Esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi Suomen ja Sierra Leonen erityistuomioistuimen välisen sopimuksen erityistuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpanosta sekä lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisestaja sopimuksen soveltamisesta sekä lain kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa annetun lain 14 §:n muuttamisesta.

Sopimuksessa ilmaistaan valmius siihen, että Sierra Leonen erityistuomioistuimen määräämiä vankeusrangaistuksia voidaan panna täytäntöön Suomessa, ja määritellään yksittäiseen täytäntöönpanopyyntöön liittyvät käytännön menettelytavat ja täytäntöönpanoa koskevat edellytykset.

Esitykseen sisältyy lakiehdotus sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta sekä kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa annetun lain 14 §:n muuttamista koskeva lakiehdotus. Jälkimmäisellä lakiehdotuksella selvennettäisiin erityistuomioistuimen antaman tuomion pituuden sitovuutta tarkoittavan sopimusmääräyksen ja kansallisen lainsäädännön välistä suhdetta.

Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun tuomioistuin on vastaanottanut Suomen ilmoituksen siitä, että sen valtiosäännön mukaiset edellytykset sopimuksen voimaantulolle on täytetty. Ehdotettu laki sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan. Ehdotettu laki kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa annetun lain 14 §:n muuttamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

---

Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) turvallisuusneuvosto hyväksyi 14 päivänä elokuuta 2000 Sierra Leonen tilanteesta päätöslauselman 1315 (2000), jossa se ilmaisi syvän huolensa Sierra Leonen kansaa ja YK:n henkilökuntaa vastaan tehdyistä erittäin vakavista rikoksista samoin kuin siitä, ettei alueella vakavimpiin rikoksiin syyllistyneitä ollut saatettu oikeuden eteen. Turvallisuusneuvosto katsoi, että Sierra Leonen tilanteessa uskottava oikeusjärjestelmä ja vakavimpiin rikoksiin syyllistyneiden saattaminen vastuuseen teoistaan edistäisi kansallista sovintoa sekä rauhan palauttamista ja säilyttämistä. Turvallisuusneuvosto totesi edelleen Sierra Leonen hallituksen pyytäneen YK:n apua vahvan ja uskottavan tuomioistuimen perustamisessa ja pyysi YK:n pääsihteeriä neuvottelemaan Sierra Leonen hallituksen kanssa sopimuksen uuden riippumattoman tuomioistuimen (Special Court for Sierra Leone, jäljempänä Sierra Leonen erityistuomioistuin) perustamisesta. YK ja Sierra Leonen hallitus allekirjoittivat tuomioistuimen perustamissopimuksen 16 päivänä tammikuuta 2002. Sopimus ja sen liitteenä oleva tuomioistuimen perussääntö sisältävät tuomioistuimen toimintaa sääntelevät määräykset. Tuomioistuin käyttää toimivaltaansa henkilöihin, jotka kantavat kaikkein suurimman vastuun Sierra Leonen alueella 30 päivänä marraskuuta 1996 jälkeen tehdyistä vakavista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja Sierra Leonen oikeuden loukkauksista. Sierra Leonen erityistuomioistuimen toimivalta on ensisijainen Sierra Leonen kansallisiin tuomioistuimiin nähden. Sierra Leonen sisällissodan aikaisia ihmisoikeusloukkauksia käsiteltiin myös vuosina 2003-2005 toimineessa Sierra Leonen totuus- ja sovintokomissiossa.

Freetownissa, Sierra Leonessa, sijaitseva tuomioistuin aloitti toimintansa heinäkuussa 2002. Syytteitä nostettiin kaikkiaan 13 henkilöä vastaan, mutta kolme syytetyistä on kuollut ja yhtä ei ole tähän mennessä saatu kiinni. Yhdeksää henkilöä vastaan nostettuja syytteitä on käsitelty kolmessa Freetownissa järjestetyssä oikeudenkäynnissä, joissa on tuomittu kahdeksan henkilöä. Liberian entistä presidenttiä Charles Tayloria vastaan nostettujen syytteiden käsittely aloitettiin vuonna 2007 erikseen tätä tarkoitusta varten perustetussa Sierra Leonen erityistuomioistuimen oikeudenkäyntijaostossa, joka toimii Haagissa Kansainvälisen rikostuomioistuimen tiloissa, koska Freetownissa järjestettävän oikeudenkäynnin pelättiin vaarantavan alueellista turvallisuutta. Erityistuomioistuin arvioi saavansa oikeudenkäyntinsä päätökseen vuonna 2010. Tuomioistuin on aloittanut niiden rakenteiden ja menettelytapojen valmistelun, jotka ovat välttämättömiä tuomioistuimelle kuuluvien tehtävien hoitamiseksi oikeudenkäyntien päättymisen jälkeen.

YK:n turvallisuusneuvosto vahvisti 28 päivänä maaliskuuta 2003 hyväksymässään päätöslauselmassa 1470 (2003) jo aikaisemmin antamansa tuen erityistuomioistuimelle ja kehotti mainitussa päätöslauselmassa samoin kuin 6 päivänä toukokuuta 2003 hyväksymässään päätöslauselmassa 1478 (2003) kaikkia valtioita toimimaan täydessä yhteistyössä tuomioistuimen kanssa.

Tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan mukaan vankeusrangaistukset ovat määräaikaisia. Perussäännön 22 artiklan mukaan vankeusrangaistukset pannaan täytäntöön Sierra Leonessa tai, olosuhteiden niin vaatiessa, valtiossa, joka on tehnyt sopimuksen tuomioiden täytäntöönpanosta joko Ruandan kansainvälisen rikostuomioistuimen (International Criminal Tribunal for Rwanda) tai entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevän kansainvälisen sotarikostuomioistuimen (International Criminal Tribunal for the former Yugoslavia, jäljempänä ICTY tai sotarikostuomioistuin) kanssa ja joka on ilmoittanut valmiutensa tuomioiden täytäntöönpanoon. Tällä hetkellä arvioidaan, että vankeusrangaistuksia ei voida panna täytäntöön Sierra Leonessa vankiloiden riittämättömän tason ja maan sisäiseen tilanteeseen liittyvien tekijöiden vuoksi. Ruotsi, Itävalta, Iso-Britannia ja Ruanda ovat tehneet Sierra Leonen erityistuomioistuimen kanssa sopimuksen tuomioistuimen määräämien vankeusrangaistusten täytäntöönpanosta. Iso-Britannia on kesäkuussa 2006 ilmoittanut olevansa valmis panemaan täytäntöön Liberian entiselle presidentille Charles Taylorille mahdollisesti määrättävän vankeusrangaistuksen, jos hänet todetaan syylliseksi niihin rikoksiin, joista häntä syytetään. Ison-Britannian tekemä sopimus ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta ottaa vastaan myös muita vankeja.

