittelun että viranomaisten etsintä- ja pelastustoiminnan harjoitusten kannalta. Samoin voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole säännöksiä Saimaan alueen turvallisuusradioviestinnästä, vaan asiasta on sovittu ainoastaan viranomaistasolla.

Voimassa olevan meripelastuslain nojalla ei myöskään ole mahdollista maksaa omatoimisesti pelastustehtävään lähteneelle yksityishenkilölle korvausta meripelastustehtävässä turmeltuneista tai hävinneistä työvälineistä, vaatteista ja varusteista. Asia on koettu epäkohdaksi, koska meripelastuslaissa säädetään jokaiselle velvollisuus ryhtyä oma-aloitteisesti toimiin merellä vaarassa olevan ihmisen pelastamiseksi.

Esityksen tarkoituksena on ensinnäkin saattaa voimaan Hampurin sopimukseen vuonna 2004 tehdyt lainsäädännön alaan kuuluvat muutokset. Muutokset ovat tulleet kansainvälisesti voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2006. Hampurin sopimukseen tehdyt lainsäädännön alaan kuuluvat muutokset saatettaisiin voimaan mainittujen määräysten voimaansaattamisesta annettavalla lailla. Sellaiset määräykset, jotka eivät kuulu lainsäädännön alaan, saatettaisiin voimaan tasavallan presidentin asetuksella.

Esityksen toisena tavoitteena on, että Suomi liittyisi mahdollisimman pian vuoden 2010 alussa kansainväliseen COSPAS-SARSAT-ohjelmaan käyttäjävaltiona. Liittyminen tapahtuu toimittamalla allekirjoitettu vakiomuotoinen liittymisilmoitus jommallekummalle COSPAS-SARSAT-ohjelma-sopimuksen tallettajista, joita ovat Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO sekä Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO. Koska liittymisilmoitus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, järjestelmään liittymiselle on tarpeen saada eduskunnan hyväksyntä. Esitys sisältää ehdotuksen laiksi COSPAS-SARSAT-ohjelman käyttäjävaltion liittymisilmoituksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Sellaiset määräykset, jotka eivät kuulu lainsäädännön alaan, saatettaisiin voimaan tasavallan presidentin asetuksella. COSPAS-SARSAT-järjestelmään liittyvien asioiden kansallinen yhteensovittaminen säädettäisiin meripelastuslaissa rajavartiolaitoksen tehtäväksi.

Esityksen kolmantena tavoitteena on tehdä meripelastuslakiin tarpeelliset muutokset meripelastustoimen suoritusedellytysten parantamiseksi ja eri toimijoiden aseman selkeyttämiseksi. Meripelastukseen osallistuvien viranomaisten ja muiden toimijoiden tehtävät ja vastuunjako merellä tapahtuvien onnettomuus- ja vaaratilanteiden pelastustoimissa määriteltäisiin aiempaa selkeämmin. Erityisesti selkeytettäisiin terveysviranomaisten asemaa meripelastustoimessa ja tehtäisiin viranomaisten tehtäväkentässä tapahtuneista muutoksista johtuvia tarkennuksia. Samalla meripelastusviranomaisten sekä muiden valtion viranomaisten ja toimijoiden osallistumisesta meripelastukseen korvauksetta otettaisiin lakiin nimenomainen säännös.

Meripelastuslain soveltamisala laajennettaisiin kattamaan merenkulun avustuspalvelu ja puhelinvälitteiset lääkäripalvelut, jotka ovat Kansainvälisen merenkulkujärjestön linjausten mukaisesti osa meripelastustoimea. Merenkulun avustuspalvelun päivystysvelvoite on rajavartiolaitoksen ja Merenkulkulaitoksen keskinäisellä päätöksellä sovittu rajavartiolaitokselle, joten se säädettäisiin rajavartiolaitoksen tehtäväksi myös lain tasolla. Puhelinvälitteisiin lääkäripalveluihin liittyvistä viranomaisvastuista on tällä hetkellä sovittu vain virkamiestasolla rajavartiolaitoksen, Merenkulkulaitoksen ja terveysviranomaisten kesken. Laissa säädettäisiin voimassa olevan käytännön mukaisesti rajavartiolaitoksen tehtäväksi puhelinvälitteisten lääkäripalvelujen välittäminen aluksille ja terveysviranomaisten tehtäväksi varsinaisten lääkäripalveluiden tuottaminen.

Rajavartiolaitokselle ehdotetaan oikeutta tiedon saamiseen myös meripelastustoimen valmiussuunnittelua varten, ja samalla meripelastuksen valmiusvaatimuksia täsmennettäisiin. Hätämerkkejä koskevaa säännöstä laajennettaisiin siten, että eräiden, valtioneuvoston asetuksella tarkemmin määriteltävien hätämerkkien käyttäminen olisi mahdollista merivartioston luvalla myös aluksella tai ilma-aluksella niiden käyttämiseen harjaannuttamiseksi. Lakiin ehdotetaan otettavaksi uusi säännös Saimaan alueen turvallisuusradioviestinnästä, joka säädettäisiin Liikenneviraston tehtäväksi. Lisäksi ehdotetaan, että valtio maksaisi korvauksen meripelastustehtävässä turmeltuneista tai hävinneistä työvälineistä, vaatteista ja varusteista myös omatoimisesti pelastustehtävään lähteneelle yksityishenkilölle.

COSPAS-SARSAT-ohjelman vuosittainen jäsenmaksu on tällä hetkellä 42 000 Kanadan dollaria eli noin 27 000 euroa. Jäsenmaksu maksettaisiin sisäasiainministeriön määrärahamomentilta muiden kansainvälisten järjestöjen jäsenmaksujen tapaan. COSPAS-SARSAT-järjestelmän käyttöönotto ei muilta osin aiheuttaisi kustannuksia, koska tarvittavat tekniset järjestelyt ovat jo olemassa.

Meripelastusviranomaisten sekä muiden valtion viranomaisten ja toimijoiden velvoite osallistua meripelastustoimeen korvauksetta ei aiheuttane merkittäviä uusia kustannuksia. Käytännössä mainitut toimijat osallistuvat jo nykyisin meripelastustoimeen ilman eri korvausta. Muille kuin meripelastusviranomaisille aiheutuvat mahdolliset kustannukset kohdentunevat ensisijaisesti meripelastustehtäviin varautumiseen. Voidaan olettaa, että operatiivisia meripelastustehtäviä on näiden toimijoiden osalta vain muutama vuosittain.

Meripelastuslain 21 §:ään sisältyvä muutosehdotus korvauksen maksamisesta meripelastustehtävässä turmeltuneista tai hävinneistä työvälineistä, vaatteista ja varusteista myös omatoimisesti pelastustehtävään lähteneelle yksityishenkilölle ei aiheuttaisi merkittäviä kustannusvaikutuksia. Vuosittain tällaisia tapauksia on ollut korkeintaan kymmenkunta ja aiheutuneen vahingon rahallinen arvo muutamia satoja euroja tapausta kohden. On arvioitavissa, että tapausten määrä ei jatkossakaan merkittävästi lisäänny. Korvauksen maksamista rajoittaisivat lisäksi voimassa olevan meripelastuslain 22 §:ssä säädetyt edellytykset korvauksen saamiselle.

Lain soveltamisalan laajentaminen merenkulun avustuspalveluun ja puhelinvälitteisiin lääkäripalveluihin ei aiheuttaisi merkittäviä kustannuksia, koska mainitut toiminnot ovat käytännössä osa meripelastustoimea jo nykyisin. Palveluiden kuuluminen viranomaisten lakisääteisiin tehtäviin ei edellyttäisi myöskään uusien viestintäjärjestelmien perustamista. Palvelut tuotettaisiin jatkossa ensisijaisesti satelliitti- tai matkapuhelinverkon välityksellä.

Liikennevirastolle ehdotettavat Saimaan alueen turvallisuusradioviestintätehtävät olisi mahdollista tuottaa Saimaan alusliikennepalvelun kautta ilman merkittäviä lisäkustannuksia, koska sillä on jo tarvittavat viesti- ja tilannekuvajärjestelmät. Saimaan alueen hätäradioliikenteen keskittäminen Saimaan alusliikennepalvelulle vähentäisi myös tiedon siirtokustannuksia nykyisestä.

Esityksellä selkeytettäisiin lain tasolla meripelastukseen osallistuvien viranomaisten ja muiden toimijoiden asemaa ja vastuunjakoa merellä tapahtuvien onnettomuus- ja vaaratilanteiden pelastustoimissa. Ehdotetut säännökset eivät kuitenkaan muuttaisi nykyisin voimassa olevaa käytäntöä eikä niillä olisi vaikutusta vapaaehtoisten toimijoiden asemaan.

Rajavartiolaitoksen tehtäviä johtavana meripelastusviranomaisena ehdotetaan täsmennettäväksi niillä tehtävillä, joista rajavartiolaitos käytännössä vastaa jo nykyisin viranomaisten keskinäisten sopimusten perusteella. Näistä rajavartiolaitoksen kannalta merkittävimpinä voidaan pitää merenkulun avustuspalvelun tuottamisen ja puhelinvälitteisten lääkäripalveluiden välittämisen säätämistä rajavartiolaitoksen vastuulle. Rajavartiolaitoksen tiedonsaantioikeuden laajentaminen myös valmiussuunnitteluvaiheeseen parantaisi meripelastustoimen valmiussuunnittelua erityisesti monialaonnettomuuksiin liittyvän viranomaisyhteistyön kannalta.

Ensihoitopalvelu-käsitteen käyttöönotto ja sosiaali- ja terveysviranomaisten aseman tarkempi määrittely meripelastustoimessa selkeyttäisi viranomaisten vastuunjakoa merellisissä onnettomuuksissa ja sairastapauksissa. Ehdotetuilla säännöksillä ei kuitenkaan ole tarkoitus muuttaa voimassa olevaa vastuunjakoa rajavartiolaitoksen ja sosiaali- ja terveysviranomaisten kesken. Rajavartiolaitos vastaisi edelleen siitä osasta ensihoitopalvelua, joka sisältyy voimassa olevan meripelastuslain perustason sairaankuljetus -käsitteeseen. Sosiaali- ja terveysviranomaiset vastaisivat tätä vaativimmista ensihoitopalvelun tehtävistä sekä puhelinvälitteisten lääkäripalveluiden tuottamisesta.

Puhelinvälitteisten lääkäripalveluiden tarjoaminen ei edellyttäisi sosiaali- ja terveysviranomaisilta uusia päivystyspalveluja, vaan toiminto voitaisiin sisällyttää tarkoituksenmukaiseksi katsotulla tavalla viranomaisten nykyisiin tehtäviin. Tällä hetkellä lääkäripäivystys- ja konsultaatiopalvelua ylläpidetään Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä sekä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä.

Esityksellä selkeytettäisiin myös turvallisuusradioviestinnän vastuuta Saimaan alueella. Vastuun siirtämisestä Merenkulkulaitokselle on sovittu rajavartiolaitoksen ja Merenkulkulaitoksen kesken vuonna 2008, ja se on huomioitu merenkulun turvallisuusradioverkon uusimisessa. Tehtävä olisi mahdollista tuottaa vuoden 2010 alussa toimintansa aloittavassa Liikennevirastossa Saimaan alusliikennepalvelun kautta ilman merkittäviä lisäkustannuksia tai uusia päivystysjärjestelyjä. Muutos edellyttäisi luonnollisesti Saimaan VTS-keskuksen henkilökunnan kouluttamista uusiin tehtäviin.

Eräiden hätämerkkien käytön salliminen merivartioston luvalla myös aluksilla ja ilma-aluksilla parantaisi meripelastusviranomaisten mahdollisuuksia harjoitella etsintä- ja pelastustehtäviä todenmukaisissa tilanteissa. Ehdotetun säännöksen ei arvioida myöskään lisäävään merkittävästi merivartiostojen työmäärää tapausten vähäisen määrän vuoksi.

COSPAS-SARSAT-ohjelmaan osallistuminen käyttäjävaltiona ei vuosittaisen jäsenmaksunsa lisäksi toisi mukanaan muita välittömiä velvoitteita. Ohjelmaan osallistuvilta valtiolta edellytetään kuitenkin halua kehittää COSPAS-SARSAT-järjestelmää. Turun meripelastuskeskus vastaanottaa COSPAS-SARSAT-hätäilmoituksia jo nykyisin, joten ohjelmaan liittyminen vahvistaisi sen asemaa kansainvälisenä yhteyspisteenä. Samoin COSPAS-SARSAT-järjestelmää hyödyntävien viranomaisten menettelytapoihin ei tulisi merkittäviä muutoksia, sillä rajavartiolaitos on käytännössä tähänkin asti vastannut kansallisen viranomaistoiminnan yhteensovittamisesta.

Esitys on valmisteltu rajavartiolaitoksen esikunnassa virkatyönä. Esityksen valmisteluvaiheessa on kuultu laajasti muiden meripelastusviranomaisten ja sidosryhmien edustajia niiden toimintaan vaikuttavista muutosehdotuksista sekä kahdenvälisesti että huhtikuussa 2009 järjestetyssä sidosryhmätapaamisessa. Muutosehdotuksia on käsitelty lisäksi meripelastustoimen neuvottelukunnassa keväällä 2009.

Hallituksen esityksestä pyydettiin lausunnot asianomaisilta ministeriöiltä, virastoilta, laitoksilta, yhdistyksiltä ja järjestöiltä sekä Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta. Lausunnon toimittivat liikenne- ja viestintäministeriö, oikeusministeriö, opetusministeriö, puolustusministeriö, sisäasiainministeriön maahanmuutto-, pelastus- ja poliisiosastot, sosiaali- ja terveysministeriö, ulkoasiainministeriö, valtiovarainministeriö, Ahvenanmaan maakunnan hallitus, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, Ilmailuhallinto, Luotsausliikelaitos, Merenkulkulaitos, Pääesikunta, Kaakkois-Suomen rajavartiosto, Lapin rajavartiosto, Länsi-Suomen merivartiosto, Pohjois-Karjalan rajavartiosto, Raja- ja merivartiokoulu, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Suomen ympäristökeskus, tietosuojavaltuutetun toimisto, Turvatekniikan keskus, Varustamoliikelaitos, Viestintävirasto, Merivartioliitto ry, Suomen Kuntaliitto, Suomen Matkustajalaivayhdistys ry, Suomen Meripelastusseura ry sekä Suomen Varustamot oy.