Suomi on tähän mennessä tukenut Sierra Leonen erityistuomioistuimen perustamista ja toimintaa taloudellisesti vuosina 2001, 2003 ja 2006-2009 sekä tehnyt tuomioistuimen kanssa sopimuksen oikeudenkäynneissä kuultavina olleiden tai kuultaviksi tulevien todistajien ja heidän läheistensä sijoittamisesta Suomen alueelle (SopS 59-60/2006).

Tuomioiden täytäntöönpanosta Suomi on aikaisemmin tehnyt sopimuksen ICTY:n kanssa (SopS 27/1997). ICTY:n määräämien vankeusrangaistusten täytäntöönpanosta Suomessa säädetään laissa entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevän sotarikostuomioistuimen toimivallasta ja tuomioistuimelle annettavasta oikeusavusta (12/1994). ICTY:n määräämä vapaudenmenetystä tarkoittava seuraamus pannaan lain 11 §:n mukaisesti Suomessa täytäntöön siten kuin kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa annetussa laissa (21/1987) säädetään. Suomessa on ICTY:n kanssa tehdyn sopimuksen nojalla pantu täytäntöön joitakin sotarikostuomioistuimen määräämiä vankeusrangaistuksia.

Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön (SopS 55-56/2002) hyväksymisen yhteydessä eduskunta hyväksyi myös Kansainväliselle rikostuomioistuimelle (International Criminal Court, jäljempänä ICC tai rikostuomioistuin) perussäännön 103 artiklan mukaisesti annettavan ilmoituksen valmiudesta ottaa vastaan tuomioistuimen vankeusrangaistukseen tuomitsemia henkilöitä. Tasavallan presidentti päätti ilmoituksen antamisesta perussäännön ratifioinnin yhteydessä joulukuussa 2000 ja ilmoitus annettiin rikostuomioistuimelle kesäkuussa 2003 tuomioistuimen kirjaajan aloitettua toimintansa. Sopimus Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa vankeusrangaistusten täytäntöönpanoon liittyvistä käytännön menettelytavoista on viimeisteltävänä. Rikostuomioistuimen ensimmäinen oikeudenkäynti on alkanut tammikuussa 2009.

Esityksen tavoitteena on Suomen ja Sierra Leonen erityistuomioistuimen välillä erityistuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen hyväksyminen. Tuomioistuimen määräämien vankeusrangaistusten täytäntöönpanoon osallistuminen edistäisi osaltaan Suomen YK-politiikan painopisteisiin kuuluvaa kaikkein vakavimpien kansainvälisten rikosten rankaisemattomuuden vähentämistä. Esitys sisältää myös ehdotuksen laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta sekä laiksi kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa annetun lain 14 §:n muuttamisesta. Erityistuomioistuimen määräämät vankeusrangaistukset olisi tarkoitus panna täytäntöön Suomessa siten kuin kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa annetussa laissa säädetään. Seuraamuksen täytäntöönpanoon ei sovellettaisi, mitä täytäntöönpanon edellytyksistä säädetään kyseisen lain 3 §:ssä. Vapausrangaistus voitaisiin siten panna täytäntöön Suomessa, vaikka tuomittu ei olisi Suomen kansalainen tai hänellä ei olisi kotipaikkaa Suomessa taikka hän ei olisi suostunut täytäntöönpanoon Suomessa. Täytäntöönpano määrättäisiin tapahtuvaksi antamalla tarpeelliset määräykset täytäntöönpanosta siten kuin lain 7 §:ssä säädetään. Täytäntöönpanosta päättäisi Suomessa oikeusministeriö.

Vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon suomalaisessa vankilassa arvioidaan maksavan laskennallisesti noin 55 000 euroa vankia kohden vuodessa. Koska Suomessa täytäntöönpantavien vankeusrangaistusten lukumäärä tulisi jäämään pieneksi yhtäältä Sierra Leonen erityistuomioistuimessa syytteessä olevien henkilöiden vähälukuisuuden vuoksi ja toisaalta sen vuoksi, että erityistuomioistuimen määräämät vankeusrangaistukset on tarkoitus panna täytäntöön useammassa valtiossa, sopimuksen velvoitteista aiheutuvien kokonaiskustannusten arvioidaan jäävän kohtuullisiksi.

Esityksellä ei ole vaikutusta viranomaisten menettelytapoihin eikä se vaikuta viranomaisten keskinäisiin toimivaltasuhteisiin tai valtion ja kuntien väliseen tehtävänjakoon.

Esityksellä ei ole ympäristö- tai sosiaalisia vaikutuksia. Sopimuksella ei arvioida olevan suoranaisia sukupuolivaikutuksia huolimatta siitä, että kaikki tuomioistuimessa syytteessä olevat henkilöt ovat miehiä.

Sierra Leonen erityistuomioistuin tiedusteli kesällä 2007 Suomen halukkuutta erityistuomioistuimen määräämien vankeusrangaistusten täytäntöönpanoon. Asiaa koskevan sopimuksen pohjaksi esitettiin erityistuomioistuimen valmistelema mallisopimus, joka vastasi pitkälle Suomen ja ICTY:n välillä tehtyä sopimusta ja jonka pohjalta käytiin alustavia keskusteluja tuomioistuimen kirjaajan ja asianomaisten viranomaisten kesken kirjaajan Suomen-vierailun yhteydessä 12 päivänä lokakuuta 2007. Näiden keskustelujen ja myöhempien valmistelujen pohjalta erityistuomioistuimen ehdottamaan mallisopimukseen tehtiin muutoksia, joiden tarkoituksena oli huomioida sopimuksessa ICTY:n määräämien vankeusrangaistusten täytäntöönpanosta Suomessa saadut kokemukset ja Suomen lainsäädännöstä johtuvat vaatimukset. Valmistelussa pyrittiin huomioimaan soveltuvin osin myös ICC:n Suomelle esittämä mallisopimus, jotta vankeusrangaistusten täytäntöönpanoa koskevat järjestelyt olisivat mahdollisimman yhdenmukaiset. Erityistuomioistuimen kanssa tehdyn sopimuksen sisällöstä ja sopimuksen allekirjoittamisesta pyydettiin lausuntoja oikeusministeriöltä, Rikosseuraamusvirastolta, sisäasiainministeriöltä ja suojelupoliisilta. Sopimus allekirjoitettiin Haagissa, Alankomaissa, 29 päivänä kesäkuuta 2009.

Hallituksen esitys on laadittu ulkoasiainministeriössä. Esityksestä on pyydetty lausunnot oikeusministeriöltä, Rikosseuraamusvirastolta, sisäasiainministeriöltä ja suojelupoliisilta. Lausunnoissa esitetyt näkemykset on otettu huomioon esitystä viimeisteltäessä.

1 artikla . Sopimuksen tarkoitus ja soveltamisala. Artiklan mukaan sopimuksella säännellään asioita, jotka liittyvät kaikkiin Suomelle täytäntöönpanovaltiona esitettyihin pyyntöihin panna täytäntöön erityistuomioistuimen antamia tuomioita tai johtuvat näistä pyynnöistä.

2 artikla . Menettely. Artiklassa määrätään täytäntöönpanopyynnön esittämistä koskevasta menettelystä. Pyynnön esittää erityistuomioistuimen kirjaaja tuomioistuimen presidentin suostumuksella. Pyynnön yhteydessä toimitetaan oikeaksi todistettu jäljennös tuomiosta ja lausunto siitä, kuinka suuri osa rangaistuksesta on jo suoritettu, mukaan lukien mahdollista tutkintavankeutta koskevat tiedot. Tarpeen vaatiessa pyynnön yhteydessä toimitetaan mahdolliset tuomittua koskevat lääkärinlausunnot tai psykologiset lausunnot, suositukset hänen jatkohoidostaan täytäntöönpanovaltiossa sekä muut tiedot, joilla on merkitystä tuomion täytäntöönpanon kannalta. Lisäksi pyynnön yhteydessä toimitetaan oikeaksi todistetut jäljennökset erityistuomioistuimen hallussa olevista tuomitun henkilöasiakirjoista.

Täytäntöönpanopyyntö samoin kuin kaikki tiedonannot sopimuksen soveltamisalaan kuuluvista asioista toimitetaan toimivaltaisille viranomaisille Suomessa ja nämä tekevät viipymättä kansallisen lainsäädännön mukaisesti kirjaajan pyyntöä koskevan päätöksen. Päätöksestä ilmoitetaan kirjaajalle kirjallisesti.

Tuomiot on tarkoitus panna täytäntöön Suomessa siten kuin kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa annetussa laissa säädetään. Seuraamuksen täytäntöönpanoon ei sovellettaisi, mitä täytäntöönpanon edellytyksistä säädetään kyseisen lain 3 §:ssä. Vapausrangaistus voitaisiin siten panna täytäntöön Suomessa, vaikka tuomittu ei olisi Suomen kansalainen tai hänellä ei olisi kotipaikkaa Suomessa taikka hän ei olisi suostunut täytäntöönpanoon Suomessa. Täytäntöönpano määrättäisiin tapahtuvaksi antamalla tarpeelliset määräykset täytäntöönpanosta siten kuin lain 7 §:ssä säädetään. Täytäntöönpanosta päättäisi Suomessa oikeusministeriö. Suomen viranomaisilla on mahdollisuus harkita kussakin yksittäisessä tapauksessa erikseen, voidaanko pyynnössä tarkoitettuun täytäntöönpanoon suostua. Harkinnassa otettaisiin huomioon muun muassa erityistuomioistuimen määräämän vankeusrangaistuksen pituus.

3 artikla . Täytäntöönpano. Artiklan 1 kappaleessa määrätään erityistuomioistuimen perussäännön 22 artiklan 2 kappaleen mukaisesti, että tuomioistuimen antaman tuomion pituus sitoo Suomea. Kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa annetun lain 14 §:ssä on tarkoitus selventää, että kansainvälisten rikostuomioistuinten määräämien rangaistusten täytäntöönpanoon ei sovellettaisi rikoslain 2 c luvun 2 §:n säännöksiä vankeuden pituudesta, 4 §:n säännöksiä vankeusrangaistusten yhteenlaskemisesta, 5-14 §:n säännöksiä ehdonalaisesta vapauttamisesta eikä vankeuslain (767/2005) 21 luvun säännöksiä vangin vapauttamisesta.

Vankeusrangaistusta Suomessa täytäntöönpantaessa otettaisiin vähennyksenä huomioon se aika, jonka tuomittu on jo ennen Suomeen siirtämistä ollut vapautensa menettäneenä tuomion perustana olleisiin syytteisiin liittyen.

Artiklan 2 kappale perustuu erityistuomioistuimen perussäännön 22 artiklan 2 kappaleeseen. Vankeusolosuhteita, joita erityistuomioistuin valvoo siten kuin sopimuksen 7-9 artiklassa ja 10 artiklan 2 ja 3 kappaleessa määrätään, sääntelee Suomen lainsäädäntö. Täytäntöönpantavan vankeusrangaistuksen aikana tehdyistä Suomen lainsäädännön vastaisista teoista, kuten karkaamisesta tai huumerikoksista, rangaistaisiin siten voimassa olevien säännösten mukaisesti. Mahdollisen vankeusrangaistuksen täytäntöönpano aloitettaisiin pääsääntöisesti sen jälkeen, kun tuomioistuimen antaman vankeusrangaistuksen täytäntöönpano on päättynyt.

Artiklan 3 kappaleen mukaan vankeusolosuhteiden on vastattava laajalti hyväksyttyjä kansainvälisiä vankien kohtelua koskevia vaatimuksia. Vankeusolosuhteet eivät missään tapauksessa saa olla suotuisammat tai epäsuotuisammat kuin vastaavista rikoksista Suomessa tuomittujen vankien vankeusolosuhteet. Jos tuomittu henkilö voi Suomen kansallisen lainsäädännön mukaan osallistua toimintaan vankilassa tai olla oikeutettu etuuteen, johon voi liittyä vankilan ulkopuolista toimintaa, Suomi ilmoittaa 4 kappaleen mukaan asiasta kirjaajalle ja välittää tälle mahdolliset muut asiaankuuluvat tiedot tai havainnot, jotta erityistuomioistuin voi harjoittaa valvontatehtäväänsä.

4 artikla . Tuomitun siirtäminen. Artiklaan sisältyvät tuomitun siirtämistä koskevat määräykset. Kirjaaja suorittaa tarvittavat järjestelyt tuomitun siirtämiseksi erityistuomioistuimesta Suomen toimivaltaisille viranomaisille. Ennen tuomitun siirtämistä kirjaaja tiedottaa hänelle sopimuksen sisällöstä.

Artiklan 2 ja 3 kappaleessa määrätään tuomitun väliaikaisesta siirtämisestä erityistuomioistuimeen oikeudenkäynnissä läsnäoloa varten. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi esiintymistä todistajana tai osallistumista tuomion purkamista tai oikeudenkäytön haittaamista koskevaan käsittelyyn. Kirjaaja varmistaa tuomitun asianmukaisen siirtämisen erityistuomioistuimeen ja takaisin Suomeen vankeusrangaistuksen jatkamista varten sen jälkeen, kun erityistuomioistuimen väliaikaista siirtoa varten määräämä ajanjakso on päättynyt. Väliaikaisen siirron kesto vähennetään Suomessa suoritettavasta kokonaisrangaistusajasta.

5 artikla . Non bis in idem. Artiklan mukaan tuomittua ei saa syyttää uudelleen suomalaisessa tuomioistuimessa erityistuomioistuimen toimivaltaan kuuluvaksi rikokseksi katsottavasta teosta, josta hänet on jo tuomittu erityistuomioistuimessa.