Lausunnoissa hallituksen esityksen tavoitteita pidettiin yleisesti tarkoituksenmukaisina ja lainsäädännön muutosehdotuksia meripelastustoimen kannalta perusteltuina. Ehdotusten katsottiin selkiyttävän meripelastuksen vastuualueita ja parantavan pelastustoiminnan koordinointia. Useissa lausunnoissa myös kannatettiin nimenomaisesti Suomen liittymistä COSPAS-SARSAT-ohjelmaan käyttäjävaltiona. Lausunnot sisälsivät lukuisia yksittäisiä ehdotuksia, joista tässä yhteydessä selostetaan keskeisimmät. Saapuneista lausunnoista on julkaistu erillinen lausuntoyhteenveto.

Liikenne- ja viestintäministeriö katsoi, että viranomaisten osallistuminen meripelastukseen tulisi tapahtua niiden omiin tehtäviin liittyen siten, ettei siitä aiheudu lisävelvoitteita eikä merkittäviä lisäkustannuksia. Ahvenanmaan maakunnan hallitus puolestaan katsoi, että viranomaisten ja muiden toimijoiden velvoittaminen osallistumaan meripelastustoimeen korvauksetta voi joissakin tilanteissa johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin.

Kuntaliitto kiinnitti huomiota meripelastuslain ja terveydenhuoltolainsäädännön uudistamisen väliseen suhteeseen ja kuntien tehtävien mahdolliseen laajentumiseen ehdotusten johdosta. Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri esittivät, että ensihoitopalvelun tulisi vastata vain kiireellisistä puhelinvälitteisistä lääkäripalveluista. Lisäksi ne katsoivat, että voimassa olevan meripelastuslain 8 § rajaa rajavartiolaitoksen helikoptereiden käytön tarpeettomasti vain etsintä- ja pelastuspalveluun liittyvään ensihoitopalveluun.

Oikeusministeriö kiinnitti huomiota erityisesti rajavartiolaitoksen tietojensaantioikeuden laajentamiseen ja katsoi, että henkilötietojen tarpeellisuus erityisesti valmiussuunnittelussa tulisi perustella. Tietosuojavaltuutetun toimiston näkemyksen mukaan eduskunnan perustus- ja hallintovaliokuntien linjanvedot henkilörekistereiden ja henkilötietojen käsittelyn sääntelystä on otettu huomioon lainvalmistelussa.

Lausunnoissa esitetyt näkemykset on otettu huomioon esityksen viimeistelyssä. Lausuntojen johdosta tehtiin eräitä tarkennuksia meripelastuslain pykäliin sekä täsmennettiin esityksen perusteluosioita ja vaikutusten arviointia. Eri näkemyksiä on vielä siitä, voidaanko muut kuin meripelastusviranomaiset velvoittaa osallistumaan meripelastustoimeen korvauksetta. Lausunnoissa esitettiin muutoksia myös meripelastusta koskevaan valtioneuvoston asetusluonnokseen. Nämä seikat käsitellään erikseen asetuksen jatkovalmistelun yhteydessä.

Tässä hallituksen esityksessä on otettu huomioon liikennehallinnon virastouudistusta koskeva hallituksen hanke. Meripelastuslain viittaukset Merenkulkulaitokseen ehdotetaan korvattavaksi viittauksilla Liikennevirastoon ja Liikenteen turvallisuusvirastoon niille ehdotetun tehtävänjaon mukaisesti.

Tässä esityksessä on otettu lisäksi huomioon alusjätelainsäädännön uudistamista koskeva liikenne- ja viestintäministeriön hanke, minkä johdosta meripelastuslain 4 §:n 2 momentin 8 kohdan viittausta ehdotetaan täsmennettäväksi.

2 luku. Organisaatio ja koordinointi. Luvun 2.1.1 kohdan käsitettä merihätään joutuneesta henkilöstä on tarkennettu kattamaan myös ne apua tarvitsevat henkilöt, jotka ovat päässeet rantaan kaukana valtamerialueella sijaitsevassa paikassa, jonne muut kuin Hampurin sopimuksen liitteessä tarkoitetut pelastusresurssit eivät pääse. Muutoksen tarkoituksena on varmistaa merellä apua tarvitsevien henkilöiden pelastaminen riippumatta niistä olosuhteista, joissa heidät tavataan.

Voimassa oleva meripelastuslaki on yhdenmukainen muutetun sopimusmääräyksen kanssa. Meripelastuslain 1 §:n mukaan lakia sovelletaan merellä vaarassa olevien ihmisten etsimiseen ja pelastamiseen. Merkitystä ei ole sillä, missä olosuhteissa henkilö tavataan.

3 luku. Valtioiden välinen yhteistyö. Luvun 3.1.6 kohtaan on lisätty uusi alakohta, jonka mukaan sopimuspuolen tulee oikeuttaa pelastuskeskuksensa ryhtymään yhteistyössä muiden pelastuskeskusten kanssa tarpeellisiin järjestelyihin, joilla määritetään tarkoituksenmukaisin yksi tai useampi paikka, jossa merihätään joutuneet henkilöt voidaan siirtää maihin.

Meripelastuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (37/2002) 2 §:n mukaan asianomaisessa meripelastuskeskuksessa tai meripelastuslohkokeskuksessa toimiva meripelastusjohtaja johtaa etsintä- ja pelastustoimintaa. Tähän kuuluu myös käytettävien evakuointipaikkojen määrittäminen tarvittaessa yhdessä naapurivaltioiden kanssa, joten sopimusmääräys ei edellytä voimassa olevan sääntelyn tai käytäntöjen muuttamista.

Lukuun on myös lisätty uusi 3.1.9 kohta, jonka mukaan alusten päälliköt, jotka antavat apua merihätään joutuneille henkilöille ottamalla heidät alukseensa, vapautetaan velvollisuuksistaan siten, että alukset joutuvat vain mahdollisimman vähän poikkeamaan lisää alkuperäiseltä reitiltään. Edellytyksenä on, että alusten päälliköiden vapauttaminen näistä velvollisuuksista ei entisestään vaaranna ihmishengen turvallisuutta merellä. Siitä etsintä- ja pelastusalueesta vastaava sopimuspuoli, jolla tällaista apua annetaan, on päävastuussa yhteensovittamisen ja yhteistyön toteutumisesta, jotta apua saaneet eloonjääneet voidaan siirtää maihin apua antaneelta alukselta ja he pääsevät turvalliseen paikkaan. Alukselta poistuminen on järjestettävä niin pian kuin se on kohtuudella käytännössä mahdollista.

Merihädässä olevan auttamisesta säädetään merilain (674/1994) 6 luvun 11 §:ssä. Aluksen päällikkö, joka tapaa merihädässä olevan, on velvollinen, jos se käy päinsä aiheuttamatta vakavaa vaaraa omalle alukselle tai laivaväelle taikka muille aluksessa oleville, antamaan kaikkea apua, mikä on mahdollista ja tarpeellista hädänalaisen pelastamiseksi.

Kansainvälisen Merenkulkujärjestön meriturvallisuuskomitea hyväksyi toukokuussa 2004 edellä mainittua 3.1.9 kohtaa vastaavan määräyksen myös ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehtyyn kansainvälisen yleissopimukseen (SopS 11/1981). Yleissopimuksen muutokset on saatettu Suomessa voimaan lailla 12/2007.

4 luku. Toimintamenetelmät. Luvun 4.8 kohtaan on lisätty uusi, 3.1.6 kohtaan lisättyä kohtaa vastaava kohta, joka liittyy etsintä- ja pelastustoimien väliaikaiseen keskeyttämiseen onnettomuuspaikalla tilanteessa, jossa eloonjääneitä saattaa silti edelleen olla.

Tällaisessa tapauksessa asianomaisen pelastuskeskuksen tai pelastuslohkokeskuksen on käynnistettävä toimet, joilla määritetään tarkoituksenmukaisin yksi tai useampi paikka, jossa merihädässä olevat henkilöt voidaan siirtää maihin. Keskuksen on ilmoitettava tästä pelastustehtävään osallistuville aluksille ja muille asianomaisille osapuolille.

Kuten edellä 3 luvun muutosten yhteydessä on esitetty, määräys ei edellytä voimassa olevan sääntelyn tai käytäntöjen muuttamista.

Kansainvälinen COSPAS-SARSAT-ohjelma on perustettu vuonna 1988 Kanadan, Ranskan, Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välisellä sopimuksella. Ohjelmasopimus on avoin liittymistä varten kaikille valtioille, minkä lisäksi COSPAS-SARSAT-ohjelmaan on mahdollista liittyä järjestelmän käyttäjävaltiona tai maasegmentin ylläpitäjänä. Esityksessä ehdotetaan, että Suomi liittyisi COSPAS-SARSAT-järjestelmän käyttäjävaltioksi, joten tässä yhteydessä selostetaan COSPAS-SARSAT-ohjelmasopimuksen sisältö vain pääpiirteittäin.

1 artikla. Määritelmät. Artiklassa määritellään sopimuksessa käytettävät keskeiset käsitteet.

2 artikla. Sopimuksen tarkoitus. Sopimuksen tarkoituksena on edistää kansainvälistä etsintä- ja pelastusyhteistyötä ja tukea Kansainvälisen merenkulkujärjestön ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön etsintä- ja pelastustoiminnan tavoitteita.

Sopimuksella pyritään varmistamaan COSPAS-SARSAT-järjestelmän toiminta pitkällä aikavälillä, antamaan järjestelmän tuottamat hätäilmoitus- ja paikannustiedot syrjimättömästi kansainvälisen yhteisön käyttöön etsintä- ja pelastusoperaatioiden tueksi sekä määrittelemään keinot järjestelmän ylläpidon hallinnoinnin koordinoimiseksi.

3 artikla. Järjestelmän yleiskuvaus. COSPAS-SARSAT-järjestelmä käsittää avaruussegmentin, maasegmentin ja hätäpoijut sekä sisältää ne maasegmentin laitteistot ja hätäpoijut, jotka maasegmentin ylläpitäjät ja käyttäjävaltiot järjestävät käytettäväksi sopimuksen mukaisesti.

Avaruussegmenttiin kuuluvat alusta, vastaanotin-, prosessori- ja muistiyksikkö sekä toistinyksikkö. Maasegmentin osia ovat puolestaan maa-asemat, jotka vastaanottavat satelliittien välittämät signaalit ja käsittelevät niitä hätäpoijujen sijainnin määrittämiseksi sekä koordinaatiokeskukset, jotka vastaanottavat tulostiedot maa-asemilta ja välittävät hätäilmoitus- ja paikannustiedot asianomaisille viranomaisille.

4 artikla. Yhteistyöviranomaiset. Artiklan mukaan kukin sopimuspuoli määrää yhteistyöviranomaisen vastaamaan ohjelman toteuttamisesta ja ilmoittaa viranomaisen sekä mahdolliset myöhemmät muutokset muille sopimuspuolille.

5 artikla. Sopimuspuolten velvoitteet. Sopimuspuoli osallistuu ohjelmaan ylläpitämällä vähintään yhtä COSPAS-SARSAT-järjestelmän avaruussegmentin perusyksiköistä. Artiklan mukaan satelliittialustan järjestävä sopimuspuoli vastaa sen toiminnasta ja teknisestä asianmukaisuudesta.

Sopimuspuolet varmistavat hallinnollisen, toiminnallisen ja teknisen koordinoinnin keskenään sekä sopimuspuolten ja muiden maasegmentin ylläpitäjien välillä, ja ne pyrkivät antamaan käyttäjävaltioille kaikki järjestelmää koskevat tiedot. Sopimuspuolet pyrkivät lisäksi välittämään tarvittavat COSPAS-SARSAT-hätäilmoitus- ja paikannustiedot asianomaisille etsintä- ja pelastusviranomaisille sekä koordinoimaan järjestelmän toimintaa näiden viranomaisten kanssa.

6 artikla. Rahoitusjärjestelyt. Kukin sopimuspuoli vastaa täysimääräisesti kaikista menoista, jotka liittyvät sen osallistumiseen avaruussegmentin ylläpitoon, sekä sopimukseen perustuvista velvoitteista aiheutuvista yhteisistä menoista. Yhteiset menot jaetaan tasapuolisesti sopimuspuolten kesken.

Artiklan mukaan kaikille valtioille annetaan korvauksetta mahdollisuus vastaanottaa ja lähettää hätäilmoitustietoja COSPAS-SARSAT-järjestelmän avaruussegmentin välityksellä.

7 artikla. Rakenne. Sopimuksella perustettuja toimielimiä ovat neuvosto ja sihteeristö. Neuvosto voi tarvittaessa perustaa myös aputoimielimiä sopimuksen täytäntöön panemiseksi.

8 artikla. Neuvoston kokoonpano ja menettelyt. Neuvostossa on yksi kunkin sopimuspuolen edustaja sekä mahdolliset varahenkilöt ja neuvonantajat. Neuvosto kokoontuu tarpeen mukaan, mutta kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Päätökset tehdään yksimielisesti, ja työskentelykielinä ovat englanti, ranska ja venäjä.

9 artikla. Neuvoston tehtävät. Neuvoston tehtävänä on valvoa sopimuksen täytäntöönpanoa sekä tehdä tarvittavat tekniset, hallinnolliset ja toimintaan liittyvät suunnitelmat. Neuvosto laatii, käsittelee ja hyväksyy COSPAS-SARSAT-järjestelmän avaruus- ja maalaitteita sekä hätäpoijuja koskevat tekniset spesifikaatiot sekä järjestää hallinnollisen, toiminnallisen ja teknisen koordinoinnin maasegmentin ylläpitäjien ja käyttäjävaltioiden kanssa.