6 artikla . Erityissääntö. Artikla koskee sellaista tuomitun toimintaa, johon hän on syyllistynyt ennen kuin hänet siirrettiin Suomen alueelle. Artiklan 1 kappaleen mukaan tuomittua ei aseteta syytteeseen, rangaista tai luovuteta rikoksen johdosta kolmanteen valtioon ilman erityistuomioistuimen presidentin Suomen pyynnöstä antamaa hyväksyntää. Artiklan 7 kappaleen mukaan 1 kappaleessa määrättyä erityismenettelyä ei kuitenkaan enää sovelleta, jos tuomittu sen jälkeen, kun erityistuomioistuimen antaman rangaistuksen täytäntöönpano on päättynyt, pysyy vapaaehtoisesti yli 30 vuorokautta Suomen alueella tai palaa Suomen alueelle lähdettyään sieltä.

Artiklan 2 kappaleessa määrätään niistä asiakirjoista, jotka Suomen on toimitettava erityistuomioistuimen kirjaajalle, jos Suomi aikoo asettaa tuomitun syytteeseen tai panna täytäntöön hänelle annetun tuomion. Artiklan 3 kappaleen mukaan Suomi välittää kirjaajalle kokonaisuudessaan kolmannen valtion esittämän pyynnön, joka koskee tuomitun luovuttamista rikoksen johdosta. Pyyntöön liitetään pöytäkirja tuomitun mielipiteistä, jotka hän on ilmaissut sen jälkeen, kun hänelle on annettu riittävät tiedot luovutuspyynnöstä. Kirjaaja voi 4 kappaleen mukaan pyytää asiakirjaa tai lisätietoja Suomelta tai luovutusta rikoksen johdosta pyytävältä kolmannelta valtiolta. Kirjaaja tekee 5 kappaleen mukaan päätöksensä mahdollisimman pian ja päätös annetaan tiedoksi kaikille, jotka ovat olleet osallisina menettelyssä. Jos pyyntö koskee tuomion täytäntöönpanoa, tuomittu voi suorittaa rangaistuksen Suomessa tai hänet voidaan luovuttaa rikoksen johdosta kolmanteen valtioon vasta, kun erityistuomioistuimen antaman rangaistuksen täytäntöönpano on päättynyt.

Artiklan 6 kappaleen mukaan kirjaaja voi erityistuomioistuimen presidentin kanssa neuvoteltuaan sallia tuomitun väliaikaisen luovuttamisen rikoksen johdosta kolmanteen valtioon syytteeseen asetettavaksi ainoastaan, jos hän on saanut riittäviksi katsomansa takeet siitä, että tuomittu pidetään vangittuna kolmannessa valtiossa ja siirretään takaisin Suomeen syytetoimien jälkeen siihen asti, kun erityistuomioistuimen antaman rangaistuksen täytäntöönpano on päättynyt.

7 artikla . Tarkastukset. Artiklan mukaan Suomen viranomaiset sallivat Punaisen Ristin kansainvälisen komitean (ICRC) tarkastaa vankeusolosuhteita ja vankien kohtelua. Komitea päättää tarkastusten tiheydestä mutta erityistuomioistuin voi myös pyytää komiteaa suorittamaan tarkastuksen.

Komitea antaa luottamuksellisen raportin Suomelle sekä erityistuomioistuimen presidentille ja kirjaajalle, jotka neuvottelevat raportin sisältämistä havainnoista. Erityistuomioistuimen presidentti voi sen jälkeen pyytää Suomea raportoimaan mahdollisista vankeusolosuhteiden muutoksista, joita on tehty komitean ehdotusten mukaisesti.

Sopimusmääräyksellä ei ole tarkoitus sulkea pois muiden toimivaltaisten kansainvälisten tahojen oikeutta tarkastaa vankeusoloja Suomessa. Kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi tehdyllä eurooppalaisella yleissopimuksella (SopS 16-17/1991) perustettiin komitea, jonka tehtävänä on yleissopimuksen 1 artiklan mukaan tutkia vapaudenriiston kohteeksi joutuneiden henkilöiden kohtelua tekemällä käyntejä sopimusvaltioissa. Suomi on myös vuonna 2003 allekirjoittanut kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen (SopS 59-60/1989) valinnaisen pöytäkirjan, jolla perustettu kidutuksen vastaisen komitean alakomitea vierailee sopimusvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluvissa paikoissa, joissa pidetään tai voidaan pitää vapaudenriiston kohteeksi joutuneita henkilöitä. Erityistuomioistuimen kanssa tehdyssä sopimuksessa tarkoitettuun tarkastusoikeuteen rinnastettavissa olevan Punaisen Ristin kansainvälisen komitean edustajien oikeuden tarkastaa sotavankien olosuhteet katsotaan perustuvan vuoden 1949 Geneven sopimuksiin (SopS 7-8/1955) ja niiden lisäpöytäkirjoihin vuodelta 1977 (SopS 81-82/1980).

8 artikla . Ilmoitukset. Artiklassa määrätään niistä seikoista, joista Suomen tulee ilmoittaa kirjaajalle, ja ilmoituksiin liittyvistä määräajoista. Ilmoitus tulee tehdä kaksi kuukautta tai mahdollisimman pian ennen kuin rangaistus tulee loppuun suoritetuksi ja kuusi kuukautta tai mahdollisimman aikaisin ennen kuin tuomittu voidaan vapauttaa ennen rangaistusajan päättymistä tai armahtaa tai hänen rangaistustaan voidaan lieventää. Ilmoitus on tehtävä välittömästi, jos tuomittu on karannut säilöstä tai kuollut.

Artiklan 2 kappaleen mukaan kirjaaja ja Suomi neuvottelevat kumman tahansa sopimuspuolen pyynnöstä keskenään kaikista asioista, jotka liittyvät tuomion täytäntöönpanoon.

9 artikla . Vapauttaminen ennen rangaistusajan päättymistä, armahtaminen ja rangaistuksen lieventäminen. Artiklan 1 kappaleessa määrätään erityistuomioistuimen perussäännön 23 artiklaan perustuen, että Suomen on ilmoitettava erityistuomioistuimen kirjaajalle, jos tuomittu voitaisiin sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan vapauttaa ennen rangaistusajan päättymistä tai armahtaa tai jos hänen rangaistustaan voidaan lieventää, sekä annettava tiedoksi kaikki näihin liittyvät perusteet. Asian ratkaiseminen kuuluu erityistuomioistuimen presidentille, joka 2 kappaleen mukaan päättää muiden tuomareiden kanssa neuvoteltuaan, onko tuomitun vapauttaminen ennen rangaistusajan päättymistä tai armahtaminen tai hänen rangaistuksensa lieventäminen oikeudenmukaista ja yleisten oikeusperiaatteiden mukaista. Presidentin päätös, jonka kirjaaja toimittaa Suomelle, on sitova.

Edellä 3 artiklan yhteydessä selostetun mukaisesti tarkoituksena on, että kansainvälisten rikostuomioistuinten määräämien rangaistusten täytäntöönpanoon ei sovellettaisi rikoslain 2 c lukuun sisältyviä säännöksiä muun muassa ehdonalaisesta vapauttamisesta. Määräaikaista vankeusrangaistusta suorittava päästetään näiden säännösten nojalla lähtökohtaisesti ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on suorittanut tietyn määräosan rangaistuksestaan. Säännökset ehdonalaisesta vapauttamisesta eivät enää perustu harkinnanvaraisuuteen eivätkä siten huomioi erityistuomioistuimen perussäännön mukaan tuomioistuimen presidentille kuuluvaa päätöksenteko-oikeutta. Tarkoituksena kuitenkin on, että ICTY:n määräämien vankeusrangaistusten osalta muodostuneen käytännön mukaisesti myös Sierra Leonen erityistuomioistuimen määräämää vankeusrangaistusta suorittava voitaisiin päästää ehdonalaiseen vapauteen noudattaen soveltuvin osin rikoslain 2 c luvun 5 §:n 2 momentin säännöksiä ehdonalaiseen vapauteen päästämiseen vaikuttavista seikoista mutta ottaen huomioon erityistuomioistuimen perussääntöön sisältyvät määräykset esimerkiksi päättävästä tahosta.

Kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa annetun lain 14 §:ssä ehdotetaankin selvennettäväksi, että kansainvälisten rikostuomioistuinten määräämien rangaistusten täytäntöönpanoon ei sovellettaisi rikoslain 2 c luvun säännöksiä muun muassa ehdonalaisesta vapauttamisesta eikä vankeuslain 21 luvun säännöksiä vangin vapauttamisesta. Suostumuksen siihen, että tällaiseen rangaistukseen tuomittu vanki voitaisiin päästää ehdonalaiseen vapauteen, voisi siten antaa ainoastaan asianomaisen rikostuomioistuimen määräämien rangaistusten osalta toimivaltainen taho. Oikeusministeriö tekisi kyseiselle taholle esityksen ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä noudattaen soveltuvin osin rikoslain 2 c luvun 5 §:n 2 momentin säännöksiä ehdonalaiseen vapauteen päästämiseen vaikuttavista seikoista.

ICTY:n oikeuskäytännössä on todettu, että kansallinen sääntely monissa valtioissa, jotka ovat tehneet sotarikostuomioistuimen kanssa sopimuksen sen määräämien tuomioiden täytäntöönpanosta, mahdollistaa vapauttamisen ennen rangaistusajan päättymistä, kun rangaistuksesta on suoritettu kaksi kolmasosaa (Prosecutor v. Pavle Strugar, Case No. IT-01-42-ES, Decision of the President on the Application for Pardon or Commutation of Sentence of Pavle Strugar, 16 January 2009). ICTY:n presidentti onkin tehnyt useiden tuomittujen osalta päätöksen ennenaikaisesta vapauttamisesta, kun rangaistuksesta on suoritettu kaksi kolmasosaa ja kun tuomitun käyttäytyminen vankilassa on ollut esimerkillistä ja hänen voidaan odottaa sopeutuvan yhteiskuntaan (Prosecutor v. Zoran Vuković Case No. IT-96-23&23/1-ES, Decision of the President on Commutation of Sentence of Zoran Vuković, 11 March 2008). Lienee odotettavissa, että Sierra Leonen erityistuomioistuin tulee aikanaan ottamaan huomioon sotarikostuomioistuimen oikeuskäytännön harkitessaan mahdollista vapauttamista ennen rangaistusajan päättymistä. Tämän johdosta ja ottaen huomioon erityistuomioistuimen kanssa tehdyn sopimuksen 8 artiklan 1 kappaleen d kohdan esitys ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä tehtäisiin lähtökohtaisesti vasta kuusi kuukautta ennen kuin rangaistuksesta tulee suoritetuksi kaksi kolmasosaa.

10 artikla . Täytäntöönpanon päättyminen. Artiklan mukaan tuomion täytäntöönpano päättyy, kun tuomittu on suorittanut rangaistuksensa loppuun, kuollut tai vapautettu ennen rangaistusajan päättymistä tai armahduksen tai rangaistuksen lieventämisen johdosta. Tuomion täytäntöönpano Suomessa päättyy myös, kun erityistuomioistuin on päättänyt sitä pyytää ja siirtää tuomitun toiseen valtioon tai erityistuomioistuimeen. Tuomion täytäntöönpano lopetetaan heti, kun kirjaaja on ilmoittanut päätöksestä tai toimenpiteestä, jonka johdosta tuomion täytäntöönpanoa ei enää voida jatkaa. Täytäntöönpanon päättyessä kirjaaja suorittaa Suomen kanssa neuvoteltuaan asianmukaiset järjestelyt tuomitun siirtämiseksi, tai jos tuomittu on kuollut, hänen ruumiinsa kotiuttamiseksi Suomesta.

11 artikla . Tuomion täytäntöönpanon mahdottomuus. Artiklan mukaan Suomen viranomaisten on viipymättä ilmoitettava erityistuomioistuimen kirjaajalle, jos tuomion täytäntöönpano tulee oikeudellisista tai käytännöllisistä syistä mahdottomaksi. Kirjaaja suorittaa tarvittavat järjestelyt tuomitun siirtämiseksi pois Suomesta. Ilmoituksen tekemisen jälkeen Suomen viranomaisten on odotettava vähintään kuusikymmentä päivää ennen muihin asiaa koskeviin toimenpiteisiin ryhtymistä.

12 artikla . Kulut. Artiklassa määrätään tuomion täytäntöönpanosta aiheutuvien kulujen jakautumisesta erityistuomioistuimen ja Suomen välillä, elleivät sopimuspuolet sovi asiasta toisin. Erityistuomioistuin vastaa kuluista, jotka aiheutuvat tuomitun siirtämisestä Suomeen ja Suomesta. Suomi vastaa kaikista muista tuomion täytäntöönpanoon liittyvistä kuluista, mukaan lukien tuomitun mahdollisesti tarvitsemasta lääketieteellisestä hoidosta aiheutuvat kulut. Suomi on sopimuksen valmistelun yhteydessä ilmoittanut erityistuomioistuimelle katsovansa, etteivät tuomitun perheenjäsenten vierailuista aiheutuvat kulut sisälly artiklan 2 kappaleen soveltamisalaan.