Neuvosto vastaa lisäksi muun muassa järjestelmän arvioinnista ja kehittämisestä sekä suhteista ohjelman ulkopuolisiin tahoihin.

10 artikla. Sihteeristö. Sihteeristö toimii ohjelman pysyvänä hallintoelimenä ja avustaa neuvostoa sen tehtävien suorittamisessa. Sihteeristön tehtäviin kuuluvat kokouspalvelut, hallinnolliset palvelut, tekniset palvelut sekä yhteydenpito maasegmentin ylläpitäjiin, käyttäjävaltioihin ja kansainvälisiin järjestöihin.

11 artikla. Maasegmentin ylläpitäjät. COSPAS-SARSAT-ohjelmaan voi liittyä maasegmentin ylläpitäjäksi toimittamalla vakiomuotoisen ilmoituksen sopimuksen tallettajalle. Maasegmentin ylläpitäjä pyrkii neuvoston kanssa sovittavia menettelyjä noudattaen välittämään COSPAS-SARSAT-järjestelmän avaruussegmentin välityksellä vastaanotetut hätäilmoitus- ja paikannustiedot asianomaisille etsintä- ja pelastusviranomaisille. Maasegmentin ylläpitäjiksi on tähän mennessä liittynyt 25 valtiota.

12 artikla. Käyttäjävaltiot. COSPAS-SARSAT-ohjelmaan voi liittyä ylläpitäjäksi toimittamalla vakiomuotoisen ilmoituksen sopimuksen tallettajalle. Valtio voi käyttää COSPAS-SARSAT-järjestelmää sekä vastaanottamalla järjestelmän hätäilmoitus- ja paikannustietoja että käyttämällä hätäpoijuja. Artiklassa määritellään käyttäjävaltioksi liittymisen edellytykset, jotka selostetaan tarkemmin jäljempänä liittymisilmoitusta koskevassa jaksossa.

13 artikla. Suhde kansainvälisiin järjestöihin. Artiklan mukaan sopimuspuolet tekevät yhteistyötä Kansainvälisen siviili-ilmailu-järjestön, Kansainvälisen televiestintäliiton ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön kanssa sekä muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa yhteistä etua koskevissa asioissa. Sopimuspuolten tulee ottaa huomioon näiden kansainvälisten järjestöjen asianomaiset päätöslauselmat, standardit ja suositukset.

14 artikla. Vastuut. Artikla sisältää vahingonkorvausvastuun rajoituksen, joka vastaa käyttäjävaltion liittymisilmoituksen 5 kappaleen määräyksiä. Artiklan mukaan sopimuspuolet eivät esitä toisilleen vaateita tai nosta toisiaan vastaan kanteita sellaisten henkilö- tai esinevahinkojen tai taloudellisten vahinkojen johdosta, jotka aiheutuvat sopimuksen mukaisesta toiminnasta tai tällaisen toiminnan puuttumisesta.

Sopimuspuolet eivät myöskään sitoudu vastuuseen järjestelmän käyttäjille tai kolmansille osapuolille varsinkaan sellaisten vaateiden johdosta, jotka perustuvat henkilö- tai esinevahinkoihin tai taloudellisiin vahinkoihin, joita voi aiheutua järjestelmän käytöstä. Sopimuspuolet pyrkivät yhteistyössä suojautumaan tällaisilta mahdollisilta vaateilta.

15 artikla. Riitojen ratkaiseminen. Sopimuspuolten väliset riidat ratkaistaan ensisijaisesti neuvottelemalla ja tarpeen vaatiessa välimiesmenettelyssä.

16 artikla. Liittyminen. Sopimus on avoinna liittymistä varten valtioille, jotka sitoutuvat järjestämään käytettäväksi vähintään yhden avaruussegmentin perusyksikön ja ovat valmiita sitoutumaan tähän sopimukseen perustuviin sopimuspuolen velvoitteisiin. Toistaiseksi mikään muu valtio ei ole liittynyt sopimuksen osapuoleksi.

17 artikla. Irtisanominen. Artikla sisältää määräykset sopimuspuolen mahdollisuudesta irtisanoutua sopimuksesta sekä sitä koskevasta menettelystä.

18 artikla. Sopimuksen muuttaminen. Artikla sisältää määräykset sopimuksen muuttamista koskevasta menettelystä. Sopimusmuutokset tulevat voimaan kuudenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun kaikki sopimuspuolet ovat ne hyväksyneet.

19 artikla. Tallettaja. Sopimuksen tallettajat ovat Kansainvälisen siviili-ilmailu-järjestön pääsihteeri ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön pääsihteeri. Sopimus on rekisteröity Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristöön Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.

20 artikla. Voimaantulo ja voimassaolo. Sopimuksen allekirjoittajavaltioita ovat Yhdysvallat, Kanada, Ranska ja Neuvostoliitto. Sopimus on voimassa viisitoista vuotta sen voimaantulopäivästä, ja sen voimassaolo jatkuu ilman eri toimenpiteitä viisi vuotta kerrallaan.

Liittyminen COSPAS-SARSAT-ohjelmaan käyttäjävaltiona tapahtuu toimittamalla allekirjoitettu vakiomuotoisen liittymisilmoitus jommallekummalle COSPAS-SARSAT-ohjelmasopimuksen tallettajalle joita ovat Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö ICAO sekä Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO. Liittymisilmoituksessa allekirjoittajavaltio sitoutuu jäljempänä selostettaviin määräyksiin.

1. Määritelmät. Liittymisilmoituksen 1 kappaleessa määritellään asiakirjassa käytettävät keskeiset käsitteet. Käsitteet vastaavat COSPAS-SARSAT-ohjelmasopimuksessa käytettyä terminologiaa.

2. Allekirjoittajan liittymisen soveltamisala ja tavoitteet. Liittymisilmoituksen allekirjoittajan tavoitteina on käyttää COSPAS-SARSAT-järjestelmää ohjelmaa varten luotujen normien ja menettelyjen mukaisesti sekä toimia yhteistyössä muiden kansallisten viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa järjestelmää ylläpidettäessä ja koordinoitaessa. Käyttäjävaltio ottaa vastaan COSPAS-SARSAT-järjestelmän tuottamia hätäilmoitus- ja paikannustietoja sekä käyttää hätäpoijuja.

Kohdan mukaan allekirjoittaja hyväksyy sen, ettei mikään liittymisilmoituksen ehto sido COSPAS-SARSAT-ohjelman sopimuspuolia ensisijaisesti ohjelmasopimuksen määräyksiin nähden.

3. Allekirjoittajan velvoitteet. Allekirjoittajan tulee ilmoittaa ohjelmasopimuksen mukaiselle neuvostolle tai toimivaltaisille kansainvälisille järjestöille yhteydenottopisteensä hätäilmoituksia varten. Suomessa yhteyspisteeksi nimettäisiin Turun meripelastuskeskus, joka vastaanottaa COSPAS-SARSAT-hätäilmoituksia jo nykyisin. Muita järjestelmää hyödyntäviä viranomaisia Suomessa ovat erityisesti poliisi, Merenkulkulaitos, Ilmailulaitos, pelastusviranomaiset sekä Viestintävirasto.

Allekirjoittajan tulee käyttää järjestelmän osana hätäpoijuja, jotka vastaavat ominaisuuksiltaan asianmukaisia Kansainvälisen televiestintäliiton määräyksiä ja COSPAS-SARSAT-järjestelmän spesifikaatioita sekä pitää tarvittaessa hätäpoijurekisteriä. COSPAS-SARSAT-järjestelmään kytkettyjä hätälähettimiä ovat merenkulun hätäradiolähettimet (Emergency Position Indicating Radio Beacon, EPIRB), ilmailun hätälähettimet (Emergency Locator Transmitter, ELT) sekä henkilökohtaiset PLB-hätälähettimet. Niiden lähettämät hälytykset ohjautuvat Turun meripelastuskeskukseen, joka välittää hälytyksen tarvittaessa asianomaiselle viranomaiselle.

EPIRB-, ELT- ja PLB-lähettimet ovat radiotaajuuksista ja telelaitteista annetun lain (1015/2001) 7 §:n mukaisia luvanvaraisia radiolaitteita. Radioluvan myöntää Viestintävirasto, joka myös pitää rekisteriä myönnetyistä luvista. Viestintävirastolla on lisäksi EPIRB- ja PLB-lähettimiä koskeva tunnisterekisteri, jonka tietoihin meripelastusviranomaisilla on suora pääsy. ELT-lähettimien osalta muut kuin radioluvan myöntämiseen liittyvät tiedot eivät tällä hetkellä ole pelastustoimintaan liittyen kootusti saatavissa. Ilmailulain kokonaisuudistuksen yhteydessä on kuitenkin tarkoitus ottaa käyttöön ilmailun hätäpaikannuslähetinrekisteri (ELT-rekisteri).

Lisäksi allekirjoittaja sitoutuu vaihtamaan COSPAS-SARSAT-järjestelmän tietoja oikea-aikaisesti ja syrjimättömästi sekä osallistumaan tarpeen mukaan neuvoston ohjelmakokouksiin tarvittavien hallinnollisten, toiminnallisten ja teknisten kysymysten ratkaisemiseksi.

Liittymisilmoitus ei sido allekirjoittajaa muihin kuin liittymisilmoituksen mukaisiin velvoitteisiin eikä olemassa olevien velvoitteiden muuttamiseen ilman sen ennakkosuostumusta. Allekirjoittajan ei myöskään edellytetä täyttävän uusia velvoitteita ennen neuvoston kanssa sovittavaa ajankohtaa.

4. Allekirjoittajan viranomainen ja edustus ohjelmakokouksissa. COSPAS-SARSAT-järjestelmän käyttäjävaltio on oikeutettu osallistumaan neuvostoon ja sen aputoimielinten avoimiin kokouksiin, saamaan kaikki niihin liittyvät asianmukaiset asiakirjat, ehdottamaan asioita ja toimittamaan asiakirjoja kokousten käsiteltäväksi sekä osallistumaan keskusteluun. Tällä hetkellä Suomi on osallistunut kokouksiin epävirallisena tarkkailijajäsenenä.

Allekirjoittaja määrää viranomaisen vastaamaan liittymisilmoituksen 2 ja 3 kappaleen mukaisten velvoitteiden ja tavoitteiden täyttämisestä. Allekirjoittajan määräämä viranomainen sekä edustaja ohjelmakokouksissa on ilmoitettava COSPAS-SARSAT-ohjelman sopimuspuolille sihteeristön välityksellä. Myös mahdollisista myöhemmistä muutoksista on ilmoitettava samalla tavalla. Allekirjoittajan edustajan osallistumisessa ohjelmakokouksiin noudatetaan soveltuvia COSPAS-SARSAT-ohjelmasopimuksen määräyksiä ja neuvoston hyväksymän työjärjestyksen sääntöjä.

Suomen vastuuviranomaiseksi olisi tarkoituksenmukaisinta nimetä rajavartiolaitos, joka vastaa nykyisinkin tehtävästä epävirallisesti. Rajavartiolaitokselle säädettäisiin myös meripelastuslaissa vastuu COSPAS-SARSAT-järjestelmään liittyvien asioiden kansallisesta yhteensovittamisesta.

5. Vastuut. Kappaleeseen sisältyy COSPAS-SARSAT-järjestelmän käyttöön liittyviä vahingonkorvausvaatimuksia koskeva rajoitus. Vastaava määräys on ohjelmasopimuksen 14 artiklassa.

Liittymisilmoituksen allekirjoittaja hyväksyy sen, etteivät COSPAS-SARSAT-sopimuspuolet eivätkä muut ohjelmaan liittyneet valtiot esitä toisilleen vaateita tai nosta toisiaan vastaan kanteita sellaisten henkilö- tai esinevahinkojen tai taloudellisten vahinkojen johdosta, jotka aiheutuvat sen ohjelmaan liittymisen mukaisesta toiminnasta tai tällaisen toiminnan puuttumisesta tai aiheutuvat sen käyttäessä järjestelmää.

Vastavuoroisesti allekirjoittaja ei sitoudu vastuuseen järjestelmän käyttäjille, mukaan lukien COSPAS-SARSAT-sopimuspuolet, maasegmentin ylläpitäjät ja käyttäjävaltiot, tai kolmansille osapuolille varsinkaan sellaisten vaateiden johdosta, jotka perustuvat henkilö- tai esinevahinkoihin tai taloudellisiin vahinkoihin, joita voi aiheutua niiden käyttäessä järjestelmää tai joita allekirjoittajan liittyminen ohjelmaan voi aiheuttaa. Allekirjoittaja pyrkii yhteistyössä COSPAS-SARSAT-sopimuspuolten, maasegmentin ylläpitäjien ja käyttäjävaltioiden kanssa suojautumaan tällaisilta mahdollisilta vaateilta.

Mainitut sopimusmääräykset poikkeavat vahingonkorvauslain (412/1974) 3 luvun mukaisista työnantajan ja julkisyhteisön korvausvastuuta koskevista säännöksistä. Vahingonkorvauslain 1 §:n nojalla lakia ei kuitenkaan sovelleta sopimukseen perustuvaan korvausvastuuseen.

6. Rahoitusjärjestelyt. Allekirjoittaja vastaa täysimääräisesti kaikista menoista, jotka liittyvät sen osallistumiseen COSPAS-SARSAT-järjestelmään liittymisilmoituksen 2 ja 3 kappaleessa määritellyllä tavalla. Lisäksi allekirjoittaja maksaa vuosittaisen jäsenmaksun ohjelman organisaatioon, hallintoon ja koordinaatioon liittyvien yhteisten menojen kattamiseksi. Neuvosto vahvistaa tietyin aikavälein jäsenmaksun suuruuden.

Ohjelman jäsenmaksu, joka on vahvistettu viimeksi vuonna 2007, on 42 000 Kanadan dollaria eli noin 27 000 euroa. Jäsenmaksu maksettaisiin sisäasiainministeriön määrärahamomentilta muiden kansainvälisten järjestöjen jäsenmaksujen tapaan. COSPAS-SARSAT-järjestelmän käyttöönotto ei muilta osin aiheuttaisi kustannuksia, koska tarvittavat tekniset järjestelyt ovat jo olemassa.

7. Voimaantulo ja irtisanominen. Allekirjoittajan liittyminen ohjelmaan käyttäjävaltiona tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun toinen sopimuksen tallettajista vastaanottaa liittymisilmoituksen. Sopimuksen tallettajina toimivat Kansainvälisen merenkulkujärjestön ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön pääsihteerit yhdessä.

Ohjelmaan liittymisen voi yksipuolisesti irtisanoa ilmoittamalla siitä toiselle sopimuksen tallettajista. Irtisanominen tulee voimaan 180 päivän kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta. Allekirjoittajan on myös ilmoitettava sihteeristön välityksellä COSPAS-SARSAT-sopimuspuolille aikomuksestaan irtisanoa liittymisensä.

1 §. Pykälällä ehdotetaan saatettavaksi voimaan ne Hampurin sopimukseen 20 päivänä toukokuuta 2004 hyväksyttyjen muutosten määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset on selostettu jäljempänä 6 luvussa. Muut sopimuksen määräykset saatettaisiin voimaan tasavallan presidentin asetuksella.

2 §. Laki on tarkoitus saattaa voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana. Koska Hampurin sopimuksen muutokset ovat tulleet kansainvälisesti voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2006, tarkoituksena on, että laki tulisi voimaan mahdollisimman pian.

1 §. Pykälällä ehdotetaan saatettavaksi voimaan ne COSPAS-SARSAT-ohjelman Suomen liittymisilmoituksen määräykset, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan. Lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset on selostettu jäljempänä 6 luvussa. Muut sopimuksen määräykset saatettaisiin voimaan tasavallan presidentin asetuksella.

2 §. Liittyminen COSPAS-SARSAT-ohjelmaan käyttäjävaltiona tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun COSPAS-SARSAT-ohjelmasopimuksen tallettaja on vastaanottanut allekirjoitetun liittymisilmoituksen. Laki on tarkoitus saattaa voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti liittymisilmoituksen voimaantulon kanssa.

Voimaansaattamisasetuksessa säädettäisiin lisäksi Suomen COSPAS-SARSAT-vastuuviranomaisesta sekä yhteyspisteestä hätäilmoitusten vastaanottamista varten. Vastuuviranomaiseksi nimettäisiin rajavartiolaitos ja yhteyspisteeksi Turun meripelastuskeskus.

1 §. Lain soveltamisala. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan selvyyden vuoksi täsmennystä lain alueellisesta soveltamisalasta. Jo voimassa olevan tulkinnan mukaan lakia sovelletaan Suomen meripelastustoimen vastuualueella, joka on määritelty lain 2 §:n 3 kohdassa. Mainitun kohdan mukaan meripelastustoimen vastuualueeseen kuuluu myös Suomen aluevesillä oleva saaristo, millä tarkoitetaan saariston vesialueita. Itse saaret eivät jatkossakaan kuuluisi meripelastuslain soveltamisalaan, vaan vastuu niiden osalta kuuluisi edelleen alueen pelastustoimelle. Momentin viittaus ensiapuun muutettaisiin viittaukseksi ensihoitoon, mikä vastaa paremmin tosiasiallista tilannetta.

Lain soveltamisala laajennettaisiin lisäksi kattamaan puhelinvälitteiset lääkäripalvelut ja merenkulun avustuspalvelu, jotka ovat Kansainvälisen merenkulkujärjestön linjausten mukaisesti osa meripelastustoimea. Edellä todetusta poiketen puhelinvälitteisten lääkäripalveluiden tuottaminen ei rajoittuisi Suomen meripelastustoimen vastuualueeseen, vaan meripelastustoimen olisi merenkulkijoiden työterveyden- ja sairaanhoitoa koskevan yleissopimuksen (SopS 84/1995) mukaisesti tuotettava palvelua suomalaiselle alukselle aluksen sijainnista riippumatta.

Voimassa olevassa meripelastuslaissa ei säädetä perustason sairaankuljetusta vaativammista meripelastustoimen tehtävistä, vaikka niitä esiintyy ajoittain. Laissa olisi siten tarkoituksenmukaista säätää merialueella tapahtuvasta ensihoitopalvelusta ja sen vastuuviranomaisista. Ensihoitopalvelun käsite määriteltäisiin tarkemmin lain 2 §:ssä, ja sitä koskevasta vastuunjaosta meripelastustoimen tehtävissä ja valmiusjärjestelyissä säädettäisiin lain 4 ja 8 §:ssä.

2 §. Käsitteet ja määritelmät. Voimassa olevan pykälän 4 kohdan termi valvonta-alue ehdotetaan korvattavaksi rajavartiolain mukaisella termillä toimialue. Lisäksi pykälään lisättäisiin uudet määritelmät meripelastuksen johtokeskuksesta, meripelastustoimen johtajasta, ensihoitopalvelusta, merenkulun avustuspalvelusta, puhelinvälitteisistä lääkäripalveluista sekä COSPAS-SARSAT-järjestelmästä. Voimassa olevan pykälän määritelmä perustason sairaankuljetuksesta poistettaisiin, koska se sisältyisi ensihoitopalvelun käsitteeseen. Muilta osin voimassa olevan pykälän säännökset säilyisivät ennallaan.

Meripelastuksen johtokeskuksella tarkoitettaisiin laissa meripelastuskeskusta ja meripelastuslohkokeskusta. Tämä yleisnimike on käytössä muun muassa sisäasiainministeriön meripelastusohjeessa, ja se on myös vakiintunut ammattikieleen. Uuden määritelmän johdosta lain viittaukset meripelastuskeskuksen ja meripelastuslohkokeskuksen kokonaisuuteen korvattaisiin viittauksella meripelastuksen johtokeskukseen.

Meripelastustoimen johtajan määritelmä lisättäisiin Kansainvälisen merenkulkujärjestön ja Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön yhteisen lento- ja meripelastuskäsikirjan velvoitteiden johdosta. Myös nykyisen käytännön mukaan meripelastustoimen johtajana toimii merivartioston komentaja, jonka asemaa meripelastusorganisaatiossa määritelmä selkeyttäisi. Merivartioston komentaja vastaa merivartioston toiminnasta, joten vastuu olisi perusteltua ulottaa myös meripelastuslohkon meripelastusjärjestelyihin.

Ensihoitopalvelu-käsite on tarkoitus ottaa käyttöön ja määritellä vireillä olevan terveydenhuollon lainsäädännön uudistamisen yhteydessä. Koska meripelastuslaki ehdotetaan tulemaan voimaan tätä aiemmin, pykälään otettaisiin väliaikaisesti suppeahko määritelmä ensihoitopalvelusta. Ensihoitopalvelulla tarkoitettaisiin kokonaisuutta, joka vastaa potilaan kiireellisestä hoidosta ensisijaisesti terveydenhuollon hoitolaitosten ulkopuolella ja tarvittaessa potilaan kuljettamisesta tarkoituksenmukaisimpaan terveydenhuollon yksikköön. Määritelmä olisi tarkoituksenmukaisinta korvata myöhemmin viittauksella uuden ehdotettavan terveydenhuoltolain asianomaiseen pykälään.

Kansainvälinen merenkulkujärjestö on voimassa olevan meripelastuslain antamisen jälkeen ottanut käyttöön käsitteen merenkulun avustuspalvelu (Maritime assistance service, MAS), joka on tarkoituksenmukaista määritellä myös kansallisella tasolla. Merenkulun avustuspalvelun tarkoituksena on sekä helpottaa alusten yhteydenottoa paikallisen maan viranomaisiin että tehostaa aluksilta tulevan tiedon johdonmukaista käsittelyä onnettomuutta alempiasteisissa vaaratilanteissa. Avustuspalvelu luo samalla meripelastustoimelle paremmat mahdollisuudet ennakoivaan valmiuden kohottamiseen tilanteissa, jotka voivat kehittyä mahdollisiksi vaaratilanteiksi.

Myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/17/EY alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta viitataan Kansainvälisen merenkulkujärjestön merenkulun avustuspalvelua koskevaan suositukseen. Direktiivi on pantu kansallisesti täytäntöön alusliikennepalvelulailla sekä aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä annetulla lailla (300/1979).

Merenkulun avustuspalvelutoiminnan päivystysvelvoite on rajavartiolaitoksen ja Merenkulkulaitoksen keskinäisellä päätöksellä sovittu rajavartiolaitokselle. Rajavartiolaitoksessa päivystämisvelvoite on yhdistetty meripelastuskeskuksen tehtäviin.

Puhelinvälitteisten lääkäripalveluiden (Telemedical assistance service, TMAS) määritelmä perustuu merenkulkijoiden terveyden- ja sairaanhoitoa koskevan yleissopimuksen sekä Kansainvälisen merenkulkujärjestön velvoitteisiin. Määritelmän mukaan puhelinvälitteisillä lääkäripalveluilla tarkoitettaisiin ainoastaan kiireellisiä lääketieteellisiä konsultaatioita, joita ei voida hoitaa tavanomaisen terveydenhuoltojärjestelmän kautta. Lain 3, 4, 8 ja 24 §:ssä säädettäisiin tarkemmin toimintaan osallistuvien viranomaisten vastuista.

Kansainvälisen COSPAS-SARSAT-etsintä- ja pelastussatelliittijärjestelmän avulla välitetään erilaisia merenkulun, ilmailun ja henkilökohtaisten hätälähettimien hätäviestejä. Hätäviestipalvelun tuottamisesta vastaa kansainvälinen COSPAS-SARSAT-järjestö. Suomessa järjestelmän kautta välitetyt hälytykset ohjautuvat Turun meripelastuskeskukseen, joka välittää ne edelleen asianomaiselle viranomaiselle. Viranomaistehtäviin voivat kuulua esimerkiksi lentopelastus-, etsintä- ja muut pelastustehtävät.

3 §. Johtava meripelastusviranomainen. Rajavartiolaitoksen tehtäviä johtavana meripelastusviranomaisena täsmennettäisiin lisäämällä pykälään uudet kohdat vaaratilanteeseen liittyvän radioviestinnän hoitamisesta ja puhelinvälitteisten lääkäripalveluiden välittämisestä aluksille, vaaratilanteiden ennaltaehkäisystä, merenkulun avustuspalvelusta sekä COSPAS-SARSAT-järjestelmään liittyvien asioiden kansallisesta yhteensovittamisesta.

Vaaratilanteeseen liittyvä hätäradioliikenteen johtaminen on jo nykyisin rajavartiolaitoksen tehtävä merialueella, mutta voimassa olevassa lainsäädännössä ei ole määritelty puhelinvälitteisten lääkäripalveluiden vastuuviranomaisia. Toimintaan liittyvistä vastuista ja järjestelyistä on kuitenkin sovittu virkamiestasolla rajavartiolaitoksen, Merenkulkulaitoksen ja terveysviranomaisten kesken. Puhelinvälitteisten lääkäripalveluiden välittäminen säädettäisiin rajavartiolaitoksen tehtäväksi, jolloin tiedon välitys alukselta lääkärille voitaisiin toteuttaa ilman ylimääräisiä kustannuksia aiheuttavia päivystysjärjestelyjä. Lain 8 §:ään ehdotettavan säännöksen mukaisesti varsinaisten lääkäripalveluiden tuottamisesta vastaisivat terveysviranomaiset.

Meripelastuksen vaaratilanteiden ennaltaehkäisy lisättäisiin rajavartiolaitoksen tehtäviin, koska se on luonteva osa johtavan meripelastusviranomaisen tehtäväkenttää. Vaaratilanteiden ennaltaehkäisy kytkeytyy osaltaan meripelastustoimeen liittyvään valistukseen, mutta se voi olla myös viranomaisten toimintojen yhteensovittamista ja yhteisten toimintamallien edelleen kehittämistä.

Merenkulun avustuspalvelun tarkoituksena on helpottaa alusten yhteydenottoa paikallisiin viranomaisiin ja tehostaa aluksilta tulevan tiedon johdonmukaista käsittelyä onnettomuutta alemmanasteisissa vaaratilanteissa. Palvelu luo meripelastustoimelle paremmat mahdollisuudet ennakoivaan valmiuden kohottamiseen tilanteissa, joissa on mahdollisuus vaaratilanteen kärjistymiselle. Kansainvälinen merenkulkujärjestö suosittaa avustuspalvelun tuottamisen keskittämistä meripelastuskeskuksiin. Avustuspalvelun päivystysvelvoite on rajavartiolaitoksen ja Merenkulkulaitoksen keskinäisellä päätöksellä sovittu rajavartiolaitokselle, joten se säädettäisiin rajavartiolaitoksen tehtäväksi myös lain tasolla. Rajavartiolaitoksessa päivystämisvelvoite on yhdistetty Turun meripelastuskeskuksen muihin tehtäviin.

Rajavartiolaitoksen tehtäväksi säädettäisiin lisäksi COSPAS-SARSAT-järjestelmällä välitettyjen hätälähettimien hätäviestien vastaanottaminen ja niiden välittäminen kansalliselle vastuutaholle. Kansallisia vastuuviranomaisia ovat erityisesti Liikennevirasto, poliisi, pelastusviranomaiset, Ilmailulaitos ja Viestintävirasto sekä hälytysten osalta myös hätäkeskus. Rajavartiolaitos vastaisi myös COSPAS-SARSAT-järjestelmään liittyvien asioiden kansallisesta yhteensovittamisesta toimintaan osallistuvien viranomaisten kesken.