13 artikla. Sijaantulolauseke. Tuomioistuimen toiminnan päättymisen jälkeen niistä tehtävistä, jotka sopimuksessa määrätään erityistuomioistuimen presidentin, kirjaajan ja tuomarien tehtäviksi, vastaa artiklan mukaan se toimielin, joka nimetään erityistuomioistuimen seuraajaksi suorittamaan kaikki sen jäljellä olevat tehtävät. YK:n ja Sierra Leonen hallituksen välillä Sierra Leonen erityistuomioistuimen perustamisesta tehdyn sopimuksen mukaan tuomioistuimen rahoitukseen osallistuvien kiinnostuneiden valtioiden edustajista sekä Sierra Leonen hallituksen ja YK:n pääsihteerin edustajista muodostuva hallintokomitea (Management Committee) muun muassa neuvoo erityistuomioistuinta hallintoon liittyvissä kysymyksissä ja osallistuu tarvittaessa muiden kuin oikeudellisten kysymysten käsittelyyn. 13 artiklassa tarkoitetun toimielimen nimeäminen on vielä valmisteltavana hallintokomiteassa.

14 artikla . Voimaantulo. Artiklassa määrätään sopimuksen voimaantulosta.

15 artikla . Sopimuksen voimassaolo. Artiklan mukaan sopimus on voimassa niin kauan kuin Suomi jatkaa tuomioiden täytäntöönpanoa sopimuksen ehtojen mukaisesti. Artiklaan sisältyvät myös määräykset irtisanomismenettelystä. Neuvoteltuaan asiasta kumpi tahansa sopimuspuoli voi irtisanoa sopimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti kuutta kuukautta aikaisemmin. Sopimuksen voimassaolo ei kuitenkaan pääty, ennen kuin niiden tuomioiden, joihin sopimusta sovelletaan, täytäntöönpano on päättynyt, tai ennen kuin tuomitun siirtäminen pois Suomesta on suoritettu niissä tilanteissa, joissa tuomion täytäntöönpano on sitä koskevan päätöksen tekemisen jälkeen tullut mahdottomaksi.

16 artikla . Sopimuksen muuttaminen. Artiklan mukaan sopimusta voidaan muuttaa sopimuspuolten keskinäisellä suostumuksella.

1 §. Pykälä sisältää säännöksen siitä, että sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut. Lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä selostetaan jäljempänä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta koskevassa jaksossa.

2 §. Voimaansaattamislain 2 §:ään ehdotetaan otettavaksi säännös Sierra Leonen erityistuomioistuimen määräämien vapausrangaistusten täytäntöönpanosta Suomessa. Säännös on pitkälti samansisältöinen kuin entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevän sotarikostuomioistuimen toimivallasta ja tuomioistuimelle annettavasta oikeusavusta annetun lain 11 § ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja perussäännön soveltamisesta annetun lain 7 §. Ehdotetun 1 momentin mukaan Sierra Leonen erityistuomioistuimen määräämä vapaudenmenetystä tarkoittava seuraamus, jonka täytäntöönpanoon Suomi on suostunut, on erityistuomioistuimen pyynnöstä pantava täytäntöön Suomessa siten kuin kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa annetussa laissa säädetään. Seuraamuksen täytäntöönpanoon ei sovellettaisi, mitä täytäntöönpanon edellytyksistä säädetään kyseisen lain 3 §:ssä. Säännös velvoittaa ehdottomasti täyttämään sellaisenaan sellaisen erityistuomioistuimen pyynnön, jonka täytäntöönpanoon Suomi on suostunut. Vapausrangaistus voitaisiin panna täytäntöön Suomessa, vaikka tuomittu ei olisi Suomen kansalainen tai hänellä ei olisi kotipaikkaa Suomessa taikka hän ei olisi suostunut täytäntöönpanoon Suomessa.

Ehdotetun 2 momentin mukaan oikeusministeriö määräisi täytäntöönpanon tapahtuvaksi antamalla tarpeelliset määräykset täytäntöönpanon jatkamisesta edellä mainitun lain 7 §:n mukaisesti. Suomessa ei puututtaisi Sierra Leonen erityistuomioistuimen määräämän vankeusrangaistuksen pituuteen.

3 §. Pykälä sisältää kansainvälisten sopimusten voimaansaattamislaeissa tavanomaisen voimaantulosäännöksen, jonka mukaan lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

14 §. Pykälän 1 momenttiin ehdotetun lisäyksen mukaan kansainvälisten rikostuomioistuinten määräämien rangaistusten täytäntöönpanoon ei sovellettaisi rikoslain 2 c luvun 2 §:n säännöksiä vankeuden pituudesta, 4 §:n säännöksiä vankeusrangaistusten yhteenlaskemisesta, 5-14 §:n säännöksiä ehdonalaisesta vapauttamisesta eikä vankeuslain 21 luvun säännöksiä vangin vapauttamisesta. Lisäys perustuu Suomen ja Sierra Leonen erityistuomioistuimen välillä tuomioiden täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleeseen, jonka mukaan erityistuomioistuimen antaman tuomion pituus sitoo täytäntöönpanovaltion toimivaltaisia kansallisia viranomaisia niiden pannessa tuomiota täytäntöön. Vastaava määräys sisältyy myös ICTY:n kanssa tuomioiden täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleeseen.

Edellä tarkoitettuun, jonkin kansainvälisen rikostuomioistuimen rangaistukseen tuomittu vanki voidaan kuitenkin päästää ehdonalaiseen vapauteen asianomaisen rikostuomioistuimen määräämien rangaistusten osalta toimivaltaisen tahon suostumuksella. Sierra Leonen erityistuomioistuimen ja ICTY:n osalta päätöksenteko kuuluu näiden tuomioistuimien perussääntöjen mukaisesti tuomioistuimien presidenteille. Oikeusministeriö tekee kyseiselle taholle esityksen ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä noudattaen soveltuvin osin rikoslain 2 c luvun 5 §:n 2 momentin säännöksiä ehdonalaiseen vapauteen päästämiseen vaikuttavista seikoista.

Ehdonalaisen vapauden valvonnasta annetun lain (782/2005) 4 §:n 2 momentin mukaan ehdonalaiseen vapauteen päästettävä vanki voidaan jättää asettamatta valvontaan, jos valvonta on sen tarkoitus huomioon ottaen vangin odotettavissa olevan maasta poistamisen, vakavan sairauden tai muun erityisen syyn vuoksi selvästi tarpeetonta.

Suomen ja Sierra Leonen erityistuomioistuimen välisen sopimuksen 13 artiklan mukaan sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun erityistuomioistuin on saanut Suomen ilmoituksen siitä, että sen valtiosäännön mukaiset vaatimukset sopimuksen voimaantulolle on täytetty. Laki sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta ehdotetaan tulevaksi voimaan tasavallan presidentin asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus tulee voimaan. Laki kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa annetun lain 14 §:n muuttamisesta ehdotetaan tulevaksi voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy muun muassa sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännön mukaan perustuslaissa tarkoitettu eduskunnan hyväksymistoimivalta kattaa kaikki aineelliselta luonteeltaan lain alaan kuuluvat kansainvälisen velvoitteen määräykset. Sopimuksen määräykset on luettava lainsäädännön alaan, 1) jos määräys koskee jonkin perustuslaissa turvatun perusoikeuden käyttämistä tai rajoittamista, 2) jos määräys muutoin koskee yksilön oikeuksien tai velvollisuuksien perusteita, 3) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on perustuslain mukaan säädettävä lailla taikka 4) jos määräyksen tarkoittamasta asiasta on voimassa lain säännöksiä tai 5) siitä on Suomessa vallitsevan käsityksen mukaan säädettävä lailla. Kysymykseen ei vaikuta se, onko jokin määräys ristiriidassa vai sopusoinnussa Suomessa lailla annetun säännöksen kanssa (PeVL 11, 12 ja 45/2000 vp).