4 §. Muut meripelastusviranomaiset. Pykälän otsikkoa ehdotetaan täsmennettäväksi, koska pykälässä säädettäisiin myös muista meripelastuksen toimijoista kuin viranomaisista.

Pykälän säännökset muista meripelastusviranomaisista päivitettäisiin viranomaiskentässä tapahtuneiden muutosten vuoksi. Samalla pykälän viittaukset Merenkulkulaitokseen korvattaisiin liikennehallinnon virastouudistuksen johdosta viittauksilla Liikenteen turvallisuusvirastoon ja Liikennevirastoon. Alueen pelastustoimen osalta yksityiskohtainen viittaus pelastuslain (468/2003) pykälään korvattaisiin yleisemmällä viittauksella pelastuslain uudistamishankkeen yhteydessä mahdollisesti ehdotettavan uuden pykälänumeroinnin vuoksi. Pykälän 1 momenttiin ehdotettavan säännöksen mukaan muiden meripelastusviranomaisten olisi osallistuttava meripelastukseen korvauksetta. Säännös vastaa nykyistä käytäntöä, mutta selkeyden vuoksi siitä säädettäisiin jatkossa lain tasolla.

Pykälän 2 momentin 1, 5 ja 6 kohta vastaisivat voimassa olevan lain säännöksiä. Pykälän 2 momentin 2 kohdassa säädettäisiin Liikenteen turvallisuusviraston ja 4 kohdassa Liikenneviraston tehtävistä. Virastojen tehtävät jakautuisivat liikennehallinnon virastouudistuksessa ehdotettavaa vastaavasti. Lisäksi 4 kohdan sanamuoto mukautettaisiin vastaamaan alusliikennepalvelulakia (623/2005).

Ilmatieteen laitoksesta annetun lain (585/1967) 1 §:n 4 kohdan mukaan Ilmatieteen laitos vastaa sää- ja meritietojen sekä virtaus- ja ajelehtimisennusteiden ylläpitämisestä ja jatkuvasta toimittamisesta pelastustointa ja meripelastustointa varten, minkä vuoksi vastaavansisältöinen säännös sisällytettäisiin myös 2 momentin 3 kohtaan.

Voimassa olevan 2 momentin 7 kohdan mukaan sosiaali- ja terveysviranomaiset järjestävät ja ylläpitävät lääkinnällisen pelastustoiminnan palveluja sekä huolehtivat pelastettujen psykososiaalisesta huollosta. Säännös ehdotetaan korvattavaksi viittauksella ensihoitopalvelun järjestämiseen, joka määriteltäisiin tarkemmin 2 pykälän 13 kohdassa. Sosiaali- ja terveysviranomaiset vastaisivat lisäksi puhelinvälitteisten lääkäripalvelujen tuottamisesta. Lääkäripalvelujen välittäminen aluksille kuuluisi rajavartiolaitoksen tehtäviin ehdotetun 3 §:n mukaisesti.

Pykälän 2 momentin 8 kohdan viittaus aluksista aiheutuvan vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annettuun lainsäädäntöön muutettaisiin viittaukseksi öljyvahinkojen torjunnasta annettuun lainsäädäntöön alusjätelainsäädännön uudistamishankkeen johdosta.

Vuoden 2010 alussa tapahtuvan Ilmailulaitos Finavian yhtiöittämisen johdosta olisi tarpeen säätää lain tasolla tarkemmin ilmaliikennepalveluiden tarjoajan velvollisuuksista meripelastustoimessa. Pykälän 3 momentissa velvoitettaisiin ilmailulaissa (1242/2005) tarkoitettu ilmaliikennepalveluiden tarjoaja osallistumaan korvauksetta meripelastustoimen yhteistyön kehittämiseen, meripelastustoimen valmiuden ylläpitoon sekä etsintä- ja pelastustoimintaan siltä osin kuin sillä on tarkoituksenmukaista toimialaansa liittyvää asiantuntemusta, henkilöstöä ja kalustoa. Valmiuden ylläpidolla tarkoitettaisiin sekä valmiussuunnittelua että harjoitustoimintaa. Yhteistoiminnan sisällöstä sovittaisiin tarkemmin rajavartiolaitoksen ja ilmaliikennepalveluiden tarjoajan välisellä sopimuksella.

Pykälän 4 momenttiin lisättäisiin uudeksi toimijaksi valtion omistamat yhtiöt. Säännöksellä ennakoitaisiin valtion liikelaitosten muuttumista osakeyhtiöiksi. Meripelastustoimen kannalta keskeisiä liikelaitoksia ovat Ilmailulaitos (Finavia), Luotsausliikelaitos (Finnpilot) sekä Varustamoliikelaitos (Finstaship). Säännöksessä tarkoitetut toimijat velvoitettaisiin osallistumaan meripelastukseen korvauksetta siltä osin, kuin se olisi tarpeen valmiussuunnittelua varten tai vaaratilanteessa. Velvoitteen voidaan katsoa kuuluvan tavanomaiseen varautumiseen, jota valtion toimijoilta voidaan perustellusti edellyttää. Käytännössä kyseeseen tulisi esimerkiksi onnettomuuspaikan lähistöllä olevan aluksen hyödyntäminen meripelastustehtävässä.

5 §. Neuvottelukunta ja johtoryhmät. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että meripelastuslohkon johtoryhmällä olisi mahdollisuus käyttää apunaan myös asiantuntijoita. Asiantuntijoina voisivat olla esimerkiksi laivan rakenteiden asiantuntija, kemikaaliasiantuntija tai varustamon asiantuntija. Lisäksi pykälään lisättäisiin maininta johtoryhmän toimimisesta myös meripelastustoimen johtajan tukena.

8 §. Valmiusvaatimukset. Voimassa olevan pykälän 1 momenttiin lisättäisiin säännös meripelastustoimen johtajan vastuusta meripelastuslohkollaan. Kansainväliseen lento- ja pelastuskäsikirjaan perustuva säännös vastaa nykyistä käytäntöä, ja se selkeyttäisi merivartioston henkilöstön asemaa meripelastustoimen valmiusvaatimuksin liittyen.

Voimassa olevassa 2 momentissa säädetään rajavartiolaitoksen velvollisuudesta pitää muiden meripelastustoimen tehtäviin soveltuvien etsintä- ja pelastusyksiköiden lisäksi valmiudessa helikoptereita. Säännöksen mukaan meripelastustoimen päivystysvalmiudessa olevalla helikopterilla tulee voida suorittaa etsintä- ja pelastustehtävään liittyviä perustason sairaankuljetuksia.

Koska lain 2 §:n 13 kohdassa määriteltävä ensihoitopalvelu-käsite sisältäisi myös perustason sairaankuljetuksen, pykälän 2 momenttia muutettaisiin vastaavasti. Ehdotetun säännöksen mukaan rajavartiolaitoksen helikoptereilla tulisi voida osallistua etsintä- ja pelastustehtävään liittyvään perustasoiseen ensihoitopalveluun. Osallistumisen tarkemmasta sisällöstä säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Ensihoitopalvelun järjestämisestä vastaisivat sosiaali- ja terveysviranomaiset ehdotetun 4 §:n mukaisesti.

Säännöksellä ei ole tarkoitus muuttaa voimassa olevaa vastuunjakoa rajavartiolaitoksen ja sosiaali- ja terveysviranomaisten kesken. Rajavartiolaitoksen helikopterit osallistuisivat ensihoitopalveluun huolehtimalla niistä tehtävistä, jotka tällä hetkellä kuuluvat perustason sairaankuljetus -käsitteeseen. Käytännössä tämä tarkoittaisi hoitoa ja kuljetusta, jossa on riittävät valmiudet valvoa ja huolehtia potilaasta siten, ettei hänen tilansa kuljetuksen aikana odottamatta huonone sekä mahdollisuutta aloittaa yksinkertaiset henkeä pelastavat toimenpiteet.

Myös puolustusvoimilla on käytössään helikoptereita, joita voidaan saada tarvittaessa käyttöön myös meripelastustoimen tehtäviin. Näille helikoptereille ei ole kuitenkaan tarpeen asettaa erityisiä valmiusvaatimuksia. Helikoptereiden käyttämisen tarkemmat edellytykset on mahdollista määritellä rajavartiolaitoksen ja puolustusvoimien välisessä yhteistyösopimuksessa sekä kirjata meripelastuslohkojen valmiussuunnitelmiin.

9 §. Pelastustoimien etusijajärjestys. Laajemmassa monialaonnettomuustilanteessa viranomaisten yhteistyö ja siihen liittyvät pelastus- ja torjuntatoimien keskinäinen etusijajärjestys ja yhteensovittaminen on tarkoituksenmukaisinta tehdä meripelastuslohkon johtoryhmässä, jossa ovat edustettuina kaikki keskeiset meripelastukseen osallistuvat toimijat.

Koska merivartioston komentaja meripelastustoimen johtajana johtaa nykyisten suunnitelmien mukaisesti meripelastuslohkon johtoryhmän toimintaa operatiivisissa tehtävissä, on tarkoituksenmukaista, että myös hänellä olisi oikeus määrittää monialaonnettomuustilanteissa eri viranomaisten yhteistoimintaa ja siihen liittyviä tehtäviä. Lisäksi on huomattava, että käytännössä meripelastusjohtaja on meripelastustoimen johtajan käskyvallan alainen.

10 §. Velvollisuus osallistua meripelastustoimeen. Pykälän 1 momentin viittaus meripelastuskeskukseen tai meripelastuslohkokeskukseen korvattaisiin 2 §:ään ehdotettavan uuden määritelmän johdosta viittauksella meripelastuksen johtokeskukseen.

11 a §. Etsintä- ja pelastusalueen eristäminen. Pykälä mukautettaisiin vastaamaan vuonna 2005 voimaan tullutta alusliikennepalvelulakia. Uuden 2 momentin mukaan alusliikennepalvelulaissa tarkoitetulla VTS-alueella päätöksen etsintä- ja pelastusalueen eristämisestä tekisi VTS-viranomainen meripelastusjohtajan esityksestä. Asiaa koskeva säännös on alusliikennepalvelulain 17 §:ssä.

Voimassa olevan 2 momentin säännös siirtyisi muuttumattomana uuteen 3 momenttiin.

14 §. Oikeus tietojen saamiseen viranomaisilta. Meripelastustoimen valmiussuunnittelun helpottamiseksi ja tehostamiseksi ehdotetaan, että rajavartiolaitoksella olisi oikeus tiedon saamiseen muilta viranomaisilta myös meripelastustoimen valmiussuunnittelua varten. Aikaisempi tiedonsaantioikeus olisi tarpeen, koska vaaratilanteessa tiedon hankkimiseen ei ole riittävästi aikaa eikä silloin voida enää halutulla tavalla vaikuttaa olemassa oleviin valmiuksiin tai muuttaa suunniteltuja toimintamalleja.

Tietojensaantioikeuden laajennus toteuttaisi myös sisäisen turvallisuuden ohjelman velvoitetta tiivistää merellisiin suuronnettomuuksiin varautumista, jossa valmiussuunnittelulla on keskeinen asema. Viranomaisten saumaton yhteistyö edellyttää eri viranomaisten varautumissuunnitelmien yhtenäistämistä, jolloin valmiussuunnittelun tueksi tarvitaan eri rekistereistä saatavia perustietoja. Lisäksi valmiussuunnittelua varten on tarpeen saada tietoja myös esimerkiksi viranomaisten vastuuhenkilöistä ja johtosuhteista.

Pykälän 1 momentin 1, 3, 7 ja 8 kohdan viranomaisviittaukset muutettaisiin liikennehallinnon virastouudistuksen johdosta viittauksiksi Liikenteen turvallisuusvirastoon ja Liikennevirastoon. Samoin 9 kohdan viittaus Telehallintokeskukseen päivitettäisiin viittaukseksi Viestintävirastoon.

Pykälän 1 momentin 2 kohta mukautettaisiin vastaamaan nykyisiä rekistereitä kunnallisten hätäkeskusten poistuttua. Lisäksi rajavartiolaitokselle ehdotetaan oikeutta saada merellä toimivien viranomaisten yksiköiden valmius- ja paikkatietoja. Tehokas yksiköiden hyödyntäminen ja johtaminen edellyttää meripelastuksen johtokeskukselta käytössä olevien yksiköiden mahdollisimman tarkkaa paikka- ja tilatiedon hallintaa, jotta lähin ja tarkoituksenmukaisin yksikkö saadaan mahdollisimman nopeasti apuun.

Pykälän 1 momentin 3 kohdassa viitattaisiin nimenomaisesti Liikenteen turvallisuusviraston pitämään ilma-alusrekisteriin sekä ilmailun hätäpaikannuslähetinrekisteriin (niin sanottu ELT-rekisteri), joka ehdotetaan perustettavaksi ilmailulain uudistamisen yhteydessä. Voimassa olevan sääntelyn mukaisesti rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada mainituista rekistereistä ilma-alusta sekä omistajaa ja haltijaa koskevia tietoja.

Pykälän 1 momentin 4 kohdan sanamuotoa ehdotetaan väljennettäväksi, koska satamien osalta meripelastustoimen tarvitsema tieto ei välttämättä ole aina tietojärjestelmässä, vaan kyseessä voi olla myös itsenäinen tiedosto tai telefax.

15 §. Oikeus tietojen saamiseen yksityisiltä yrityksiltä ja yhteisöiltä. Merenkulkulaitoksen aikaisemmin tuottamat luotsauspalvelut ja jäänmurtopalvelut ovat luotsausliikelaitoksen ja varustamoliikelaitoksen perustamisen yhdessä muuttuneet viranomaistoiminnasta liiketoiminnaksi, minkä johdosta meripelastustoimen viranomaisten tiedonsaanti on vaikeutunut. Meripelastustoimen kannalta on tärkeää turvata rajavartiolaitoksen tiedonsaantioikeus myös luotsaustoiminnan tai jäänmurtopalvelun palvelun tuottajien kautta yritysmuodosta riippumatta.