Sopimuksen 1 artiklassa määrätään muun ohella sopimuksen soveltamisalasta. Perustuslakivaliokunnan omaksuman kannan mukaan tällaiset määräykset määrittävät välillisesti lainsäädännön alaan kuuluvien sopimusvelvoitteiden sisältöä (PeVL 48/2004 vp). Määräys kuuluu näin ollen lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 2 artiklan 3 kappaleen määräys velvoittaa täytäntöönpanovaltion välittämään mainitussa artiklassa tarkoitetun tuomioistuimen pyynnön ja kaikki tiedonannot sopimuksen soveltamisalaan kuuluvista asioista toimivaltaisille kansallisille viranomaisille. Tuomioistuimen pyynnön yhteydessä toimitettavat asiakirjat sisältävät henkilötietoja, jotka ovat Suomen lainsäädännön mukaan arkaluonteisia ja salassa pidettäviä. Perustuslain 10 §:n mukaan henkilötietojen suojasta säädetään lailla. Yleiset säännökset henkilötietojen käsittelystä sisältyvät henkilötietolakiin (523/1999) ja salassa pidettävien tietojen antamisesta toiselle viranomaiselle viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, jäljempänä julkisuuslaki) 29 §:ään. Sopimuksen 2 artikla sisältää näin ollen lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Vankeusrangaistuksen täytäntöönpanosta säädetään Suomessa lailla, minkä vuoksi useat sopimuksen määräyksistä kuuluvat lainsäädännön alaan. Sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleeseen ja 9 artiklan 2 kappaleeseen sisältyy käsittelyjärjestystä koskevassa jaksossa selostetulla tavalla lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä, jotka koskevat perustuslakia sillä tavoin kuin perustuslain 95 §:n 2 momentissa tarkoitetaan. Mainittuihin artikloihin sisältyy myös muuten täytäntöönpanoa koskevia yksityiskohtaisia määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 4 artiklan määräykset tuomitun siirtämisestä oikeudenkäynnissä läsnäoloa varten kuuluvat lainsäädännön alaan. Tällaisia säännöksiä sisältyy muun muassa vapautensa menettäneen henkilön väliaikaisesta siirtämisestä todistelutarkoituksessa rikosasioissa annettuun lakiin (150/2004) ja kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annettuun lakiin (4/1994).

Sopimuksen 5 artiklaan sisältyvä non bis in idem -periaate kuuluu perusoikeusuudistuksen esitöihin sisältyvän nimenomaisen maininnan (HE 309/1993 vp, s. 74) mukaan perustuslain 21 §:ssä tarkoitettuihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin, jotka turvataan lailla. Periaatetta koskeva määräys kuuluu tämän vuoksi lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 6 artiklassa määrätään Suomessa vankeusrangaistuksen täytäntöönpanon johdosta olevan tuomitun asettamisesta syytteeseen, rankaisemisesta tai luovuttamisesta rikoksen johdosta kolmanteen valtioon sellaisen toiminnan perusteella, johon hän on syyllistynyt ennen kuin hänet siirrettiin Suomen alueelle. Näistä kysymyksistä säädetään Suomessa lailla. Artiklan 2 kappaleen mukaan täytäntöönpanovaltion on välitettävä tuomioistuimen kirjaajalle kappaleessa mainitut asiakirjat siinä tapauksessa, että täytäntöönpanovaltio aikoo asettaa tuomitun syytteeseen tai panna täytäntöön hänelle annetun tuomion. Tällaisista kansainväliseen rikosoikeudelliseen yhteistyöhön liittyvistä asioista säädetään Suomessa lailla, muun muassa lailla kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa (4/1994).

Sopimuksen 7 artiklaa vastaava määräys Punaisen Ristin kansainvälisen komitean oikeudesta tarkastaa vankeusoloja ja vankien kohtelua sisältyy myös Suomen ja ICTY:n väliseen sopimukseen vankeusrangaistusten täytäntöönpanosta. Kun kyseinen sopimus hyväksyttiin vuonna 1997, määräyksen ei katsottu edellyttävän eduskunnan suostumusta. Arviointi tapahtui tuolloin voimassa olleen perustuslain valossa ottaen huomioon sen, että laki entisen Jugoslavian alueella tapahtuneita rikoksia käsittelevän sotarikostuomioistuimen toimivallasta ja tuomioistuimelle annettavasta oikeusavusta sisältää nimenomaisen säännöksen vapausrangaistuksen täytäntöönpanosta Suomessa. Sen sijaan toimivaltuuksien antaminen kansainväliselle toimielimelle Suomen alueella arvioitiin lainsäädännön alaan kuuluvaksi seikaksi, kun vuonna 2003 pyydettiin valtuutusta kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan allekirjoittamista varten. Edellä olevan johdosta sopimuksen 7 artiklan määräysten on katsottava kuuluvan lainsäädännön alaan.

Sopimuksen 8 artikla sisältää määräykset tuomittua ja tuomion suorittamista koskevien ilmoitusten antamisesta erityistuomioistuimen kirjaajalle. Rangaistusten täytäntöönpanoa koskevien tietojen käsittelystä säädetään Suomessa lailla (422/2002). Ilmoituksiin voi sisältyä myös salassa pidettäviä tietoja, joista viranomainen voi julkisuuslain 30 §:n mukaan antaa tiedon kansainväliselle toimielimelle, jos ulkomaan ja Suomen viranomaisten välisestä yhteistyöstä määrätään Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa ja tieto asiakirjasta voitaisiin julkisuuslain mukaan antaa yhteistyötä Suomessa hoitavalle viranomaiselle. Sopimuksen 8 artikla sisältää siten lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Sopimuksen 10 artiklassa määrätään täytäntöönpanon päättymisestä ja 11 artiklassa tuomion täytäntöönpanon mahdottomuudesta. Vangin vapauttamisesta säädetään Suomessa vankeuslaissa ja ehdonalaisesta vapauttamisesta rikoslain 2 c luvussa. Myös tuomittujen siirtämisestä säädetään Suomessa lailla. Pohjoismaiden osalta on voimassa laki Suomen ja muiden pohjoismaiden välisestä yhteistoiminnasta rikosasioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanossa (326/1963). Muiden valtioiden osalta asiasta säädetään laissa kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa. Artiklat sisältävät siten lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä.