Ehdotettu säännös velvoittaisi niin luotsausliikelaitosta ja varustamoliikelaitosta kuin myös jatkossa mahdollisesti muita luotsaustoiminnan tai jäänmurtopalvelun tuottajaa meripelastuksessa tarvittavan tiedon luovuttamiseen. Luovutettavat tiedot voivat olla myös henkilötietoja. Ehdotettua 14 §:ää vastaavasti rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada tietoja myös valmiussuunnittelua varten. Tässä tarkoituksessa on tarpeen saada tietoja erityisesti vastuuhenkilöistä, johtosuhteista ja muista vastaavista varautumiseen liittyvistä seikoista.

18 §. Henkilötietojen poistaminen meripelastusrekisteristä. Pykälän 2 momentin velvoitetta tarkastaa meripelastusrekisterissä olevien tietojen tarpeellisuus ehdotetaan pidennettäväksi vuodesta kahteen vuoteen. Muutos vastaisi henkilötietojen käsittelystä rajavartiolaitoksessa annetun lain (579/2005) 30 §:n 2 momentin säännöstä. Tarkastusvälin pidentäminen on perusteltua myös teknisistä ja taloudellisista syistä.

21 §. Palkkiot ja korvaukset. Voimassa olevan pykälän 2 momentin mukaan valtio maksaa meripelastustoimen tehtävään määrätylle yksityishenkilölle sekä vapaaehtoisen yhdistyksen tai muun yhteisön jäsenelle korvauksen tehtävässä turmeltuneista tai hävinneistä työvälineistä, vaatteista ja varusteista. Säännöstä ehdotetaan muutettavaksi siten, että valtio maksaisi korvauksen myös 10 §:n 2 momentin nojalla omatoimisesti pelastustehtävään lähteneelle yksityishenkilölle. Mainitun 10 §:n 2 momentin mukaan jokainen on velvollinen ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin merellä vaarassa olevan pelastamiseksi. Vastaavaa muutosta on esitetty myös pelastuslain uudistamishankkeen yhteydessä.

Ehdotettu muutos koskisi ainoastaan itsenäisesti toimivaa yksityishenkilöä. Vapaaehtoisen yhdistyksen tai muun yhteisön jäsenille korvaus maksettaisiin jatkossakin vain, jos rajavartiolaitos olisi antanut tehtävän yhdistykselle tai yhteisölle 6 §:n 2 momentin nojalla.

Meripelastustoimen tarkoituksena on turvata mahdollisimman nopea ja tarkoituksenmukaisin apu merellä hädässä olevalle. Rajavartiolaitos on johtavana meripelastusviranomaisena yleisvastuussa koko meripelastustapahtuman johtamisesta sekä tehokkaan etsintä- ja pelastuspalvelun tuottamisesta. Vapaaehtoiset yhdistykset ja yhteisöt ovat tärkeä osa meripelastustoimea, ja niillä on hyvä tuntemus meripelastustoimen järjestelyistä ja organisaatiorakenteesta. Tämän vuoksi on perusteltua edellyttää yhteisöiltä aina yhteydenottoa meripelastusviranomaisiin ennen mahdollisen pelastustehtävän aloittamista.

Meripelastuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 13 §:n 2 momentin mukaan etsintä- ja pelastusyksikön on viipymättä ilmoitettava asianomaiselle meripelastuskeskukselle tai meripelastuslohkokeskukselle hälytyksen vastaanottamisesta, tehtävän suorittamiseen lähtemisestä sekä etsintä- ja pelastustehtävien aloittamisesta ja lopettamisesta. Meripelastuksen johtokeskuksella on aina käytössään kokonaiskuva tilanteesta, mikä mahdollistaa lähimmän tai muutoin tarkoituksenmukaisimman etsintä- tai pelastusyksikön lähettämisen onnettomuuspaikalle. Koska hälytyksen vastaanottanut yksikkö ei välttämättä ole lähin tai tarkoituksenmukaisin yksikkö tehtävään, meripelastuksen johtokeskuksen on tärkeää saada mahdollisimman nopeasti tarkat tiedot meripelastustapahtumista.

Korvauksen saaminen edellyttäisi, että vahingon syntyminen osoitetaan riittävän luotettavalla tavalla. Voimassa olevan 22 §:n mukaan korvauksen saamisen edellytyksenä on se, että vahingosta on ensi tilassa ilmoitettu meripelastusjohtajalle. Käytännössä tämä merkitsisi hätäilmoitusta ja pääsääntöisesti myös meripelastustoimen yksikön käyntiä paikalla. Mainitun 22 §:n mukaisesti korvausta on haettava rajavartiolaitokselta kolmen kuukauden kuluessa korvausperusteen syntymisestä.

Voimassa olevan lain mukaisesti korvausvelvollisuuden piiriin eivät kuuluisi meripelastustoimen harjoituksissa sattuneet vahingot. Korvausvelvollisuuden ulkopuolella olisivat myös vahingot, joilla ei ole asiallista yhteyttä meripelastustoimen tehtäviin, vaikka ne sattuisivatkin sen yhteydessä.

24 §. Merenkulun turvallisuusradioviestinnän vastuuviranomaiset. Voimassa olevan pykälän mukaan rajavartiolaitos vastaa meripelastuksen vaaratilanteiden radioviestinnästä ja siihen liittyvän valmiuden ylläpitämisestä. Vaaratilanteiden radioviestintään kuuluu hätäkanavien kuuntelu ja radioliikenteen seuranta, hätäkutsuihin vastaaminen, etsintä- ja pelastusyksiköiden hälyttäminen sekä etsintä- ja pelastusoperaatioiden aikaisen radioliikenteen johtaminen. Meripelastuksen vaaratilanteiden radioviestintä hoidetaan yleisten radioliikenneohjeiden ja merenkulun maailmanlaajuisen merihätä- ja turvallisuusjärjestelmän (Global Maritime Distress and Safety System, GMDSS) määräysten mukaisena hätä- ja pikaliikenteenä VHF- tai MF-hätä- ja turvallisuuskutsutaajuuksilla.

Merenkulkulaitos vastaa muusta merenkulun turvallisuusradioviestinnästä, johon kuuluvat erityisesti merenkulun turvallisuustiedotteiden välittäminen ja varoitussanomaliikenne.

Käytännössä tehtävät on jaettu siten, että radioliikenteen seuranta ja vaaratilanteiden edellyttämät toimenpiteet hoidetaan ensisijaisesti meripelastuskeskuksessa ja –lohko-keskuksissa. Merenkulkulaitoksen ylläpitämä Turku Radio huolehtii merenkulun muusta turvallisuusradioviestinnästä ja varmentaa toimenpiteet hätäliikenteen osalta. Sekä vaaratilanteiden radioviestinnässä että muussa merenkulun turvallisuusradioviestinnässä käytetään hyväksi valtakunnallista rannikkoradioverkkoa.

Pykälä päivitettäisiin vastaamaan rajavartiolaitoksen ja Merenkulkulaitoksen yhteisesti sopimaa nykyistä tehtävänjakoa merenkulun turvallisuusradioviestinnässä. Rajavartiolaitoksen turvallisuusradioviestintään liittyvien muiden velvoitteiden osalta viitattaisiin lain 3 §:ään, jossa säädettäisiin rajavartiolaitoksen tehtävistä muun muassa puhelinvälitteisten lääkäripalveluiden välittämisen sekä COSPAS-SARSAT-järjestelmällä välitettyjen hätäviestien vastaanottamisen osalta.

Pykälän viittaus Merenkulkulaitokseen korvattaisiin liikennehallinnon virastouudistuksen johdosta viittaukseksi Liikennevirastoon. Lisäksi pykälän sanamuotoa mukautettaisiin täsmällisemmäksi. Merenkulun turvallisuuteen liittyvien varoitussanomien ja tiedotteiden lisäksi Liikennevirasto huolehtii alusliikennepalvelun radioliikenteestä (Vessel Traffic Service, VTS) alusliikennepalvelulain nojalla.

Liikennevirastolle säädettäisiin uutena tehtävänä vastuu Saimaan alueen hätäradioliikenteen hoitamisesta. Saimaan alue on ainoa Suomen järvistä, jonne suuntautuu kansainvälistä kauppamerenkulkua, minkä vuoksi on tarkoituksenmukaista tuottaa alueelle kansainvälisten normien mukaista turvallisuusradiopalvelua. Tehtävä olisi mahdollista tuottaa Saimaan alusliikennepalvelun kautta ilman ylimääräisiä kustannuksia tai uusia päivystysjärjestelyjä, koska alusliikennepalvelulla on tehtävän hoitamiseen tarvittava radiojärjestelmä ja riittävä tilannekuva Saimaan alueelta.

Alusliikennepalvelu välittäisi saamansa hätäilmoitukset välittömästi asianomaiselle viranomaiselle, mutta vastaisi onnettomuusalueen VHF-radioliikenteestä koko pelastustapahtuman ajan. Liikennevirasto vastaisi Saiman alueen hätäradioliikenteestä ainoastaan Saimaan kanavan liikennekaudella Saimaan syväväylän liikenteen osalta. Muuna aikana Saimaan alusliikennepalvelun VTS-keskus on kiinni eikä siellä ole päivystystä.

25 §. Eräiden hätämerkkien käyttämisen luvanvaraisuus. Voimassa olevan pykälän 2 momentista ehdotetaan poistettavaksi tarpeettomana viittaus merivartioston valvonta-alueeseen, koska termiä ei enää käytetä rajavartiointia koskevassa lainsäädännössä.

Voimassa olevan 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella säädettyjä hätämerkkejä saa merivartioston luvalla käyttää muualla kuin aluksessa tai ilma-aluksessa niiden käyttämiseen harjaannuttamiseksi. Säännös antaa esimerkiksi huviveneilijöille mahdollisuuden harjoitella laillisesti eräiden hätämerkinantovälineiden käyttämistä.

Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin säännös, joka mahdollistaisi asetuksessa tarkemmin määriteltävien hätämerkkien käyttämisen myös aluksella tai ilma-aluksella harjoittelutarkoituksessa. Tällaisia hätämerkkejä olisivat COSPAS-SARSAT-järjestelmään liitetyt merenkulun EPIRB- ja ilmailun ELT-hätälähettimet sekä henkilökohtaiset PLB-hätälähettimet. Säännöksen tarkoituksena olisi erityisesti harjaannuttaa meripelastusviranomaisia tunnistamaan mainittujen hätälähettimien viestit etsintä- ja pelastustilanteissa. Todenmukaisen harjoitustilanteen luomiseksi olisi tarkoituksenmukaisinta, että hätälähettimiä voitaisiin käyttää myös liikkeessä olevalla aluksella tai ilma-aluksella.

Lähettimien hälytykset ohjautuvat Suomessa ensin Turun meripelastuskeskukseen, joten Länsi-Suomen merivartiosto säädettäisiin asetuksessa luvista päättäväksi viranomaiseksi. COSPAS-SARSAT-järjestelmään liitettyjen hätälähettimien harjoituskäytöstä olisi lisäksi tehtävä kansainvälinen ilmoitus COSPAS-SARSAT-järjestelmän sääntöjen mukaisesti. Ehdotettu säännös ei rajoittaisi mainittujen hätälähettimien teknistä testausta, joka olisi edelleen mahdollista ilman erillistä lupaa.

27 §. Tarkemmat säännökset ja ohjeet. Pykälän 5 kohta muutettaisiin vastaamaan rajavartiolaitoksen helikoptereiden valmiusvaatimuksia koskevan 8 §:n 2 momentin uutta sanamuotoa. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä meripelastustoimen päivystysvalmiudessa olevan helikopterin osallistumisesta perustasoiseen ensihoitopalveluun 8 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, perustasoisen ensihoitopalvelun järjestämiseen liittyvästä koulutuksesta, ammattitaidon ylläpitämisestä ja ammattipätevyyden osoittamiseen liittyvästä menettelystä sekä muista perustasoisen ensihoitopalvelun järjestämiseen liittyvistä käytännön seikoista.

Pykälän 6 kohtaan lisättäisiin mahdollisuus säätää valtioneuvoston asetuksella myös meripelastuksen johtokeskuksen muun henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista. Asetuksella olisi tarkoitus säätää erityisesti meripelastuksen johtokeskuksissa hätäradioviestinnästä vastaavien henkilöiden koulutus- ja kielitaitovaatimuksista.

Meripelastuksesta annettuun valtioneuvoston asetukseen on tarpeen tehdä eräitä täsmennyksiä meripelastuslakiin ehdotettavien muutosten johdosta. Asetus sisältäisi muun muassa säännökset uusista luvanvaraisista hätämerkeistä sekä rajavartiolaitoksen osallistumisesta ensihoitopalveluun. Lisäksi tarkistettaisiin meripelastusjohtajan kelpoisuusvaatimuksia ja säädettäisiin ehdotetun meripelastuslain 27 §:n 5 kohdan nojalla meripelastuskeskuksen johtokeskuksessa hätäradioliikenteestä vastaavan henkilön kelpoisuusvaatimuksista.

Luonnos valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta on tämän esityksen liitteenä.

Lait Hampurin sopimuksen muutosten sekä COSPAS-SARSAT-ohjelman käyttäjävaltion liittymisilmoituksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ehdotetaan tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana. Kuten edellä on esitetty, Hampurin sopimuksen muutokset ovat tulleet kansainvälisesti voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2006, joten muutosten voimaansaattamislain olisi tultava voimaan mahdollisimman pian.

Liittyminen COSPAS-SARSAT-ohjelmaan käyttäjävaltiona tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun COSPAS-SARSAT-ohjelmasopimuksen tallettaja on vastaanottanut allekirjoitetun liittymisilmoituksen. Laki liittymisilmoituksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan samana ajankohtana liittymisilmoituksen kanssa.

Laki meripelastuslain muuttamisesta ehdotetaan tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset.

Valtiosopimuksen tai muun kansainvälisen velvoitteen määräys on luettava lainsäädännön alaan, jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista. Määräys on niin ikään luettava lainsäädännön alaan, mikäli se muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla tai jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä taikka jos siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Määräys kuuluu lainsäädännön alaan siitä riippumatta, onko määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lakitasoisen säännöksen kanssa (PeVL 11/2000 vp, PeVL 12/2000 vp ja PeVL 45/2000 vp).

Hampurin sopimusta ei aikanaan saatettu eduskunnan hyväksyttäväksi. Perustuslain 94 §:n ilmaisua lainsäädännön kattamasta alasta on kuitenkin tulkittava perustuslain ja perustuslakivaliokunnan viimeaikaisen lausuntokäytännön pohjalta. Hampurin sopimukseen vuonna 1998 hyväksytyt muutokset saatettiin Suomessa voimaan lailla 1144/2001. Hampurin sopimukseen vuonna 2004 hyväksytyt muutokset sisältävät niin ikään lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, joten sopimuksen muutoksille on tarpeen pyytää eduskunnan hyväksyntä.

Merihätään joutuneen henkilön käsitteen tarkennus sopimuksen 2 luvun 2.1.1 kohdassa vaikuttaa välillisesti sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien aineellisten määräysten sisältöön ja soveltamiseen, joten sen katsotaan kuuluvan itsekin lainsäädännön alaan (PeVL 6/2001 vp ja PeVL 24/2001 vp). Lisäksi lainsäädännön alaan kuuluu sopimuksen 3 luvun uuden 3.1.9 kohdan määräys aluksen päällikön velvollisuuksista merihädässä olevien auttamisessa. Asiasta säädetään jo tällä hetkellä merilain 6 luvun 11 §:ssä.

COSPAS-SARSAT-ohjelman käyttäjävaltion liittymisilmoitus sisältää lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, minkä vuoksi liittymisilmoitukselle on tarpeen saada eduskunnan hyväksyntä. Lainsäädännön alaan voidaan katsoa kuuluvan ainakin allekirjoittajan vastuuta koskeva liittymisilmoituksen 5 kappale, joka sisältää määräyksiä vahingonkorvausoikeuden ja -vastuun rajoituksista COSPAS-SARSAT-sopimuspuoliin ja muihin ohjelmaan liittyneisiin valtioihin nähden.

Ahvenanmaan valtuuskunta on katsonut 14 helmikuuta 2001 sisäasiainministeriölle antamassaan lausunnossa, että meripelastustoimen alaa koskeva lainsäädäntö kuuluu Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 §:n 42 kohdan nojalla valtakunnan toimivaltaan. Perustuslakivaliokunta on vastaavasti todennut asian lausunnossaan PeVL 24/2001 vp. Hampurin sopimuksen muutokset sekä liittyminen COSPAS-SARSAT-ohjelmaan käyttäjävaltiona eivät siten edellytä Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumusta tullakseen voimaan Ahvenanmaalla.

Rajavartiolaitoksella on voimassa olevan meripelastuslain nojalla oikeus saada vaaratilanteessa tietoja viranomaisilta ja muilta toimijoilta lain 14 ja 15 §:ssä säädetyin edellytyksin. Lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että rajavartiolaitoksella olisi oikeus saada tietoja myös meripelastustoimen valmiussuunnittelua varten. Lisäksi hätäkeskustietojärjestelmästä voitaisiin saada merellä toimivien viranomaisten yksiköiden valmius- ja paikkatietoja.

Mainittujen pykälien perusteella luovutettavat tiedot voivat olla myös henkilötietoja. Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään lailla. Henkilötietojen suojan kannalta tärkeinä sääntelykohteina on perustuslakivaliokunnan käytännössä pidetty muun muassa henkilötietojen sisältöä ja niiden sallittuja käyttötarkoituksia. Näiden seikkojen sääntelyn lain tasolla tulee lisäksi olla kattavaa ja yksityiskohtaista.

Ehdotettujen meripelastuslain 14 ja 15 §:n sanamuoto säilyisi mainittuja lisäyksiä lukuun ottamatta ennallaan. Tämän johdosta voidaan katsoa, että henkilötietojen käsittelyn sääntelyä koskevat edellytykset täyttyvät. Rajavartiolaitoksen tietojensaantioikeuden aiempaa laajempi sisältö on perusteltua tehokkaan onnettomuuksiin varautumisen ja viranomaisyhteistyön kannalta. Valmiussuunnittelua varten tarpeellisia tietoja ovat esimerkiksi eri rekistereistä saatavat perustiedot sekä tiedot viranomaisten vastuuhenkilöistä ja johtosuhteista.

Muut meripelastuslakiin ehdotettavat muutokset eivät sisällä sellaisia säännöksiä, joita olisi arvioitava perustuslaissa turvattujen oikeuksien kannalta.

Edellä olevan perusteella hallitus katsoo, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Hampurin sopimuksen muutokset, COSPAS-SARSAT-ohjelman käyttäjävaltion liittymisilmoitus sekä ehdotetut meripelastuslain muutokset eivät sisällä säännöksiä, jotka koskisivat perustuslakia sen 94 §:n 2 momentissa tai 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään, että

Eduskunta hyväksyisi etsintä- ja pelastuspalvelua merellä koskevaan vuoden 1979 kansainväliseen yleissopimukseen (SopS 89/1986) 20 päivänä toukokuuta 2004 tehdyt muutokset sekä Suomen liittymisen kansainväliseen COSPAS-SARSAT-ohjelmaan käyttäjävaltiona.

Edellä esitetyn perusteella ja koska Hampurin sopimuksen muutokset sekä COSPAS-SARSAT-ohjelman käyttäjävaltion liittymisilmoitus sisältävät määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

Lakiehdotukset

1.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Etsintä- ja pelastuspalvelua merellä koskevaan vuoden 1979 kansainväliseen yleissopimukseen (SopS 89/1986) 20 päivänä toukokuuta 2004 tehtyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

2.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Pariisissa 1 päivänä heinäkuuta 1988 tehdyssä kansainvälisessä COSPAS-SARSAT-ohjelmasopimuksessa tarkoitetun ohjelman Suomen liittymisilmoituksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

3.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 30 päivänä marraskuuta 2001 annetun meripelastuslain (1145/2001) 1 §:n 1 momentti, 2—4 §, 5 §:n 2 momentti, 8 ja 9 §, 10 §:n 1 momentti, 11 a §, 14 §:n 2 momentin johdantokappale sekä 1—4 ja 7—9 kohta, 15 §, 18 §:n 2 momentti, 21 §:n 2 momentti, 24 §, 25 §:n 2 momentti, 27 §:n 1 momentin 5 ja 6 kohta,

sellaisina kuin niistä ovat 2 § osaksi laissa 1215/2003, 4 § osaksi laeissa 1252/2005 ja 959/2008, 11 a § mainitussa laissa 1215/2003 ja 14 §:n 2 momentin 3 kohta mainitussa laissa 1252/2005, seuraavasti:

1 §
Lain soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan Suomen meripelastustoimen vastuualueella vaarassa olevien ihmisten etsimiseen ja pelastamiseen, heille annettavaan ensihoitoon sekä vaaratilanteeseen liittyvän radioviestinnän hoitamiseen (meripelastustoimi). Tässä laissa säädetään lisäksi merenkulun turvallisuusradioviestinnän vastuuviranomaisista, puhelinvälitteisten lääkäripalveluiden tuottamisesta aluksille, merenkulun avustuspalvelusta, eräiden hätämerkinantovälineiden käyttämisen luvanvaraisuudesta sekä merialueella tapahtuvasta ensihoitopalvelusta.

---

2 §
Käsitteet ja määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) vaaratilanteella:

a) tilannetta, jolloin vallitsee epävarmuus ihmisen turvallisuudesta merellä taikka jolloin muuten on aihetta ryhtyä toimenpiteisiin mahdollisen avuntarpeen selvittämiseksi;

b) tilannetta, jolloin voidaan olettaa ihmisen turvallisuuden vaarantuneen merellä tai jolloin avuntarpeen selvittämiseksi suoritetut tiedustelut ovat olleet tuloksettomia;

c) tilannetta, jolloin on ilmeistä, että ihminen on vaarassa merellä ja välittömän avun tarpeessa;

2) etsintä- ja pelastusyksiköllä (Search and rescue unit, SRU) alusta tai ilma-alusta, jossa on meripelastustoimen etsintä- ja pelastustehtävän hoitamista varten koulutettu miehistö ja joka on tehtävän hoitamiseen varustettu;

3) meripelastustoimen vastuualueella (Search and rescue region, SRR) merialuetta, joka käsittää Suomen aluevedet, niillä olevan saariston sekä aluevesiin välittömästi liittyvän kansainvälisen merialueen osan, josta on naapurivaltioiden kanssa erikseen sovittu;

4) meripelastuslohkolla (Search and rescue sub-region, SRS) meripelastustoimen vastuualueen osa-aluetta, joka yleensä käsittää asianomaisen merivartioston toimialueen ja lisäksi muun sen läheisyydessä olevan osan meripelastustoimen vastuualueesta sen mukaan kuin asiasta on tarkemmin sovittu tai määrätty sekä jolla asianomainen merivartiosto vastaa meripelastustoimesta;

5) meripelastuskeskuksella (Maritime rescue co-ordination centre, MRCC) erikseen määrättyä merivartioston johtokeskusta, joka on Suomen meripelastustoimen vastuualueen valtakunnallinen johtokeskus ja Suomen meripelastustoimen kansainvälinen yhteyspiste sekä joka huolehtii johtamis- ja viestitysvalmiuden jatkuvasta ylläpitämisestä ja etsintä- ja pelastustoiminnan johtamisesta meripelastuslohkonsa alueella;

6) meripelastuslohkokeskuksella (Maritime rescue sub-centre, MRSC) erikseen määrättyä merivartioston johto- tai muuta keskusta, joka itsenäisesti tai meripelastuskeskukselle alistettuna huolehtii johtamis- ja viestitysvalmiuden jatkuvasta ylläpitämisestä sekä etsintä- ja pelastustoiminnan johtamisesta meripelastuslohkonsa alueella tai muulla erikseen määrätyllä alueella;

7) meripelastuksen johtokeskuksella meripelastuskeskusta ja meripelastuslohkokeskusta;

8) meripelastustoimen johtajalla (Search and rescue co-ordinator, SC) meripelastuslohkon meripelastustoimen järjestelyistä vastaavaa merivartioston komentajaa;

9) meripelastusjohtajalla (Search and rescue mission co-ordinator, SMC) meripelastuksen johtokeskuksessa toimivaa rajavartiomiestä, jonka tehtävänä on johtaa etsintä- ja pelastustoimintaa;

10) onnettomuuspaikan johtajalla (On-scene co-ordinator, OSC) henkilöä, jonka tehtävänä on meripelastusjohtajan alaisuudessa johtaa ja sovittaa yhteen etsintä- ja pelastustoimintaa onnettomuusalueella;

11) lentotoiminnan koordinaattorilla (Aircraft co-ordinator, ACO) henkilöä, jonka tehtävänä on meripelastusjohtajan alaisuudessa johtaa ja sovittaa yhteen etsintä- ja pelastustoiminnan lentotoimintaa onnettomuusalueella;

12) monialaonnettomuudella onnettomuutta tai vaaratilannetta, jossa vaara uhkaa ihmishengen ohella ympäristöä, alusta, sen lastia tai muuta omaisuutta;

13) ensihoitopalvelulla kokonaisuutta, joka vastaa potilaan kiireellisestä hoidosta ensisijaisesti terveydenhuollon hoitolaitosten ulkopuolella ja tarvittaessa potilaan kuljettamisesta tarkoituksenmukaisimpaan terveydenhuollon yksikköön;

14) turvallisuusradioviestinnällä radioviestintää, jota harjoitetaan ihmishengen tai omaisuuden turvaamiseksi ja pelastamiseksi;

15) merenkulun avustuspalvelulla (Maritime assistance service, MAS) välityspalvelua, joka tukee meripelastustoimen varautumissuunnittelua ja ennakoivaa toimintaa merenkulun vaara- ja onnettomuustilanteita varten sekä tarjoaa aluksille kansallisen yhteyspisteen avustustarpeille ja ilmoituksille;

16) puhelinvälitteisillä lääkäripalveluilla (Telemedical assistance service, TMAS) satelliitin ja matkapuhelinverkon välityksellä merellä oleville aluksille annettavia kiireellisiä lääkintäpalveluja erikoislääkäripalvelut mukaan lukien;

17) COSPAS-SARSAT-järjestelmällä kansainvälistä etsintä- ja pelastussatelliittijärjestelmää, jonka avulla välitetään satelliitin kautta merenkulun, ilmailun tai henkilökohtaisten hätälähettimien hätäviestejä.

3 §
Johtava meripelastusviranomainen

Rajavartiolaitos on johtava meripelastusviranomainen, joka vastaa meripelastustoimen järjestämisestä. Tässä tarkoituksessa se:

1) huolehtii meripelastustoimen suunnittelusta, kehittämisestä ja valvonnasta samoin kuin meripelastustoimeen osallistuvien viranomaisten ja vapaaehtoisten toiminnan yhteensovittamisesta;

2) johtaa ja suorittaa etsintä- ja pelastustoimintaa;

3) vastaa vaaratilanteeseen liittyvän radioviestinnän hoitamisesta sekä puhelinvälitteisten lääkäripalveluiden välittämisestä aluksille;

4) osallistuu vaaratilanteiden ennaltaehkäisyyn;

5) vastaa merenkulun avustuspalvelusta;

6) vastaa COSPAS-SARSAT-järjestelmällä välitettyjen merenkulun, ilmailun tai henkilökohtaisten hätälähettimien hätäviestien vastaanottamisesta ja välittämisestä kansalliselle vastuutaholle sekä COSPAS-SARSAT-järjestelmään liittyvien asioiden kansallisesta yhteensovittamisesta;

7) antaa meripelastustoimeen liittyvää johtamiskoulutusta sekä tarvittaessa muutakin meripelastustoimeen liittyvää koulutusta ja valistusta.