Tuomioiden täytäntöönpanosta aiheutuvista kuluista määrätään sopimuksen 12 artiklassa. Tällaisista asioista säädetään Suomessa lailla (esimerkiksi laki kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa).

Edellä mainituista syistä sopimus kuuluu lainsäädännön alaan ja sen hyväksyminen edellyttää eduskunnan suostumusta.

Hallituksen esitys sisältää ehdotuksen laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta. Laki olisi niin sanottu sekamuotoinen voimaansaattamislaki, jossa blankettimuotoisen voimaansaattamissäännöksen lisäksi annettaisiin yksityiskohtaisempia säännöksiä siitä, miten erityistuomioistuimen määräämä vapaudenmenetystä tarkoittava seuraamus pantaisiin täytäntöön Suomessa. Ehdotettuja säännöksiä olisi pidettävä lähinnä selventävinä.

Sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen mukaan erityistuomioistuimen antaman tuomion pituus sitoo täytäntöönpanovaltiota ja 9 artiklan 2 kappaleessa täsmennetään, että tuomitun vapauttamista ennen rangaistusajan päättymistä, armahtamista ja rangaistuksen lieventämistä koskeva päätöksenteko kuuluu ainoastaan erityistuomioistuimen presidentille. Perustuslain 105 §:n 1 momentin mukaan tasavallan presidentti voi yksittäisessä tapauksessa saatuaan lausunnon korkeimmalta oikeudelta armahtaa tuomioistuimen määräämästä rangaistuksesta tai muusta rikosoikeudellisesta seuraamuksesta joko kokonaan tai osittain. Sopimuksen 3 artiklan 1 kappale ja 9 artiklan 2 kappale rajoittavat tasavallan presidentin armahdusoikeutta Suomessa täytäntöönpantaviin rangaistuksiin nähden (PeVL 45/2000 vp). Tämän vuoksi ne ovat ristiriidassa perustuslain 105 §:n 1 momentin kanssa.

Sopimuksen 7 artiklan mukaan Suomen toimivaltaiset viranomaiset sallivat Punaisen Ristin kansainvälisen komitean tarkastaa vankeusoloja ja vankien kohtelua. Sopimusmääräyksellä Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle annetut toimivaltuudet Suomen alueella ovat kuitenkin rajallisemmat kuin esimerkiksi Eurooppalaisella komitealla kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun taikka rangaistuksen estämiseksi, jonka toimivallan perustavan yleissopimuksen eduskunta on hyväksynyt yksinkertaisella enemmistöllä ja yleissopimuksen voimaansaattamislain tavallisen lain säätämisjärjestyksessä (SopS 16-17/1991). Punaisen Ristin kansainväliselle komitealle sopimusmääräyksellä annettuja toimivaltuuksia ei voida pitää perustuslain 1 §:ssä turvatun Suomen täysivaltaisuuden kannalta ongelmallisina ottaen huomioon myös sen, että kysymyksessä on perustuslain 1 §:n 3 momentin mukainen Suomen osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi sekä yhteiskunnan kehittämiseksi. Valtuuksien tarkoituksena on nimenomaan suojella vapaudenriiston kohteeksi joutuneiden henkilöiden ihmisoikeuksia.

Edellä sopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen ja 9 artiklan 2 kappaleen osalta mainituista syistä Suomen ja Sierra Leonen erityistuomioistuimen välinen sopimus edellyttää hallituksen käsityksen mukaan sopimuksen hyväksymistä perustuslain 94 §:n 2 momentissa säädetyllä määräenemmistöllä ja sen voimaansaattamislain hyväksymistä perustuslain 95 §:n 2 momentissa tarkoitetussa supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Lakiehdotus kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa annetun lain 14 §:n muuttamisesta voidaan hallituksen käsityksen mukaan hyväksyä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Edellä olevan perusteella ja perustuslain 94 §:n mukaisesti esitetään,

että Eduskunta hyväksyisi Haagissa 29 päivänä kesäkuuta 2009 Suomen ja Sierra Leonen erityistuomioistuimen välillä erityistuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpanosta tehdyn sopimuksen.

Koska sopimukseen sisältyy määräyksiä, jotka kuuluvat lainsäädännön alaan, annetaan samalla Eduskunnan hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:

                

                  Lakiehdotukset
                
              

1.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty perustuslain 95 §:n 2 momentissa määrätyllä tavalla, säädetään:

1 §

Erityistuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpanosta Haagissa 29 päivänä kesäkuuta 2009 Suomen hallituksen ja Sierra Leonen erityistuomioistuimen välillä tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat lakina voimassa sellaisina kuin Suomi on niihin sitoutunut.

2 §

Erityistuomioistuimen määräämä vapaudenmenetystä tarkoittava seuraamus, jonka täytäntöönpanoon Suomi on suostunut, on erityistuomioistuimen pyynnöstä pantava täytäntöön Suomessa siten kuin kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa annetussa laissa (21/1987) säädetään. Seuraamuksen täytäntöönpanoon ei sovelleta, mitä täytäntöönpanon edellytyksistä säädetään mainitun lain 3 §:ssä.

Seuraamuksen täytäntöönpano määrätään tapahtuvaksi antamalla tarpeelliset määräykset täytäntöönpanosta siten kuin 1 momentissa mainitun lain 7 §:ssä säädetään.

3 §

Tämän lain voimaantulosta säädetään tasavallan presidentin asetuksella.

---

2.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan kansainvälisestä yhteistoiminnasta eräiden rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanossa 16 päivänä tammikuuta 1987 annetun lain (21/1987) 14 §:n 1 momentti, sellaisena kuin se on laissa 9/1994, seuraavasti:

14 §

Tässä laissa tarkoitettu täytäntöönpano tapahtuu Suomessa niin kuin Suomen tuomioistuimen antaman lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta säädetään. Kansainvälisten rikostuomioistuinten määräämien rangaistusten täytäntöönpanoon ei kuitenkaan sovelleta rikoslain 2 c luvun 2 §:n säännöksiä vankeuden pituudesta, mainitun luvun 4 §:n säännöksiä vankeusrangaistusten yhteenlaskemisesta, mainitun luvun 5-14 §:n säännöksiä ehdonalaisesta vapauttamisesta eikä vankeuslain (767/2005) 21 luvun säännöksiä vangin vapauttamisesta. Kansainvälisten rikostuomioistuinten määräämiin rangaistuksiin tuomitut vangit voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen vain toimivaltaisen tahon suostumuksella. Oikeusministeriö tekee kyseiselle taholle esityksen ehdonalaiseen vapauteen päästämisestä noudattaen soveltuvin osin rikoslain 2 c luvun 5 §:n 2 momentin säännöksiä ehdonalaiseen vapauteen päästämiseen vaikuttavista seikoista.

---

---

Tämä laki tulee voimaan päivänä

kuuta 20 .

---

Helsingissä 28 päivänä elokuuta 2009

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Ulkoasiainministeri
Alexander Stubb