4 §
Muut meripelastukseen osallistuvat viranomaiset ja toimijat

Hätäkeskuslaitos, Ilmatieteen laitos, pelastuslaissa (468/2003) tarkoitettu alueen pelastustoimi, Liikenteen turvallisuusvirasto, Liikennevirasto, poliisi, puolustusvoimat, sosiaali- ja terveysviranomaiset, tullilaitos ja ympäristöviranomaiset (muu meripelastusviranomainen) ovat rajavartiolaitoksen ohella velvollisia osallistumaan korvauksetta meripelastustoimen tehtäviin, jos se on niiden toimialaan kuuluvien tehtävien kannalta perusteltua taikka jos se vaaratilanteen vakavuus ja erityisluonne huomioon ottaen on tarpeen eikä meripelastustoimen tehtävän suorittaminen merkittävällä tavalla vaaranna viranomaisen muun tärkeän lakisääteisen tehtävän suorittamista.

Muiden meripelastusviranomaisten tehtävät meripelastustoimessa ovat seuraavat:

1) hätäkeskuslaitos osallistuu etsintä- ja pelastusyksiköiden sekä meripelastustoimen tehtäviin osallistuvan henkilöstön hälyttämiseen sen mukaan kuin siitä erikseen sovitaan;

2) Liikenteen turvallisuusvirasto vastaa alusturvallisuudesta ja sen kehittämisestä sekä antaa rajavartiolaitoksen käyttöön toimialaansa kuuluvaa asiantuntemusta;

3) Ilmatieteen laitos antaa rajavartiolaitoksen käyttöön toimialaansa kuuluvaa asiantuntemusta sekä tuottaa rajavartiolaitokselle meripelastustoimen tarvitsemat sää- ja meripalvelut;

4) Liikennevirasto ylläpitää alusliikennepalvelulaissa (623/2005) tarkoitettua alusliikennepalvelua sekä osallistuu etsintä- ja pelastustoimintaan tarjoamalla käytettäväksi sille kuuluvaa henkilöstöä ja kalustoa;

5) alueen pelastustoimi, poliisi ja tullilaitos osallistuvat etsintä- ja pelastustoimintaan tarjoamalla käytettäväksi niille kuuluvaa henkilöstöä ja kalustoa;

6) puolustusvoimat valvoo merialuetta onnettomuus- ja vaaratilanteiden havaitsemiseksi ja paikantamiseksi alueellisen koskemattomuuden valvontaan liittyen sekä osallistuu etsintä- ja pelastustoimintaan tarjoamalla käytettäväksi sille kuuluvaa erityisasiantuntemusta, henkilöstöä ja kalustoa;

7) sosiaali- ja terveysviranomaiset vastaavat ensihoitopalvelun järjestämisestä sekä puhelinvälitteisten lääkäripalveluiden tuottamisesta;

8) ympäristöviranomaiset vastaavat aluksista aiheutuvien alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan järjestämisestä merionnettomuuksien yhteydessä yhdessä muiden viranomaisten kanssa sen mukaan kuin öljyvahinkojen torjunnasta annetussa lainsäädännössä tarkemmin säädetään sekä antavat rajavartiolaitoksen käyttöön toimialaansa kuuluvaa asiantuntemusta.

Ilmailulaissa (1242/2005) tarkoitettu ilmaliikennepalveluiden tarjoaja osallistuu korvauksetta meripelastustoimen yhteistyön kehittämiseen, meripelastustoimen valmiuden ylläpitoon sekä etsintä- ja pelastustoimintaan siltä osin kuin sillä on tarkoituksenmukaista toimialaansa liittyvää asiantuntemusta, henkilöstöä ja kalustoa. Yhteistoiminnan sisällöstä sovitaan tarkemmin rajavartiolaitoksen ja ilmaliikennepalveluiden tarjoajan välisellä sopimuksella.

Muut kuin edellä tarkoitetut valtion viranomaiset, yhtiöt ja laitokset antavat pyynnöstä korvauksetta rajavartiolaitoksen ja muun meripelastusviranomaisen käyttöön niille kuuluvaa asiantuntemusta, henkilöstöä ja kalustoa siltä osin kuin se on tarpeen valmiussuunnittelua varten tai vaaratilanteessa.

5 §
Neuvottelukunta ja johtoryhmät

---

Merivartioston apuna on meripelastuslohkon johtoryhmä, jonka tehtävänä on avustaa merivartiostoa meripelastustoimen suunnittelussa. Vaaratilanteen sitä edellyttäessä johtoryhmän tehtävänä on meripelastustoimen johtajan ja meripelastusjohtajan tukena sovittaa yhteen viranomaisten, vapaaehtoisten yhdistysten ja muiden yhteisöjen sekä muiden tahojen meripelastustoimen alaan kuuluvat tehtävät. Jos vaaratilanteen laajuus tai erityinen vakavuus sitä edellyttää, meripelastuslohkon johtoryhmää voidaan laajentaa viranomaisten sekä vapaaehtoisten yhdistysten ja muiden yhteisöjen valtakunnallisen johdon edustajilla taikka asiantuntijoilla.

---

8 §
Valmiusvaatimukset

Meripelastustoimi on suunniteltava ja järjestettävä niin, että siihen kuuluvat toimenpiteet voidaan suorittaa viivytyksettä ja tehokkaasti. Meripelastustoimen johtaja vastaa meripelastuslohkollaan meripelastustoimen johtamisesta ja meripelastusvalmiuden ylläpidosta.

Rajavartiolaitos pitää sille osoitettujen voimavarojen asettamissa rajoissa muiden meripelastustoimen tehtäviin soveltuvien etsintä- ja pelastusyksiköiden lisäksi valmiudessa helikoptereita, jotka muiden tehtäviensä ohella soveltuvat meripelastustoimen etsintä- ja pelastustehtävien suorittamiseen. Meripelastustoimen päivystysvalmiudessa olevalla helikopterilla tulee voida osallistua etsintä- ja pelastustehtävään liittyvään perustasoiseen ensihoitopalveluun.

Yksittäistä vaaratilannetta koskevia etsintä- ja pelastustoimia mitoitettaessa on pyrittävä jättämään voimavaroja myös muiden samanaikaisten vaaratilanteiden etsintä- ja pelastustoimenpiteiden hoitamiseen, jos se on mahdollista tälle laille asetettujen tavoitteiden siitä vaarantumatta.

9 §
Pelastustoimien etusijajärjestys

Monialaonnettomuuden pelastustoimissa ihmishengen pelastaminen on ensisijainen tavoite. Samaan monialaonnettomuuteen liittyvät muut pelastus- ja torjuntatoimet on sovitettava yhteen ihmishengen pelastamiseen tähtäävien toimien kanssa meripelastustoimen johtajan tai meripelastusjohtajan määräämällä tavalla.

10 §
Velvollisuus osallistua meripelastustoimeen

Jokaisen on viipymättä välitettävä vaaratilannetta koskevat ilmoitukset ja tiedonannot sekä ilmoitettava sitä koskevat havainnot ja toimenpiteet asianomaiselle meripelastuksen johtokeskukselle.

---

11 a §
Etsintä- ja pelastusalueen eristäminen

Meripelastusjohtaja voi tilapäisesti kieltää liikkumisen etsintä- ja pelastusalueen merialueella ja rajoittaa sitä, jos se on välttämätöntä etsintä- ja pelastustoiminnan tehokkaan suorittamisen turvaamiseksi ja uusien vaaratilanteiden välttämiseksi.

Alusliikennepalvelulaissa tarkoitetulla VTS-alueella päätöksen etsintä- ja pelastusalueen eristämisestä tekee VTS-viranomainen meripelastusjohtajan esityksestä.

Meripelastusjohtaja voi pyytää Ilmailulaitosta toimivaltansa rajoissa kieltämään liikkumisen etsintä- ja pelastusalueen ilmatilassa ja rajoittamaan sitä, jos se on välttämätöntä etsintä- ja pelastustoiminnan tehokkaan suorittamisen turvaamiseksi.

14 §
Oikeus tietojen saamiseen viranomaisilta

---

Rajavartiolaitoksella on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä korvauksetta tietoja, jotka ovat tarpeen meripelastustoimen valmiussuunnittelua varten ja vastaavasti vaaratilanteessa meripelastustoimen tehtävien suorittamista varten seuraavasti:

1) Liikenteen turvallisuusviraston pitämän tieliikenteen tietojärjestelmän ajoneuvo- ja ajokorttirekistereistä ja Ahvenanmaan maakuntahallituksen ajoneuvorekisteristä ajoneuvoa sekä sen omistajaa ja haltijaa koskevia tietoja;

2) hätäkeskustietojärjestelmästä, poliisin tehtäväilmoitusrekisteri mukaan lukien, hätäilmoitusta ja vaaratilannetta koskevia tietoja sekä merellä toimivien viranomaisten yksiköiden valmius- ja paikkatietoja;

3) Liikenteen turvallisuusviraston pitämästä ilma-alusrekisteristä ja ilmailun hätäpaikannuslähetinrekisteristä ilma-alusta ja ilma-aluksen omistajaa ja haltijaa koskevia tietoja;

4) kunnan satamalaitokselta aluksia sekä alus- ja tavaraliikennettä koskevia tietoja;

---

7) Liikenteen turvallisuusviraston ja Ahvenanmaan maakuntahallituksen alusrekistereistä sekä muista Liikenteen turvallisuusviraston ylläpitämistä rekistereistä alusta sekä sen omistajaa ja haltijaa koskevia tietoja;

8) Liikenneviraston alusliikennepalvelujärjestelmästä alusliikennettä koskevia tietoja ja puolustusvoimilta merialueen valvontaa koskevia tietoja;

9) Viestintävirastolta tietoja radiolaitteen sijainnista sekä radioluparekisteristä radiolaitetta ja sen omistajaa sekä haltijaa koskevia tietoja;

---

15 §
Oikeus tietojen saamiseen yksityisiltä yrityksiltä ja yhteisöiltä

Rajavartiolaitoksella on oikeus saada salassapitosäännöksen estämättä korvauksetta varustamolta, luotsauspalvelun ja jäänmurtopalvelun tuottajalta, veneilyalan järjestöltä, matka-, rahti-, satama-, turvallisuus- ja pelastuspalveluja tarjoavalta yritykseltä sekä telakkayritykseltä alusta sekä sen miehistöä, matkustajia ja lastia koskevia tietoja, jotka ovat tarpeen meripelastustoimen valmius-suunnittelua varten ja vastaavasti vaaratilanteessa meripelastustoimen tehtävien suorittamista varten.

18 §
Henkilötietojen poistaminen meripelastusrekisteristä

---

Rajavartiolaitoksen on tarkastettava meripelastusrekisterissä olevien tietojen tarpeellisuus viimeistään kahden vuoden kuluttua tietojen tallettamisesta rekisteriin.

21 §
Palkkiot ja korvaukset

---

Valtio maksaa meripelastustoimen tehtävään 10 §:n 2 momentin nojalla lähteneelle ja 10 §:n 3 momentin nojalla määrätylle henkilölle korvauksen tehtävässä turmeltuneista tai hävinneistä työvälineistä, vaatteista ja varusteista. Valtio maksaa vapaaehtoisen yhdistyksen tai muun yhteisön jäsenelle korvauksen tehtävässä turmeltuneista tai hävinneistä työvälineistä, vaatteista ja varusteista silloin, kun rajavartiolaitos on antanut tehtävän vapaaehtoiselle yhdistykselle tai muulle yhteisölle 6 §:n 2 momentin nojalla.

---

24 §
Merenkulun turvallisuusradioviestinnän vastuuviranomaiset

Rajavartiolaitos vastaa 3 §:ssä säädettyjen tehtävien lisäksi meripelastustoimen vaaratilanteiden radioviestinnästä ja siihen liittyvän valmiuden ylläpitämisestä. Liikennevirasto vastaa merenkulun turvallisuuteen liittyvistä varoitussanomista ja tiedotteista sekä Saimaan alueen hätäradioliikenteestä.

25 §
Eräiden hätämerkkien käyttämisen luvanvaraisuus

---

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, merivartiosto voi antaa luvan valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettävien hätämerkkien käyttämiseen harjoittelutarkoituksessa. Merivartiosto voi lisäksi rannikkokuntien alueella sekä poliisi muualla maassa antaa luvan valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädettävien hätämerkkien käyttämiseen muualla kuin aluksessa tai ilma-aluksessa harjoittelutarkoituksessa. Edellytyksenä luvan antamiselle on se, ettei vaaraa tarpeettomien etsintä- ja pelastustoimien käynnistämiselle ole, sekä se, ettei toiminnalla vaaranneta turvallisuutta. Luvan antava viranomainen voi tarvittaessa määrätä harjoitukselle johtajan, jonka määräyksiä ja ohjeita harjoitukseen osallistuvien on noudatettava.

---

27 §
Tarkemmat säännökset ja ohjeet

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä:

---

5) meripelastustoimen päivystysvalmiudessa olevan helikopterin osallistumisesta perustasoiseen ensihoitopalveluun 8 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, perustasoisen ensihoitopalvelun järjestämiseen liittyvästä koulutuksesta, ammattitaidon ylläpitämisestä ja ammattipätevyyden osoittamiseen liittyvästä menettelystä sekä muista perustasoisen ensihoitopalvelun järjestämiseen liittyvistä käytännön seikoista;

6) meripelastusjohtajan ja meripelastuksen johtokeskuksen muun henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista;

---

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

---

Helsingissä 9 päivänä lokakuuta 2009

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Sisäasiainministeri
Anne Holmlund